V/H/S (2012) (David Bruckner, Glenn McQuaid, Radio Silence, Joe Swanberg, Ti West, Adam Wingard / Calvin Reeder, Lane Hughes, Adam Wingard)

V/H/S on oikeastaan kuuden lyhytelokuvan kokonaisuus. Epämiellyttävä ja korskea huligaaniporukka palkataan murtautumaan erääseen taloon ja varastamaan jokin VHS-nauha. Murtomiehet katsovat talosta löytyviä makaabereita VHS-nauhoja ja pääsevät yksitellen hengestään. Vain pieni osa kuvamateriaalista näkyy kuvatun aidolla analogisella SD-kameralla.

Yksityiset tarinat eivät ole kovin kiinnostavia, ja kehystarina on erityisen ponneton. Useimmat episodit kärsivät tärisevästä ja vilisevästä käsivarakuvauksesta, ja henkilöt ovat useimmiten ärsyttäviä amerikkalaisia meuhkaajia, joiden soisi kuolevan mahdollisimman pikaisesti. Toive ei aina täyty.

Ensimmäinen episodi on vielä kohtuullisen kiinnostava. Kaunis suurisilmäinen tyttö huokailee baarissa: ”I like you!”, ja paljastuu verenjanoiseksi vampyyrilepakoksi.

Eräässä toisessa tarinassa lähdetään luontoretkelle, mutta metsästä hyökkää outo hahmo, jota ei kyetä tallentamaan kameralla ja joka ei kuole ansoihin.

Haksahdin hankkimaan myös kaksi jatko-osaa, mutta saa nähdä, jaksaako niitä katsoa.

1/5

Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-50) ei ole mitään lisämateriaalia. Muutama kuvanäyte:

Spoiler

 

Ihan ok filmejä nämä V/H/S:t pääosin ovat, tuo marlanin yhden tähden arvio on valetta. Kehyskertomukset tosin sieltä heikommasta päästä/pakollinen paha, ja vaikka varsinaiset lyhärit seilaavat ääripäästä toiseen niin hyviä tai loistavia on mukana sen verran että katsominen kannattaa. Ekan osan parhaat Amateur Night ja 10/31/98.

Kakkososa on tiiviimpi setti eikä suoranaisia huteja ole. Pelkästään Safe Haven -osion vuoksikin kannattaa katsoa. Hurjaa menoa. A Ride in the Park heittää tuttuun genreen uuden näkökulman.

Kolmannesta Viral-osasta löytyvä Parallel Monsters on myös erinomainen.