Korkeakouluopinnot

Pärjää taso riippuu kokonaan siitä, mitä toinen osapuoli puhuu. Yrityksissä jotka ovat kansainvälisiä, se toinen osapuoli pärjää yleensä varsin hyvin englannilla.

Jos ylipäätään puhut ymmärtämisestä/puhumisesta, niin käytännössä tuo tarkoittaisi, että puhuisit/ymmärtäisit kieltä aina yhtä hyvin kuin henkilö kenen kanssa kieltä puhut. Tämä edellyttää lähes täydellistä ymmärtämistä eli jopa kymmenien vuosien opiskelua tai asumista maassa, jossa kieltä puhutaan. Aika harvalla on aikaa/vaivaa opetella monia kieliä niin, että kielellä pystyy ilmaisemaan kaiken. Sen sijaan lähes kaikilla tuntuu olevan aikaa opetella yksi kieli niin että sillä oikeasti pärjää tosi hyvin

Millä tavalla? Olen lukenut saksaa paljon, eikä se kieli avannut mun ymmärtämystä yhtään. Sama juttu ruotsissa. Jos haluan ymmärtää saksalaisia, luen saksalaisista vaikka englanniksi, en lue saksaa kielenä. On aika todennäköistä, että ymmärtäisin enemmän saksasta lukemalla yhden historiankirjan kuin 10 saksan oppikirjaa.

Jos kieltä ei osaa puhua, sitä ei osaa. Ääntämys ja ylipäätään puhuminen ovat usein tärkemäpää kuin täydellinen kirjoitustaito ja on valitettavaa, että tätä ei esim koulussa aina ymmärretä.

Väittäisin, että pitää harvinaisen hyvin paikkaansa. Lukemalla alkeet, osaat sanoa anteeksi, kertoa nimesi, laskea kymmeneen ja ymmärrät perussuunnat. Nämä taidot riittävät minuutin pituiseen viestintään, ei mihinkään muuhun. Alkeilla ei hoideta yhtään neuvottelua, keskustella illallisella tai edes lueta paikallista lehteä.

Ainoa positiivinen asia mikä alkeissa on, että voi tervehtiä ja kertoa niemensä uudelle tutulle vaikkapa työympäristössä. Tämä antaa sinusta positiivisen kuvan ja kertoo, että arvostat toista ihmistä. Toisaalta jos tämän saman ajan käyttää vaikkapa historian lukemiseen tai uuden tutun kotimaan uutisten lukuun, on aika todennäköistä, että onnistuu keskustelemaan uuden tutun kanssa tavalla, joka tekee häneen vielä paremman vaikutuksen.

 

Neljäs vuosi yliopistossa päättymäisillään, pääaineena matematiikka, sivussa fysiikkaa, kemiaa ja tilastotiedettä. Kandin paperit otin pihalle vuosi sitten. Tämän kesän väännän gradua koululla harjoittelijan korvauksella ja maisterin opinnot olisi tarkoitus saada läjään jouluun mennessä. Sen jälkeinen tulevaisuus on vielä täysin auki, kenties töihin, ehkä jatko-opiskelemaan.

 

Päivitetääs vähän (ketjun 1. viesti). Maisterintutkinto tuli kasaan viime vuonna, eli venäti vähän valmistuminen. Nykyään väkerrän tohtorintutkintoa samassa paikassa. Julkaisuja on pari työn alla ja 4-5 tarttis saada kasaan. 2010-2011 vaihteessa olisi tarkoitus väitellä.

 

Jos AMK lasketaan korkeakouluksi, niin kolme ja puoli lukuvuotta takana viestinnän opintoja.

 

Siihen mennessä ehditkin väitellä chattitohtori Janin kanssa moneen otteeseen.

 

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella. Tarkoituksenani on saada maisterin paperit 5 vuodessa (eli 2011 LuK, 2013 FM), pääaineena teoreettinen fysiikka ja sivuaineina fysiikka ja matematiikka. Suuntaudun hiukkasfysiikkaan, ydinfysiikkaan tai kosmologiaan. CERNissä olisi kiva käydä ja näperrellä vähän laitteita. Luultavasti hakeudun myös jatko-opintoihin. Saa nähdä menenkö ihan FT:ksi asti.

 

Huh, huh, nyt on jo kohta 4.5 vuotta kauppatieteen opintoja takana. Sain kolmantena vuotena vähän skarpattua ja käytyä melkein kaikki 1 ja 2 vuodelta rästissä olevat kurssit. Neljäs vuosi taas meni melko nopeasti juopoteltaessa ja kandintyötä tehdessä. Nyt on edessä viides ja näillä näkyminen toiseksi viimeinen vuosi yliopistossa, tarkoituksena olisi leffojen katselemisen ja juopottelun lomassa alkaa tekemään gradua ja suorittaa jäljellä olevat 6 kurssia (joista 2 ykkösvuoden opintoja). :thumbsup:

Miten ihmeessä tämä aika on mennyt näin nopeasti? Paljoa en ole omasta mielestäni aikaa koulunkäyntiin käyttänyt, mutta silti minulla on jo yli 250 opintopistettä koossa. No, ehkä sitä sittenkin valmistuu kauppatieteen maisteriksi, vaikka en kyllä sitä vieläkään ihan täysin usko. Jos viitsisin panostaa vähän enemmän vähän koulunkäyntiin, niin saisin varmaan maisterin paprut ulos jo keväällä, mutta ei kai se enää tässä vaiheessa kannata alkaa tosissaan opiskelemaan, kun on jo näin pitkälle muutenkin päästy.

​

 

Hehee, sähköpostiin pärähti opintosuoritusotteen päivitys. Gradu on hyväksytty ja vieläpä yllättävän hyvällä arvosanalla.

 

Onneksi olkoon!

ja täytyy sanoa, että naisen kanssa palkitsee jälleen kerran

 

Vuodesta 2003 olen opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa, yli 230 opintopistettä kasassa. Kandin paperit pian taskussa, joten aika pitkällä jo ollaan.

 

Yliopistossa jo usempi vuosi, pariakin eli pääainetta. Gradu pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Ainoa harmillinen seikka tässä on se, että vaikka aihe (elokuvamusiikki) kiinnostaa erittäin paljon ja on teoriatasolla jo melko tuttu, on siitä vaikea vääntää tieteellistä tekstiä se tarvittavat 60-70 sivua (ainakin omilla kirjallisilla lahjoillani). Mutta eiköhän tuo lutviinnu kun taas pienen tauon jälkeen pääsee kirjoittamisen makuun! Se kyllä auttaa myös erittäin paljon että kaikki muut kurssit / työt on hoidettu, eli voi keskittyä täysillä pelkästään graduun.

 

Gradun aloitin kirjallisuustieteestä, 1 1/2 vuotta sitten, sitten tajusin ettei juurikaan nappaa koko ala tai varsinkaan työllisyysnäkymät, ajattelin vaihtaa historiaan mutta jotenkin sekään ei jaksa kiinnostaa. Nyt mennään kouluttamattomana duunarina ja tulotaso on jo perus kirjallisuustieteen maisterin tason yli, talvella oma firma pystyyn ja tulotaso nousee heittämällä yli kaikista humanistin turhakkeista

Niin ja kauppakorkeaankin maksan varmuuden vuoksi ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Sinne menin 8 vuotta sitten suoraan lukiosta käymään.

Traktorissa tai maalaillessa on hyvin aikaa kuunnella esim. Naomi Kleiniä, Cormac McCarthya, Proulxia tai Gaimania jottei ihan pääse tyhmistymään.

 

Kunhan metodi on kohdallaan, kaikki kunnossa.... ei ketään kiinnosta lukea muuta löpinää gradusta

Voisit hyvin esim tehdä case-tutukimuksia haastattelemalla jotain suomalaisia elokuvamusiikin tekijöitä. Kehitätä vaan sopivaan aiheen, josta saat hyvän kysymysrungon ja sitten analysoit näitä haastatteluja. 5 sivua introa, 20 sivua löpinää leffamusiikista, 5 sivua metodia, 15 sivua analysointituloksia, 5 sivua validointia ja jotain vielä päälle ja homma kasassa

 

Juurikin jotain tämänsuuntaista sieltä on tulossakin, itse asiassa jopa nuo sivumäärät ovat aika lähelle sitä mitä olen suunnitellut ja jo osaksi toteuttanutkin. Tattista silti palautteesta!

 

Muista punaviini, sen avulla syntyy tarinaa ihan toisella tavalla. Omaan dippaan syntyi kaikkein parhaiten tarinaa työmatkalla lentokentillä ja koneissa bissen ääressä

 

Tuo on erittäin totta, viime syksynä taisin tehdä gradun kirjoittamisen ohessa vain kaksi tenttiä, joiden kirjat liittyivät gradun aiheeseen. Ei tarvinnut pahemmin stressailla, vaan pari tuntia päivässä aineiston läpikäyntiä, naputtelua, oikolukua ja lisäksi taustakirjallisuuden lukeminen päälle. Kummasti vain tuli 88 sivua perverssiä paskanjauhantaa. Mutta maturiteettikokeen kirjoittaminen kyllä turhautti, siinä totaalisesti kypsyi jauhamaan aiheesta josta oli jo gradun vääntänyt...

Välillä koitin kirjoittaa gradua pienessä kaljahutikassa, mutta silloin tuli liian korkealentoista Scheissea. Punaviiniä en kokeillut, mutta se onkin taidehomojen eikä minun juomaa. No ei nyt sentään, en vain pidä viinistä...

 

Neljä vuotta takana HY:ssä englantia, kaikki kurssit on käyty ja 290 noppaa taskussa. Gradu vaan pitäis satuilla loppuun, en oo koskenu siihen sitten viime vuoden toukokuun. Ei mitään motivaatiota kyllä tehdä sitä loppuun, koska maisterin papereista en taida hyötyä juurikaan. Opiskelijaedut vaan menettäisin. :weep:

viime vuonna opiskelin tosin tasan kaksi kurssia, kun kävin täyspäiväisesti töissä. Sama meininki jatkuu ensi vuonna, yritän kiinan opintoja jatkaa, mutta muuten en kyllä opiskele.

 

Nyt se sitten virallistui, eli meikäläinen hyväksyttiin Fysiikkaa (tähtitiede) opiskelemaan Oulun yliopistoon. Sinänsä sisäänpääsy ei ollut yllätys, koska tiesin pääseväni sisälle paperivalinnalla.

Eli 10 vuoden tietotekniikan opiskelu saa nyt jäädä ja näin piirua vaille kolmikymppisenä pitäisi lähteä uusille urille. Tosin työtäni tietotekniikka-alalla en jätä vaan omaksi iloksi opiskelen.

 

Parhaillaan tässä yritän diplomityötä vääntää. Pää on vain niin tyhjän oloinen :hitme:

 

Tuo on hieno juttu, että seuraa kutsumustaan opinnoissaan eikä mieti vain pelkkää valmistumista ja työllistymistä eli palkkaa. :thumbsup: