Väitän vakavissani että mitenkään muuten tätä ei voida saavuttaa. Itseään miellyttävä kyllä, mutta optimaalista ei. Äänenlaatu on nimenomaan se, että kaikki toimii niin optimaalisesti kuin mahdollista. Jälleen kerran tämä on hyvä erottaa subjektiivisesta miellyttävyydestä. Mitä vikaa siinä on, jos lopputuloksessa lähestytään sitä optimia? Musiikin toistamista varten ne laitteet ainakin minulla ovat
Kiitos Teittiselle loistavasta tykkitestistä, sitä oli ilo lukea!! Antoi loistavasti infoa tulevan tykin ostoa ajatellen. Pitäs varmaan lähteä Helsinkiin reissuun ja käydä Mareksilla ihmettelemässä itse miten ne eroaa toisistaan.
Pitää tosiaan antaa vielä erikoismaininta teittisen tykkitestistä. Silmämääräinen arvio + laajat mittaukset + skaalausarviot + HD100 ja Epson 2000 vertailu :thumbsup: Saisivat muut tykkitestaajat ottaa mallia, miten toteutetaan kunnollinen testi. Yksi kysymys teittiselle: Kontrastimittauslaitteisto on ilmeisesti uusi? Kuinka paljon eroaa vanhasta ts. jos haluaa vertailla edellisissä numeroissa mitattujen laitteiden kontrasteja, miten paljon lukuja pitäisi heikentää?
Korvat ovat petollisen epätarkat varsinkin lyhyessä testissä. IMO testeissä olisi aina hyvä pyrkiä ensin tarkastamaan, että mitattavat asiat ovat kunnossa ja vasta sitten kun identtiset olosuhteet ovat about olemassa, lähdetään tekemään vertailua fiiliksen pohjalta. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa laitteiden identtinen vertailu. Poikkeuksen tähän tekevät ehkäpä jotkut todelliset high-end laitteet, joissa erot ovat lähinnä mielipiteitä, toinen kun tykkää tiukasta ja kuivasta, toinen täyteläisestä ja mehävästä
Melumittausten osalta tykkitesti oli taas ihmeellinen, miksi yksikään testi ei voi olla samaa mieltä melusta? Lisäksi: katsoinko oikein, niin Epsonin melutkin oli mitattu lähes samoiksi kuin muissa? Mitä järkeä meluja on edes mitata jos mittari näyttää mitä sattuu? Mutta muuten testi oli oikein hyvä. Tykki tosin taitaa jäädä ostamatta/vaihtamatta koska nuo uudet ovat näköjään yhä kontrastiltaaan huonoja ja JVC on liian kallis (ja äänekäs).
Eli kuuntelussa mittaamaan ensin huonevasteet ja siitä sitten? Aika hyvin korvalla saa kuunneltua mikä passaa omaan korvaan. Eikä sillä ole välttämättä mittarin kanssa mitään tekemistä. Voihan sen systeemin säätää tietysti mittarillakin, psyykkaa itsensä kuuntelemaan sitä kun se on "oikeaoppinen". Vaikka nyt sitten hampaat irvessä. Joku tuossa jo sanoikin että pääasiahan on että musiikki kuulostaa hyvälle. Väliäkö sillä mite se kohina sieltä suhisee. Monet yrittää päästä siitä kohinasta kokonaan eroon eikä käytä aikaansa nimenomaan sen kohinan analysointiin.
Noin ainakin minä aloitan uusien kaiuttimien ja vahvistimien kokeiluni. Esim. av-vahvistimien vaihe/viivekäyttäytymisessä subbarin ja pääkaiuttimien välillä on huomattavia eroja.Täsmälleen samat asetukset erimalliseen uuteen vahvistimeen hakattuna voivat antaa kuuntelupaikalle huolella kohdalleen hinkattuun vanhaan vertailuvahvistimeen verrattuna TÄYSIN erilaisen bassopään taajuusvasteen. Kaikki säädöt subin EQ:a myöten saattaa joutua laittamaan uusiksi.Ja tämä pelkällä vahvarin vaihdolla.Uusien kaiuttimien kanssa säätöjä saatetaan joutua etsimään huomattavasti pidempään, jos löytyvät lainkaan. Ja kaikki tämä pelkässä kuuntelupaikan taajuusvasteessa. Subjektivisti tästä ottaa toki vettä myllyynsä, ja korvat lepattaen julistaa foorumilla, miten uuden laitteen soundi on niiiiiiin paljon sitä/tätä/tuota kuin vertailulaitteessa.Kun vika oli ilman mittauksia salaisuudeksi jääneissä täysin sopimattomissa säädöissä.
On se vaan aina niin mielenkiintoinen asia kun jotku kuuntelee mittaria niin armottomasti. Varsinkaan kun suoralla taajuusvasteella on aika vähän tekemistä esimerkiksi korvan kuulokäyrän kanssa. Ja kun siitä taajuusvasteesta ei näe ihan kaikkia äänentoiston määreitä. Mut kukin tyylillään, sano!
Mittalaitteita harvemmin kuunnellaan, hyvä alspe.Niitä havainnoidaan useimmiten visuaalisesti, katsomalla. Mittarin avulla säädettyjä audiolaitteita sensijaan kuunnellaan.Säätämättömiin verrattuna ne kuulostavat poikkeuksetta paljon paremmilta. Audiojournalistin suoraan paketista kuunteluasemiin heittämien rojujen "kuunteluarvioissa" saattaa näinollen tiettyjen laitteiden kohdalla olla arviolta n. 1,5 tähden verran korjausvaraa, ylöspäin.
Kun mittarimiehet käyttää argumenttia muita vastaan "pakko sen on kuulostaa paremmalta kun on uusi ja kallis" niin aivan yhtä voi kyllä ajatella niinkin, että "pakko sen on kuulostaa paremmalta kun mittarikin näyttää suorempaa". Olishan se nyt hölmöä jos mittari ei tietäisi.:thumbsup:
Lyheyesti sanottuna: jokainen huone on erilainen Varsinkin testissä on mielestäni erittäin oleellista tietää, miten kaiutin toimii perusteiltaan eli se pitää mitata. Sitten kun tiedetään se perusteet, voidaan kuunnella. Perusteiden pohjalta tiedetään vähän paremmin miten pönttöä tulisi lähteä sijoittamaan ja suuntaamaan. Haetaan se ensimmäinen paikka. Jos ei toimi, siirretään toiseen paikkaan. Jos ei toimi, siirretään taas. Hierotaan niin kauan, että löydetään se paikka, joka sopii omille korville. Esim testeissä pidän hyvin arveluttavana jos mitään mitattua dataa ei ole. Silloin lukija on 100% kuuntelijan omien mieltymysten varassa, joka pahimmillaan voi viedä valinnan täysin väärään suuntaan. Kaikki kun eivät pidä samoista asioista.... Henk koht en ymmärrä kumpaakaan ääripäätä: - Ne jotka eivät mittaa. Jo yksinkertaisella mittauksella voitaisiin helposti määrittää ongelmia ja niiden tarkkoja paikkoja. Yksinkertaisenkin mittauksen perusteella voidaan pyrkiä hakemaan ratkaisua helposti. Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikkapa nämä bassot: monella voi olla pahojakin ongelmia joihin olisi helppoja ratkaisuja ilman minkäänlaisia lisälaitteita. Sen sijaan, että haetaan ne ratkaisut, kunnellaan ongemia ja manataan kun "kumisee ja jää vajaaksi". - Niitä jotka mittaavat liikaa eivätkä kuuntele. Tämä ryhmä nysvää mittarin kanssa ja hakee 0.5dB vastetta. Taka-alalle jäävät erilaiset luonteet, joita välillä olisi ehkäpä jopa hyvä korostaa. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa tavoitella parasta ääntä. Mielestäni on äärimmäisen positiivistä, että hifimaailmsta löytyy monia suuntauksia ja tapoja hakea hyvää ääntä
Ymmäretääkseni jokainen valmistaja pyrkii äänentoistossa varsin suoraan taajuusvasteeseen. Esim vahvistimissa pienkin vaimennus katsotaan aina negatiiviseksi ja skobeissa hiemankin suurempi korostuma on loudness / tmv, yleensä luonnehditaan negatiivisena asiana. Mitä huonoa on siinä, että pyritään saamaan toisto sellaiseksi kun valmistaja sen on tarkoittanut?
Eivät kyllä kaikki pyri. Osa mitoittaa refleksivirityksen piikittäväksi, osa loivasti laskevaksi. Osa ei laita laajakaistaan imupiiriä vaikka sillä taajuusvastemielessä saisi jotain pois.
Melumittaus on yleisesti aika vaikeaa tehdä, koska siinä äänilähde on yleensä tuletin. Äänensyntymismekanismi on tällöin turbulenssit ja mekaaniset kontaktit (kuten laakerivastus yms). Johtuen näistä melusäteilijän tehoon vaikuttaa hyvin paljon alusta mille se on asetettu, sekä lähellä olevien heijastavien pintojen heijastuskertoimet ja muoto. Säteilyteho ja spektri ovat joka suuntaan hiukan erilaiset, joten tarkat mittaukset pitäisi tehdä kaiuttomassa huoneessa jonkin sortin "standardialustalla" joka suunnasta, ja mikrofonilla (ei yli-integroivalla dB metrillä).
Yleensä luonnehditaan muttei aina. Markkinoilla on aika läjä kaiuttimia jotka pärjää varsin erinomaisesti vaikkei vasteet ole lähelläkään ideaalista (esim ProAc Future One). Ja vastaavasti sinänsä hyvillä vasteilla varustettuja kaiuttimia jotka kuulostaa käytännössä ihan kauheille (esim Chorus 662). Useimmille asioille löytyy kuitenkin aina puolensa. Ja loppupeleissä kaiken pitäisi, ainakin minun mielestäni, kulminoitua subjektiiviseen kuuntelunautintoon. Mittauksia tulee itsekin harrastettua. Pieniä huonekorjauksia dominoivia ongelmia vastaan muttei sen suurempaa hivelyä. Itse kaiuttimien osalta jo pelkkien suotimien mitoitus ilman mittausta olisi täysi mahdottomuus. Mutta sen jälkeen alkaa kuuntelu ja lopullinen viilaus tehdään ihan puhtaasti sen mukaan. Ainakin tässä taloudessa. Esimerkin vuoksi noista omista pöniköistä on varsin helppo saada varsin järkevännäköistä tasaista huonevastetta. Muuten hyvä mutta se kuulostaa ihan karmealle. Kliininen keskialue ja rasittava diskanttipää. Ohut ja mitäänsanomaton. Rasittava. Disua alas ja alakeskialuetta ylös ja avot kun alkoi pelaamaan. Suotimesta löytyy edelleen versio jossa vaste on suora mutta ei sitä kehtaa millään levyllä alkaa kuunnella. Loppupeleissä liian tarkka ja tallenteet liian analyyttisesti toistava järjestelmä on huono. Minusta. Ei se palvele enää sitä toistettavaa materiaalia. Materiaali on laadultaan rajoittunutta, osa enemmän ja osa vähemmän. Jos tarkoitus on kuunnella musiikkia miksi levy pitäisi kuunnella puristaen kaiken tuotantoprosessissa mukaanjääneen paskan kuuntelijan silmien eteen? Esimerkin vuoksi sinänsä laadukkaana pidetty Lenni Kalle Taipaleen Nothing to Hide. Piano on tallennettu usealla mikrofonilla ja sille se kuulostaakin. Ei pianolle mutta viidelle pirstaleelle pianosta. Moni solisti kuulostaa luonnottomalle pallolle keskellä näkökenttää. Ei luonnollisen tuntuista kokoa tai illuusiota esityksestä. Miten tämä sitten palvelee musiikinkuuntelua ja siitä nauttimista? Tässä suhteessa pidän true to original, mittaus ja High Fidelity höpinää aika käyttökelvottomana käytäntöä ajatellen. Eri juttu jos levyjen vikoja ja todellista toteutusta pitää kuunnella työkseen ja tehdä asioita vaikkapa paremmin. Mutta sillä on aika vähän tekemistä rentouttavan kotona kuuntelun kanssa.
Teittisen tykkiarvostelu oli kyllä askel parempaan, oli pitkälti kerrottu mitenkä testit tehtiin ja mitä mittalaitteita testissä käytettiin, minut yllätti myös Sanyon kohtuullisen laadukas videoprosessointi. Sony 55A3000-television tilaus USAsta oli myös mukavan vaihtelevaa luettavaa, harmi kun television toiminnallisuus euroopassa on noinkin rajoittunutta, eikä kuvanlaatukaan ole merkittävästi parantunut sitten A2000-malliston. Ei tarvitse jatkossa itsekään harkita television tilaamista USAsta Maverick/LongJohn: Chorus 662 ei sovi kaikille laitteistoille, herkästi menee hieman liiankin kirkkaaksi tuo sointi, mutta ei niitä nyt kauheiksi voi mitenkään sanoa.
Tämän solvauksen johdosta lienee selvää, että Te arvoisa LongJohn, olette tästälähtien MERKITTY KESKUSTELIJA! Ach, olette siis ns. KaappiEquttaja.Kaapista tuleminen on näinä aikoina muutenkin muotia, älköön äänentoisto tehkö tästä poikkeusta. Jos tasainen vaste (=totuus) kuulostaa omaan korvaan pahalta, on tosihifistin tämä totuus kestettävä.Tai hajottava Totuuteen. Poikkeamaan siitä ei puhdasrotuinen hifisti tietoisesti mene, tai on vajoava pakettistereo-sisustajien ja subbarilla autonsa räjäyttäjien kerettiläiseen kastiin. P.S. Nyt kun olet palstapuheiden perusteella n. melko monta vuotta suunnitellut näitä special-baffeleitasi, suuntakuviosta tinkimättä, eikö ole melkoista rienausta kaiken vaivannäön jälkeen tuhota tulos equttamalla toisto kuitenkin perseelleen?