Omalta osaltani Titanic on itselleni täysin yhdentekevä, en jaksa nähdä vaivaa sen dissaamiseen enkä edes ajattelemiseen. Mutta lähinnä tartuin tähän ketjuun siksi, että Kensun kommentilla pyritään selittämään, että ihmisen vain pitää dissata elokuvaa, jonkin stereotyyppisen mieskuvan vuoksi (koskee myös muita kuin tätä elokuvaa). Kensun kommentti vaikuttaakin kertovan enemmän omasta asenteestaan kuin mieskatsojien. Eiköhän sitä nimimerkin turvin jokainen uskalla sanoa elokuvasta mitä mieltä on (ts. en usko, että on olemassa jotain julkisesti elokuvaa haukkuvia kaappi-Titanic faneja). Eihän täälläkään kukaan ole ns. hyökännyt faneja kohtaan mitenkään.
Itse tykkään Titanicista, mutta silti aina katsoessa rassaa se yksiulotteinen Billy Zanen esittämä pahishahmo. Titanicissa on kyllä vedetty se riipaiseva rakkaustarina sopivalla tavalla överiksi. Sen verran, että se aiheuttaa monilla öklötystä, mutta toisaalta taas monen naisen/tytön piti juuri sen takia mennä katsomaan leffa yhä uudestaan ja uudestaan.
LOTR2&3 Ykkönen oli mielestäni kaikkein paras, mutta nämä kaksi jatko-osaa ei kyllä iske oikein millään. Itse kyllä tykkäsin Titanicista, tullut katsottua jo useampaankin kertaan .
En tiedä onko Fight Club mielestäni "kaikkien aikojen yliarvostetuin elokuva" mutta tylsää minulla oli sitä katsoessa. Eräs kaverini "pakotti" katsomaan. Siis, onpas huikea juoni! Äijällä on syöpä ja siksi alkaa tappelemaan rahasta ja sekoilemaan. Jotenkin noin leffa meni jos nyt vuosien jälkeen muistan. Kai tuo kaikki synkkyys sitten on monien mieleen.
Onkohan tässä nyt joku muu elokuva kyseessä kuitenkin? Ei minun muistaakseni Nortonin hahmolla mitään syöpää ollut, eikä tappeluihin liittynyt raha mitenkään.
Jaa, olisikohan mennyt sekaisin jonkun toisen leffan kanssa? Ei tästä Fight Clubista jäänyt sitten mieleen paljon mitään. Niin, nyt kun mietin niin eihän ne rahasta tapelleet vaan ihan muuten vaan...
Jaa, eipä kyennyt leffa noita teemoja meikäläiselle välittämään (sukupuolianarkia?? :hitme: ). Yhteiskunta-anarkia on noista ehkä selvimmin leffassa esillä.
Sarkastiset teemat ovat aina vaikeita lajeja (joillekin), varsinkin jos ne pitää itse löytää elokuvasta (tosin ei asiat nyt mitenkään piilotettujakaan olleet). Mutta turha tuota on käydä läpi kun sanoit joku aika sitten, ettet muista oikeastaan mitään.
Kulutushysteria, arvotyhjiö, oravanpyörästä pakeneminen, jossain määrin (henkilö)kulttien ongelmallisuus. Onhan Fight Clubissa syvällisyyttä huomattavasti enemmän kuin mitä sen raadollisisten kuorien perusteella voisi päätellä. (Tuosta kuoriensa uhriksi jäämisestä vielä parempi esimerkki on Starship Troopers, mutta täällähän ei keskustella aliarvostetuista leffoista.)
Ihan siltäpohjalta sanoisin mitä kaveripiireissä olen kuullut kehuttavan ja kriitikotkin ylistäneet. - Trainspotting - Fight Club Tälläiset tuli mieleen. Itse olen nähnyt toista tuhatta elokuvaa ja nuo on mulle pohjasakkaa. Mua ei rassaa kuinka raflaava juoni on jne. Mutta toisessa ketjussa mainostaneeni Control ehkä vähän käsittelee samoja teemoja tietyllä tavalla, nuoriso anarkiaa ja se on ihan helvetin hyvä leffa ja kerrassaan upea ohjaus/kuvaus, täyden kympin elokuva. Iso
joo, hyvät oli perustelut yhdyn 71dbn mielipiteeseen, tosiaan ekan kerran kun katsoin ei jäänyt fight clubista mitään mieleen ja nyt kun katsoin uudestaan mieleen jäi haukoitus ; oma kantani tuli selväksi.:thumbsup:
Perusteluita, perusteluita. Ensin mainittu on jo kyllä moneen kertaan haukuttu, että sitä tuskin tarvitsee perustella. EWS:n fanina taasen kuulisin mielelläni syyn kyseisen pätkän mainitsemiseen.
Vaikka kuinka Joy Division "fani" olenkin... mutta että mitä Control täyden kympin elokuva?! Ja vielä sanot että Fight Club ja Trainspotting on sinulle pohjasakkaa. Mielipiteensä kullakin tietenkin.... outoa porukkaa.:hitme:
Kyllähän tämäkin ketju osoittaa kuinka erilaisia ihmisten maut ja mieltymykset on. Joillekin Uwe Boll ja Jean Claude Van Damme on jumalia toiselle taas Woody Allen ja Alan Arkin ja kolmannelle David Fincher ja neljännelle George Lucas on jumalasta seuraava. Olisikin mielenkiintoista päästä hieman tonkimaan että kuinka paljon esimerkiksi syntymävuosi/vuosikymmen vaikuttaa siihen että minkälaisista elokuvista diggaa. Onko Star Wars (ne originaalit) kova juttu pääsääntöisesti 70-luvulla syntyneille entä kuinka pieni prosentti 90-luvulla syntyineistä diggaa Kubrickia tai Hitchcockia ja löytyykö yhtään 50-luvulla syntynyttä jonka mielestä Van Damme ja Seagal on jumalia.
Niin Eyes Wide Shutista: Leffa ei missään nimessä ollut täysin surkea tekele, mutta mielestäni selvästi keskivertoa huonompi elokuva. Viime ja ainoasta katselukerrasta on jonkin aikaa, joten en muista leffaa täysin analysoidakseni sitä ehkä haluamallasi tarkkuudella, mutta yritetään: - En pitänyt dialogista, jotenkin se tuntui epäuskottavalta seksielämäänsä / toisiinsa kyllästyneelle avioparille. - Lehdestä luin muutamat arvostelut, missä ylistettiin elokuvaa, tästä muodostui kovahkot ennakko-odotukset. - Elokuva tuntui raahaavan, samalla tavalla kuin joku yrittäisi kertoa sinulle jotain ja takertelee alussa, joten joudut ruveta huitomaan käsillä "no niin just give it to me" -merkkiä. Toivottavasti sait tästä sen kuvan mitä yritin - Kokonais kuva mitä minulle jäi leffasta: Tylsä. p.s. Mielestäni ainoat hyvät Kubrikin leffat ovat Shining ja Full Metal Jacket, en tiedä auttaako tämä avaamaan leffamieltymyksiäni.