Esikaupunkilaisperhe kokee järkytyksen, kun 14-vuotias Annie (Liana Liberato) alkaa seurustella netissä tapaamansa pojan kanssa. Heidän pidettyä yhteyttä useamman kuukauden ajan jutellen puhelimessa ja chattaillen netissä, Anniesta alkaa tuntua siltä, että hänen uusi ystävänsä on jotain muuta kuin antaa ymmärtää olevansa. Hänen vanhempansa (Clive Owen ja Catherine Keener) ei voi uskoa tyttärensä tekoja ja heillä on vaikeuksia tukea häntä hänen yrittäessään ymmärtää tekojensa seurauksia, ja mitä on tapahtunut hänen viattomalle elämälleen. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 5.8.2011 (USA:ssa 01.04.2011)
Tämän elokuvan oli aikoinaan määrä tulla Suomessakin teatterilevitykseen, mutta Finnkino poisti sen teattereistaan viime hetkellä, koska maahantuoja Future Film pani elokuvan samanaikaisesti myös on demand -levitykseen. (Näin muistelen tapahtumien kulkeneen.) Olisin kyllä käynyt tämän katsomassa teatterissa, mutta jouduin odottamaan blu-ray-julkaisua. Trust on draamaelokuva, joka kuvaa ja tarkkailee lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutusta: rikos kohdistuu paitsi lapseen myös koko perheeseen. Trust on puolidokumentaarisuudessaan mielestäni sukua esimerkiksi Alfred Hitchcockin Väärälle miehelle, jossa aviomies joutuu väärien todistusten takia vankilaan ja vaimon mielenterveys järkkyy. Arvostelujen perusteella elokuva on jakanut mielipiteitä; oma kantani on enemmän myönteinen kuin kielteinen. David Schwimmerin ohjauksessa on paikoin pientä haparointia, mutta kokonaisuus on asiallinen. Elokuva esittää vakuuttavasti, miltä 14-vuotiaasta tytöstä käytännössä tuntuu, kun yli 40-vuotias äijä tulee lääppimään ja lopulta raiskaa. Lyhyt kohtaus hotellihuoneen tapahtumista on hankalaa katseltavaa. Lapsi yrittää kieltää itseltään joutuneensa uhriksi, koska hän lähti itse mukaan; hyväksikäyttäjä osasi manipuloida tyttöä puheellaan taitavasti. Kun tyttären kohtalo paljastuu vanhemmille (rooleissa Clive Owen ja Catherine Keener), se vaikuttaa heihinkin syvästi ja erityisesti isä tuntee voimatonta raivoa, joka kohdistuu naapuruston seksuaalirikolliseen ja FBI:hin. Samanlaista aihetta käsiteltiin varsin fantastiseen sävyyn David Sladen elokuvassa Hard Candy — siinä tyttö kykenee voittamaan pedofiilin leikiten —, ja komediasävy vallitsee Stanley Kubrickin Lolitaa. Sen sijaan Trust näyttää hyväksikäytön raadollisuuden. Schwimmer pyrkii kuvaamaan, miten hyväksikäyttö ja sen seuraukset todellisuudessa vaikuttavat perheen arkeen, ja lyhyet mielikuvitujaksot heijastavat päähenkilöiden todellisia mielentiloja eivätkä johda fantastiseen pelastukseen. Parissa kohdassa tapahtumat kouraisevat sydämestä. Mieleen tulee Lee Danielsin Precious, ja Trust on tavallaan ylemmän valkoisen keskiluokan kevennetty mutta ei kaunisteltu versio hyväksikäytöstä ja terapiasta. Spoiler Hyväksikäyttörikos jää elokuvassa oikeudellisesti selvittämättä. Tämä ratkaisu tuo mieleen Peter Jacksonin Oman taivaan. Kuvanäytteitä USA:laisesta blu-raysta (A-alue): Spoiler Arviona 3½/5
Ohjaajan nimi ei vakuuttanut, joten alelaarista kahdella eurolla napattu blu ray on pölyttynyt hyllyssä jo pitkään. Pitäisi päästä ennakkoluuloista, ja katsoa näitä leffoja ihan omina teoksinaan. Vaikka ohjaajaa kohtaan tuntemani ennakkoluulot osottautuivat vääräksi, laffan aiheesta mielipiteeni ei muuttunut. Pedofilia on kaikilla tavoin sairasta ja tuomittavaa, enkä halua puolellakaan ajatuksella ymmärtää näitä ihmisen irvikuvia. Trustissa aihetta oli käsitelty kohteeksi joutuneen tytön lisäksi tämän perheen kannalta. Tämä oli hyvä valinta, ja toi uudenlaista näkemystä aiheeseen. Sinällään elokuva ei ollut mikään mestariteos, mutta ihan toimivasti rakennettu ja hyvin etenevä. Lopputekstien aikana näytetty "kotivideo" pedofilin perhe-elämästä ja ammatista oli todella kuvottava. Se jätti ainakin minulle hyvin vastenmielisen fiiliksen. 4/5 on vähän yläkanttiin, mutta tuore näkemys aiheeseen ansaitsee vähän ekstraa.