Aahaa, niinpä ne taitavat olla. Silloin on helpompi käyttää tuota testikenttänä kun eihän saksaksi dubattuja katso muut kuin väkipakolla.
En wareta vaan striimaan. Musiikkini kuuntelen pääasiallisesti Spotifyn kautta ja elokuvat katson pääsääntöisesti striimauspalvelujen kautta. Tietenkin jotkut ihmiset näkevät esimerkiksi Spotifyn laillisena laittomuutena, jossa muusikoilta viedään leipä. Itse olen aina nähnyt asian niin, että musiikin (ja periaatteessa elokuvienkin) tulisi olla saatavana kaikille ilman, että taloudellinen tilanne rajoittaa altistumista. Etenkin tänä päivänä musiikki ja elokuvat ovat eräänlaista yleistietoutta, joihin viitataan ja joita käsitellään jatkuvasti keskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Olisi absurdia periaatteessa kieltää ihmisiltä pääsy yleistietoon tai vähintään rajoittaa sitä taloudellisin estein. Esimerkiksi allekirjoittanut 80- ja 90-lukujen nuorena jäi ilman musiikillista yleistietoutta, sillä minulla ei ollut viikkorahoja pistää kalliisiin albumeihin -- varsinkaan kun ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä on ostamassa. Näin ollen lukioon mentäessä tietouteni musiikista koostui lähinnä satunnaisista sen ajan hittibiiseistä ja kourallisesta pop-bändejä. Dave Grohl ilmaisi asian tällä tavoin. En tässä sano, että muusikkojen ja elokuvantekijöiden tulisi työskennellä ilman palkkaa. Esimerkiksi muusikon leipätyö ei mielestäni ole studioalbumien tekeminen, vaan keikkailu studioalbumin ollessa tietyllä tavalla eräänlainen esimaku keikasta, muusikon käyntikortti. Jos Spotifyn kuuntelija pitää erityisesti jostain artistista, niin kyllä hän menee tämän keikalle, ostaa albumin (jota voi kuunnella paremmin mobiililaitteilla) tai ostaa oheistuotteita. Elokuvantekijät taas saavat rahansa paitsi elokuvateatterien kassatuloista sekä myydyistä digitaalisista ja fyysisistä kopioista (joita toki menee warettamisen/striimaamisen takia vähemmän mutta joiden myynti ei poistune jatkossakaan), niin myös kaikesta muusta, mitä elokuvassa ja elokuvalla myydään. Jos joku katsookin Hollywood-elokuvan huonolla laadulla ilmaiseksi tms., niin ei se ketään kadulle aja. Musiikin ja elokuvien väliseen suhteeseen liittyen on pakko sanoa, että on ironista, kuinka yleensä juuri muusikot elokuvantekijöitä enemmän valittavat warettamisesta/striimauspalveluista, ottaen huomioon, että studioalbumi, joka on voitu purkittaa alle kuukaudessa omassa kotistudiossa, maksaa usein merkittävästi enemmän kaupan hyllyllä kuin esimerkiksi kahden vuoden tuotannon ja megabudjetin vaatinut Hollywood-leffa. Entäpä sitten aloittelevat/pienimuotoiset artistit tai pienet indie-leffat, joissa tekijät eivät ole valmiiksi jo miljonäärejä ja jotka eivät pysty välttämättä elättämään itseään kysynnän ollessa vähäistä? Tällöin yskän voi toki ymmärtää, mutta toisaalta waretetaanko/striimataanko tällaista sisältöä sitten paljon: eiköhän musertava enemmistö waretetusta/striimatusta sisällöstä ole sellaista, joissa tekijät ovat jo miljonäärejä ja joissa kysyntä on sitä luokkaa, ettei leivän saanti riipu pelkästään siitä, ostavatko ihmiset sitä enemmän kuin warettavat/striimaavat. Toisesta näkökulmasta ajateltuna tällaiset pienimuotoisemmat produktiot jopa hyötyvät warettamisesta/striimaamisesta, sillä ihmiset, jotka saattaisivat hinnan takia jättää tuntemattoman ja vähäistä suosiota nauttivan tekeleen väliin antavat sille mahdollisuuden, mikä kasvattaa tekeleen ja sen tekijöiden suosiota sekä tietoisuutta niistä.
Tottamooses ! Juuri vielä sain 4G:n kelloteltua aika hurjiin nopeuksiin -> http://www.speedtest.net/my-result/4981617467
En wareta vieläkään. Ostan CD:itä, DVD:itä ja BD:itä. Ostan kirjoja, ostan pelejä. Maksan veroni. Maksan juna- ja bussilippuni. Jätän kaupan hyllylle tavarat, joihin minulla ei ole varaa enkä uskottele itselleni että köyhällä on oikes varastaa. Maksan streemauspaveluista kk-maksuja ja käyn elokuvissa. En hiivi elokuvateatteriin pummilla vaan maksan lipun. Toki haluan kaiken mahdollisimman halvalla, mutta sehän on sitten myyjän asia päättää mikä on sopiva korvaus siitä että hän luovuttaa tuotteen tai palvelun minulle. Joskus katselen streemauspalvelua kuukauden ilmaiseksi, joskus taas maksan siitä täyden hinnan. Jostain ja jonkun se korvaus on tekijöille maksettava. Mulla menee noin 500 €/vuosi erilaisiin nettipalveluihin vuodessa (HBO, Spotify, Viaplay, Xbox Live Gold tällä hetkellä käytössä. Kuukauden kuluttua noista osa on vaihtunut.)
Tämä malli ei sovi mielestäni kaikkien aikojen parhaaseen suomalaiseen bändiin Leevi and the Leavingsiin. Ei niille olisi paikkaa nykyaikana. Sehän nimittäin on jo tällä hetkellä totta, että vain kourallinen (jos edes sitä?!) muusikoista Suomessa saa levymyynnistä edes sen verran rahaa, että pääsisi sillä keskituloisen suomalaisen ansioihin. Siispä keikkailu on pakko. Mielestäni se on ihan perseestä muusikkoja ajatellen, muusikoissa on paljon herkkiä ihmisiä ja räkälöiden kiertäminen on osalle pelkkää pakkopullaa, jota tehdään pelkästään rahan takia.
Harvinaisen samaa mieltä. Lainauksen poistot ja kursiivi allekirjoittaneen sovitusta omaan elämäntilanteeseen. T: Vesku
Onhan sitä mahdollista tehdä muutakin työtä musisoinnin lisäksi. Eipä ne taida nykyisin keikkapalkkiotkaan järin suuria olla, pl. toki isot bändit.
Spotifysta kuuntelen 99% ajasta. Ostan kyllä noi hyvät levyt. Tuohan on vain järkevää, saa kuunnella "ennen ostoa". Ok, kyllä noita sai aikanaan kuunnella liikkeessäkin kuulokkeilla. Ostettavien listalle ei ole leffoja mennyt kauheasti viime aikana.
Vertauksesi ontuu pahemman kerran. Jos esimerkiksi tv-sarjan jakso ladataan netistä, niin kukaan ei menetä mitään. Tavaraa ei häviä mistään mielikuvituskauppiaan myyntivarastosta. Latailu vastaa enemmänkin sitä, että museossa ottaa valokuvan maalauksesta ja katselee sitä kotonaan. Alkuperäinen teos ei häviä yhtään mihinkään. Voittoa tavoittelematon kotitarvelataaminen tulisi pikavauhtia erikseen ja selkeästi julistaa lailliseksi. Siis, laillistahan se on jo nytkin, vaikka edelleenjakaminen sekä muu levittäminen onkin laitonta. Tähän seikkaan liittyy jonkinasteinen sekaannuksen vaara, kun jakaminen ja lataaminen sekoitetaan sekä teoriapuheissa että käytännössä (kun useinmiten vakioasetuksilla touhuava lataaja tulee samalla myös jakaneeksi). Tuo sekaannus poistuisi linjaamalla voittoa tavoittelematon toiminta yksiselitteisesti lailliseksi. Chisu-gate tyylinen alakouluikäisten taaperoiden läppäreiden takavarikointi ylimitoitetuilla helikopteri-konepistooli-erikoisjoukko-rynnäkköratsioiden voimin ei ainakaan nosta yhtään tekijän"oikeus"alan toimijoiden pisteitä.
Katsoessasi tv-sarjan jakson tai elokuvan streamaus-palvelusta tai levyltä, olet maksanut katseluoikeudesta. Kun katsot ilmaiseksi ladattuna tiedostona, tuotantokoneisto (elokuvayhtiö, tekijät jne.) menettää katseluoikeudesta veloitettavan summan rahaa. Koska elokuvia, tv-sarjoja ja albumeja ei voi itsessään konkretisoida (tai no ehkä lopputuote, masteri, ja voivathan ne toki olla levylle tallennettuna, mutta nekin ovat vain kopioita lopputuotteesta), on vertauksesi ontuva.
Tuo gallupin vastausvaihtoehtojen muotoilu on btw aika tökerön vääristynyt ja ennakkoasenteellinen. Ja samalla virheellinen. Ei nimittäin pidä alkuunkaan paikkaansa, etteikö lataaja myös maksaisi nettona rahaa teollisuuden kassaan. Ehkä tuollainen luulo oli vielä voimissaan topicin aloittamisen aikoihin, vuosikymmen sitten. Onneksi nykyään tiedämme paremmin, niin tuollaisille väittämille ei enää jää sijaa eikä painoarvoa. Mediayhtiöt saavat kyllä rahansa ennemmin tai myöhemmin, muodossa tai toisessa. Parhaimmillaan moninkertaisena. Esim: Henkilö Y katsoo Breaking Bad tv-sarjan alkuperäiseen esitystahtiin, netistä, koska sitä ei esitetä hänen kotimaassaan. Hän tykästyy sarjaan kovasti ja ostaakin siitä BD-boksin heti, kunhan se julkaistaan hänen kotimaassaan. Myöhemmin sarjasta julkaistaan BD:llä vielä lisäksi Steelbook-erikoisversio, joten Y ostaa vielä tämänkin boksin kokoelmaansa komistamaan. Sokkona olisi jäänyt useiden kymmenien eurojen (yhteensä yli satasen) boksit ostamatta, mutta koska tuotantoon oli jo tutustuttu etukäteen, niin Y uskalsi tehdä tuon sijoituksen. Esimerkki perustuu tositapahtumiin, ja sen voi sellaisenaan soveltaa myös useisiin muihin lähiaikojen nimekkäimpiin tv-sarjoihin, joita Y on ostanut kokoelmaansa levyillä. Levyllä siksi, että se tarjoaa ainoana nykyformaattina riittävän kelvollista kuvan- sekä äänenlaatua. Suttuiset streamauspalvelut eivät median suurkuluttajia kiinnosta. Aktiivilataajathan tunnetusti ja tutkitusti kuluttavat myös maksullista sisältöä avokätisemmin, eli suuremmilla summilla kuin 'normaaleissa palveluissa' pitäytyvät kuluttajat. Asiaa on tosiaankin tutkittu useampaan otteeseen vuosien saatossa, esim 1, 2, 3, 4. Mainoskanavalta uusintoja katsova tavis ei käytännössä tuota teollisuuden kassaan senttiäkään. Monipuolisesti kaikkia saatavilla olevia palveluita mieleisellään tavalla yhdistelevä suurkuluttaja-fani tuottaa nettoa varsin mukavasti.
Tässä tietenkin pitää miettiä myös sitä, kuinka usein ilmaiseksi katsomisessa on kyse siitä, että katsotaan jotain, mitä ei muuten katsottaisi -- varsinkaan maksua vastaan. Mitä elokuvayhtiö, tekijät jne. menettävät siinä, jos kuluttaja, jolla ei ole mitään aikomusta katsoa elokuvaa X elokuvateatterista, ostettuna tai vuokrattuna fyysisenä tai digitaalisena kopiona tai edes televisiosta, katsoo ko. elokuvan netistä ilmaiseksi? On sinänsä hassua, että tässä aina oletetaan, että mikäli vähemmän laillista ilmaiseksi katsomisen mahdollisuutta ei olisi, niin kuluttaja totta kai tuhlaisi Y määrän rahaa elokuvan katsomisen mahdollistamiseen. Toki se lienee ihan faktaa, että suosituimmat, vähemmän laillisesti katsotut elokuvat ovat niitä kassatuloissa menestyneimpiä (eli selvästikin köyhyydessä elävien tekijätiimien ) elokuvia, joita moni tulisi joka tapauksessa katsomaan. Näin ollen tekijätiimi tietenkin menettää rahaa, jos elokuva katsotaan vähemmän laillista kautta. Toisaalta, aivan samalla tavalla kuin sitä ei voi tapahtua, ettei megabudjetilla tehtyyn elokuvaan löytyisi kalliiden elokuvalippujen ja fyysisten kopioiden ostajia, niin digitaalisen median leviämisen vapautta ei voi pysäyttää.
Mielenkiintoinen keissi, onko noin tosiaan käynyt että BD-boksi julkaistaan jossain Suomessa ennen TV-esitystä? (Tässä siis kyse suomalaisesta julkaisusta, eli suomenkielisillä teksteillä varustettuna). Kai se mainoskanava joutuu esitysoikeuksista jotain maksamaan, oli sitten kyse ensiesityksestä tai 15. uusinnasta?
Kyllä mä waretuksen ymmärrän jossain määrin, tämä argumentti on sieltä heikoimmasta päästä toiminnan oikeuttamiseen. Jos on kyse sellaisesta tuotoksesta ettei siitä ole valmis maksamaan, niin kuitenkin nähdään vaivaa ottaa selvää että sellainen tuotanto on olemassa, etsitään torrentti, ladataan ja ennen kaikkea tuhlataan vielä omaa aikaa sen katseluun tai kuunteluun. Eli täytyy sillä nyt jotain arvoa olla. Miksi ei voi vaan rehdisti sanoa että waretus on vaan niin näppärää ja ennenkaikkea ilmaista.
Mielenkiintoisia ajatuksia herää. Jos waretusta perustellaan sillä että kukaan ei häviä mitään eikä se ole keneltäkään pois, niin voiko samalla periaatteella mennä vaikka pummilla leffaan. Jos siellä on tilaa niin eihän sekään ole keneltäkään pois. Tai matkustaa pummilla julkisilla jos ei ole täyttä. Ei ole keneltäkään pois?
Suurimpaan osaan museoista on pääsymaksu. Eli sinä siis maksat oikeudesta nähdä sen taulun. Toisekseen monessa museossa on kuvauskielto, eli jos haluat tutkailla taulua kotona,niin osta postikortti museon myyntipistä.