Next (2007) Varsin viihdyttävä scifi/mysteeri -pätkä. Oletan että juonesta löytyy etsimällä reikiä riittävästi, mutta kiireessä se ei estänyt elokuvaa viihdyttämästä. Nicolas Cage oli ihan sympaattinen pääosassaan, eikä Jessica Biel myöskään ollut haitaksi silmille. Omaa mielikuvitusta tämä onnistui ruokkimaan "what If" -ajattelun merkeissä. Huokealla hankitun HD DVD:n kuva sekä Dolby TrueHD -ääniraita PowerDVD:n kautta toistettuna tuntui olevan kunnossa, joten eipä kehtaa moittia. Välillä visuaalinen anti oli varsinkin kamera-ajojen osalta lähes taiteellista. Vaikka kyseessä ei kuitenkaan ollut ilmeisestikään varsinainen ns. elokuvataide jolle esim. Suomessa myönnetään apurahoja, niin silti ja kaikesta huolimatta uskallan antaa ko. teokselle varovaisesti arvosanan ***½/*****.
The Fly - Vuoden 1958 versio kyseessä. Elokuvan alku olikin unohtunut ja kiva "kuka teki mitä" asetelma toi tunnelmaa lisää. Muutenkin elokuvan fiilis oli yllättävän vahva ja vaikean valinnan eteen joutui vaimoke miehensä kanssa. Positiivinen yllätys kaikkien näiden vuosien jälkeen .. sääli että jatko-osan metsästys ei tuottanut tulosta kaupunkireissulla. Vincent Price on kyllä melko gay :| The Dancing Masters - Elokuva ajalta jolloin Laurel & Hardy olivat siirtyneet väärään lafkaan ja elokuvat alkoivat huonontua. Myös ikä alkaa näkyä niin Stanin naamassa kuin Oliverin kaksoisleuan koossa. Siltikään ei niin kehno kuin odotin, vaikka sivujuoni oli todella typerä. 5. Marxin Veljes, eli Margaret Dumont, esiintyi turhassa sivuosassa. Muutamia nauruja tämä tarjosi vaikka yksi gagi olikin kierrätetty vanhasta elokuvasta (huutokauppa kohtaus).
Rambo (2008) En ihan yhtä vaikuttunut ole kuin useimmat tuntuvat olevan. Kyllähän tuo ihan kohtalainen toimintapläjäys oli, mutta hieman kaikinpuolin laimeahkot fiilikset jäi. Toimintakohtaukset luottivat pitkälti ronskeihin tehosteisiin, jotka ovat valitettavasti tietokoneella taituroituja. Tietty särmä kyllä lämmittää mieltä etenkin tälläisenä liioitellun korrektiuden aikana. ~3 / 5 Eddie Griffin - Freedom of Speech Lähinnä B-luokan leffoista on kyseinen herra tuttu, eikä odotukset kieltämättä olleet korkealla tämän stand-up esitykseen valmistautuessa. Alun klubigangstakiroilu veti mielen matalaksi ja nousi jo fiilikset että tässä on taas pahin stereotyyppinen musta koomikko, mutta Griffinhän osaa halutessaan vetää kyllä sellaisia ässiä hihasta, että ei uskoisi matskun olevan samasta kynästä. Valitettavaa ettei sama linja jatku koko aikaa, vaan suotta mies jakelee helppoa ja matalaotsaista huumoria kun rahkeita olisi johonkin parempaankin. 4 / 5
Kattelimpa tuollaisen pätkän mennä viikonloppuna ja yllätti positiivisesti. Menoa ja meininkiä riitti ainakin koko pätkän ajaksi. Suosittelen kaikille suoran toiminnan ystäville. -L-
Die xue jie tou (1990) John Woon aika rankka pätkä. Rankempi kuin muistin, mutta loistava elokuva. Meno ei jätä katsojaa kylmäksi hetkeksikään..Aasialaisten parhaimmistoa 4,5/5 Untergang, Der (2004) Loistavaa filmausta ja hyviä roolisuorituksia saksalaisten toimesta, mutta mutta..olisin silti enemmän odottanut. 4-/5 Auschwitz: The Nazis and the 'Final Solution' (2005) TV series BBC:n dokumentti natsien tappolaitoksesta tosi laajasti kerrottuna, mutta paikoitellen tökki, melkeinpä muuten täydellinen 4,5/5 American Me (1992) Todella hyvä vankila/jengi pätkä mexican mafiasta, alkuperäinen on parempi, eli tämä , vaikka Bound by Honor on myös tosi hyvä 4/5
Bobby Emilio Estevezin leffa ei Stonen JFK:tä edes yritä muistuttaa, eikä pääosassa sitäpaitsi ole tuo nimihenkilö, vaan pikemminkin kyseessä on "inarritumainen" draama, jossa ei hahmoista ja tässä tapauksessa varsinkaan tähtinimistä ole puutetta. Itse asiassa tuo starojen tolkuton määrä alkoi jo epäilyttämään jossain vaiheessa, mutta eipä tuo häiritseväksi asti ehtinyt. Oikeastaan vain ohjaajan isäpapan ja Helen Huntin hahmot tuntuivat hieman ylimääräisiltä. Mutta noin muuten kyseessä on varsin laadukas draama, jonka ratkaisuhetket tuntuivat kouraisevilta. En kovin paljoa Bobby Kennedystä tiedä, mutta varsin epäilyttävän hyvän, suorastaan pyhimysmäisen ja palvovan kuvan Estevez tästä menneestä miehestä maalasi. 3½/5 Wonder Boys Uusintakatselu ja olikin kyllä harvinaisen hyvin unohtunut koko elokuva. Turhaan kyllä, sillä tämä on oikein mainio kepeähkö mutta fiksu draama. Itse asiassa leffa muistuttaa mielestäni jonkin verran Paynen Sidewaysia sekä asetelmaltaan (vaikkei road movie olekaan) että tunnelmaltaan unohtamatta vähäeleistä huumoria. Elokuvan viimeisen kohtauksen olisi kenties voinut jättää poiskin. Michael Douglas tekee ehkä uransa parhaan roolin pääosassa ja sivuosistakin löytyy mitä mainioimpia hahmoja. Mitäpä sitä enempää kehumaan, vaan todetaan vaan että kyllä Curtis Hanson osaa. 4/5 Rendition Tämäpä oli positiivinen yllätys. Suomessa tätä leffaa ei valkokankaalle koskaan heijastettu, mikä on aika surullista kun tämänkin hetken tarjontaa finnkinon sivuilta katselee, sillä tässäpä on hienoimpia leffoja vähään aikaan. Pääosin terrorismia ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa useasta näkökulmasta tarkasteleva draamatrilleri on tottakai kriittinen, mutta ei lainkaan yksisilmäisesti, sillä oman osansa saavat kaikki osapuolet. Elokuvan kerronta pitää kyllä erinomaisesti otteessaan tapahtumien tihentyessä pikkuhiljaa kohti vääjäämätöntä loppuaan. Pitää tarkastaa myös ohjaaja Gavin Hoodin edellinen ohjaus Tsotsi, joka sai akatemiankin polvilleen. 4½/5 Léon Täytyy myöntää, että juuri päättynyt tv-esitys oli itselleni eka kerta, kun tämän elokuvan näin. Ihan tyyliltään odotetunlainen pätkä, mutta täytyy myöntää että nyt ei niin iskenyt kuin osasin odottaa. Jean Renon ja hienosti näyttelevän Natalie Portmanin hahmojen suhde toimii hyvin, mutta muuten tämä jäi jotenkin valjuksi. Todella ärsyttävästi näyttelevän Gary Oldmanin johtaman poliisijoukkion toiminta ei oikein...sanotaanko uskottavalta vaikuttanut ja Danny Aiellokin jäi aika turhaksi sivuhenkilöksi tässä. En liity vieläkään Luc Bessonin fanclubiin. 3/5
Numero 23 Tältä odotukset olivat jotenkin aika korkealla,eikä pahemmin tarvinnut pettyä. Jotenkin olen tykästynyt Carreyn uuteen tyyliin,tai eihän se nyt enää niin uus tyyli ole.Mies on kuiteskin mielestäni hyvä vakavissakin osissa,kuten myös tässä. Siis juoni oli mielestäni erikoisen syvä,eikä ainaskaan ennalta arvattavissa. Näyttelysuoritukset hoidettiin kunnialla loppuun asti,ei ollut mitään häiritseviä ylisuorittamisia. :thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup:/:thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup: Hot Fuzz Täytyy katsoa uudemman kerran ja loppuun asti myöhemmin,tuli:sleep: Mutta mitä muistan niin hauska oli,mitäs muuta sitä voi kertoa. Mikelestäni hauskoja roolisuorituksia,pääosan lisäksi sen Pullea pari oli mainio. :sleep::sleep::sleep::sleep:/:sleep::sleep::sleep::sleep::sleep:
A-Haunting We Will Go - Vuodelta 1942 oli tämä Laurel & Hardy elokuva. Järjestyksessään taisi olla toinen, toiselle studiolle tehty tekele. Alku kohtaus oli hyvä ja kovin tuli vanhat hyvät ajat mieleen, kun pojat pääsivät alussa vankilasta. Sitten kadotettiinkin ote ja sivuosiin vaipui kaksikko. Pääosan vei gangsterit ja taikuri. No ei niin kehno kun olisi voinut odottaa. The Fox and the Hound - Disneyn koskettavimpia animaatioita. Ketunpoika ja koiranpentu ovat ystäviä, mutta jo seuraavana vuonna tilanne muuttuu kun todelliset osat elämässä nousee pinnalle. Olisiko tässä pitänyt vetää jotain vertauskohtia poliittiseen ilmapiiriin kun Spoiler kaksi vihollista liittoutuvat yhteen ja taistelevat suurempaa pahaa vastaan (karhu). Ei pettänyt odotuksia tämä elokuva. Two Mules for Sister Sara - Clint on edelleen mies ilman nimeä, mutta tällä kertaa kuitenkin sen nimi on Hogan. Pelastettuaan Nunnan rikollisilta selviää yksi ja toinenkin asia urheiden Meksikolaisten sodasta Ranskan Paskiaisia vastaan ja rahan perässä mennään. Kyllä tässäkin hetkensä oli mutta loppua kohti väsähtää meno. Eli ei mene Clintin länkkäreiden parhaimmistoon, mutta en usko että sitä kukaan tältä odottaisikaan.
Tänään (oikeastaan eilen) katsoin Rob Zombie's Halloweenin. Vähän on ristiriitaiset fiilingit...jotain hyvääkin oli, mutta myös paljon huonoa. M.M:n lapsuuden kokemukset oli ihan ok, mutta tuntui saavan jopa yliannostuksen boogie manista, kun se oli noin minuutin välein ruudussa (myöskin loppuosassa leffaa). Alkuperäisessähän tunnelma perustui pitkälti odotuksen ja epätiedon tuomaan jännitykseen, joka toimi loistavasti. Loppuakohti tämä uusi tekele alkoi käydä vähän tylsäksi. 2/5 about, ei lähelläkään parasta Halloweenia, mutta ei kyllä paskinkaan. + merkintä tisseistä joita vilahteli(näyttivät hyviltä, en huomannut silikoni rakennelmia).
Kuun pimeä puoli (La face cachée de la lune) Kanadalaiselokuvassa mies yritti saada elämänsä kuntoon ja selvitä äitinsä kuolemasta ja hankalasta velisuhteestaan. Avaruusviittaukset sävyttivät mukavasti tätä draamaa ja hienovarainen kuvallinen kikkailu toi piristystä. Päähahmon pallinaamainen olemus oli tervetullutta vaihtelua perinteisille defaultkasvoille. Benoît Jutras oli säveltänyt elokuvaan komean paisuttelevat musiikit. - Tohtori Caligarin kabinetti (Das Cabinet des Dr. Caligari) Saksalainen ekspressionismin klassikko tarjosi paikoitellen voimakasta tunnelmaa ja lavasteet olivat tarinan henkeen sopivan levottomat. Täysin ei vain elokuva onnistunut tempaamaan mukaansa, lopun käänne kuitenkin toimi vaikkei yllätyksenä valitettavasti tullutkaan. Full Frontal Sodenberghin elokuva ei ollut aivan maineensa mukainen sekasotku, vaan tarjosi paikoitellen toimivaakin draamaa. Metatasoilla leikittely tosin meni varsinkin loppupuoliskolla jo turhan pitkälle. + Radalla (The Sweetest Thing) Sinkkutyttöjen hölmöilyssä pari kunnolla ylivedettyä kohtausta kyllä huvittivat, mutta melkoista hömppää tämä muuten oli. Diaz sentään osaa näytellä hupsua olematta liiallisen ärsyttävä ja onhan Christina Applegate nätti. ½ Ihan normaali (Normal) 25 avioliittovuoden jälkeen traktoritehdastyöläinen paljastaa vaimolleen tuntevansa itsensä naiseksi. Tom Wilkinson oli hyvä kuten aina, mutta toteutus oli paikoitellen kovin tv-elokuville tyypillisen osoitteleva, joten kaikkea ei aiheesta aivan irti saatu. Pari hieman enemmän toimintaa sisältänyttä vakaviksi tarkoitettua kohtausta eivät toimineet laisinkaan vaan olivat vain huvittavia. +
Ocean's Twelve (Ocean's Twelve, 2004, USA/Australia) - 2 / 5 Vaikka olin etukäteen varautunut siihen, ettei Twelve yltäisi Elevenin (17/2006) tasolle, petyin. Ryöstöelokuva on niin hyvä kuin sen ryöstösuunnitelma. Twelvessä ei ole nerokasta - tai edes järjellistä - suunnitelmaa. Juoni on lähtökohtaisesti tyhmä, eikä rikoksen mestareiden keskinäinen kisailu jaksa innostaa. Uudet hahmot eivät tuo lisäarvoa. Bruce Willisin cameo on sentään melko hauska. Paholaisen asianajaja (The Devil's Advocate, 1997, USA/Saksa) - 3 / 5 Jälleen perusteetonta juristien mustamaalaamista! Keanu Reevesin esittämä nuori huippuasianajaja Kevin Lomax (Keanu Reeves) saa loistavan työpaikan New Yorkista, mutta minkälainen mies pomo John Milton (Al Pacino) oikeastaan onkaan? Lomaxin vaimolla Mary Annilla (Charlize Theron) taas on lieviä sopeutumisvaikeuksia. Psykologisesta trilleristä kuoriutuu loppua kohden jopa kristillismytologista horroria. Al Pacino on erittäin, erittäin vakuuttava roolissaan, ja Theronin tulkinta on hyvin uskottavaa. Vaikka Reeveskin vetää pääroolinsa hyvin, jää hän osittain Theronin ja varsinkin Pacinon varjoon. Provosoiva elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, oli sen moraalipohdinnoista tai loppuratkaisusta sitten mitä mieltä hyvänsä. Into the Sun (Into the Sun, 2005, USA) - 1,5 / 5 Christopher "mink" Morrisonin ohjaamassa toimintaelokuvassa Steven Seagal seikkailee Japanissa. Tapahtumat laukaisee kuvernöörin murha. Seagal on pääroolin ohella osavastuussa myös tarinasta ja käsikirjoituksesta. Juoni on sekava ja kaikki sivuhahmot ovat turhia. Hahmoihin tutustuttamiseen ei uhrata aikaa, minkä seurauksena ne ovat yhtä ohuita kuin japanilaiset paperiseinät. Kenenkään kohtalo ei kosketa katsojaa. Toiminta on Seagal-asteikolla vaisuhkoa, muttei kuitenkaan niin pilattua kuin Foreignerissa. Parasta elokuvassa on lopputekstien aikana soiva kappale, toinen Seagalin kahdesta hyvästä biisistä eli Don't You Cry. Troija (Troy, 2004, USA/Malta/Iso-Britannia) - 2 / 5 Wolfgang Petersenin (Das Boot, Air Force One, Meren raivo) ohjaama Troija on varsin keskinkertainen historiallinen elokuva. Taistelu on toki peruskomeaa, mutta hieman hengetöntä. Näyttelijät eivät pääse esittämään taitojaan. Liehulettinen Brad Pitt on täysin väärässä roolissa, Eric Bana on ajoittain jopa hyvä.
Pekko Ja Massahurmaaja Ei tätä nyt aivan tuskissaan katsonut, kai sekin on jotain. Mutta miksi kukaan haaskaisi aikaansa Pekkoon, kun maailmassa on miljardi + muutama päälle hauskempaa elokuvaa. Komediana melkoisen impotentti nollan naurun ja muutaman hymähdyksen tapaus. En kylläkään taida oikein kuulua kohderyhmään (~4-10-vuotiaat...?). 1+/5. Swept Away Maddy hei, vinkki: älä yritä enää tehdä elokuvia. Ihan oikeasti. Pitempi arvio toisessa ketjussa. 1/5. My Cousin Vinny Hauska vieläkin, mutta onhan tämä auttamatta ylipitkä. Turhimpia minuutteja olisi joutanut karsia pois, nyt niistä joutuu hiukan sakottamaan. 4/5. Big Lebowski Oli aluksi jopa pettymys loistavan Fargon jälkeen, mutta alan vähitellen todella lämmetä tälle. Tämähän on helvetin hauska elokuva ja Duden chilli elämäntyyli valkovenäläisineen & keilailuineen vastustamattoman huoletonta. Tekisi mieli keilaamaan! Loistavia rooleja esim. John Goodmanilta. Jokohan tälle joutuisi antamaan ihan 5/5. Goldeneye Jotenkin tässä nyt tuli vain fiilis, että siinä se Pierce nyt esittää Bondia, kun joku Connery on Bond. Tokihan tämä on mainiota viihdettä ja Brosnanin paras Bond (tosin viimeistä en ole nähnyt). Tällä kertaa kuitenkin olin kriittisemmällä päällä kuin viimeksi, koska nyt "venäläisten" puhuminen englanniksi häiritsi, kuten myös kamikazeina tapettavaksi juoksevat viholliset. Famke Janssen näytti kyllä oikein namilta, ja ihan tiukka oli rooli muutenkin. Plussan puolelle kyllä mennään, mutta tällä kertaa ei niin kirkkaasti. 3,5/5. Spaceballs Kyllähän tämän osaa jo ulkoa, mutta nyt varsinkin vähän pitemmän tauon jälkeen toimi taas loistavasti. Mel Brooks on kaiketi tehnyt vielä parempaakin, mutta kovin vähän olen miekkosen tuotoksia nähnyt, joten tämä kiilaa kevyesti kärkeen. Hauska kuin mikä. 4,5/5. Back To The Future Suuren seikkailun tuntu tavoitetaan leikiten ja huumorikin toimii todella hienosti. Ilman jatko-osiakin olisi pärjätty, mutta eiväthän nekään hassumpia ole. Tällä kertaa kuitenkin tämä paras osa riitti. 4,5/5.
Curse Of The Golden Flower Visuaalisesti huikea elokuva, upeat puitteet ja tarkkaan harkittuja kuvakulmia. Omaan makuuni juoni eteni hieman liian rauhallisesti alussa, mutta asia korjaantui loppua kohti. Draamaa, suuria tunteita ja yllättäviä juonenkäänteitä ei elokuvasta puutu, taisteluitakin toki on. Katsomisen arvoinen elokuva, kunhan ei odota mitään kungfu mättöä. Arvosana 3/5
Fritt Vilt tuli eilen katsottua tv1000:lta. Ihan passeli peruskauhu. Sama idea toteutettu monissa jenkkikauhuissa, mutta jotenkin tempasi huomattavasti paremmin mukaansa tämä norjalaisleffa. Kakkososakin näyttäis olevan tulossa syksyllä. http://www.frittvilt.com/
Hot Fuzz (2007) Erikoinen ja varsin hauska verinen komedia. Sitä joko pitää "pimeästä" ja hiukan hillitystä brittihuumorista tai sitten ei. Vaikka yleensä pidänkin, niin tämän omituisuus hiukan pudotti arvosanaani. ***/*****. The Pianist (2002) Varsin vaikuttava tositapahtumiin perustuva kuvaus yhden henkilön vaiheista juutalaisten kansanmurhan keskellä. Vaikka elokuva ei sinällään tainnut tuoda mitään uutta näkökulmaa, niin varsin terveellinen muistutus historiasta kuitenkin. Aivan Schindlerin listan tasolle ei kuitenkaan ylletty. Raskasta katsottavaa, sisältönsä vuoksi. ****/*****
Gwai wik (Re-cycle) (Oxide Pang Chun & Danny Pang 2006) Tämä elokuva on eräänlainen yhdistelmä "What Dreams May Come", "The Cell" ja "The Eye" leffoja. Ensimmäinen puolisko on erittäinkin pätevää mystistä kauhumeininkiä Pangin veljeksille tyypillisellä taidolla esitettynä. Valitettavasti jälkimmäinen puolisko on heikompi kaikesta visuaalisuudestaan huolimatta. Aivan kun elokuvan ideaa ei olisi työstetty tarpeeksi pitkälle vaan on sännätty kuvaamaan hieman raakaa käsikirjoitusta. Pätevää visuaalista kauhua joka tapauksessa. 3/5 INLAND EMPIRE (David Lynch 2006) Vihdoin ja viimein tuli tämä kummajainen nähtyä. Käsittämättömän loistavan Mulholland Driven jälkeen odotukset olivat korkealla. Jo alkumetreistä näki ettei tämä ole mikään helppo tapaus katsojalla. Lähes koko elokuvan ajan olin hukassa, lähes epätoivon partaalla sovittaessani toisiinsa sopimattomia palasia toisiinsa. Suurena pelastuksena onkin Lynchin pettämätön tyyli joka saa kaiken kiinnostavaksi. Eihän tällaisia elokuvia kertakaikkiaan näe juuri koskaan. Uusintakatselut ehkä valottavat asioita lisää, ehkä eivät. Kuitenkin, en voi olla rokottamatta Lynchiä katsojan jättämisestä näin pahasti asioita ihmettelemään. Mulholland Driven tasosta ollaan kaukana. 3½/5 River Queen (Vincent Ward 2005) Tietoisena kaikista tuotannollisista ongelmista olin luottavainen Vincent Wardin taitoihin ohjaajana. Vaikka mistään huonosta elokuvasta ei ole kysymys tunsin silti pettyneeni. Juoni ja tapahtumat ovat yllättävän arvattavia. Ikäänkuin ohjaaja olisi lähinnä pyöritellyt kotimaansa historiaa sen sijaan että olisi nähnyt tarinassa jotain poikkeuksellista ja kertomisen arvoista. Toki V. Wardin taidot näyttäytyvät nytkin. Taistelut ovat erittäin hyvin kuvattuja tuoden aidon tunteen mukana olevien ihmisten tuntemasta henkenvaarasta. Uuden-Seelannin maisemat ovat todella upeasti kuvatut. Tylsähkön juonen lisäksi eniten elokuvassa häiritsi Karl Jenkinsin typerähkö musiikki. 2½/5
We're No Angels - Bogart, Ustinov ja joku kolmas ovat vankeja pahamaineisella Pirunsaarella, 1900 luvun alussa. Karkaamisen jälkeen on aika kerätä pääomaa ja kohteeksi valitaan hellyyttävä pieni kauppa. Valitettavasti vain perheen sympaattisuus tulee yllätyksenä ja rikollisten on tehtävä mikä on oikein ja auttaa perhettä hädän hetkellä, onhan sentään joulu. Näytelmäänhän tämä perustui ja sen huomasi paikka paikoin. Silti tarinan kuljetus onnistui viihdyttävällä tavalla ja Bogart sekä kumppanit hoitivat roolinsa niin että muutamat outoudet antaa anteeksi. Elokuva jätti hyvän mielen. The Killers - Vuoden 1946 Film Noir tekele, pohjautuu Hemingwayn tekstiin. Elokuvan rakenteena oli aina miellyttävä "miksi näin kävi" joten takaumien varaan tämä rakennettiin. Edmund O'Brien esitti todella köyhän miehen Bogartia, vakuutusasiamiehenä jonka piti selvittää minne 250 000 dollarin palkkarahat katosivat. Burt Lancaster oli kovin vaisu roolissaan ammuttuna miehenä. "Kuollut mies ei palttoota kaipaa" elokuva oli tästä muutamat isohkot kohtaukset ottanut. Love Actually - Ihastuttava rakkauskomedia monista ihmisistä, jotka tavalla tai toisella ovat rakastuneita. 8 pariskuntaa käydään läpi pienissä pätkissä, mutta missään välissä ei putoa katsoja kärryiltä, joka oli aika yllättävää. Myöskään mikään tarinoista ei tälle katsojalle noussut ylitse muiden, vaan kaikki tuntui toimivan. Hyvälle mielelle jäi tästä ja isosti. Off Topic: Taisi olla eka elokuva jossa näin Keira Knightleyn .. Olipas ärsyttävä naama!
El Orfanato (Juan Antonio Bayona 2007) Katsastin tämän koska sitä on täällä kovasti kehuttu. Elokuvan jälkeen fiilikset ovat hieman alhaalla. Kunnollinenhan tämä raina toki on mutta että kaiken ylistyksen arvoinen? Pelottava? Kyllä, mutta hieman puolitiehen se pelottelu jää jos verrataan esim. parhaimpiin aasialaisiin kauhuleffoihin. "Meediokohtaus" oli hyvä, sellaista menoa olisin kaivannut enemmän. Muuten pelottavuus perustuikin kiinni läimähtäviin oviin ja sinänsä oiviin nariseviin ääniefekteihin. Loppupuolella leffa muuttuu melodraamaksi enkä hirveästi lämmennyt tälle "Peter Pan"-käänteelle. Musiikki oli hyvää, siitä pisteitä. Muuten elokuvaa vaivasi minusta varmanpäälle pelaamisen tunne. 3-/5 DVD-julkaisu (suomalainen vuokra-lätty) ansaitsee haukkuja aikakoodin puuttumisesta. Leffan aikana palaa vain "play" eikä mistään näe missä kohtaa elokuvaa ollaan. Todella ärsyttävää.