Uusi on juu, ja vielä uudempi (tarkempi ja toivottavasti luotettavampi) on matkalla jenkeistä. Valitettavasti mittatulokset elävät tosiaan "kuplassa", eikä ole olemassa mitään kerrointa tai laskentakaavaa, jota käyttämällä aiemmista tuloksista saisi vertailukelpoisia. Toisaalta noita aiempia verrattavia ei taida olla kuin HD1:n testi, jos en ihan väärin muista.
Joo, en tarkoittanut varsinaista melulle mitattua dB-arvoa eri testeissä vaan sitä, että tykkien äänenvoimakkuuden mukainen järjestys vaihtelee eri testeissä ja se on käsittääkseni kuuntelun perusteella tehty järjestys. Siis TM:n testissä Sanyo ja Panasonic olivat yhtä äänekkäitä ja Epson selvästi äänekkäämpi, kun taas Hifimaailman testissä Sanyon ja Panasonicin välillä olikin selvä ero. Ja jos mittareita tutkitaan, niin tuossa testissä Epsonissa taisi olla 0,6dB eroa Sanyoon vaikka se ero oikeasti taitaa olla paljon enemmän. Ja jos lukee ulkomaisia testejä, niin mielipiteet menee taas ristiin miten sattuu.
Isot plussat noista mittausinserteistä. :thumbsup: Hieman sivuttiin myös mittaustulosten korrelointia koetun kuvan kanssa, jota olisi toki voinut olla lisää kun kerran näin kattavat mittaustulokset oli mukana. Kontrastimittaukset on mielestäni hyvä olla jotta voisi vähän laskea millaisiin olosuhteisiin tykki sopii. Sama pätee myös valovoimaan. Olen kuitenkin huomannut että mitatut kontrastit todella harvoin ovat yksi yhteen koetun kontrastin kanssa. Mustan ja valkoisen erottelukyky tuntuu lisäävän kontrastin tunnetta enemmän kuin pelkät ääriarvot. Tästä esimerkkinä JVC:n tykit joissa mitatut arvot ovat peruskauraa vaikka kuva on kuin eri planeetalta jos vertaa halvempien LCD/DLP tykkien tukkoiseen mustaan. Teittiselle lisää palstatilaa! :thumbsup:
Olet oikeassa, etenkin kun puhutaan kaiuttimien vapaakenttävasteista. Eli joissain kymppitonnin sähköstaateissa voi olla huonommat vapaakenttävasteet kuin jossain huokeassa, perinteisessä lattiakaiuttimessa (vähintäänkin valm. ilm. mittaukset). Silti se halpiskaiutin kuulostaa subjektiivisesti hirvittävän paljon huonommalta. Monet mittauksista paasaavat eivät todellisuudessa lainkaan tiedä mistä puhuvat, vaan tosiaankin tuijottavat käppyrää vain geometrisena muotona, jonka tulisi olla viivasuora, ymmärtämättä esim. 1/3-oktaavin tasoituksista, desibeleistä, moodeista tai huoneakustiikan vaikutuksista hölkäsen pöläystä. En suinkaan väitä itseäni ekspertiksi, mutta sen verran nykyään tiedän jo sanoa, etten tiedäkään niin paljon, kuin aiemmin luulin tietäväni. Aiemmin siis tuomitsin jopa kuulemattakin, siis ihan vain sen perusteella, että oliko joku käppyrä viivasuora vaiko ei. Eli kaiutin X voi olla yhdessä -sille sopivassa- tilassa olla tasapainoinen, mutta pienessä betonikopissa ja/tai seinässä kiinni yläbassoiltaan ärsyttävän kumiseva. Ja suuressa tilassa bassoiltaan jo liiankin heikko ja vaimea, vaikka kaiuttomassa huoneessa mitattu vaste olisi millainen tahansa. Tätä pystyy toki hieman ennustamaan vapaakenttävasteesta, eli pienessä huoneessa jo valmiiksi pienemmällä bassojen tasolla varustettu kaiutin saattaa kumista vähemmän, vaikka mitattu vapaakenttävaste ei olekaan yhtä "hyvä" eli suora kuin monilla kilpailijoilla. Esim. Gradientin lattiakaiuttimissa taitaa olla monia ulkomaisia pienempi basson taso, selvästikin keskimääräistä suomalaista (= pieni, kumiseva koppi) kuunteluhuonetta silmällä pitäen. Esim. vahvistimien automaattiset ekavalisaattorit tekevät usein todella hirveitä asioita äänenlaadulle, eli rajuja ja epäsymmetrisiä korostuksia keskiäänialuelle ja diskanteille --> ei hyvä! Toisaalta, tuskimpa jääräpäisinkään vastarannankiiski tai digitaali-pelkoinen high end -harrastaja pitäsi ei-equtettua, asialllista subbaria äänenlaadultaan parempana tai edes yhtä hyvänä, kuin samaa subbaria "okeaoppisesti" equtettuna. Tai ainakin "betonibunkkereista" puhuttaessa, joissa on käytännössä kait aina pahat huonemoodit. Tosin high end -harrastajilla lienee useimmiten varaa hankkia laitteistoonsa akustisesti sopiva, reilunkokoinen puurunkoinen omakotitalo, jolloin mitään ekvalisaattoreita ja mittareita ei tarvita... Bassoilla on -etenkin kerrsotaloissa tms.- harmillisin yleistä/normaalia, että on useampikin, usein todella hurjakin ja myös kapea-alainen korostuma (huonemoodi). Ja pienissä betonibunkkereissa sen päälle tulee vielä ylhäältä alkava, reipas yleinen bassokorostus (akustisesti siis hieman kuin auton ja suuren olohuoneen välimuoto). Jopa 20 dB korostuma on mahdollinen ja reilustikin yli 10 dB ihan yleistä (esimerkkikuva by Zipman). Näistä korostumista ei usein pääse ainakaan kokonaan eroon pelkällä sijoituksella, vaiheensäädöllä tai edes täyskuun valossa käärmeöljyllä käsitellyillä hopeakaapeleilla. Eli optimiolosuhteissa ei equtusta tarvita (tarkoittaa tässä täysparametrista ekvalisaattoria, niillä perinteisillä kun ei ole mitään virkaa moodien korjauksissa). Toisin sanoen, asiallisesti toteutettu ekvalisointi on usein/aina subjektiivisenkin äänenlaadun kannalta positiivinen juttu, ainakin kun se rajoittuu vain mataliin taajuuksiin (< ~200 Hz). On siis oltava juuri sopivat q-arvot (jyrkkyys/loivuus), keskitaajuudet ja vaimennukset (korostuksia vain harkitusti ja hillitysti). Mitkään mittaukset eivät siltikään ole aivan välttämättömiä, mutta ne kuitenkin valtavasti helpottavat ja nopeuttavat hommaa, verrattuna yritys & erehdys -menetelmään. Käytännössä homma hoituu -subbarin osalta- nykyään jopa täysautomaattisestikin (VLSI Anti-Mode 8033) taikka insinöörishenkisemmin, "loppujen-lopuksi-kalibrointien-ja-oikeiden-asetusten-jälkeen-automaattisesti": (BFD + Room EQ Wizard). Kyllä varmaankin jokaisen korviin kuulostaa paremmalta niin leffat, AC/DC kuin Bachin urkuteoskin, kunhan on bassoalueelta poistettu hurja piikki tai parikin pois. Joko mittarin kanssa taikka sitten vaikeasti, kunhan vain on homma tehty. Puurakenteisessa omakotitalossa, 50 m2 huoneessa, eit moodeja välttämättä ole riesaksi asti, eli toisinsanoen ne siis vaivaavat useimpia hifistejä ja osaa hig endisteistäkin. Bassotoistoa on mahdollisita parantaa akustoimalla, mutta se on melko hankalaa ja/tai liiaksi tilaa vievää (pieneen koppiin ei viitsi alaslaskettua kattoa tms. laittaa). Pienillä jalustakaiuttimilla moodit haittaavat vähemmän, koska ne eivät toista bassoja niin voimallisesti (alimpien moodien taajuuksilla eivät toista juurikaan mitään), usein yläbassojenkin tasoa on jo valmiiksi vaimennettu. Tähän kun lisätään laadukas, mutta equttamaton subbari, niin äänenlaatu usein kuitenkin huonee, subbarin henkiin herätteiden moodien vuoksi (ainakin pienissä betonikopeissa). Mutta equtuksen jälkeen subbari onkin todennäköisesti plussaa äänenlaadulle, siis mikäli se vain muuten sattuu olemaan riittävän laadukas. Eli PC-speakerien mukana tulleesta "supparista" ei maagisimmillakaan ekvalisaattoreilla hifiä tehdä, tietenkään. Eli vanha "viisaus" pätee yhä edelleen: "Ei paskasta konvehtia saa, vaikka kuinka kiillottaisi".
En minä sitä kirkkaana pitänyt. Tumpelona ja toivottoman tylsänä kyllä. Ei jaksa kuunnella, nukahtaa, ei tempaa mitenkään mukaansa. En kokenut balanssia sen kummemmin rasittavaksi. Mitäänsanomaton.
Omasta kokemuksesta tuo hieman kirkas sointi, hintaluokassaan oli kuitenkin aikanaan yksi parhaista kaiuttimista, nykyisestä tilanteesta en tiedä. Toki joku kooltaan pienempi tai samaa kokoa oleva Ion tai Ion L on huomattavasti parempi, mutta hintakin on hieman eri luokkaa.
What ever. Sen olen joissain käymissäni paikoissa huomannut. Puhutaan puhtaasta toistosta, teknisistä termeistä ym scheissesta ja setti ei kuitenkaan palvele funktiotaan kovin erikoisesti. Lueskele tuo mitä kirjoittelin liian kriittisistä systeemeistä uudemman kerran. Josko se siitä aukeaisi. Perseellään se sillä suoralla vasteella on. Suuntakuvioita ei pysty ekvalisoinnilla muokkaamaan. Ja noin yleisesti tutustu rakenteen suuntakuvioon, sen tuottamaan tehovasteeseen ja mieti sitten miksi tasainen vaste ei tule toimimaan. No ehkä maailmalla on myös sakkia jotka tykkää niin munattomasta ja yläkireästä soundista jonka viivasuora huonevaste noilla tarjoaa. Tässä jo itse ajatellut että vähän (yli)selkeän äänen kannattaja on muttei nyt mitään tuommoista. Mielestäni olen onnistunut projektissa toistaiseksi varsin siedettävästi. Referenssinä ainoastaan oma subjektiivinen kuuntelunautinto. Soi hienosti sweetspotissa ja varsin nautittavasti keittiössäkin. Voi pistää musaa soimaan ja mennä kokkaamaan jammaillen ruokaa tai puuhaamaan jotain muuta. Jalka vippaisee ja musiikki elää. Tässä kohtaa se monopolin ekvalisointi yhteen olemattomaan kuuntelupisteeseen ei oikein toimi jos ajatellaan koko asunnon kokoista kuuntelualuetta. Sweetspotin sivulla 25-30cm sivuseinästäkin soi hienosti, ei kumise yhtään. Lähellä takaseinää samaten. Ei ongelmia. Vahvistinten testailussa mennyt tässä aikaa. Seuraavaksi sitten kaapelit..
Onko mittalaitteitten vertailutesti tulossa? (Kotisäätäjälle ois varmaan ihan cool infoo, vaikka noi tyyritä on)
Niin no tuo toimi vain esimerkkinä hintaluokkiin tuijottamatta. 662 mittaustuloksissa kun ei sinänsä mitään kriittistä vikaa löydy. Siis niistä perusmittauksista mistä sakki yleensä mittausjohtopäätöksensä tekee. Silti se ei soi. Toistaa muttei soi. Musiikki on kuollutta. Eikä tämä mikään uniikki tapaus ole. On noita kuultu eri hintaluokissa ja eri toteutuksillakin. Syy? Paha sanoa.
Tässä se ongelma taitaakin olla eikä niinkään mittauksissa itsessään. Silti, olen myös vankasti siinä kerhossa joka kyllä penäisi joidenkin kajareiden kanssa hieman informaatiota siitä mitä oikein kuunteluhuoneessa sen kajarin kanssa tapahtuu. Olen tästä aiemminkin sanonut, mutta jos kuuntelijan mielestä basso on löysä ja 2. kajarissa napakka, niin kiinnostaisi nähdä ne vaimenemisvasteet molemmista- toinen kajari saattaa hyvinkin herättää jonkun huonemoodin jolloin itseasiassa huone paskoo saundia eikä kajari. Mitä muihin mittauksiin tulee, niin lähtökohtaisestihan kyse on todella yksinkertaisesta asiasta; se mitä korviin tulee, on taajuus, aika, ja voimakkuus. Olen 100% varma että jos 2 laitetta kuulostaa erilaiselta, niin jossain joissa kolmessa on silloin eroa. Ja kun on se ero, niin sieltä sitten löytyy myös selitys. Toki lyhyenkin näytteen analysointi ja mittaus noiden kolmen suhteen on melkoinen urakka, mutta ei se mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole.
No kai sen näinkinpäin voi ajatella. Mutta edelleen sen kaiuttimen pitäisi toimia huoneen kanssa. Harvat kuuntelee isolla nurmikentällä tai vastaavalla ettei heijastukset haittaa. Kaiutin ja huone muodostaa yhdessä yhden lenkin toistoketjussa. Erohan on aika helppo mitata. Eikä siihen tarvitse käyttää edes kohinaa. Soittaa vaikka musaa, tallentaa laadukkaalla laitteistolla kuuntelupaikalle saapuvan sössön ja katsoo aaltomuotoa paljonko se heittää. Eri juttu sitten miten tästä aletaan erotella jotain järkeviä muuttujia joiden osalta voitaisiin sitten parantaa jotain. Tuon oman systeemin osalta on esimerkiksi huomannut että on ihan eri luokan ratkaisu optimoida kaiutin oikeasti toimimaan siinä huoneessa ja jättää ekvalisointi vähemmälle kuin pistää molosuuntakuvioinen kaiutin ja koittaa väkertää sitten sen korjaimen kanssa. Käytännössä se korjain ei korjaa enää ongelmia, vain koittaa minimoida niitä olemattoman pieneen pisteeseen määrätyllä ajan hetkellä. Oikeasti asiaan pureutumalla saa heittämällä paremman lopputuloksen ja yleispätevämmän soundin laajemmalla alueella. Taajuus, aika ja voimakkuus. No tavallaan noihin tietysti sisältyy erilaiset modulaatio-ongelmat, epäsuorasti termiset ongelmat, säröt ym. Edit: Jatketaanko vaikka tuossa minun kaiutin-threadissa niin ei paskota tätä?
Yhdyn Teittisen kiittelijöiden kuoroon koskien mm. tykkiarvosteluja mutta toisaalta oli siellä muuankin "hauska" levyarvostelu. Erityisesti luin hymyssä suin Transformers arvion. Muutenkin lehti oli kivaa luettavaa monelta osin, mm. yllättäen Maurin verkkolaite juttu oli viimeisen päälle yksityiskohtainen ja jos tuollaista kapistusta tarvitsee, niin montaa kysymystä ei jäänyt. Projektoriartikkelista jäi mietityttään yksi itselleni melko olennainen kysymys. Kun melumittauksia oli tehty monelta eri kuvatilalta ja näissä projektoreissa lienee hieman edeltäjiensä kaltainen valikkorakenne, onko nyt lampun tila ollut niissä mittauksissa tarkalleenko missä asennossa? Eli esimerkiksi a.) kaikki valikkojen mukaisissa "oletustiloissa" muttei tiedetä mikä lampun tila oli, b.) laitettu ecoasentoon manuaalisesti tms. Jos nimittäin lamppu ei ole ollut varmistetusti eco-asennolla, oisin mikäli mahdollista erittäin kiinnostunut tietämään nämä lukemat myös. Ainakin joissain taaempien vuosien arvioissa tietyt projektorit on saaneet arvioissa hieman ristiriitaisia tuloksia ja silloin on joskus epäilty, että eri arvostelusivut on vähän eri tavalla säätäneet laitteita ennen melumittausta, koska näiden valikkojen eräässä mielessä epäjohdonmukaisuus on siinä, että valikon kuvatila jostain kumman syystä on valittu vaikuttamaan myös lampun valittuun kirkkauteen. (Näin ei tietysti tarvitse olla joka mallissa.) Lamppu detalji herätti kysymystä lähinnä siksi, että aiemmin Sanyo on vanhoilla malleillaan pärjännyt melumittauksissa kohtuullisesti ja nyt tuli turpaan kunnolla. Ajattelin, mahtaako tuossa oikeasti olla kysymyksessä noin suuri taantuminen tältä valmistajalta, vai mahtaako olla osin kyse firman perinteisestä viasta nimeltä "teknosäätäjälle suunniteltu valikko". Eihän he tosin ole ennen 1080 tykkiä kotikäyttöön tehneetkään mutta silti.
Tottakai, mutta kun huoneita on se sata erilaista, niin kyllä arviossa pitäisi kuluttajan tietää mikä osa arviosta on juuri nimenomaan siitä kuunteluhuoneesta johtuvaa paskomista, ja mikä kajarin "luontaista" huonoutta. Ääritapauksessa hiemankin toisilla mittasuhteilla/rakennemateriaaleilla tehty huone muuttasi homman päinvastaiseksi. Varsinkin subbaritestipuolella penäisin tätä- jos ISO-subbari on sen +15db kuumana 35hz:n kohdalla, niin ei varmasti passo ole rytmikäs ja napakka(tai huoneheijastus luo reippaan kuopan 100-200hz:n välimaastoon joka on sekin erittäin selkeästi ääntä romuttava vakio suomalaisissa huoneissa). Mutta lukijalle tätä tietoa ei välttämättä välity. Se siis pointti näistä huonevastemittauksista.
Kyllä huonevastemittauksia on ollut ja tulee olemaan ainakin jokaisessa meikäläisen artikkelissa. Yhdyn siis täysin kommentteihisi.
No mies osaa kehua itseään ihan tarpeeksi, Teittisen ei enää tarvitse * Transformers (2007) Mitenkä joku voi kusta Transformers elokuvan näin totaalisesti * The Island (2005) Mitä *elvettiä * Bad Boys II (2003) Huonompi kuin ensimmäinen * Pearl Harbor (2001) Voi luoja armahda * Armageddon (1998) Missään ei ole ennen porattu näin pitkään, paitsi ehkä silloin kun minä katselin tätä tai joku sitä pidennettyä versiota kelatessaan, hmmm. vai oliko se Pearl Harborista * The Rock – paluu helvettiin (1996) Näillä näyttelijöillä ei voi paljon huonompaa saada aikaan * Bad Boys (1995) Tästä jopa pidin silloin aikanaan
Olisi kiva myös lukea Sonyn SXRD-projektoreita verrattuna muihin 3LCD, DLP ja D-ILA 1080p-projektoreihin...
Jep. On kuitenkin mahdollista ottaa monenlaisia ympäristöjä huomioon kaiutinsuunnittelussa. Sallia sopiva määrä säädettävyyttä (ilman että menee pelkäksi säätämiseksi) ja tehdä toteutus akustisesti järkevästi. Esimerkiksi Gradient Revolution active. Tästä päästään kysymykseen miten vermeet sitten pitäisi testata. Eräässä amerikkalaisessa subwoofer testissä vermeet kuunneltiin ja mitattiin ulkona. Muistelen että Genelecin massiivinen 7073A voitti. Kertooko tämä sitten mitään siitä miten verme toimii random kuuntelutilassa? Tuon tyyppinen testaus kun ei taas tuo esille kuin raa'an suorituskyvyn. Käytännön tilassa monipuoliset suodinominaisuudet, maltillinen koko monipuolisen sijoittamisen takaamiseksi ym merkkaa monesti paljon enemmän. Stereophile on käyttänyt jonkun aikaa omissa subbaritesteissään joka vermeeseen Velodynen ekvalisaattorisuodinta. Mikä pointti tässä sitten lie. Tämä on hyvä subbari kunhan ostat siihen lisäksi tuon filtterin.
Kyllä muutkin kuin Stereophile ovat tienneet tuon asian jo pitkään... Ei tosin tarvitse juuri kyseistä laitetta.