Woody Allenin uusimmat elokuvat ovat päässeet vaivalloisesti valkokankaille häneen kohdistetun mustamaalauskampanjan takia. Toiseksi uusin ohjaus A Rainy Day in New York (2019) tuli meillä suoraan videolevitykseen, eikä uusimman elokuvan Rifkin’s Festival (2020) julkaisusta ole vielä tietoa. A Rainy Day in New York sijoittuu ohjaajan kotikaupunkiin, jonne nuori opiskelijapari saapuu viikonloppuvierailulle Yardley Collegesta osavaltion pohjoisosasta: Gatsby Welles (Timothée Chalamet) on kaupungin yläluokan kasvatti, kun taas hänen tyttöystävänsä Ashleigh Enright (Elle Fanning) edustaa Tucsonin pankkieliittiä. Ashleigh on kutsuttu haastattelemaan kuuluisaa elokuvaohjaajaa Roland Pollardia (Liev Schreiber) koulun lehteen, mutta tämä kärsii niin vakavista luomisen tuskista, ettei haastattelusta tule mitään ja Asleigh päätyy lohduttelemaan ensin ohjaajaa ja sitten käsikirjoittaja Ted Davidoffia (Jude Law), joka puolestaan saa vaimonsa Connien (Rebecca Hall) kiinni uskottomuudesta. Gatsby odottelee, että Asleigh saisi haastattelun hoidettua, tapaa kaupungilla entisen tyttöystävänsä ärsyttävän pikkusiskon Chan’in (Selena Gomez) ja alkaa pitää tälle ajakuluksi seuraa. A Rainy Day in New York on ohjaajansa näköinen romanttinen komedia, jossa on mukana farssin aineksia. Parisuhdekarusellina tämä tuo mieleen 1990-luvun alun menestyskomedian Miehiä ja vaimoja. Suurkaupungin houkutuksia, yläluokan elämää ja itsetarkoituksellisia ”kulttuurikotkotuksia” tarkastellaan lempeän satiirisesti — tämä on kuin Itä-Amerikan vastine Solsidanille. Dialogia riittää ja sukkeluuksia sinkoilee. Elle Fanning on paikoin yhtä hulvaton kuin Diane Keaton Annie Hallissa, ja Timothée Chalamet’n hahmo on sympaattinen nuorukainen, joka vielä etsii elämälleen suuntaa: pokerinpeluu kiinnostaa enemmän kuin Henry Jamesin romaanitaide, ja äitimuori (Cherry Jones) löytää selityksen. Kokonaisuutena elokuva on viihdyttävä ja sujuvasti etenevä, hiukan impressionistisesti leikattu, ja se nojaa vahvasti nuorten tähtien Fanningin, Chalamet’n ja Gomezin luontevuuteen ja karismaan. 3½/5 Valitettavasti Scanboxin pohjoismainen blu-ray-julkaisu (BD-25) ei ole hankkimisen arvoinen. Kuvanlaatu on keskinkertainen (koodekki VC-1), ääniraita on pelkkä Dolby Digital, ja kuva nykii! Säännöllisin väliajoin yksi filmiruutu näytetään kaksi kertaa peräkkäin, eikä sitä voi olla huomaamatta. Oletan, että kyse on epäonnistuneesta muunnoksesta 23,976 → 24,000 fps. Muutama kuvanäyte: Spoiler Traileri (Full HD)