No niin katsottu on ja eihän tämä mikään mestariteos ollut. Tämä on taasen näitä leffoja jossa kehitetään hitaasti jännitystä mutta lopussa ei tulekaan mitään tajunnan räjäyttäviä yllätys juonenkäänteitä. Sitten vielä hirveäksi siirapiksi meni jossain vaiheessa. Aika kammottavaa katsottavaa. Kyllakait nuo elokuva riitikot on filmiyhtiöiden ostamia kun hirveitä määriä pisteitä antavat tällaiselle paskalle. Voisivat rehellisesti todeta että tällä viikolla ei ensi illassa ole sellaisia nimikkeitä joista kannattaa keskustella,kun joka viikko elokuviin tulee leffoja jotka saavat neljää tähteä vaikka sellaisia elokuvia tehdään hyvin harvakseltaan. Jotain positiivistakin oli ainakin odottava tunnelma ja hidastempoisuus jota ei paljon nykyajan scifi elokuvissa näe.
Fiksua ja ihmislähtöistä pohdiskelu-scifiä, joka ei kuitenkaan jaksa nousta sen osiensa summaamisen myötä aivan sinne unohtumattomalle tasolle. Tällaiset rauhallisemmalla polttoaineella tankatut tieteiselokuvat ovat toki aina tervetulleita, mutta se jokin viimeinen klikkaus jäi vaan puuttumaan. Syynäkö sitten vaikkapa se elokuvan jotenkin pinnalliselta tuntunut melodramaattisuus vai mikä kun syke ei jaksanut nousta mitenkään korkeille lukemille. Elokuvan keskiössä olleen Spoiler kielipulman perusteettomalta tuntunut helpotusratkaisu (laitetaan tekstitys!) oli myös jotenkin halpa tapa saada se elokuvan loppuhuipennus aikaiseksi. Kyllähän tämän silti ihan mielellään katsoi, vaikka lopputulos oli odotuksiin nähden vähän vaisu. 3/5
Denis Villeneuven Arrival jatkaa ohjaajansa esteettistä linjaa: avaruusolentojen saapumisesta on jo tehty lukemattomia elokuvia, mutta Villeneuve ei noudata lajityypin perinnettä, vaan tulos on persoonallinen, henkilökohtainen ja filosofinen. Arrival poikkeaa edukseen useimmista edeltäjistään, samalla kun se edustaa 2010-luvun syvällistä tieteiselokuvaa (esim. Ex Machina). Arrival on kuvattu kauniisti, melkein kuin Tree of Life, ja musiikki (Jóhann Jóhannsson, Max Richter) tukee kerrontaa ja luo omaa tunnelmaansa. Erikoistehosteista ei ole tingitty, mutta ne eivät ole pääosassa vaan luonteva osa tarinan maailmaa. Elokuvan vahvuutena on alkupuolen realistisuus: mitä käytännössä tapahtuisi, jos maapallolle ilmaantuisi yhtäkkiä 12 avaruusalusta? Tieteilijöiden ja sotilaiden ratkaisuja on kuvattu uskottavasti, samoin maailmanpolitiikan kärjistymistä — elokuva tavoittelee samantapaista vakuuttavuutta kuin vaikkapa Tartunta. Jos Kolmannen asteen yhteydessä musiikkitieteilijät saivat kerrankin pelastaa maailman, niin Arrivalissa nojataan kielitieteilijä Louise Banksin (Amy Adams) ja fyysikko Ian Donnellyn (Jeremy Renner) yhteispeliin. Tämän lajityypin elokuvissa on vaikea tasapainoilla sen välillä, mitä katsojalle selitetään ja mikä jätetään avoimeksi. Mielestäni Steven Spielberg onnistui tältä osin loistavasti elokuvissaan Kolmannen asteen yhteys ja E. T. the Extra-Terrestial. Villeneuve pääsee lähelle, Spoiler joskin aikaparadoksit saattavat tehdä myös hiukan epätyydyttävän vaikutuksen, niin kuin Interstellarin kaltaisessa suurten näkyjen spektaakkelissa. 4/5 Tennispalatsin näytäntö oli täynnä ”älypuhelinikäistä” yleisöä, mutta Arrival oli sikäli vangitseva elämys, ettei kukaan vilkutellut kännykkää esityksen aikana.
Kylläpä scifin ystäviä hellitään nyt kun tämän lisäksi Rogue One ja Passengerskin on tulossa teattereihin vielä ennen joulua. Tosin Arrivalin kohdalla en ole varma voiko puhua hellimisestä, pikemminkin kiduttamisesta... ensin silitetään ja paijataan katsojaa ja kun katsoja on saatu kehräämään tyytyväisenä niin potkitaan hampaat sisään, että luulitko tätä hyväksi leffaksi mitä häh? Leffa alkaa kyllä oikein mainiosti ja jatkuu laadukaasti aika pitkälle mutta sitten koko homma suunnilleen räjähtää käsiin, ihan kuin käsikirjoittajat olisi vaihdettu kesken kaiken. Loppuratkaisu on kaikessa sekavuudessaan ihan perseestä. Spoiler Mihin tässä aikamatkailua tarvittiin? Miten alienien aikakäsitys vaikuttaa mihinkään? "ne ei ajattele aikaa samalla lailla kuin me niin ne tietää tulevaisuuden" dafuq? Ja sitten yhtäkkiä lineaarisesti edennyt tarina muuttuu sekavaksi sillisalaatiksi jossa päähenkilö ilmeisesti elää vuorotellen tulevaisuudessa ja nykyisyydessä ja menneessä ja käyttää niitä tietoja hyväkseen ongelman ratkaisussa jne... Odotin enemmän Villeneuvelta. 3/5
Mielestäni taas ensimmäinen puolisko elokuvasta oli hieman tylsä, mutta jälkimmäinen pelasti. Elokuva melkein vaatisi toisen ja kolmannenkin katselukerran, jotta tietyt asiat selkenisivät. Olihan tässä asioita, jotka eivät ihan heti auenneet eikä oikein vieläkään. Toisaalta tykkään siitä, että jokaista asiaa ei väännetä rautalangasta ja asioita saa jättää avoimiksi ja epäselviksikin, kunhan leffa muuten jättää hyvän fiiliksen (ei siis sekoilua tyyliin Mulholland Drive). Ja hyvä fiilis tästä jäi. Mielestäni loppu ei ollut ollenkaan sekava. Toki se oli siirappinen, mutta ei pahemmin haitannut. Spoiler Super-J, elokuvassa ei liene missään vaiheessa oltu menneisyydessä, vaan kaikki "muistikuvat", joita naisella oli, olivat tulevaisuudesta. Eli loppua rakennettiin heti elokuvan alusta lähtien, kun näytettiin, miten tytär kuolee. Ja elokuvan yllätyshän oli siinä, että nainen näki jatkuvasti tulevaisuuteen, mutta hän ei kuitenkaan (kuten luultavasti eivät katsojatkaan) ymmärtänyt sitä. Joissakin arvosteluissa oli, että loppu oli ennalta-arvattava. Täytyy mielestäni olla aika mielikuvituksellinen henkilö, jos etukäteen arvasi, että a) nainen näkee tulevaisuuteen ja b) pelastaa homman soittamalla kiinalaiselle kenraalille ja kertomalla hänelle asian, jonka saa oikeasti itse tietää vasta tulevaisuudessa. Eniten itseäni otti päähän perinteinen jenkit vs. kommunistit, hyvis vs. pahis -asetelma. Ja toisaalta se, miten jenkkiarmeijakin kuvattiin perinteisen sotaisaksi. Noh, ehkä se sitä on oikeastikin. Ainakin tykkäävät sotia maailmalla. Sitä myös mietin, että osasivatko alienit kuitenkin jo ihmisten kieliä, mutta halusivat kommunikaation heidän kielellään, jotta ihmiset oppivat sen? Miten muuten he olisivat osanneet yhdistää pahikset ja hyvikset toimimaan keskenään, jos eivät olisi seuranneet maapallon maiden toimintaa jo jonkin aikaa? Ja sitten toki se, että miten yhden kielen oppiminen voi sitten auttaa sen aikahomman kanssa, mikä lie olikaan se palkkio ja toisaalta onko sellainen välttämättä ihmisille hyvä asia? Mutta loppujen lopuksi tykkäsin siis ihan mukavasti 4/5. Ei näitä liikaa kuitenkaan ole ollut.
Pidin kyllä kovastikin. Eräs niitä erittäin harvoja elokuvia, jotka oikeasti voi luokitella science fictioniksi.
Tuli heti mieleen Terrence Malick tyyppinen elokuva. Piti melkein tarkistaa, että oliko tämä nyt Denisin ohjaus. Ihan ok elokuva. Ei odotukset olleet mitkään järjettömän suuret. Kyllä tämä hakkaa mennen tullen viime vuoden kalkkunat. Itsellä vaatii kanssa pari katselu kertaa. Kyllä tämä ostoslistalle menee.
Arvostelut pääosin todella positiivisia ja IMDb sekä RT lupailivat hyvää. Eräältä tutulta puolestaan kuulin pelkästään huonoa tästä ja kyllä ensimmäisen katselun jälkeen on pakko todeta että minkähän elokuvan tämä haukkuja oli katsonut. Arrival on todella mukaansatempaavasti kerrottu, erinomaisesti näytelty ja nykyscifiin verrattuna mukavan rauhallinen ja pohdiskeleva elokuva. Ihme kyllä edes lopussa homma ei kustu niinkuin Interstellarin kohdalla pääsi käymään. Ainoana kritiikkinä mainitsen vähän turhan imelän ja idealistisen viestin, tai oikeastaan sen käsittelyn elokuvassa, mutta onneksi sekin jäi suhteellisen hyvin siedettävyyden rajoihin. Kokonaisuutena erittäin hyvä. Ihan vertailun vuoksi viime vuosien parhaat scifileffat (Passengers vielä näkemättä): Arrival 4,5/5 The Martian 4/5 Interstellar 4/5 Ex Machina 4,5/5
Blu ray on pilattu aivan järkyttävästi päin helvettiä olevilla mustan tasoilla. Näyttää kuin leffakameran eteen olisi vedetty harmaa kalvo... Extroissa sitten on aivan viimeisen päälle kaunista kuvaa leffasta. Hieman myös häiritsi kuvaukseen valittu lyhyt tarkennus jossa puolet kuvasta oli epäselvää. Leffa sinänsä oli mielestäni varsin hyvä, mutta kun pitää selittää ja laittaa siirappia, niin tätähän se leffan teko vissiin nykyään on... leffa ***½/5 blu rayn kuvavirheen takia */5 en suosittele hankkimaan koko br:tä bluray.com pari kuvakaappausta:
Onpas ikävä kuulla. Voisiko tuolla olla vain suomiversion ongelma, koska blu-ray.comissa tuollaista pahaa virhettä ei ainakaan mainita? http://www.blu-ray.com/movies/Arrival-Blu-ray/164834/
^yllälinkatusta arviosta: "Arrival isn't a showcase movie in terms of visual prowess. Paramount's 1080p Blu-ray appears to replicate the filmmaker-intended visual style well, though it's certainly not much of a looker. The movie is rather drab, predominantly cold, dreary, with contrast dialed down and colors largely reserved. In fact, beyond the orange hazard suits and some natural greenery, there's not a wealth of bold, colorful primaries, anyway. Detailing is fine, though certainly not anything eye-catching. The movie was digitally sourced, and its inherent flatness is evident throughout. Leaves appear clumpy and a little smooth; clothes and faces rarely find any impactful, intimate definition; and even some of the tangibly rough alien ship textures don't exactly beg to be touched. It's all very sterile and dull, though again the Blu-ray appears to accurately reflect the source. Black levels are a little pale and skin tones a touch pasty. Minor noise, banding, and macroblocking are introduced in some of the darkest shots of the alien ship interior." Eli kyse on tietoisesta tyylin valinnasta jota ehkä blu ray sitten korostaa. Extroissa tosiaan "säätämätöntä" kuvaa leffasta ilman tuota harsoa ja kuva on - kaunista. Varsinkin rypistynyt oranssi suojapuku mustaa taustaa vasten edestä päin valaistuna, aivan upeaa. Vihdoinkin olisi ollut scifileffa jossa ei ole kiire mihinkään ja olisi voinut naatiskella visuaalisista otoksista jotka ovat kauniita niin sitten näin... Käsittämätön valinta jolla on ehkä haettu jonkunlaista unenomaisuutta ?
Itsekin tuon tekstin luin, mutta silti oli neljä tähteä annettu. Se on tieten ihan haluttu noin ja hyvä veikkaus on tuo unenomaisuus. Harmi juttu sinänsä, mutta leffa on pakko silti ostaa. Jos vaikka alelaarista sitten.
Arrival on filosofisempi (mikä kääntyy esim. IMDB-käyttäjäarvioissa hidastempoisen tylsäksi) elokuva avaruusolioiden saapumisesta maan pinnalle. Ohjaaja Villeneuven otteissa elokuva onnistui visuaalisesti, mutta valittavasti käsikirjoitus tuntui kompastelevan aika ajoin, mitä tulee elokuvan henkilöiden ratkaisuihin ja henkiseen tilaan. Spoiler En kokenut realistiseksi esimerkiksi sitä, että vastaanottotiimiin otetuilla, toivon mukaan eliittisotilailla menisi pasmat niin täydellisesti sekaisin, että he vaarantaisivat (tai edes pääsisivät vaarantamaan) koko maapallon tulevaisuuden räjäyttämällä viemällä räjähteitä avaruusolentojen alukseen. Realistista ei ollut myöskään se, kuinka hanakasti laput silmillä oleva johto oli halukas tulkitsemaan avaruusolioiden aikeet aggressiivisiksi ja tekemään ennakoivan iskun niitä vastaan: eiköhän aluksien koko ja niissä käytetty teknologia anna tarpeeksi syytä pyrkiä kohtelemaan heitä rauhanomaisin ottein, sillä lienee selvää, ettei ihmiskunnan aseilla niitä vastaan pärjättäisi. Elokuva jätti myös lopulliseen ei-lineaariseen filosofiaansa ehkä liikaa varaa katsojan omille ajatuksille siitä, mikä lopullinen viesti oli, mikä tapahtui myös aiemmin mainittujen sooloilija-sotilaiden kohdalla (kyllä, sotilaat toimivat panikoivan perheensä nimissä, mutta olisi ollut kiva silti saada kuulustelukohtaus, jossa sotilaat kertoisivat omin sanoin, miksi vaaransivat kaiken). Elokuvan positiivisin yllätys oli Amy Adams, josta en yleensä pidä liittyen ehkä hänen liian tunteelliseen habitukseensa. 3+/5
Komean näköistä katseltavaa sekä aivan ansiosta pyttyä äänipuolen pojille. Suhtkoht tyypillinen lähtökohta scifille kääntyy loppupuolella vähän turhankin vaivaannuttavaksi lopputulokseksi, mutta kaikkiaan omalla tavallaan viihdyttävä vajaa parituntinen scifikokemus. Varsinaisesta storysta ei kantsi liikaa paljastella, kyllä tälle katsomispeukun voi antaa. 4/5
Kerrankin hyvä Scifi-leffa! No mä tykkään Contactiista, Gattacasta, 2001: A Space Odysseystä, The Moonista, Gravitystä, Solariksesta, ja mielestän Arrival meni tähän kategoriaan hienosti. Kovin vähän tässä jätettiin katsojan itsensä mietittäväksi, mutta silti tykkäsin ja pitänee ostaa omaan kokoelmaan niiden harvojen scifi-leffojen kaveriksi. Ja tuossa yllähän tosiaan oli puhetta julkaisujen laadusta... No. Annetaan nyt ensimmäisen kerran jälkeen 4/5, mutta lopullinen arvosana tulee noin kahden vuoden kuluttua kun katson uudelleen. Pysykää siis kuulolla!
Siinähän on mukavassa jonossa myös omia suosikkeja. Monet näistä on hyllyssä myös kirjoina ja Gattaca katsottu varmaan lähemmäs tusinan kertaa alkaen VHS, DVD, Bluray ja jos tulee UHD... Joskin ikävästi Arrivalia oli niin kovasti hypetetty, että itse ehkä vähän petyin, mutta tällaista SciFiä saa tehdä aina lisää.
Justiinsa olin tulossa arvostelemaan, mutta Pazze kerkesi ensin. Käytännössä täysin samat sanat siis, arvosanaa myöten. Teki vaikutuksen. Oli myös sattumoisin ensimmäinen ikinä iTunesista vuokraamani elokuva. Miten tämä liittyy itse aiheeseen? Ei mitenkään.
Tuli tarkastettua Arrival noin viikko takaperin. Tarinankerronta oli rauhallista, ja ihan puhuttelevaa. Muutamassa kohti jopa aika ahdistavia sävyjä. Ehkä pikkaisen olisi saanut olla kepeyttä lisää, jotta olisin viihtyny Arrivalin seurassa paremmin. Tällaisenaankin ihan kelpo pätkä. ***