Nimen perusteella voisi olettaa, että Eddie: The Sleepwalking Cannibal olisi zombie-elokuva, mutta kyse on kauhukomediasta, jossa syödään ihmisiä ym. pienriistaa. Boris Rodriguezin elokuva jää kaikkinensa hiukan alamittaiseksi. Tarinan päähenkilö on tanskalainen taidemaalari Lars Olafssen (Thure Lindhardt), joka oli 10 vuotta sitten nuori, menestynyt lahjakkuus mutta sitten jonkin ”onnettomuuden” jälkeen menetti innoituksensa ja on toiminut opettajana. Hän saapuu uuteen työpaikkaansa, kanadalaiseen taideopistoon, ja ottaa luokseen Eddien (Dylan Scott Smith), jälkeenjääneen aikamiehen, jotta Eddien tädin perintö jäisi opiston käyttöön. Käy ilmi, että stressaavissa elämäntilanteissa Eddie alkaa kävellä unissaan: hän hiippailee ulos lumihankeen ja raatelee ja syö jäniksiä, koiria ym. pikkueläimiä — myös ihmisiä, jos näitä tielle sattuu. Absurdia sinänsä Eddie on ”unissakävelijänä” paljon vireämpi kuin ns. valvetilassa. Veriset raadot innoittavat Larsia maalaamaan ja hän koettaa järjestää Eddielle uusia raatelutilaisuuksia. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin oli tarkoitus. Eddie vaikuttaa lähinnä faabelilta, jossa mies hankkii kepulikonstein menestystä mutta lopulta itse sortuu konsteihinsa. Elokuva kärsii ainakin kahdesta vakavasta puutteesta. 1. Larsin maalauksia ei näytetä katsojalle, vaikka niillä on keskeinen osa elokuvassa ja niitä ylistetään jatkuvasti kuin jonkun Francis Baconin tuotantoa. Elokuva jää tältä osin ontoksi. Ajateltakoon, miten vaillinaisiksi sellaiset elokuvat kuin Kaasua, komisario Palmu! ja Vertigo — punainen kyynel jäisivät, jos tiettyjä maalauksia (vaikka ne ovatkin melko kömpelöä rekvisiittaa) ei nähtäisi vaan niistä vain puhuttaisiin. Ainoastaan Eddien kömpelöitä vesiväritöitä näytetään. Myöskään tyttöystävän veistosta ei näytetä, vaikka siitä keskustellaan intensiivisesti. 2. Psykiatrisesti epäuskottavaa on se, ettei Eddie riisuudu kokonaan, kun hän lähtee öisille retkilleen, vaan jättää aina häveliäästi alushousut jalkaansa. Täysin alaston kannibaali juoksemassa pitkin hankia olisi ollut paljon hätkähdyttävämpi ja taiteellisesti koherentimpi näky: Eddie on todellakin vapautunut kokonaan kaikista sivistyksen kahleista. Jos joku alkaa syödä ihmisiä, hän tuskin piittaa kalsareistaan. Erikoistehosteet eivät ole kummoisia. Jo alussa, kun Lars törmää autollaan peuraan ja eläin jää kitumaan, otuksen liikkeet näyttävät mekaanisilta. Käsikirjoituksessa on ollut kiinnostavaa ajatuksentynkää (saako mitä tahansa hyödyntää taiteen innoittajana?) ja ihmissyöntikauhua koetetaan tuoda uudenlaisiin yhteyksiin, mutta lopputulos jää yhdentekeväksi — ennen kaikkea siksi, että maalaukset jätetään kokonaan kuvasta pois, vaikka kaikki pyörii niiden ympärillä. Makaaberia sävyä tuo paikallisradion ohjelma, jossa herkutellaan oopperakirjallisuuden verisimmillä kohtauksilla. 1½/5 Amerikkalainen BD on järkevämpi hankinta, jos tämän haluaa nähdä. Kuvanäytteet ovat saksalaisesta levystä. Spoiler