Lynne Ramsayn ohjaama You Were Never Really Here (2017) menee meillä yhä teatterissa, mutta Britanniasta sai jo blu-rayn kohtuuhintaan, joten se tuli hankittua. Pelkästään mustalla ulkoasullaan julkaisu vihjaa, että synkkä taru on tarjona. Elokuva perustuu Jonathan Amisin romaaniin ja kertoo newyorkilaisesta turvallisuusalan toimijasta, entisestä sotilaasta Joesta (Joaquin Phoenix), joka hoitaa väkivaltaisia toimeksiantoja, esimerkiksi hakee kotiin karanneita teinityttöjä. Joe on ”tuskainen turjake”, joka asuu yhä äitimuorinsa (Judith Roberts) kanssa ja kärsii muistumista. Phoenix täyttää fyysisellä läsnäolollaan hahmon raamit aivan piripintaan. Siinä missä Inherent Vice oli synkän, perverssin huumorin sävyttämää sekoilua, tämä elokuva uhkuu synkkyyttä eikä kevennyksiä ole. Katsoja joutuu koko ajan odottamaan, milloin Joe romahtaa tai räjähtää. Joe saa uuden toimeksiannon: hänen on haettava kotiin poliitikon teinityttö Nina Votto (Ekaterina Samsonov), joka on vietelty tai kaapattu hienostobordelliin asiakaspalvelutehtäviin. Skandaalia pitää välttää. Työkäytössä Joe näkyy suosivan vasaraa ynnä muita rautakauppatarpeita (vrt. The Equalizer). Spoiler Tehtävä kyllä onnistuu, mutta väkivalta ryöstäytyy yhtäkkiä täysin silmittömästi ilmoille ja Joe joutuu pelastamaan tytön uudelleen. Käy ilmi, että kaiken takana on poliitikon esimies, senaattori Williams (Alessandro Nivola), mutta tyttökin osaa pitää puolensa ja leikkaa lierolta kurkun auki, ennen kuin Joe ehättää hätiin. Ramsayn aikaisempiin ohjauksiin kuuluu Poikani Kevin, ja myös You Were Never Really Here tarkastelee väkivaltaa periaatteessa viileästi: osa siitä jää valkokankaan ulkopuolelle ja painopiste on seurauksissa; kamera keskittyy enemmänkin henkilöiden kasvoihin. Tällainen tyylittely on elokuvan vahvuus ja heikkous: hetkittäin tuntuu siltä kuin liian suuri osa elokuvakokemuksen luomisesta sälytettäisiin katsojan harteille. You Were Never Really Here on elämys nimenomaan Phoenixin raskaan roolityön ja uhkaavan, kaoottisen väkivaltaisuutensa ansiosta. Elokuva tuntuu kaipaavan uusintakatselua, ja hiukan varauksellinen ensivaikutelma saattaa vielä muuttua myönteisemmäksi. 3½/5 Brittiläisessä blu-rayssa (BD-50) on varsin hyvä kuvanlaatu, mutta lisämateriaalia on vain 62 sekunnin ”mikrodokumentti”, josta suurin osa on traileria. Muutama kuvanäyte: Spoiler Ensi-ilta Britanniassa: 9.3.2018. — Ensi-ilta Suomessa: 25.5.2018. Hesarin mukaan elokuvan kesto olisi vain 85 minuuttia (BD:llä 89:24). Esitetäänkö Suomen teattereissa 25 fps:n versiota?
Todella kova masentava vävaltaleffa palkkatappajasta jolla on itselläänkin jotain henkisiä ongelmia. Elokuva on myös melkovähäpuheinen ja joitain toimintakohtauksia on kuvattu hiemanmystisesti ja taiteellisesti
Tulipa katsottua. Aika masentavaa meininkiä tosiaan... mutta hyvä suoritus kaikilta osallisilta kuitenkin. Ei tee mieli katsoa uudestaan ainakaan pariin vuoteen... 3.5/5