Mika submitted a new blog post Tyttö nimeltä varpu tulossa teattereihin Tyttö nimeltä Varpu kertoo 12-vuotiaasta Varpusta (Linnea Skog), joka on jo kovaa vauhtia matkalla kohti aikuisuutta, ja äidistä (Paula Vesala), joka ei halua kasvaa isoksi. Varpu asuu kahdestaan äitinsä kanssa, eikä ole koskaan tavannut isäänsä. Eräänä iltana Varpu saa tarpeekseen ratsastuskavereistaan ja äidistään. Hän varastaa auton ja ajaa ylös pohjoiseen etsimään isäänsä (Lauri Maijala), josta tietää ainoastaan nimen. Isä ei kuitenkaan ole aivan sellainen kuin hän olisi odottanut. Kohtaaminen isän kanssa laukaisee Varpun ja Sirun elämässä jotakin, mikä saa heidät molemmat ymmärtämään paikkansa suhteessa toisiinsa, ja maailmaan. Tyttö nimeltä Varpu on lyhytelokuvallaan Oscar-ehdokkuuden saavuttaneen Selma Vilhusen esikoisnäytelmäelokuva. Teattereihin leffa on tulossa 23.9.2016. Continue reading the Original Blog Post.
Onneksi en tullut lukeneeksi yllä olevaa sepustusta, ennen kuin näin Tytön nimeltä Varpu. Kyseessä on hienovaraisen tragikoominen, onnistunut kasvukertomus 12-vuotiaan itähelsinkiläisen tytön elämästä. Lähtökohta ratsastusharjoituksineen saattaa tuoda mieleen Apinatytöt, mutta hevostyttöelokuvana Varpu on lähempänä vaikkapa Hevoskuiskaajaa, jossa nähtiin nuori Scarlett Johansson. Periaatteessa Varpu on kurjalistokuvaus niin kuin esimerkiksi Päin seinää, mutta Varpussa kurjuudella ei mässäillä itsetarkoituksellisesti. Varpu (Linnea Skog) viettää köyhää elämää yksinhuoltajaäitinsä Sirun (Paula Vesala) kanssa. Tyttö on selviytyjä, kun taas äiti menettää välillä toivonsa niin tykkänään että tytärkin tuskastuu. Äidin ja tyttären suhteessa näkyy ”käännetty vanhemmuus”, joka on Todella upeeta -sarjassa (Edina ja Saffron) loputon luonne- ja tilannekomedian lähde. Varpussa komedia on paljon hienovaraisempaa ja realistisempaa. Välillä asetelmaa silti korostetaan, kun Varpu oppii Spoiler hetkessä ajamaan autoa mutta äiti reputtaa insinööriajon ties kuinka monetta kertaa. Autoajelulla tapahtuva kähmintäkohtaus on yhtä aikaa realistinen ja säälittävä — harvoin näkee näin ambivalenttia kohtausta, ettei todellakaan tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Miessukupuolesta ei anneta kovin mairittelevaa kuvaa. Elokuvan pääaiheena on Spoiler isän kaipuu. Tuskastuttuaan äitinsä avuttomuuteen Varpu lähtee Ouluun etsimään isäänsä. Aluksi löytyy väärä Ilmari Hukkanen (Antti Luusuaniemi), joka on varsinainen tolvana. Sitten löytyy oikea Ilmari (Lauri Maijala), äidin entinen heila. Aluksi hän vaikuttaa mukavalta, melkeinpä jännittävältä miekkoselta, ja mielenterveysongelmat alkavat paljastua vasta vähitellen. Silti Varpu on tyytyväinen, koska hänellä on edes jonkinlainen isä, vaikka sitten skitsofreenikko, joka järjestää julkisen kohtauksen. Elokuvan ansiona ovat käsikirjoituksen ohella monet luontevat näyttelijäsuoritukset; ennen kaikkea nuori Linnea Skog on eleettömän uskottava pääroolissa, samoin sivurooleissa erityisesti Paula Vesala ja Lauri Maijala. Myös kuvaus ja musiikki ovat onnistuneita. Tyttö nimeltä Varpu on ehdottomasti viime aikojen parhaita kotimaisia kokoillan esikoisohjauksia. 4½/5