Juri, 18, on tietokonepeleihin addiktoitunut abi. Juri elää äitinsä kanssa, joka tuskin näkee poikaansa tämän viettäessä kaiken aikansa huoneessaan. Jurin tyttöystävä jättää tämän, koska ei enää kestä loputonta pelaamista. Juri päättää lopettaa pelaamisen. Hänen nettituttunsa Mordred ehdottaa kuitenkin tapaamista. Mordred paljastuu Nikiksi, nuoreksi mieheksi, joka ulkoisesti näyttää hämmentävän paljon Jurilta itseltään. Juri näkee nettiosoitteen tatuoituna Nikin käsivarteen. Hän naputtelee sen koneeseensa ja aloittaa uuden, oudon pelin, joka antaa hänelle nimen "Rat King". Pojat ystävystyvät ja Niki lupaa auttaa Juria pelaamaan vaarallisen pelinsä loppuun. Tästä käynnistyy dramaattinen tapahtumaketju. Pian Juri huomaa, että pelissä on hänen koko elämänsä. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 20.01.2012
Olipas omituisin elokuva pitkiin aikoihin. Ei tätä voi oikein suositella vakavissaan kenellekään. Aivan kuin olisi katsellut jonkin mielenvikaisen ajatuksen juoksua hetkisen aikaa. Odotin tietynlaista ratkaisua, mutta eipä sitä tullut. Juoni juoksi niin surkeasti loppuun asti kuin se vain pystyi. Hetkittäin elokuva myös lähti sivuraiteille huumorin keinoin, mutta pääosin hyvin painostavana ja synkkä, paska, elokuva... ...niin ja miksi oi miksi pelaaminen on aina vain hiiren liikuttelua, kun samalla monitorissa pyörii vain joku video .
Meni mielenkiinto elokuvaan kun näin Aamu-tv:sta näiden näyttelijäkavereiden haastattelun viime perjantaina. Ei hemmetti mikä "taitelijamainen" ulosanti näillä näyttelijöillä. Ilmaisutaidon lukio ei ole tehnyt tehtäväänsä Areenasta löytyy tämä Rat King-haastattelu, mitä en voi suositella kenellekään.
http://areena.yle.fi/video/1327043590773 Juu ei tainnut mennä nyt pojilla ihan putkeen. Toisaalta sopivat varmasti suomalaistuotantoihin, tönkköysaste vähintäänkin riittävä. Kotimainen leffabuumi jatkuu, hyvä!
Ilmeisesti haastattelu on niin kauhea ettei video oikein tahdo toimia. Ehkä se on merkki siitä, ettei pitäisi katsoa.
Petri Kotwica on tehnyt kiinnostavia ja haastavia draamoja (mm. Musta jää), jotka tavoittelevat kansainvälistä tasoa. Rat King jäi lyhyellä teatterikierroksellaan näkemättä, ja jouduin odottelemaan aikani, että blu-ray halventuisi ostosietoiselle tasolle. (Future Filmin blu-rayn laatu on hyvä, joskin videoformaatti on — yllättäen? — 1080i50.) Rat King on lajityypiltään psykologinen trilleri, joka sijoittuu lukioikäisten tietokonepelaajien maailmaan; elokuva ei ole tyyliltään loppujen lopuksi kovin etäällä joistakin yhdysvaltalaisista high-school-trillereistä (esim. Cry_Wolf). Lähtökohtana on päähenkilön peliaddiktio: elämä ja pelaaminen alkavat sekoittua patologisella tavalla. Spoiler Toinen vertauskohta ovat sellaiset elokuvat kuin Fight Club ja Mr. Brooks, joissa on kaksi päähenkilöä mutta näistä toinen paljastuu lopulta mielikuvitushahmoksi, päähenkilön torjuttujen tai tukahdutettujen luonteenpiirteiden (”sivupersoonan”) edustajaksi. Sivupersoona hoitelee likaiset työt, joihin päähenkilö ei itse tohdi ryhtyä, ja lopulta karkaa dramaattisesti kokonaan hallinnasta. Kolmanneksi voi mainita niin kutsutut soluttautumiselokuvat: perheeseen saapuu paha ihminen, joka teeskentelee herttaista ja luikertelee suosioon, ja totuuden tietäjä jää alakynteen: Ottolapsi (2009). Sekoavaa lukiolaista lienee parhaiten kuvattu Donnie Darkossa. Rat King on kunnianhimoinen yritys, sillä toimivassa trillerissä kaiken pitää osua kohdalleen: sekä tarinan että elokuvatekniikan. Tekniikan osalta elokuvassa onkin paljon hyvää: kuvaus (Mika Orasmaa) on onnistunut (super-35?), ja musiikin (Lauri Porra) esittää sinfoniaorkesteri. Elokuvassa on pari komeaa ottoa, joissa on yhdistetty kraana-ajoa ja steadicamia. Toisaalta sadetuskohtaukset vaikuttivat jotenkin keinotekoisilta, kameraa varten tehdyiltä. Erikoistehosteita on melko vähän, ja ne ovat melkeinpä viitteenomaisia. Tarinassa on hyvää se, ettei se ole liian sormellaosoitteleva eikä rautalangasta väännetty niin kuin yhdysvaltalaiset tusinatuotokset vaan elokuva jää mietityttämään. Silti kerronnassa on elementtejä, jotka ovat tarinaluonnoksessa varmaankin vaikuttaneet toimivilta mutta jotka eivät elokuvatoteutuksessa tunnu loksahtavan lopullisesti kohdalleen — esimerkiksi liikunnanopettajan (Janne Virtanen) osa. Myös kotimaisten elokuvien helmasynti eli epäluonteva replikointi vaivaa joitakin kohtauksia. Jotenkin syntyy myös sellainen vaikutelma, ettei käsikirjoituksen tekijällä ole niinkään ollut omakohtaista kosketusta tietokonepeleihin vaan hän on vain käyttänyt pelejä tiettyjen dramaturgisten ideoidensa alustana, ts. juonirakenne olisi voinut olla pohjimmiltaan sama, vaikka tietokonepelit olisi vaihdettu postimerkkeilyyn. Silti tarinassa on hyvät ja jopa hyytävät hetkensä. Kahden pääosanesittäjän (Max Ovaska ja Julius Lavonen) yhdennäköisyys tukee tarinaa — välillä ei tiedä, kumpi on kumpi. Mielenkiinto pysyy yllä loppuun asti Spoiler vaikka loppukohtaus (ylioppilasjuhla) on teatraalinen ja hiukan epäluontevakin (ei muistuta suomalaisen lukion seremoniaa). Olisi edes laulettu ”Gaudeamus igitur”. Kouluun kohdistuva pommi-isku ei enää — valitettavasti — tunnu Suomessakaan täysin mahdottomalta päähänpistolta. Rat King on teknisesti varsin onnistunut ja dramaturgisesti kohtalaisen onnistunut psykologinen jännityselokuva — näkökulmaltaan enemmänkin yleisinhimillinen kuin suomalaiskansallinen. 3½/5 Videojulkaisuissa on mukana 28 minuutin dokumentti elokuvanteosta — viihdyttävä ja informatiivinen. Muutama kuvanäyte Future Filmin BD:stä: Spoiler Myös dokumentti on HD:nä: Liekö Sinulla pätkinyt muukin kuin internet-yhteys? Ei tuo minusta eronnut muista Aamu-TV-ohjelmista edukseen eikä vahingokseen.
Outo tarina ei näin tyhmälle auennut ihan täysin ensimmäisellä katselukerralla, vaikka nuo edellä mainitut leffat tosiaan tuli mieleen. Hyvän näköinen tämä leffa oli, ja varmaan toinen kerta auttaa ymmärtämään kaikki juonen pikku nyanssit. Katsokaa ihmeessä, kyllä täälläkin osataan tehdä elokuvia jotka ei aukea ihan kerrasta. 3/5, sillä Kotwican edellinen oli parempi (helpompi).