George Clooneyn ohjaama Suburbicon (2017) perustuu Coenin veljesten ja Grant Heslovin käsikirjoituksiin. Kyseessä on hitchcockmainen mustan huumorin sävyttämä rikostarina, joka sijoittuu näennäisesti auvoisaan amerikkalaiseen Suburbiconin pikkukaupunkiin 1950-luvun lopulle. Tarina kerrotaan pikkupoika Nicky Lodgen (Noah Jupe) näkökulmasta. Eräänä iltana hänen kotiinsa tunkeutuu kaksi rosvoa, jotka sitovat isä Gardnerin (Matt Damon), äiti Rosen ja tämän sisaren Margaretin (Julianne Moore kaksoisroolissa) sekä Nickyn ja huumaavat kaikki kloroformilla. Äiti saa niin tömäkän annoksen, että hän kuolee. Poliisi ottaa epäiltyjä kiinni, mutta Gardner ja Margaret eivät tunnista rivistöstä ketään. Spoiler Suunnilleen 31 minuutin kohdalla ymmärsin, mistä tarinassa on kyse: isä ja käly olivat järjestäneet koko rikoksen ja palkanneet roistot murhaamaan vaimon, joka oli vammautunut auto-onnettomuudessa ja istui rullatuolissa. Vakuutusyhtiöltä oli odotettavissa henkivakuutusrahat. Siksi he eivät olleet tunnistavinaan tekijöitä, jotka poliisi oli tosiaankin saanut kiinni. Vähitellen myös Nicky alkaa tajuta tilanteen — ja sama pätee lipevään vakuutustarkastajaan Bud Cooperiin (Oscar Isaac), joka haastattelee Margaretia ja saa tämän livauttamaan kiusallisia seikkoja. Tapahtumat kiertyvät melkeinpä pirullisesti siihen, että kaikki pahat saavat palkkansa eikä perheestä jää lopulta muita eloon kuin Nicky. Suburbicon on George Clooneyn parhaita ohjauksia ja viihdyttävä kokonaisuus, tyylikkäämpi kuin esimerkiksi Disturbia. Kehnot arvostelut vaikuttavat hiukan hämmentäviltä, kun itse pidin; haasteena tässä kieltämättä on kahden eri käsikirjoituksen yhdelmä. Elokuvan ansioita ovat kuitenkin huolellisesti toteutettu ajankuva — apua, kaupunkiimme muutti neekeri! — sekä loistavat näyttelijäsuoritukset, huippuina Julianne Moore (tuo Amerikan Noomi Rapace), Oscar Isaac (tuo Amerikan Kari Ketonen) ja Noah Jupe, joka on kuin nuori Anton Yelchin. Musiikissa on vahva tilavaikutelma. Alexandre Desplat’n musiikin esittää Lontoon sinfoniaorkesteri, ja äänitykset on tehty Abbey Roadin studiossa. 4/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 27.10.2017. — Ensi-ilta Suomessa: 22.12.2017. Future Film tarjoaa jälleen pettymyksen. Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-25) ei ole mitään lisämateriaalia, toisin kuin maailmalla. Muutama kuvanäyte: Spoiler
Suburbicon menestyi sen verran huonosti USA:ssa, että UHD:tä tuskin tulee. Elokuvahan suhtautuu varsin nihilistisesti amerikkalaiseen 1950-luvun keskiluokkaiseen pikkukaupunki-idylliin — illuusio häväistään, ja se on kuin märkä rätti vasten Amerikan persujen kasvoja. Toisin kuin esimerkiksi Sarjamurhaajamutsissa, jossa kuolema tulee pikkuporvarilliseen yhteisöön, Suburbicon esittää, miten rasismi ja laskelmointi kuuluu sellaiseen yhteisöön alun alkaen. Kaupungin ensimmäiseen mustaan perheeseen kohdistuu yhä pahemmaksi eskaloituvaa kiusantekoa, tekijöinä me ”aivan tavalliset” ihmiset, joilta tolkku katoaa yhtäkkiä tykkänään. Varsin karmaisevaa on esimerkiksi se, miten Oscar Isaacin henkilö Spoiler tapetaan keskelle katua hiilihangolla ja hiilihanko jää törröttämään päähän eikä meinaa irrota. Voiko synkempää huumoria enää olla? Kukaan ei huomaa mitään, koska kaikki ovat mellakoimassa neekerien talon edessä. Murhasta tulee täysin arkinen asia, jolta kukaan ei periaatteessa ole suojassa. Lisäksi jopa oma lapsi ollaan valmis murhaamaan, jos hän muuttuu ”rasitteeksi”. Julianne Moore on usein esittänyt vahvoja ja tarmokkaita naisia, mutta tässä hän on samanaikaisesti häikäilemätön ja bimbo kotiäiti — nähtävyys sinänsä. Suburbiconin yhteydessä täytyy mainita toinen tuoreehko musta komedia, Boarding School (2018). Siinäkin tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta ja perheenjäsen muuttuu rasitteeksi. Minusta oli aivan riemastuttavaa, kun juoni lähti ensin etenemään yhteen suuntaan ja sitten kääntyi täysin yllättävällä tavalla ja sekoitti lajityyppejä aina gialloa myöten. Elokuvan päätyttyä olin valmis antamaan sille 4½/5, mutta kun aloin lukea arvosteluja, ne olivat yllättävän nuivia. Vaikutti siltä kuin elokuvaa olisi koetettu katsoa pelkkänä tavanomaisena kauhuelokuvana, vaikka se on usean lajityypin ilkikurinen keitos (mummo panee natseille hanttiin, ongelmanuorten sisäoppilaitos, ristiinpukeutumista jne.).
Juu, esimainoksissa? / oli jossain tilattavissa, mutta katosi, kun katsojat leffoissa hävisivät kuin pieru Saharaan. Lähinnä kyselin, jos jossain maassa ei tajuttu leffan sakkaavan ja ilmestyi silti UHD:nä. Esim. Saksassa/Rankassa on tullut muutama UHD, jotka muualla peruttiin.
Ihan OK rikoskomedia roturistiriitojen kärjistymisestä ahdasmielisellä asuinalueella samaan aikaan kun tekeillä on kiero perhesuhteiden järjestely eräässä alueen taloudessa. Ei nyt mitenkään erityisen sykähdyttävä tai huvittava leffa mielestäni kuitenkaan. Ehkä tässä oli liian sarjakuvamaisen kliseisiä henkilöitä ja tapahtumia, ottaen siis huomioon mistä tarinassa oli varsinaisesti kyse. ***/*****.