Oma talous kuntoon!

Missä vaiheessa ELÄMÄ loppuu ja alkaa vanhuus, jolloin mikään ei tunnu enää miltään?

 

Paitsi jos olet sijoittanut rahat viisaasti hajauttaen niin että tuotto on 5% yli vuosittaisen inflaation, kädessäsi on 250 000e. Jos taas olet löytänyt jostain 10% tuottoisen, kädessäsi on 630 000e. Toisaalta olet tuon ajan elänyt vuokrakämpässä, jossa omistaja ei ole tehnyt mitään järkeviä elämänlaatua nostavia investointeja/remontteja.

 

Niinpä, tämän päivän kuuskymppisistä on moni hyväkuntoisena suunnittelemassa kohta alkavia eläkepäiviänsä niin vauhdikkaiksi että huimaa.

 

Edelleen kun sen lainan mitoittaa oikein niin jää rahaa vielä asumiseen ja elämiseen. Itseasiassa kun muutin vuokralta omistusasuntoon niin asumiskustannukset laski 50€/kk.

Itse olen 47 vuotias jos saan nykyisen lainan maksettua.

 

No sittenhän sinulla on tilanne oikein hyvä ja olet omalla kohdallasi tehnyt oikean päätöksen. Minähän vaan esitin mahdollisen vastauksen kysymykseesi "mitä olisi jäänyt käteen"

Yritin lähinnä tuoda esiin sitä seikkaa, että tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa, ei ole yhtä oikeaa toimintamallia. Yleensä ottaen jostakin on aina luovuttava. Joku voi asua vuokralla asunnossa, jollaista ei olisi ikinä mahdollista ostaa omaksi. Joku toinen taas asuu mahdollisimman halvassa vuokra-asunnossa, sijoittaa kaikki käteen jäävät rahat ja ostaa siten ilman lainaa asunnon (jos ostaa). Kolmas ostaa oman pienen asunnon, josta ei synny kummoista velkataakkaa ja neljäs kituuttaa käyttäen kaikki ylitse liikenevät rahansa velan lyhentämiseen toivoen pysyvänsä terveenä ja voivansa sitten vanhempana nauttia työn hedelmistä. Muurahaisen ja heinäsirkan väliin kun mahtuu monia muitakin ötököitä.

 

Niin paitsi, että omistusasunnon omistajalla olisi se asunto, josta myydessä saisi sen 250k€ jolloin kädessä on 110k€ enemmän kuin vuokraajalla.

 

Ellei vuokraaja ole onnistunut sijoittamaan ylijäämää riittävän hyvin. Ellei ostetun asunnon arvo ole pudonnut. Ellei sitä ja tätä, katso edellinen posti.

 

Totta. Jossitellahan aina voi. Tosin tuossa jutussa mihin otin kantaa ei oltu huomioitu sitä seikkaa, että 25 vuoden jälkeen on ostaja kuitenkin saanut sen oman talon ja vuokraajalla ei ole mitään omaa. Ottamatta sen enempää kantaa kumpi tapa on parempi. Molemmissa on omat hyvät puolensa.

Muistelen, että joku julkimo kertoi joskus jossain lehdessä asuvansa Helsingin keskustassa kattohuoneistossa 2000 euron vuokralla. Järkeili homman ihan hyvin eli koska ikää on jo sen verran, että ei ole järkeä ottaa lainaa kyseiseen asuntoon, jonka hinta oli jotain 500ke, koska kuukausierästä tulisi aivan tolkuton, niin vaikka vuokrakin on kova niin kuitenkin se tulee hänelle halvemmaksi kuin ostaminen.

 

Pojat, ei ne tulot vaan ne menot.

 

Jep. Pirkan kiviuunipizzat ovat mielestäni erittäin hyviä elleivät jopa parhaita pakastepizzoja mitä olen maistanut. Myös Lidlin pakastepizzat ovat hintaansa nähden hyviä.

 

Itseä kummastuttaa näissä asuntoasioista puhuttaessa se, että aina puhutaan rahasta, arvonnoususta/laskusta jne. Jos hankkimansa unelmakodin pystyy kohtuudella maksamaan, eikö se oma koti ole kuitenkin jotain parempaa tai "pyhempää" kuin ne eurot joita on nyt tienannut tai menettänyt asuntokaupoissa? Itsellä on kuitenkin tavoitteena rakentaa vain se yksi omakotitalo tai ostaa hyvä rivari missä sitten asustetaan kunnes matka manalaan alkaa.

 

Kaunis ajatus, mutta miten tämä liittyi säästövinkkeihin?


--
JP

 

Todennäköisesti yhtä vähän kuin suurin osa asumiseen liittyvistä viesteistä tässä ketjussa.

 

Paitsi että vuokrat tietysti nousevat tasaiseen tahtiin, kun taas lyhennykset pysyvät, koroista tietysti riippuen, jotakuinkin samansuuruisina. 25 vuoden päästä tilanne voi hyvinkin olla että lyhennät edelleen sen 1450€, kun tuo vuokra on taas kivunnut jonnekin 3000€/kk tienoille. Asunnon arvokin tuossa nousee yleisen ansiotason kehityksen mukana.

 

Väittäisinpä, että aika yksipuolinen katsantokanta... Kyllä korot ja vastikkeet voivat nousta siinä missä vuokrakin. Ja meinaatko ihan tosissasi, että 1000 euron vuokra nousee 25 vuodessa 3000 euroon (5 prosenttia vuodessa), mutta omistusasunnon kustannuksissa ei tapahdu mitään vastaavaa? Ja miten ihmeessä se asunnon arvon nouseminen tuntuu olevan täysin itsestään selvyys niin monelle? 25 vuotta vanha (tai vanhempi ellei ole uudisrakennuksesta kyse) asunto, jonka ylläpitoon ei ole käytetty senttiäkään 25 vuoden aikana on tuskin kovin paljon arvoaan kasvattanut. Jos asia olisi noin yksinkertainen kuin sen esität, ei vuokralla asumisessa olisi mitään järkeä.

 

Vastikkeethan nousee myös, mutta jos inflaatio on vaikka tuo 5% (aika raju), niin kyllä se enemmän tuntuu 1000€ vuokrassa, mitä esim 200€ vastikkeessa. Samalla inflaatiolla siis vastike olisi 25v päästä 600€ ja vuokra 3000€. Tosin tuolla inflaatiolla laina korko olisi jotain 6-7% tasoa..
Toisin jos palkat nousee inflaation mukaisesti, niin jo 10v jälkeen laina on jo aika kevyt hoidettava, kun summa on pienentynyt ja tulot kasvaneet rajusti. Jos vain selviää sinne asti, alussa inflaatio leikkaa omaa ostovoimaa ikävästi, kun palkat nousee viiveellä ja korot nousee. Ynnä inflaatio tekee pahaa jälkeä työllisyydelle. Jos remontti tulee vielä alkuvuosille, niin talous on oikeasti kovilla.

Tuona aikana on mennyt kyllä asunnon remontteihin useampi kymppitonni. Eli halvaksi sekään ei ole tullut.

Imho. Asuntolaina ei ole oikotie onneen, mutta jos sen mitoittaa oikein ei ole ongelmaa. Asuminen maksaa aina, jos siis talous kestää koron heilahtelut ja eteentulevat remontit, niin pitkällä juoksulla säästää vuokralla asumiseen verrattuna.

Asunnon hinnan romahtaminenkaan ei ole paha tilanne, jos laina ei ole liian iso. Saat vähemmän omasta takaisin, mutta seuraava asunto puolestaan maksaa vähemmän. Jos esim ostat asunnon 100k€ ja myyt sen 70k€, mutta ostat tilalle asunnon joka on maksanut 200k€ ja on nyt 140k€. Periaatteessa teit 30k€ tappiota, mutta toisaalta seuraava kämppä tuli 60k€ halvemmalla..
Jos eka kämppä oli vain lainaltaan talouden rajoille vedetty, niin tuossa tilanteessa on pelkästään kusessa.

 

Tämä onkin oleellinen pointti, varsinkin ketjun aiheenkin kannalta: Asunnon ostaminen ei ole yksiselitteisen varma tapa saada oma talous kuntoon verrattuna vuokra-asumiseen. Osuipa silmään joitakin vuosia vanha (ehkä hiukan huuhaa, mutta silti) tutkimuskin aiheesta: www2.lut.fi/~vaihekos/pdf/Oma_vai_vuokrattu.pdf

 

Säätäjälle:
Pitänee tarkastaa lainaehdot, mutta mielestäni tuolla oli maininta, että pankin oman vakavarauden ollassa uhattuna (tai heikko) saa se vaatia lisävakuuksia tai lainan realisointia. Nykyisessä tilanteessahan tuo ei enää ole kaukaa haettu skenaario. Subprimen ensimmäinen aalto on ohi, mutta suurimmat tykit puhuu 2009 ja 2010 kun jenkkien huikeat ALT-A lainat resetoituvat ja tämä skeida valuu eurooppaan. USB on jo nyt kriisinpartaalla eikä DB:n kohtalo näytä kovinkaan ruusuiselta ja uskon tämän heijastuvan myös suomeen.

Itse ostin otin velkaa asuntoon vuonna 2003 ja myin pois 2005 kun tarvittiin lisää tilaa. Ensimmäisen myin sellaisella hinnalla, mitä en itse olisi ikinä maksanut ja viimeisen tsekkauksen perusteella saman yhtiön asunnot keikkuvat vieläkin korkeammissa hinnoissa. Kävin pankissa viime kesänä keskustelemassa toisissa pankeissa näiden tarjouksista ja moni arvio nykyisen asunnon 20-30 tonttua kovempaan hintaan kuin ostaessa. En oikein jaksa uskoa moiseen. Tuolla alueella on tällä hetkellä helvetistä myymätöntä luukkua ja jos myisin ja pääsisin vain omilleni olisin tyytyväinen.

Lainan ehdot on tiukat ja 10 vuodessa pitäisi maksaa pois koko paska. Jos huonosti käy niin 15 vuotta saa mennä maksimissaan. Pidemmässä laina-ajassa maksan liian kovan hinnan asunnostani.

Muutama makohtainen vinkki lainanottajalle:

- Ota laina, jonka maksuaika on maks 20 vuotta jolloin jää 10 vuotta joustoa.
- Unohda kiinteä tasaerä
- Vältä lyhennysvapaita
- Vältä kaikkia mahdollisia joustoja, jos siihen vain on mahdollisuus.
- Laske mieluiten 8-10 pinnan korolla lyhennykset
- Vaikka kyse on elämänlaatuun vaikuttavasta tekijästä ajattele sitä sijoituksena, ehkä vältät tyhmät päätökset.
- Älä ikinä ota 100% lainaa.

Noilla pärjää pahanakin päivänä.

Edit: Tällä hetkellä en asuntoa kyllä ostaisi, koska hinnat korjaa pakosti ja on kohteita joissa on paljon pelivaraa. Tällä hetkellä asunnonostamiseen liittyy iso riski, joka ei ole hallittavissa epäselvien rahoitusmarkkinoiden takia. Seuraavat pari vuotta markkinoilla mennee viilesti. Toki pankit ja välittäjät puhuvat mitä puhuvat, mutta eihän kukaan noista osannut edes ennakoida eilistä koronnostoa, vaikka kaikki tilastot keväällä tukivat tuota seikkaa. Itse olin erittäin varma koron nostosta ja kävin päivää ennen tuoda 5,4 noteerausta neuvottelemassa 4,95 kiinteän osalle lainaa. Toki kävi tuuri, että onnistuin saamaan ajan juuri tuolle päivälle. Korot nousee niin kauan kunnes EKP tekee radikaalin linjamuutoksen. 6-10 pinnan korko tekisi terää asuntomarkkinoille.

 

Olen myös samaa mieltä näistä sub-primeistä... ensimmäinen aalto vasta takana ja on mahdollista, että monet ovat sijoittaneet mutkien kautta sub-primeihin erilaisten rahastojen kautta ja siten kovia rysähdyksiä on vielä tulossa.... pahin skeenario tietysti se, että pankit ei kirjaa näitä alas kriisin pelossa, mutta yhtäkkiä tuleekin massarealisaatio ja jengi alkaa vaatia rahojaan, joita ei oikeasti enää ole. Se olisi jo todellinen katastrofi :/

Tuosta pankkien lisävakuuksista uskoisin, että homma ei nykyisin kaadu suoraan kuluttajan niskaan, vaan pankin joutuessa pulaan, apuun rientää valtio. Lopulta kuluttajat sen palastamisen maksavat, mutta kollektiivisesti, eikä niin, että vain yksittäisen pankin asiakkaat.

 

Itse en lainaa miettiessä laskeskellut lainkaan sitä, että paljonko rahaa kädessä olisi 20-30 vuoden päästä jos asuisin vuokralla vs. maksaisin lainaa, koska minua kiinnosti lähinnä se, että pääsen asumaan sellaisessa (omakoti)talossa joka minua miellyttää ja jonka kustannukset ovat kk-tasolla järkevät. Sinänsä täysin sama mihin suuntaan se talon arvo liikahtelee, koska käyttöarvo pysyy samana (ellei satu lahoamaan pystyyn) ja se on ainoa asia mistä minua kiinnostaa maksaa. Laina-aika on pitkä, mutta sidottu kiinteään korkoon joten niin pitkään kun töitä ja terveyttä riittää niin ei tarvitse huolta kantaa. Vuokralla asuessa tietenkin myös haukkaisi paskaa jos terveys pettää tai työttömyys iskee.

Minua vähän ihmetyttää tällaiset vertailut, että asuis 25 vuotta vuokralla ja maksaisi 1000 euroa vuokraa vs. asuu saman ajan ja lyhentää lainaa 1450 euroa kuussa. Saako noilla samanlaisen asunnon? Vai onko sillä edes mitään väliä? Entä jos verrataan sitä, että maksaisi lainaa 2000 euroa kuussa vs. asuisi opiskelijasolussa 200 euron kk-vuokralla? Täällä Joensuun seudulla ei ainakaan nykyisellä lainanlyhennyksellä saisi vuokralle mitään lähimainkaan nykyistä vastaavaa asuntoa, omakotitalosta nyt puhumattakaan.