Niinpä, Harlinin lähes kaikki leffat on haukuttu ja lytätty isossa osassa mediaa. ..puhumattakaan niistä yliarvostetuista vanDammen ja Seagalin leffoista.
Luonnollisesti ei voida vielä puhua kaikkien aikojen yliarvostetuimmasta elokuvasta, mutta ehdottomasti tämän hetken yliarvostetuimmasta The Dark Knight menee. Ja uskonpa, että tämän fani-sumun hälvettyä ja ensireaktioiden tasaannuttua moni elokuvaa taivaisiin hehkuttanut on valmis myöntämään, ettei uusin Batman pyöri ihan samassa sarjassa niiden oikeasti hyvien ja toisinaan yliarvostettujenkin elokuvien kanssa. TDK oli hyvä elokuva, mutta vain hyvä. Se, että siitä löytyy yksi elokuvahistorian parhaiten luoduista (minun mielestä) pahiksista ei riitä missään nimessä tekemään koko elokuvasta loistavaa.
Juu, totta turiset. Joskus vuoden päästä varmaan tuo fanilauman imdb 10 voten paukuttelu tasaantuu, mutta jättää ikävä kyllä ikuisen "merkin". Toisaalta onhan siellä niitä vote: 1, varmaan aika harvasta niin huono leffa oikeasti oli. :sleep:
Eihän tässä ole mitään kiistelyä. Sinähän vain laskeuduit hetkeksi tavallisen kansan tasolle kertomaan, että "kaikki mistä te pidätte, on paskaa". Ja kuten jo mainittiinkin, tehostit sanomaasi ymmärtämällä ketjun aiheen täydellisesti väärin. Muuten, vähemmälläkin sormien rasituksella tiivistämällä viestisi näin: "Kaikki 60 -luvun jälkeen tehdyt elokuvat ovat paskaa." Koin suurta tyydytystä nähdessäni listallasi suuren osan oman häilyvärajaisen top 20 -listan elokuvista.
Näistä en voisi olla enempää eri mieltä... ...mutta näistä olen samaa mieltä. Leffoista paistaa Matrixeista tuttu ilmiö: tekijä on saanut edellisestä elokuvasta paljon odottamatontakin menestystä ja kunniaa ja siinä huumassa paineet ovat kasvaneet, rahaa tullut lisää, ja luovuus kärsinyt.
Tiivistä ihan vapaasti, mutta älä muiden puolesta. Vai sanovatko esimerkiksi nimet Kieslovski, Almodovar, Coppola, Kusturica, Von Trier sinulle mitään? Eikä tässä mitään tavallista kansaa kummempaa olla. Jokaisella on ihan vapaasti oikeus pitää mistä huvittaa ja ymmärtää myös nämä pyhät dvd-plazan ketjut vaikka aivan päin helvettiä. Van Dammella ja Seagalilla viittasin valtavan ymmärtämättömästi seuraavaan.
"Olisikin mielenkiintoista päästä hieman tonkimaan että kuinka paljon esimerkiksi syntymävuosi/vuosikymmen vaikuttaa siihen että minkälaisista elokuvista diggaa. Onko Star Wars (ne originaalit) kova juttu pääsääntöisesti 70-luvulla syntyneille entä kuinka pieni prosentti 90-luvulla syntyineistä diggaa Kubrickia tai Hitchcockia ja löytyykö yhtään 50-luvulla syntynyttä jonka mielestä Van Damme ja Seagal on jumalia." Uskon että tuossa on vahvasti kärjistetty asiaa: En usko että mistään ikäryhmästä löytyisi kuin hyvin hyvin hyvin pieni määrä yksilöitä jotka pitäisivät van Dammea tai Seagalia jumalina tai edes idoleinaan. Eli siis Yliarvostamisesta ei voi missään nimessä puhua. Yhtälailla yliarvostettua siinä tapauksessa on Matti Nykäsen laulu-uran tuotokset.
Nyt on jo aika paksua tekstiä... Hollywoodista tuskin löytyy rennompaa tyyppiä kuin Tarantino, joka ei pahemmin paineita ota mistään. Tekee sitä mitä haluaa ja tekee sen sydämmellä rakastamaansa taiteenlajia kohtaan. Ja mitä tulee luovuuteen, niin sanopa yksikin elokuva missä on yhdistetty musiikkia ja liikkuvaa kuvaa paremmin kuin Kill Billeissä. Audiovisuualisesti täydellisiä elokuvia, missä luovuuden puute on viimeinen asia mikä mieleen tulee. Ja tää oli sitä fanipoika vuodatusta pahimmillaan...
Jokin paistoi minunkin silmään tuossa mustiksen Kill Bill -tekstissä. Ei voida kyllä ihan rinnastaan Wachowskien tekemisiin siinä mielessä, että Tarantinon edellinen elokuva Jackie Brown tuli 6 vuotta ennen Kill Billejä. Voisin ymmärtää, että et tarkoita tuota elokuvaa yksittäin sanoessasi, että "tekijä on saanut edellisestä elokuvasta paljon odottamatontakin menestystä ja kunniaa", tarkoitat varmasti kaikkia kolmea 90-luvulla tehtyä elokuvaa. Mutta kun aikaa JB ja KB:n välillä on kulunut 6 vuotta, ei mielestäni voida puhua paineista ja luovuuden kärsineisyydestä.
Juu, samaa mieltä kun edelliset. Vaikka Kill Billit eivät mielestäni olleetkaan mitään maata järisyttäviä tapauksia (eikai kukaan oikeasti odottanutkaan että Tarantino tekisi uusia Pulp Fictioneita peräjälkeen loppuikänsä?), mutta varsin toimivia elokuvia kuitenkin. Tuo vahva genrehyppely pisti aluksi silmään, mutta nyt kun tuon idean on hyväksynyt, niin siitäkin osaa jo nauttia. Itsekin kyllä uskoisin että Pulp Fictionin ynnä muiden menestys antoi jo muutenkin omia polkujaan kulkevalle Tarantinolle yhä vapaammat kädet tehdä mitä lystää. Kill Billit ja varsinkin Death Proof (josta en pitänyt ollenkaan) ovat tietysti jotain ihan muuta kun Tarantinon aiempi tuotanto, eikä niistä tarvi kenenkään pitää. Kyseessä tuntuukin olevan tämä ilmiö että kun artisti muuttaa tyyliä, niin tietyt fanit kokevat sen niin että artisti on syystä x eksynyt pahasti harhapoluille, ja tästä johtuen hänen tuotantonsakin on muuttunut kelvottomaksi. Kyllä tuo minun mielestäni aika rehellinen arvio on Tarantinon tyylistä. Juuri tuo omilla lempigenreillä leikkiminen ynnä muu kyllä luovat Kill Billeihin sellaisen tunnelman, että vaikka elokuvista ei itse pitäisi, aistii että ei tuommoista jälkeä pelkästään suurella nimellä ja studion myöntämällä megabudjetilla tehdä, kyllä siinä pitää jonkun verran sieluakin olla mukana.
Death Proofista kyllä tykkäsin! Mutta Kill Billit ovat minusta samanlaisia "nörttileffoja" kuin Peter Jacksonin King Kong. Fanitetaan vanhoja juttuja ja kierrätetään niitä, nysvätään yksityiskohdat viimeisen pääle, kätketään sisäpiirin viittauksia, mutta kokonaiskuva jää ontoksi eikä kuitenkaan luoda todella kokonaisvaltaisesti uutta ja omaa. Tämä siis mun mielipiteeni Kill Billeistä ja Matrixin jatko-osista ja King Kongista Jackie Brown tosiaan unohtui tuosta välistä. Viittaus vanhaan menestykseen tarkoittu Reservoir Dogsia ja Pulp Fictionia.
Edelleen mielestäni Shawshank Redemption on yliarvostetuin elokuva. Mikähän mahtaa olla elokuvan sanoma..se että ovela konttorirotta voittaa lopulta koko vankilan puolelleen..hyh :thumbsdown:
No olihan se, mutta jotenkin tykkäsin menosta enemmän kuin Kill Billeissä, oli ehyempi kokonaisuus ikä tuntunut samalla tavalla kasalta yhteen liimattuja erilaisia otoksia kuin kill billit. Ei se kyllä mihinkään top 10:een nouse mutta ei se ihan täyttä kuraa ollut.
Tuosta Star Warsista ja 70-luvulla syntimisestä tuli sellainen yksityiskohta mieleen, että varmaankin alunperin Star Warsista pääsivät nauttimaan 60-luvulla syntyneet, 70-luvulla syntyneet kun eivät sitä päässeet näkemään Suomessa ainakaan laillisesti ajallaan. Star Wars kun tehtiin 1977 ja se tuli Suomeen elokuvateattereihin K12-ikärajalla varustettuna ja videoita ei tuohon aikaan vielä ollut olemassakaan. Itse nimittäin muistan tuon ajan erityisen katkerasti kun olen syntynyt itse 1967 ja olin liian nuori päästäkseni katsomaan Star Warsia teatterissa kun olin vain 10-vuotias ja pari vuotta uupui. Sitten kun se tuli teattereihin uusintakierrokselle vuonna 1980 pääsin itsekin sen vihdoin näkemään tuolloin 12-vuotiaana. Videona tai televisiosta sitä ei tuolloinkaan vielä päässyt näkemään, videovuokraamoita ei tuolloinkaan vielä ollut olemassa. Samaten James Bond-elokuvia pääsi näkemään tuolloin vain elokuvateattereissa ja niiden ikäraja oli tuolloin K16... No onneksi tuli ne nähtyä teatterissa kaikki vanhat Connery-filmitkin, nykyään monet ovat nähneet ne ensin jonain MTV3:n surkeina 4:3-televisioversoina eikä suinkaan elokuvateatterin isolla kankaalla. On tämä maailma vaan muuttunut niin paljon 1970-luvun ja 1980-luvun alun jälkeen. Sitä en muista olinko tähän ketjuun vastannut jo itse varsinaiseen topicciin, mutta äänestän sinne ihan kaikkia mafiaelokuva, en ole ikinä ymmärtänyt niiden suurta suosiota ja arvostusta. Esimerkiksi nyt vaikka Kummisetä-filmit jotka eivät ole itselleni avautuneet koskaan mitenkään erityisinä mestariteoksina.
+1, samat ajatukset myös täällä. En pidä Kummisetä trilogiaa mestariteoksina ja olenkin aina ihmetellyt niiden suosiota. No jokaisella oma makunsa.