Walt Disney animaatio-studioiden matkassa siirrytään videopelien sisäiseen maailmaan. Ralph (John C. Reilly) on kyllästynyt jäämään jatkuvasti Fix-It Felixin (Jack McBrayer), pelin hyvis-hahmon - joka aina saa pelastaa päivän - varjoon. Mutta kun Ralph huomaa, että sama jatkuu vuosien ajan pelistä toiseen ja Felix saa aina kaiken kunnian niin hän päättää, että pahiksen esittäminen saa nyt riittää. Hän päättää ottaa asiat omiin - massiivisiin - käsiinsä ja aloittaa todellisen seikkailun näyttääkseen millaista on olla todellinen sankari. Ralphin matka vie hänet tapaamaan mm. tiukkaa kersantti Calhounia, joka oli ensimmäisen Hero's Duty-pelin hahmo. Mutta siirapilla kuorrutetun Sugar Rush-autopelin urhea pahis Vanellope von Schweetz maailma joutuu vaaraan Ralphin vahingossa päästettyä vapaaksi tappavan vaarallisen vhollisen. Pystyykö Ralph pelastamaan tilanteen ennen kuin on liian myöhäistä? Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 15.2.2013 (USA:ssa 02.11.2012)
Hauskaa videopeliretroilua näin kolikkopelihallien, kotitietokoneiden ja konsoleidenkin kanssa 80-luvulla kasvaneen mielestä. Disney-leffaksi aika yllättävä aihevalinta, toimii silti ihan täysin itsenäisenä lastenleffana. Kekseliäitä juttuja, kuten sähkövirtoja pitkin kulkeva metroverkosto, ötökäntappovalo jne. Rutkasti hauskoja viittauksia tietenkin eri (oikeisiin) peleihin, mutta myös muutamaan leffaan. Harmillisesti vaan siellä Sugar Rushin karkkimaailmassa vietettiin vähän liian pitkä aika leffan kokonaiskestosta. Juonen kaari nyt oli "pakollisine hahmoineen" niin perus nyky-Disneytä, kuin olla voi. Sarah Silverman oli mun mielestä todella heikko valinta yhdeksi äänistä, nariseva mukasöpö ääni oli lähinnä vain ärsyttävä. John C. Reilly sopi taas hyvin. Jane Lynch oli aika Glee ja nuoren animaatiohahmon ja Lynchin vanhemman, matalan äänen ristiriita oli vähän hupaisa. Leffassa muuten puhutaan kolikkopelimasiinasta yhdessä kohtaa "game consolena"...vaikka siis cabineteistähän aikoinaan puhuttiin ja puhutaan, arcade cabinet siis. Jos siis unohtaa senkin tosiseikan, että tämän leffan kohderyhmä ei varmaan edes tiedä, mikä kolikkopelihalli on (puhumattakaan varmaan edes niistä peleistä mihin viitataan), saatika että joku jossain pistäisi rahojansa tällaisiin pikselipeleihin... Onhan noita muutamia Suomessa vielä kai, Pelikan nimellä (Jenkeissähän on vähän enemmän, ns. classic-osaston pelejä sisältäviä mestoja - niissä usein myös toisia muinaisjäänteitä, eli flippereitä). Mutta monitasoisiksihan nämä rakennetaankin, että "aikuinenkin" voi myhäillä hymy korvissa jollekin, ilman että lapsikatsojan tarvitsekaan tietää mikä Q*Bert tai Tapper on. 3 / 5 Miinus siitä kohtauksesta, missä Lynchin hahmo "hauskuuden nimissä" hakkaa Fix-It Felixin (tai mikä se nyt oli) naaman mustelmille. Lastenleffa kuitenkin kyseessä.
Olihan taas tekele. Nämä liikkuvat värityskirjat on tarkoitettu lapsille, ja heidän näistä pitäisi nauttia. No tässä ei sitten oltu onnistuttu, kun leffaa katsottiin kolmessa otteessa. Itsekään en silleen tykännyt. Visuaalisesti upea tämä oli, siitä piste. Eli 2/5.
Jätin leffan kesken. Yleensä tykkään näistä tietokoneanimaatioista ja aihealue vaikutti lupaavalta. Kaiken maailman videopelejä on kuitenkin tullut mäiskittyä sieltä pimeältä 80-luvulta lähtien. Puolessa välissä elokuvaa kuitenkin huomasin, että eihän tämä ole yhtään hauska. Lisäksi ilmaantui jotain tähdellisempää tekemistä, joten päätös jättää leffa kesken syntyi helposti. Rottentomatoesin ja IMDB:n korkeat pisteet ovat jälleen kerran täysi mysteeri.