Vinyylistä vieroittaminen - The Ultimate Thread

Aika pelleilyä nämä väitteet. Vähän sama kun joku Nissan Primera -kuski uhoaa 60-luvun muskeliautokuskille, että "vie autos romuttamoon, tää mun Nissan on parempi teknologisesti...." :OI

Se, että on teknologisesti parempi vaihtoehto, ei aina tarkoita sitä, että käyttäjä haluaa ehdottomasti käyttää, koska kyse on mieltymyksistä. Turha siis moista "mun isä on vahvempi ku sun isä" uhoamista pitää.

Itsellä on muutama vuorokausi musiikkia tietokoneella, mutta ainakin mp3sia ei kehtaa soitella lujempaa, koska se soundi on hirveä. Harvasta nettikaupasta saa vielä tarpeeksi tasokasta laatua pakattuna, että viitsisi isolla PA:lla soitella.

Mutta kun laitan yhden 10 000 vinyylistäni soimaan lujaa, niin siinä korva lepää, koska soundi on muhkeampi kuin pakattu datafilu ja myöskin pehmeämpi, erityisesti isolla PA:lla. Suosin jopa vinyylin soundia CD:n soundiin isolla PA:lla. Tosin en ole hifisti, mutta musiikkia kuuntelen varmaan enemmän (ja eri tyylejä) kuin moni "oikea" hifisti.

Jos on technowanker ja tumputtaa teknologian perään, niin ilman muuta vinyylit roviolle, mutta jos osaa ottaa eri tuotteista ne parhaat puolet ja parhaat käyttötarkoitukset, niin se osoittaa, että päässä liikkuu muutakin kuin vain binäärejä...

 

Maverickin kannattaisi lukea loudness war wikipediassa.

On tosiaan sääli että viimeisen 15 vuoden ajan musiikkia on kompressoitu "piloille" CD-julkasuissa loudness-sodan takia. Tämähän ei tietenkään on CD:n vika ja levy-yhtiöt ja musiikin kuluttajat pitää saada tajuamaan dynamiikan merkitys musiikkielämykselle.

Miksi kannettavissa soittimissa ei voisi olla sisäänrakennettua (poiskytkettävää) kompressointia ja kanavaerotuksen kaventamista alle 500 Hz taajuuksilla kuulokkeita varten?

Kaikki musiikki ei tietysti ole kompressoitua. Esim. klassinen musiikki käyttää usein lähes kaiken CD-levyn dynamiikasta.

 

Paljonko sinulla olikaan ikää? Tajuatko, että musiikkia on ollut olemassa jo ennen kuin cd-levy saati verkkolevy oli edes pilkkeenä isäsi silmäkulmassa? Siis ennen 80-lukua on ollut musiikkia, ja silloin pääasiassa vain LP-levyllä. Siis jos haluan kuulla Kissin ensimmäisen levyn kuin se silloin 1974 oli, pitää se olla 1st press vinyyli tai sitten AAA muunnettu cd-levy. Ei välttämättä kelpaa mikä tahansa jälkikäsitelty cd-painos.

 

CD-levy voi olla AAD tai ADD analogisesta lähteestä. Kumpikin voidaan toteuttaa siten että CD-levy soi paremmin kuin vinyyli.

Puristi voi tietysti ihannoida vuoden 1974 vinyylipainoksen soundia mutta ei se nyt mitenkään välttämättä ole parasta mitä alkuperäisistä studionauhoista voisi irti saada. Katsos, on silloin kultaisella 70-luvullakin ollut oma höhlä sointi-ihanteensa. Harmi vaan että nykyään kaupalliset näkökohdat määräävät paljon miltä musiikki kuulostaa vaikka osaamista ja tekniikkaa olisi vaikka mihin.

 

Joo AAD tarkoitin.

Paremmin hifimmin? No ei kuitenkaan aidommin jos sitä muokataan.

 

Riippuu siitä mikä määritellään aidoksi. Musiikissa "aito" on vähän hämärä asia. Joku sanoo että konsertissa kuulee aitoa ääntä mutta missä kohtaa yleisöä? Eturivissä keskellä? Taaempana?

Master-nauhalla on varmasti pieniä taajuuksia joita leikattiin pois jotta neula pysyy urassa. 70-luvulla ei ihmisten bassotoisto kotona varmaan ollut samaa tasoa kuin nykyään. Muokkaamalla master-nauhaa vähemmän, leikaamatta bassoja voidaan saada aikaan se parempisoundinen CD.

 

Tiedä sitten kuinka tieteellisesti korrektia kamaa, mutta yhden näkökulman asiaan tuo myös tämä: http://www.audioholics.com/educatio...ology/dynamic-comparison-of-lps-vs-cds-part-4

 

Itse näkisin asian niin, että vinyyli kuuluu soitettavaksi ja näin ollen kulutettavaksi. Vähän kuin auto matkustamista varten. Toki ne kuluu varmasti siitä, mutta jos ajatellaan, että ajat autolla vaikka 300 000 km, niin varmaan sekin olisi ehkä silloin syytä uusia? Myös uuden vinyylin voi hankkia, mikäli siinä on ongelmia. Taitaa markkinoilla olla tosin myös optinen vinyylisoitinkin (http://www.elpj.com/main.html).

Tuskin digitaalinen musiikkiarkistokaan samalla medialla kymmeniä/satoja vuosia makaa? Itselläni digitaalinen musiikkikokoelma on matkannut lukuisten kovalevyjen, dvd backupien ja backup kovalevyjen kautta ja ne ovat taatusti olleet lyhempi-ikäisiä kuin yksikään vinyylilevy.

Olen myös huomannut, että joihinkin ensimmäisiin rippauksiin on tullut tällä matkalla häiriöitä. Mm. tiedostojärjestelmän pienenä korruptoitumisena, jota ei välttämättä huomaa heti (kyllä, tietokoneohjelmissa/laitteissa voi olla vikoja). Lisäksi rippauskalusto on vaihdellut paljon. On ollut erilaisia softia, eri encoodereja, erilaisia encooderien asetuksia, erilaisia optisia asemia jne. Laatukin vaihtelee suuresti. Löytyy mm. AudioCatalystillä + Xing encooderilla väännettyjä 128 kbps CBR MP3:ia (varmaan 10 vuotta sitten oli markkinoiden nopein encooderi/ripperiyhdistelmä, mutta jälki on kyllä sanoinkuvaamattoman surkeaa).

 

Kyllä... tässähän on juuri kysymys siitä, että joku saattaa ajella uudella Ferrarilla ja joku vanhalla kuplavolkkarilla. Kummallakin autolla pääsee määränpäähän, sillä kuplalla ehkä jopa arvokkaammin :thumbsup:


Tässä ketjussa ei ole mitään järkeä... eihän Digitaalisuutta ja Analogisuutta voi näin suinpäin edes verrata keskenään. Sen verran puhtaasti älppärikin voi parhaimmillaan soida hyvillä laitteilla ja hyvällä levyllä, että voin vaikka väittää että semmoinen joka ei ole älppärin ääntä paljoa kuullut, voi hänen olla vaikea sitä jopa erottaa cd:n äänestä. Älppärin harrastajilla tuskin edes on päämääränä saada ääntä soimaan mahdollisimman puhtaasti ja virheettömästi. Älppäristä nautitaan korvilla sekä silmillä.

 

Itse asiassa, minulla on päämääränä tämä kuvailemasi asia. On hienoa nähdä että tältäkin foorumilta löytyy musiikinharrastajia, pisteet Maverickille hyvästä ketjunavauksesta että saatiin nämä ihmiset kirjoittamaan. On mukava lukea kommentteja.

 

Halvalla? Kerro minullekin mistä käytettyjä vinyylejä saa nykyisin halvalla, niin tulen poimimaan parhaat päältä...

Muistan hyvin 90-luvulta, kun kaveri osti useasti kirpputoreilta valtavia kasoja (no, satoja levyjä ainakin) lähes käyttämättömiä vinyylejä uloskantohintaan max 5-10mk kappale. Ja kyse ei ollut reijotaipalista tai katrihelenanparhaista, vaan ihan tasokkaista teoksista.

Nykyään käytetyn vinyylin hintataso on jossain ihan muualla, mielestäni jo turhankin korkealla. Itse en ainakaan suostu maksamaan käytetystä lp:stä enemmän kuin uudesta vastaavasta cd:stä.

 

Miksi ei makaisi? Toki ihmiset rippaavat musiikkia ties miten mutta ainahan se alkuperäinen CD pitää olla jossain tallessa.

 

Onhan se näinkin (jos siis on koonnut digitaalisen arkistonsa hankkimalla CD-levyjä tai muita fyysisiä medioita). Viittasin ehkä tolla kommentilla siihen, miten ihmiset hallinnoivat satojen/tuhansien CD ja äänitiedostojen kokoelmaansa digitaalisessa muodossa. Niiden rippaamiseen on varmasti kulunut paljon aikaa, eikä sitä työtä aleta uudestaan tekemään kovin mielellään, jos se media, millä ne ovat hajoaa. Tällä hetkellä järkevin ratkaisu lienee varmuuskopiointi ulkoisille kovalevyille. Mutta olihan tuo kommenttini ehkä vähän huonosti muotoiltu muutenkin.

 

Niin no monet eivät varmaan "hallinnoi" mitenkään, kuuntelevat vain levyjään. Vaikka hallinnoivat niin ei vinyyli ratkaise mitään (tässä ollaan jo aika hakotiellä keskustelussa). Itse kuuntelen "ulkona iPodilla" musiikkia murto-osan siitä mitä kuuntelen kotona joten olen ripannut vain murto-osan levyistäni.

 

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, minkä tasoisesta vinyylisetistä kyseisten koneiden vastustajilla on kokemusta? Siis sen isin rahisevan savikiekkosoittimen lisäksi. Eli vastustetaanko tekniseltä pohjalta ilman kunnon kokemusta.

Asetetaan minimitasoksi Rega P3 + Dynavector 10x5 rasia. Jos sen tasoista tai parempaa ei ole kuullut, niin ei oikein tiedä mistä puhuu. Paitsi tietysti teknisesti...:thumbsup:

 

No ihan laadukas Thorens/Tandberg se isän "savikiekkosoitin" on. Mitään Regoja en ole kuullut. Vastustus on täysin teknistä. Muovilevyä "raavitaan" kivellä ja tästä sitten yritetään repiä hyvää ääntä. Täytyy sanoa että ihmeen hyvää ääntä vinyylistä kyllä lähtee tässä mielessä.

Mikä sitten olisi vastaava minimitaso digitaalisen äänen puolella?

 

Itsellä ei ole ainuttakaan lp:tä lähinnä rahan ja ajan puutteen takia. Siis rahaa ja aikaa puuttuu riittävän hyvän soittimen ostamiseen ja käytön+tuunaamisen opetteluun.

Silti hyvä LP tuntuu edelleen olevan laajiten saatavissa oleva hd-äänen muoto

Ja vaikka lp:n äänenlaadullista paremmuutta ei allekirjoittaisikaan, suuri osa myöhemmin cd:lle julkaistuista äänitteistä on sitä "remastered" tarralla varustettua "ihanuutta". Ja tämä ihanuus päätyy luonnollisesti myös niihin aineettomiin versioihin. Eli en kyllä heittäisi sitä ainutta hyvää versiota jostain äänitteestä pois ottaakseni käyttöön helppokäyttöisemmän kompressoidun version.

 

Miten määrittelet HD:n audion puolella?

Kaikki musiikki ei ole pilalle kompressoitua (klassinen!) ja eiköhän tuo "remastered"-villitys jossain vaiheessa mene ohi. Jo nyt on näitä "Turn it up"-vastareaktioita.

 

Formaatti joka on useimpien kuulemieni/lukemieni high endistien mukaan cd:tä parempi

Turn it up on hyvä juttu ja tosiaan itse kuuntelen vain digitaalisessa muodossa. Silti aika kauan saa odottaa että vinyylien omistamiseen ei hifistille ole mitään syytä...

 

Kertauksena vielä Top 2 teknistä syytä kantaa vinyylikamat viimeinkin kaatopaikalle:

-Levy kuluu jokaisella soitokerralla: levyt on mahdollista todellakin soittaa paskaksi, joko aivan "luonnollisesti" tai sitten virheellisten säätöjen takia.Siis v.2008 vielä kärvistellään tämmöisten ongelmien parissa, ei kiltti Jeesus auta!
Ja koska änkyrävinettäjälle levyn digitoiminen talteen on absoluuttinen no go, niitä 300 £:n älppäreitä tuleekin ihailtua sitten etupäässä vitriinistä.

-Koko vinyylisysteemi on äärettömän hauras ja epävakaa; kuin korttitalon pystyssäpitämistä ristiveto päällä ilman käsiä.
Koskaan ei voi olla olla varma ovatko säädöt täysin kohdallaan.Esim kukkakärpänen on saattanut yön tunteina suorittaa laskeutumisen äänivarren päälle ja tuhota kaiken.
Tietokonepuolelta wanhat Windows -sotaratsut 3.11, 95 & Susikasi (98) ovatkin tältä kantilta tarkasteltuna perustavalaatuisessa epävakaudessaan vinyyliharrastajan perusviettiä kiihoittavimpia järjestelmiä tulevaisuutta ajatellen.


Vinyylisoittimena olen kuullut pääasiassa Salora -merkkistä kieputinta jostakin 70 -luvulta.Tarkempia mallimerkintöjä en tiedä, koska jo 6 -vuotiaana oivalsin tämän harjattavan sorviraappalevyn totaalisen aataminaikaisuuden; n. 10 -vuotiaana jo esitin sujuvasti julmaa kritiikkiä mm. isäni vinyyliin hurahtaneelle kollegalle, eikä internettiä oltu vielä edes keksitty.Kävinpä vielä ala-asteella opiskellessani päivänä muutamana rehtorin puhuttelussakin arvosteltuani pikkuvanhasti tämän vinyylikokoelmaa tuolloin uusinta uutta edustaneisiin laser -levyihin verrattuna.