Nuo tehokuutiomittaukset ovat epäkäytännöllisen armottomia saatanoita koska ne vedetään todellakin hana auki l. lätkä lattiassa maksimijännitteellä. Siis Suomeksi sanottuna volumesäädin niin auki kuin menee. Ei kovin käytännöllistä suurimmalle osalle käyttäjistä. Kuin autolehdessä kiihdytystesti neljäänsataan. "Joo, ei tällä paskalla pääse kuin 200 km/h." Vahvistimet voisikin demomielessä koeponnistaa myös kiinteällä tosielämän slummikajarilistenerirealiteetti-jännitetasolla, vaikkapa 5 voltilla. Nämä vastaisivat ajoneuvovertauksena nykyisen (yksinään) melko typerän näköisen datsunilla lentoonlähdön yrittämisen sijasta kiihdytystä sataseen. Näin käytännöllistä mittaustietoa esittämällä pystytään välttämään tuhansia turhia laitejojoon hyppäämisiä vuositasolla, kuten nyt esitettyjen todellisuutta murheellisempien käppyröitten johdosta tulee tapahtumaan. Oikea tapa lukea talla pohjassa mitattua powerikuutiota on katsoa paljonko koneesta lähtee jännitettä johonkin impedanssiin/vaihekulmaan. Esim Yamahasta lähtee kahteen ohmiin yli 10 volttia millä saa SPL-rajoitteisympäristössä metelöinnistä turpaansa jo n. 9 volttia sitten. Mittaukset oli tehty vieläpä kerrassaan 1 ohmiin asti, minkä impedanssinen passiivikaiutin lasketaan Reaaliäänentoiston piirissä jo oikosuluksi l. suunnitteluvirheeksi. Oikosulkutehoja ei kannata eikä tarvitse mitata, jokainen vahvistin kyllä hyytyy hitsaustestissä. Rajoittamattoman SPL:n ympäristössä l. kun volikkaa käytännössä todellakin saatetaan kääntää ihan kunnolla, kaikki järkevät tarvitsijat älyävät siirtyä päätevahvistuksessa tällaisten irtolaatikkoleikkien sijasta suoraan puhdasrotuisimpien Aktiivikaiuttimien käyttäjiksi.
Hifimaailma muutti tehotestejään sen jälkeen kun joidenkin vahvistien kohdalla kävi ilmi, että ne kyykkäävät pahemman kerran jos vaihekulma on sopiva, vaikka resistiiviseen kuormaan pukataankin rutkasti tehoa. Se on sitten lukijasta kiinni, että miten paljon näiden mittausten antaa vaikuttaa ostopäätökseensä. Juu, PA-äänentoistovermeet ovat oma lukunsa.
Nyt oli mitattu kap. ja ind. 60 asteeseen asti 1 - 8 ohmiin. Mitäs siellä sitten on ennen tehty. Virtamittaus hana kaakossa? Pointti oli se että sen powerikuution voisi esittää ja lineaarisuutta tarkastella myös jollain taviksille järkevämmällä volumetasolla. Vaikka nyt 10 voltilla, siitähän tulee jo käytännön soittoon todella messevät 12,5 W/8 ohm, 25 W/4 ohm, 50 W/2 ohm tehotasot millä ääntä on pirtissä suurimmalle osalle jo aivan helkkaristi liikaakin. Tulisi vähemmän turhaa amisviiksien lepatusta ja hölmöjä "nälkä kasvoi housussa kun VIRRAN ANTO KYKY-KY-KY-KY loppui vahvistimesta kaksiossa" -laitevaihtoja hintaluokassaan. Vanhat mittaripeikot näkevät sen kuutiosta nytkin mutta tavallinen rookie ei, varsinkaan kun toimittaja ei kerro sitä jutussa. "Pienemmällä volumesäätimen asennolla tämänkin vahvistimen kuutio näyttää kuutiolta eikä tällaiselta paskalta" -tyyppinen selitysinfolaatikko olisi vähintään paikallaan. Niin ovatkin, mutta ei ollut kysymys PA-äänentoistovermeistä. Vaan vapaan SPL:n audio-olosuhteesta. SPL ei tarkoita tässäkohtaa Suomen Palloliittoa.
Olikos jossain ilmoitettu se, että montako kanavaa oli kuormitettuna tuossa tehokuutiotestissä? Joskus muinoin noita tehomittauksia tehtiin monikanavaisena, (olikohan vanhassa HiFi-lehdessä?) jopa viisi(?) kanavaa kuormitettuna. Ja mistä voi tietää/arvata normikaiuttimien vaihekulmat?
Testin laitteet ovat kuitenkin hintaluokassa n. 2 000 €, tällaisten vahvistimien ostajilla harvemmin amisviikset lepattavat. Ja mahdollisuus vahvistimen suorituskyvyn rajojen hakemiseen saattaa olla olemassa.
Kyllä vain. Amis on amis myös ikäluokassa 40+. Nuo ovat maksimitehoja luultavasti yksi kanava kuormitettuna. Jälleen yksi syy lisää suosia autonomisia aktiivikaiutinyksiköitä. Maksimimittaus on ok, mutta asiasta saisi kertoa vähän enemmän kuin nyt on kerrottu.
Vaihekulmat mitataan yhdessä kaiuttimen impedanssin kanssa. Impedanssin minimi- ja maksimikohdissa vaihekulma on nolla eli kuorma on resistiivinen. Positiivisilla kulmilla kuorma on induktiivinen ja negatiivisilla kapasitiivinen. Yksi tehokuutio mittaus ei vielä kerro kaikkea, vaan se tulisi tehdä useilla taajuuksilla välillä 20 Hz - 20 kHz. Kaiuttimet asettuvat yleensä ±45° vaihteluvälille, mutta ±60° ei myöskään ole mitenkään tavatonta. Tätä suurempaa vaihtelua voi jo pitää kaiutinsuunnittelun virheenä. Esimerkkimittauksia voi katsoa vaikka täältä, täältä ja täältä. Yamahalta on hyvä valita hiukan isompi vahvistin, jotta tehonannon puutteet eivät vaikuta ääneen. Kannattaa myös muistaa että yleensä ei käytännössä vahvistimen jatkuva teho ole rajoittava tekijä, vaan hetkellinen teho.
Lueskelin tänään tuota uutta hifimaailmaa ja mielenkiintoni herätti se tangbandin laajakaistaelementeistä koottu linjalähde. Kaiutin sai aika hyvät arvostelut. Miten noin halvalla elementillä on luotu noin vakuuttava ääni? Eikö noita tangbandeja käytetä tyyliin jossain pc-kaiuttimissa??
Uudessa Hifimaailmassa on mielenkiintoinen aktiivikaiuttimien testi. G voitti puolta halvemmat kilpailijat. Kuunteluarviot herättivät huvittuneisuutta, kun ovat aika ristiriitaisia, tosin kuuntelijoilla onkin aika erilaiset taustat.
Kuunteluarviot lienevät myös makuasioita. Olihan tuossa löydettävissä joitain yhdistäviä tekijöitä siten, että yhtä kuuntelijaa miellyttänyt ominaisuus oli toisen mielestä huono. Genelecin osalta tosin hymyilytti, kun tämä ammattihenkilö ei G:stä pitänyt ja totesi, ettei kelpuuttaisi sitä työkaluksi. Genelecin juuret taitavat kuitenkin olla äänen kanssa työskentelevien tarpeissa ja kaiuttimet suunniteltu edelleen tätä silmällä pitäen sen sijaan, että haettaisiin jotain "omalaatuista ja innostaa saundia, joka houkuttelee kuuntelemaan". Toisesta aiheesta, olin hieman pettynyt, kun kaiuttimien sisäänajoa koskeva artikkeli jäi tulevaisuuteen. Syy tosin oli kelpo "pitää testata ihan itse, kun tuli ristiriitaista kannanottoa". Tuota aihetta koskeva keskustelu kuitenkin kävi täälläkin melko kuumana syksyllä, mutta oli lähinnä asemasotaa. Jotain uutta keskusteluun olisi ollut kiva saada. Itse kun olen tukevasti toisessa poterossa. Laitoin siitä tuolloin kysymyksen Hifilmaailmaan viittauksin plazalle joskus syksyllä, mutta mistä minä tiedän, onko sillä mitään tekemistä tämän kanssa...
Kyllä niitä eroja alkaa tulla kuunteluarviossa, kun kuuntelemassa on kaikenkarvaista tyyppiä. Tässä oikeastaan tultiin jo osittain siihen reaalimaailmaan, jossa toiselle hyvä on toiselle karmea. Helvetin hyvä testi, koska kuuntelua painotettiin paljon monella kuuntelijalla.
Olen samoilla linjoilla. Testi oli hyvä erityisesti siinä, että se toi melko hyvin esiin kuuntelijoiden erilaisia mieltymyksiä. Aiemmin mainitun ammattihenkilön mieltymyksistä paljastui yhtenä seikkana se, että hän pitää korostuneesta alapäästä. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä. Erikoisempaa oli kuitenkin juuri se kommentti työkaluksi kelpaamisesta. En tunne tuotantoprosessia juurikaan, mutta olettaisin, että siihenkin kuuluu tottuminen tiettyyn kalustoon, jonka yhteys loppukäyttäjän kuuntelutilanteeseen joko tiedetään tai pyritään tietämään mahdollisimman hyvin. Jos näin on niin voisi hyvin kuvitella, että kaluston uusimisesta seuraisi joka tapauksessa uusi totuttelu prosessi, jonka myötä melkein mikä tahansa oikein toimiva kaiutinpari saataisiin sovitettua työkaluksi. Toisaalta voihan olla, että kyseisen henkilön kyky kuulla matalia taajuuksia on sillä tolalla, että bassopäätä tulee nostettua herkästi kun kuuntelu tapahtuu vähänkin hiljaisemmalla tasolla. Tästä tuleekin mieleen se, että olikohan kaiuttimia kuunneltu äänentasot tasattuina vai vaihteliko tasot miten sattuu...
Ainakaan niitä eivät kaikki kuunnelleet samoilla tasoilla? Ts. muistaakseni yksi Hifin vakiohenkilökuntaan kuuluvat tuppaa luukuttamaan sellaiset 10db kovempaa, kuin muut. Mutta siitä, kuunteliko hän (esimerkiksi) kaikki kaiuttimet tasan 105db muiden kuunnellessa kaikki tasan 95db, en tiedä. Ottaen huomion muutamat kommentit siitä, että tehoa tuntui riittävän (olisiko ollut G:n kohdalla) vaikka mihin, sitä volumea on saanut mielensä mukaan pyöritellä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut "tunnista kaiutin" -testi vaan subjektiivinen kuuntelukoe, niin olettaisin, että sitä volaa saa ruuvata (ja vaikka kommentoida sitten kuunteluarviossa, jos soi hyvin maltillisella SPL:llä, mutta menee tukkoon, kun "avaa hanaa" tms).
Joo. Sen verran kun tähän olisi vielä saanut, että jokainen olisi kuunnellut kaiuttimet kahdella, kuitenkin kaikkien kaiuttimien kesken samalla (tasatulla) voimakkuudella. Esmes. normaali kuuntelu 80db ja luukutus 105db. Tästä olisi saanu irti sen että mikä kaiutin pysyy vielä dynaamisena ja puhtaana 105db tasolla. 105db on muuten neutraalilla taajuusbalanssilla aika järjetön taso varsinkin musiikilla.
Yhtenä kyseisen aktiivitestin kuuntelijana voinen sen verran käytetyistä volumetasoista sanoa että, kaikki saivat käyttää haluamiaan voimakkuusasetuksia (kuten aiemmissakin testeissä). Itse kuuntelen melko maltillisilla voimakkuuksilla aina (asiasta sivumennen mainitsinkin Profelin kuunteluarvion kohdalla). Omat korvat on aika herkät kipeytymäänkin jos aletaan luukuttamaan pikkuhetkeä pidempään. Esim. Piispan Jukka käytti selkeästi suurempia voimakkuuksia kuin minä, kautta linjan. Jos joutuisin kuuntelemaan osan aikaa esim. ehdotetulla 105db tasolla jokaista tuossakin testissä ollutta kajaria (kuuntelussa meni meidän kolmen kuuntelijan ryhmällä koko päivä aamusta iltaan), niin tiedä miten korvat mahtaisi kestää Toinen seikka joka puoltaa itse säädettyä asetusta on se, että osa kajareista soi hiljaa kivasti mutta hanaa avatessa saa ääneensä ikäviä piirteitä. Tai päinvastoin, toiset avautuu kukkaansa vasta vonaa avokätisemmin tarjotessa. Näin ollen yhtä tiettyä äänentasoa ei oikein pysty käyttämään, ainakaan jos jokaista pömpeliä haluaa kuunnella sen tarjotessa parhaita puoliaan. Loppusijoituspaikassa/ kalustolla se kuitenkin on tunnetusti pakko kokeilla että puhti varmasti riittää omaan käyttöön.
Näköjään Hifimaailma lehtikin uudistuu...samalla siirtyy ilmestyminen viikolla eteenpäin. Kannen perusteella näyttäs olleen Mikrobitin uudistajat asialla...