Polkupyörä

No sit joo. Suorilla tasaisilla teillä jousitus on vaan tiellä :/

 

Lyhyet säätöohjeet:

1) Takaa pienimmälle rattaalle. Vaihtajan takana on kaks ruuvia, käännä sitä toista, kunnes vaihtajan rattaat on suorassa linjassa pienimmän rataspakan rattaan kanssa

2) Takaa suurimmalle rattaalle. Säädä sitä vaihtajan toista ruuvia, jolloin vaihtajan rattaat on taas suorassa linjassa

3) Laita takaa toisiksi pienimmälle rattaalle ja kiristä vaijeri niin, että jälleen rattaat on suorassa linjassa

Kyllä laadukkaat vaihteet pitäisi pysyä kohdallaan parikin vuotta, kunhan vaan kiristää vaijeria pari kertaa kaudessa vaikka 1/4 kierroksen joko vaihtajan tai vivun puolelta. Tai näin ainakin itsellä normaalissa kaupunkiajossa.

Jos sulla heittää sekä yli alhaalta että ei pääse ylimmältä ylhäällä, ongelma on nimenomaan kohdissa 1 ja 2 eli rajoitusruuveissa. Sitten jos ongelma on siinä, että vaihde ei nouse kevyemmällä tai hyppää toisiksi viimeisen ohi, vaijeri on joko liian löysä (eka vaihtoehto) tai liian kireä (toka vaihtoehto)

IMO nämä nykyiset 21/24/27 vaihteet on varsin kestäviä ja pysyy hyvin säädöissä, kunhan vaan ostaa laadukkaan osasarjan ja muistaa välillä pestä / öljytä fillaria.

 

Jos joku (24...30-vaihteisella ajava) valittaa ketjuvaihteiden toimimattomuutta, syy on todennäköisimmin likaisuudessa. Ja siinä, ettei osia ole viitsitty vahata 1-2 kertaa vuodessa, myös voimansiirto-osia, kuten minä teen (ketjua en vahaa). Panen ajokin atomeiksi kesäisin, joskus lisäksi talvisin. Vahaan jokaisen osan yksitellen samalla kun otan kesällä aurinkoa (vahattavat osat pidetään varjossa).

"Samoilla säädöillä" pärjää vaikka 10 vuotta, kunhan käyttää laadukkaita (HyperGlide-) rattaita ja ketjua ja pitää kaikki osat puhtaina ja vahattuina. Ja voideltuina VAIN ne vastepinnat mitkä voitelua toimintaansa tarvitsevat.

Koskaan ei ole minulla ilmennyt tarvetta säädellä yhtään mitään sen jälkeen kun ajokki on vahauksen jälkeen kasattu toimintakuntoon.

HyperGlide-vaihteisiin kuuluu pieni luontainen klappi, joka sallii näemmä mm. vaijerin lievän lämpölaajenemisen. Eli vaikka runkoni on alumiinia ja vaijerit terästä (osa vaijerin matkasta edetään teräskuoressa, osa paljaana), samat säädöt toimivat niin 20 asteen pakkasessa kuin paahtavassa kesähelteessäkin.

Ja se vaihteiden säätäminenkin on järjettömän helppoa, pitää koskea ainoastaan kahvan luona asuvaan vaijerin kireyden säätöruuviin, oikea säätöarvo haetaan ajon aikana ketjun rahinoita korvalla kuunnellen. Vaihteensiirtimien H- ja L-ääristopparisäätimiin ei kosketa sen jälkeen kun ne on saatu kohdalleen kerran elämässä. En edes muista minä vuonna niihin olen koskenut.



Ajan ympäri vuoden. Säilytän fillaria eteisessä lämpimässä. Pesen (lämpimällä vedellä ja puutarhapistoolilla, joskus painepesurilla) liat pois kurakeliajon jälkeen. Puhtaus on tärkein "huolto". Alumiiniosat ja vahaus, siinä ruostumisen estolääkitys. Tiheälle pesemiselle ei synny tekosyitä. Teräsfillaristit ja vaha-allergikot välttävät pesuvettä ja siksipä heillä ketjut ovat milloin pinnoissa, ojassa, kaulassa, tai koira söi ne.



Ei kannata ostaa enää 21-vaihteisia markettipyöriä. Kalliimmissa onkin enemmän vaihteita ja HyperGlide. 24-vaihteinen on halpiksista järkevin ostos, sen saa tarvittaessa modattua helposti 27- tai 30-vaihteiseksi (vain takavaihteensiirrinkahva eli naksukoneisto uusitaan ja takarattaiden välilevyjä lisäksi ohennetaan tai ostetaan uusi rataspakka). Sama ei onnistu 21-vaihteisissa, niissä menee uusiksi myös takanapa ja vaihteensiirrin ja ketju ja kaikki rattaat, eturattaat myös.

Noin 350 euroa oma alumiinirunkoiseni maksoi noin 10 vuotta sitten PiliTeemassa. Kun siihen vaihteli muutamalla huntilla parempia osia, siitä sai luotettavan ja moitteetta toimivan työkalun painavalle kauppakassinraahaajalle, joka kiusaa vaihteita enemmän kuin hullu puuroa.

Wanhakin HalbaWaihde toimii puhtaana paremmin kuin uusi kallis likainen vaihteisto. Loppuunkulumiset tietysti asia erikseen, eli kun ketju ja/tai rattaat ovat tiensä päässä, vaihteet eivät toimi kunnolla puhtaanakaan.

 

nyt kun pyöräkuume laskee pahimman jälkeen niin olen alkanu huoltaa vanhaa maasturiani ja kävi siinä muutama "modaus" vaihtoehto mielessä. Päällykumet alkaa halkeilla aika pahasti joten niiden osto on edessä jo tänä kesänä ja mietin että jos laittais kapeammat ja nopeammat renkaat. Mistä saan selville vanteen leveyden ja sen kuinka kapean renkaan siihen saa? sisukumet menee varmaan samalla vaihtoon.

 

Eikös eturengas ole pikalukolla kiinni? Varmin tapa varmaan olis ottaa koko rengas vanteineen kumineen päivineen mukaan ja mennä alan liikkeeseen ja kertoa mitä haluaa.

Pyörien kans värkäsin paljonkin sillon ku Scott Peak oli kova sana ja Deore LX:iä ihailtiin.. Mutta eikös edelleenkin siitä päälykumista saa lukemat ylös, en nyt tarkkaan muista merkintöjä, mutta kyllähän siinä pitäs kans vanteen leveys näkyä..

 

Kannattaa tosiaan vaihtaa. Ei maksa ulkorenkaaseen verrattuna paljoakaan. Itse ajelen 20 vuotta vanhalla Tunturilla ja hevillä en pois vaihda.

 

Heitetäänpä hommaa sen verran sivuraiteelle, että minkälaista lukkoa tai muuta kiinnitystsydeemiä suosittelette uuteen pyörään? Kaikki lukot hajoavat tietenkin voimalla tai taidolla, mutta mikä olisi sieltä paremmasta päästä, käteväkäyttöinen ja kohtuuhintainen?

 

Joku U-lukko olisi varmaan parhaasta päästä varkaudenkestävyytensä vuoksi, mutta ovat mielestäni vähän kömpelöitä. Abuksen Bordo näyttää ihan toimivalta kompromissilta vaijeri ja u-lukon väliltä. Itse on tultu perehdyttyä lukkoasioihin tämän vuoksi, ja muutaman saksalaisen testin mukaan Kryptonite, Abus ja Trelock olisivat merkeistä hyviä vaihtoehtoja.

Edittiä: Lukon käytöstä vielä. Kannattaa laittaa lukko mahdollisimman ylös, jotta katkaisu olisi vaikeampaa. Lisäksi lukon "sisus" kannattaa täyttää takarenkaalla ja rungolla, jotta väliin ei saisi tunkkia.

 

Vaijerilukkoa käytän, mahdollisimman kevyttä. Se liittää yhteen lyhtypylvään, fillarirungon, satulan ja takarenkaan. Vain eturengas jää enää pikalukkoineen pöllittäväksi. Käyttämällä kahta vaijerlukkoa saa eturenkaankin lukittua.

1) Lukoilla estetään vain herätepöllintä, känniläisten ja muiden vandaalien luvaton ajokilla pois karkaaminen ja varaosien irti nappaaminen.

2) Ammattivarkaat varastavat nosturin ja kuorma-auton avulla koko telineellisen fllareita kerralla, katkovat moottori/termiittikäyttöisillä työkalullaan myös lyhtypylväät siinä missä 10 kiloa painavat moottoripyörä-U-lukotkin. Mikään maapallolla (tai meidän aurikokunnassamme) keksitty lukko ei pidättele ammattivarasta tai ammattivandaalia.

3) Siispä lukon keveyden suhde lukon hyödyllisyyteen on ainoa oleellinen valintakriteeri, ostohinnan ohella.



U-lukko tarvitsee avukseen 10 kiloa painavan erillisen muovipinnoitetun kettingin/vaijerin, jolla ajokki lukitaan massiiviseen esteeseen, kuten rosterikaiteet ja lyhtypylväät.

Ei ole mitään hyötyä lukita pyörää "kiinni itseensä" pelkällä lukolla, kuka tahansa voi ottaa fillarin olalleen ja juosta 20 kilometriä pakoon sen kanssa, omaan autotalliinsa murtamaan lukkoa rikki rauhassa. Piripäinen rosvonarkkari ei edes tajua pysähtyä autotallinsa luona, juoksee metsän läpi suoraan venäjälle, kunnes paikallinen karhu+susihukka-jengi pysäyttää pakomatkan.

Paras lukko puoliammattilaisia vastaan on markettirunko. Kukaan ei ole kiinnostunut piliteeman tai tarjoustalon fllarista. Voisi jopa maalata/teipata juppimerkin päälle uuden merkin: Ropin Huud Pisykles. Osiin kaiverretut Campagnolo-sanat peitetään tekstillä: HELKAMA 1980. Rungon sisäisten hydrauliputkien hämäykseksi teipataan jeesusteipillä rungon päälle vaijerinkuoria, mahdollisimman ruosteisia ja kuraisia. Designmaalauksella voi imitoida ruostetta ja kuraa, ellei aidoista tykkää, ne kun tahraavat vaatteita. Runkokin designamaalataan, muuten kiiltäväksi, mutta ruosteimitaatiokohtiin mattalakkaus tai mattahionta.

 

Mulla on satulatolppa ja kiekot kiinni kryptoniten lukkomutterisarjalla. On tosi kätevä ja tämän kanssa ei tarvitse vaijerita.

Itse lukkona on New York kryptoniltä.

Tällä combolla pyörä ei ole hävinnyt pahimmistakaan paikoista keskellä päivää. Muita on ympäriltä kyllä viety, mutta lukot ovat sen verran heikompia, että ilmeisesti murtuneet helpommin kun tämä new york ja siksi oma on jätetty rauhaan. Siten päiväsaikaan kyse on lähinnä siitä, että sulla kannattaa olla selkeästi vahvempi lukko kuin naapurilla.

Yön yli en kyllä uskaltaisi ulos jättää. Jos varas haluaa viedä fillarin, niin se kyllä lähtee, oli lukko mikä vaan.

 

Nishiki Pro SL

Tuommoinen herkkupala(valkoisena) lähtisi hintaan 499,- kun sattuu olemaan viime vuoden malli.
Tällä hetkellä varauksessa Bikeplanetissa, mutta kai se on huomenna haettava kotio. Sen verran mukava oli ajella ja oli ihan ok-kommenttia tuolla fillarifoorumeillakin näkynyt.
Ei lie mikään maailman paras pyörä, mutta tuon hintaisena kai kannattava ostos.

Onko kellään kokemuksia?

 

Miltäs on Kali tuntunut pyörä nyt ku on pari viikkoa mennyt? Tommosta itekkin oon katellu, tai sitä uudempaa Sport-mallistoa. Tuo vanhempi malli kyllä on minusta paremman näköinen...

Mites nuo vaihteet menee noissa 8-vaihteisissa, kun en ole viellä testille päässyt, voiko verrata esim normi kolmivaihteiseen pyörään, onko ykkönen kevyempi ja onko kasi-vaihde paljon raskaampi ku kolmonen tossa kolmi-vaihteisessa..??

 

Hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä, paitsi satula. Hyvä polkea, vaihteet vaihtuu ja jarruilla pysähtyy. Toimii mun peruskäytössä hyvin, joskaan se ei kovin kummoista vehjettä vaadi muutenkaan.

Itse en ole kolmivaihteisella vähään aikaan huristanut, mutta väittäisin, että ykkönen on reippaasti keveämpi 8-vaihteisessa ja suurin vaihde raskaampi.

 

Vakiosatulat on yleensä aika hirveitä. Omassa Nishikissä ainakin oli tosi huono satula mukana. Urheiluliikkeestä sai paremman

 

Tuohon hintaan saa varmaan hakea yhtä hyvää pyörää... itse kyllä ottaisin.

 

Eturattaiksi mainitaan 48 x 38 x 28. Kannattaa miettiä sopiiko tämä itselle vai ei, vaihteiston välitykset ovat äärimmäisen henkilökohtainen asia, paljon kriittisempi asia kuin alusvaatteet tai hansikkaat. Tulee kalliiksi uusia eturattaat (kammetkin voi joutua uusimaan) ja siirtää/uusia keskivaihtaja.

Takana näyttää olevan sama rataspakka kuin minullakin, ainakin suurinpiirtein, siis rattaat 11 13 15 17 20 23 26 30.

Tarkoittaa sitä, että noilla välityksillä (plus ei-ammattipolkijan reisilihaksilla) ei ole mitään asiaa pitkään/jyrkkään ylämäkeen. Eikä hiekkapoluille tai havupoluille, joilla minä päivittäin seikkailen asfaltin ohella. Kevein välitys pyörittää yhdellä kammen kierroksella takapyörää 0,933 kierrosta. Minulla kevein välitys pyörittää takapyörää 0,733 kierrosta eli pystyy polkemaan 27,2% kevyemmin, pääsee jyrkemmän mäen päälle.

Nyt keväällä olen polkenut "vain 16 vaihteella" eli eturattailla 22 ja 32, olen jättänyt koskematta eturattaan 44, koska en ole vielä suurnopeusajoa harrastanut sileällä asfaltilla; kunto ei vielä siihen riitä, loppukesästä isokin ratas alkaa sitten kelvata. Maastossa ja kauppareissuilla pärjää keveillä välityksillä.

Linkin Nishiki on tuollaisenaan tarkoitettu maantieajoon lihaksikkaalle polkijalle, jolla ei ole huono kunto keväisin. Etuhaarukan vaihto joustohaarukaksi ja eturattaiden vaihto pienemmiksi ja mahdollisesti etuvaihtajan uusiminen tekisi fillarista maastokelpoisemman ja sallisi rapakuntoisenkin aloittaa kunnon kasvatuksen.

_______________________________


Palasin taas lenkiltä, ja jälleen ärsytti monivuotinen vakiopulma: väärät välitykset kasetissa. Pulmaan ei ole helppoa ratkaisua, siksi se on vuosikausia vaivannut.

Spoiler

Rattaat takana siis ovatten nämä:

1) 30
2) 26
3) 23
4) 20
5) 17
6) 15
7) 13
8) 11

mutta 20 hampaan molemmin puolin esiintyy liian suuri hyppäys, 3 hammasta, kun minä haluaisin siinä olevan 1½ hampaan hyppäykset (rattaat: 18½ 20 21½). 2 hampaan stepit ovat nekin liian suuret, ja 1 hampaan erot taas hieman liian pienet. Ongelma esiintyy eturattaasta riippumatta, joka tilanteessa ottaa pattiin vaihteen 4 luona esiintyvä liian suuri porrastus. Ajorytmi pilaantuu, oli kyse ylämäestä tai sileästä.

Seuraavanlaisen oudon kasetin voisi rakentaa, mutta sen käyttökelpoisuus ääripäissä huononee radikaalisti, päihin jää selkeät yli- ja alivaihteet hyvän keskialueen lisäksi. Eikä ääripäät edes takeltelematta vaihtuisi, 7 hampaan suuruinen hyppäys on melko iso:

1) 30
2) 23
3) 22
4) 21
5) 20
6) 19
7) 18
8) 11

Fillari taantuisi tavallaan 18-vaihteiseksi, jossa on lisänä ylämäki-alivaihde ja alamäki-ylivaihde erikoistilanteita varten. 20 vaihdetta käytännössä saisi hyödykseen. Normaalisti ei tekisi mieli äärirattaisiin koskea, sen verran takkuilevasti vaihtaminen niille/niiltä toimii.

Normaalisti hyödynnän kaikkia takavaihteita molemmilla pienillä eturattailla, eli 8+8=16 vaihdetta on käytössä. Isoimmalla eturattaalla (alamäissä tai kunnon kohottua) saa loput 8 vaihdetta käyttöön. 24-vaihteinen siis tarjoaa kaikki vaihteensa hyötykäyttöön. Nykyaikainen ketju kyllä taipuu vinoonkin kulmaan. Muinoin oli tapana kieltää ketjun käyttö liian vinossa kulmassa, silloin ketjut olivatkin kankeampia ja rattaat muutenkin huonompia, paksua rautaa, pitivät meteliä vinolla ketjulla ajettaessa. Nykyisin kolmen eturattaan aikakaudella vinossa kulkeva ketju on toimivaa arkipäivää. Jos osat kuluvat, ne uusitaan, mitä siinä itkemään. Käytetään kaikkia vaihteita mistä on kovat rahat maksettu. Naurettavuuden huippu olisi ostaa 30-vaihteinen fillari ja käyttää vain 24 keskimmäistä vaihdetta, varoen laitimmaisia takarattaita kuin ruttoa.



1½ hampaan syndrooman saisi kierrettyä kaksoisvaihtamisella, mutta olen niin kiireinen, ettei ole aikaa tehdä kaksoisvaihtoja joka hiton välissä, eturattaan vaihtaminen on hidas operaatio verrattuna takarattaan vaihtoon, joka tapahtuu noin 200 millisekunnissa. Päässäni ei myöskään pysy välitysten tarkat matemaattiset arvot, tarvittaisiin sähköinen vaihtaja, joka ymmärtää mikä vaihdeyhdistelmä on vuorossa seuraavaksi kun halutaan käyttöön keveämpi tai raskaampi vaihde.

 

Oma fillari on koitettu viedä (vaikka) se on Abuksen U-lukolla rungostaan kiinni pyörävajan puurakenteissa. Lukon muovikuoret on revitty irti, lukkopesä koitettu porailla ja vajan puupilareita sahata. Ei lähtenyt. . In Your face - Vitun varkaat.

 

Putsailin ja huoltelin tänään pyörääni, mutta kahta ongelmaa en saanut poistettua. Ensinnäkin, takapyörästä kuuluu ininää. Rungon ja renkaan keskiön välissä on kumitutti, joka pyörii. Sen ei ilmeisesti kuuluisi pyöriä, koska silloin kun pidän sitä paikallaan, ininä lakkaa. Pikaisen tutkimisen jälkeen en tosin päässyt selvyyten minkä sitä pitäisi normaalisti pitää paikallaan.

Toinen ongelma liittyy vaihteisiin. Ensinnäkin olisin kiitollinen hyvistä ohjeista tai linkeistä, kun en ole aivan perillä siitä, että mikä olisi paras tapa säätää vaihteet kohdalleen.

Muuten vaihteet toimivat ihan hyvin, mutta ketjujen ollessa suurimmalla eturattaalla ja pienimmällä (tai toiseksi pienimmällä takarattaalla) ketjut ottavat kiinni etuvaihtajaan. Etuvaihtaja on liian lähellä runkoa / pienempiä rattaita. Mikä on säätöruuvien optimaalinen asento, jotta etuvaihtajan saa mahdollisimman ulos? Onko low-ruuvin asennolla merkitystä, kun vaihtaja on yläasennossa? High-ruuvia säätämällä en saanut ongelmaa poistettua (kummassakaan ääriasennossa). Voiko asiaan vaikuttaa jollain muulla keinolla kuin säätöruuveilla.

Takana vaihtajana Shimanon Altus ja edessä Nexave. Kiitoksia avusta jo etukäteen!

 

En osaa itsekkään säätää vaihteistoa kovin hyvin mutta seuraavat linkit olen ottanut talteen joskus:
Bicycle Tune-Up Step 8 - Adjust The Front Derailleur
Bicycle Tune-Up Step 7 - Adjust The Rear Derailleur

 

Tarkoitatko takapyörän (tai etupyörän) NAVAN ulkoreunoilla olevia mustia kumeja? Ne ovat kurasuojia, jotka estävät lian pääsyn napojen laakereihin. Kumien pitää olla voideltuja ja säännöllisesti pestyjä. Et ole tainnut vuosittain purkaa kumeja irti, pestä niitä ja vaselinoida sisäpuolelta ja panna paikalleen?

Kumituttien kuuluu pysya liikkumattomana, siis rungossa kiinni, ei saa pyöriä renkaan mukana. Huulitiivistepinta eli liukupinta on kumitutin isommalla kehällä (navan keskustan puolella), sen kuuluu olla sisältä päin vaselinoitu, jolloin napa kestää vaikka rantavedessä ajelun. Kysyjällä lienee liukualue täynnä hiekkaa ja vailla vaseliinia, jumiin juuttunut, jolloin kumitutti on alkanut pyöriä väärästä päästään, renkaan mukana. Voitelemattomalta kohdaltaan, joka lisää kitkaa, kuumentaa kumia, ja lopulta se sulaa väljäksi eli aikanaan ininä-ääni kyllä katoaa, mutta onpahan kurasuojauskin tipotiessään, laakerit alttiina likaantumiselle.

Esim. hiekkatiellä ja märällä kelillä ajettaessa kumitutit ovat pakollisia, jos napalaakerit ovat perinteisiä irtokuulamalleja, muuten lika pääsee laakereihin ja tuhoaa ne. Modernimmissa fillareissa on navoissa laakeripesät, kuopat, joihin painetaan itsenäiset laakerit, joissa on oma huulitiiviste tai labyrinttitiiviste. Kun kulunut laakeri vaihdetaan uuteen, samalla uusiutuu tiivistyskin.

Kysyjän pitää mennä nyt ostamaan uudet kumitutit (tai laakerikartio-tiivistesetit, kympin kappale), mieluiten 4 kpl eli kaikki uusitaan samalla kerralla, entiset ovat kelvottomia, ja pitää putsata+vaselinoida paikat ennen uusien kumien asennusta. Rakenteesta riippuen voi joutua uusimaan koko navatkin, jos varaosakumeja ei kyseiseen napatyyppiin ole saatavana järkevään hintaan tai järkevällä toimitusajalla. Kokonaan uusi napakaan ei paljon maksa, suosittelen sitä, taitaa olla entinen napakin jo "entinen", jos huollon laatu on ollut tasoa, jossa kumitutit alkavat takertua jumiin. Mutta koska irtonavan ja irtopinnojen kasaus+rihtaus myös maksaa hunajata, on kaikista halvinta ostaa koko kiekko valmiina. Siis vanne+pinnat+napa valmiiksi kasattuna, sekään ei nykyään paljon maksa jos tyytyy tavallisen laatuisiin osiin, eikä vaihda parempaan laatuluokkaan. Tietysti aina himottaisi valita ideaali vanne ja paras napa ja mieluisimmat kevlarpinnat, mutta kalliiksi käy koota varaosista kokonaisuus. Muutamalla kympillä saa tarjouslaarista valmiin kiekon napoineen päivineen, männävuotista mallistoa poistomyydään pilkkahinnalla.



Kuten jo aiemmin totesin, LIKA eli pesun+huoltamisen laiminlyönti on suurin syy ongelmiin. Ellei jaksa/osaa/viitsi itse huoltaa, ammattihuoltoon fillari pitää viedä. HUOM: tavallinen fillarihuoltamoiden muutaman kympin hintainen "keväthuolto" tekee vain pinnallisen mummoluokan tarkistuksen ja pahimpien vikojen korjauksen, ajokkia ei pureta atomeiksi ja voidella/vahata jokaista esinettä yksitellen. Maksaisi monta sataa euroa teetätyttää kunnollinen atomeiksi ja kasaan -täyshuolto, joten se pitää tehdä itse.