Tätä olen mietiskellyt, mikähän tuossa genessä on niin luotaantyöntävää monelle hifiä harrastavalle? Perusteluina on käytetty monitorien raakaa diskanttia, toiset sanovat että ovat diskantiltaan tumput. Suuresta suuntaavuudestakin oli puhetta, mielestäni esim. G3 eivät ole erityisen suuntaavat (minulle hyvä juttu). Töissä sain kuulla että genet ovat kaikista huonoimmat musiikin kuunteluun
Vemkki: Kuten sanottua, niin G:n pitäisi tiettävästi (epävirallisesti) huolia sisäänsä ihan tavallista S/PDIF:iäkin. Jos kuitenkin haluaa pelata varman päälle, tai kaapelivedot ovat erityisen pitkiä, niin kotilaitteen S/PDIF coaxialin voi muuntaa AES-kelpoiseksi tällaisella Neutrik NADIT BNC-M sovittimella (lisäksi tämä RCA-sovitin mihin saa coaxin tökättyä). Eipä ole kovin kallista, eikä tarvita mitään erikoishienoja äänikortteja.
Ei tuo ole mitään epävirallista tietoa, tai jos on, niin näillä puheilla virallistan sen. Kaiuttimet syövät ihan kiltisti S/PDIF:ä, kunhan kaapeliveto ensimmäiselle kaiuttimelle (ensimmäinen kaiutin muuntaa signaalin AES/EBU:ksi ja syöttää sitä seuraaville kaiuttimille) on riittävän lyhyt, yleensä alle 2-3 metriä. Tätä pidemmillä vedoilla alkaa tyypillisesti esiintymään signaalin pätkimistä impedanssiepäyhteensopivuudesta johtuen. Jos käytössä olisi AES/EBU signaali, kaapeleiksi kannattaa valita 110 ohmiset vaikka 75 ohmisetkin toimisivat lyhyillä vedoilla: http://www.thomann.de/fi/cordial_cpd_10_fm.htm Spoiler http://www.bluejeanscable.com/articles/impedance.htm So, Why's It Important? Transmission line impedance is critical in some applications, and not so critical in others. In analog audio, particularly, impedance is basically a nonfactor--because at the relatively low frequencies involved in analog audio, and at anything approaching ordinary lengths, any reasonably designed cable will effectively "pass through" the impedance of the devices at either end--and the input and output impedances of line-level analog audio devices themselves are usually not critical. For analog audio cables, other design considerations like shielding and capacitance may be very important, but impedance really is not. But the behavior of cables changes as signal frequencies increase. This is so because as frequency increases, the electrical "wavelength" of a signal becomes shorter and shorter; at video frequencies, signal wavelength is short enough to start causing problems. As the length of a cable becomes closer to a large fraction of the electrical wavelength of the signal it carries, the likelihood of significant, picture-altering reflections from impedance mismatch increases. The whole cable can resonate at the wavelength of the signal, or of a portion of the signal, and the impact on signal quality will be anything but good. Video signals, too, are complex; they occupy not a single frequency, but a whole range of frequencies--this is why we so often speak of the "bandwidth" of a signal--and so a mismatch will affect different parts of the signal differently. Because the effects of impedance mismatch are dependent upon frequency, the issue has particular relevance for digital signals. Where analog audio or video signals consist of electrical waves which rise or fall continuously through a range, digital signals are very different--they switch rapidly between two states representing bits, 1 and 0. This switching creates something close to what we call a "square wave," a waveform which, instead of being sloped like a sine wave, has sharp, sudden transitions (in practice, the "square waves" in digital signals aren't really quite square). Although a digital signal can be said to have a "frequency" at the rate at which it switches, electrically, a square wave of a given frequency is equivalent to a sine wave at that frequency accompanied by an infinite series of harmonics--that is, multiples of the frequency. If all of these harmonics aren't faithfully carried through the cable--and, in fact, it's physically impossible to carry all of them faithfully--then the "shoulders" of the digital square wave begin to round off. The more the wave becomes rounded, the higher the possibility of bit errors becomes. The device at the load end will, of course, reconstitute the digital information from this somewhat rounded wave, but as the rounding becomes worse and worse, eventually there comes a point where the errors are too severe to be corrected, and the signal can no longer be reconstituted. The best defense against the problem is, of course, a cable of the right impedance: for digital video or SPDIF digital audio, this means a 75 ohm cable like Belden 1694A; for AES/EBU balanced digital audio, this means a 110 ohm cable like Belden 1800F.
Monikanavakäyttöön ei taida olla mitään inhimillisen hintaista ratkaisua, jolla saisi esim. HDMI-lähdön signaalin digitaalisena kaiuttimille?
Onhan noita kympillä/parilla http://www.ebay.com/bhp/hdmi-to-spdif http://www.ebay.com/itm/Tendak-HDMI...356?pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item234abb2a1c
Noilla ei taida tietenkään kulkea pakkaamaton ääni sitten millään. Missä ikinä laitteessa sitten onkin HDMI, mutta ei coax/opt eikä HD-ääntä. En nyt äkkisältään keksi mitään järkevää käyttöä tuollekaan.
Ilmeisesti sinulta löytyy av-vahvari. Laita vaan HDMI-piuha siihen kiinni -ratkeaa mm.volumesäätökin samalla. Olen muutaman vuoden kuunnellut musiikin: läppäri > usb > V-Link 192 > Gene. Nyt on sitten tullut latailtua monikanavamusiikkia ja piti saada muutkin kaiuttimet hommiin. Helpoimmin se kävi laittamalla vaan HDMI Maranziin ja kertomalla Audysseylle jotta pääkaiuttimiin ei saa koskea. Hyvältä kuulostaa -ei mitään eroa "suoraan" signaalitiehen verrattuna.
Missä tilanteessa HDMI olisi relevantti vaihtoehto, mutta "HD-äänestä" ei haluttaisi pitää kiinni? Joko ne on alkaneet työntää markkinoille soittimia/lähteitä, missä ei ole S/PDIF-lähtöä, vaan pelkkä HDMI?
Saako nykyajan av-vahvistimista digitaalista signaalia ulos? Mistä sitten sais sovittimella aes/ebu ja patteristo dsp-genejä jatkoksi..
Onhan vahvistimissa HDMI-out. Googlailin, että löytyy tällainen sovitin: http://www.aes-hdmi.com/hdmi-2a.html Täällä kerrottiin, että hinta on rapsakat 1440 taalaa: http://www.whatsbestforum.com/showthread.php?10509-LFE-channel/page3 Sivulla kerrottiin myös, että se downsamplaa signaalin 48 kHz/16-bit formaattiin, vaikka alun perin olisi ollut HD-kamaa, koska HDMI-lisenssi edellyttää tätä.
Entä jos kuuntelee ei hdmi:llä tuotua tavaraa, esim cd tms? Pukkaako ne hdmi:stä ulos koko ajan? Niinku ennen oli rec out..
päädyin ostamaan kahdelle G Two:lle tän http://www.cambridgeaudio.com/products/hifi-and-home-cinema/dacmagic-100 aikeissa hankkia tulevaisuudessa F One subi + 2x G One tai 2x G Two vielä lisäksi. onnistuuko se jos subiin liittää rca:lla noi 4 pönttöö ja subista rca:t sit tohon DACiin? ja entäs kun vetää optisella DACista televisioon niin tuleeko ääni analogisena Geneleceistä kun esim. leffoja katsellessa hdmi menee blu-ray soittimesta televisioon, vai mikä virka näillä S/P DIF 1 ja 2 inputeilla on?
Tuo on kaksikanava-DAC. Se antaa ääntä vasen/oikea etukanavaa eikä muuta. Kahdesta lisä-Genestä kuuluu enintään kohinaa tuon kanssa. Monikanavasta tuo ei tajua mitään. Tuo liitos television kanssa toimii noin vain, jos televisiosi osaa tehdä 5.1 -> 2.0 downmixauksen oikein. Sikäli, kun aniharva BD-soitinkaan osaa, niin tuskinpa vaan. Ääni kyllä kuuluu, mutta LFE-kanava ei, eli bassot puuttuu.
Ok, kiitos vastauksesta! onnistuuhan tämä läppäri-viritys kumminkin (?): F One+2x G Two RCAlla DACiin ja DACista USBilla läppäriin? Pystyykös tätä DACia hyödyntää lainkaan BD-soitinta käyttäessä?
Myönnän G:n arvon lähikenttämonitoreina. Hieno ja innovatiivinen tekninen toteutus kohtuullisella hinnalla näissä valualumiinimalleissa. Sitten kun 8260 ja sitä pienemmät mallit viedään normaaliin olohuone-akustikkaan ja useamman metrin kuunteluetäisyydelle, on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, joilla on yritetty saada huoneen vaikutus minimoitua. Tästä esimerkkinä vaikka tietyt linjalähde- torvi- ja dipolitoteutukset. Tuosta kirjoituksesasi saattoi saada vaikutelman että G on paras ja maailman kaikki muut kaiuttimet ovat enemmän tai vähemmän huonompia.
Minulla oli tässä samassa tilassa aiemmin Martin Logan Questit + 2 kpl Tandbergin 3016 vahvistinta + Velodyne FSR 18-subi + muut romppeet. Muutaman vuoden olen nyt näitä G-malleja kuunnellut eikä toistaiseksi ole harmittanut että tuli vaihdettua. Hyvältä kuulosti Questitkin, mutta näissä on jotain mitä edellisestä combosta puuttui. Mutta jokainen päättäköön itse mistä pitää -sen ei pitäisi olla keneltäkään pois- pääasia että musiikki soi.
Erittäin moni kaiutinvalmistaja hakee suunnittelussaan tietoisesti jollakin tavalla värittynyttä ääntä. Ottaa ja katsoo viime Hifin neljän tonnin lattiakaiuttimia. Toistossa on tarkoituksella selviä poikkeamia. Se, onko se sitten hyvä vai huono, riippuu kuuntelijan mieltymyksistä. Genelecillä taas nimenomaan pyritään pitämään kiinni siitä, että kaiutin toistaa mahdollisimman neutraalisti.
Mitkäs ois hyvät seinätelineet Genelecin 8020:lle, valkoiset, säädettävät ja tyylikkäät/sirot ois kriteerit. Säätövaraa pitäs löytyä ainakin sivusuunnassa, aina tietenkin parempi jos säätyy ylös-alaskin...