Seuraavaan keskusteluun (Missä kaikki ovat) voi virittäytyä lukemalla tämän erinomaisen Wikipedia artikkelin Fermi paradoksista. Valitettavasti vain englanniksi. Suominkielinen versio on tynkä.
Klassista Pazzea taas, jumala ja uskonnon paremmuus tieteeseen nähden ujutetaan mukaan vaikka keskusteltaisiin maustesekoituksista tai korroosionestomaaleista. Yle.fi: "YLE TV1:n uusi keskusteluohjelma 5 kulmaa kosmologiaan hahmottaa maailmankaikkeutta tieteen näkökulmasta. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja johdattaa keskustelua populaarilla tasolla maailmankaikkeuden saloihin." Ni. Jumalanpalveluksia tulee ylen kanavilta kait viikottain, usein myös aamu-tv:ssä on jonkun sortin uskis puhumassa lesbojen eheyttämisestä, homoliitoista, "Jesse diggaa sua" -kampanjasta tms. Eiköhän siinä ole jo enemmän kuin tarpeeksi. Aika härskiä olisi päästää joku tieteestä aivan pihalla oleva piispa tai pappi vaahtoamaan jeesuksen armosta (tai vaihtoehtoisesti puhumaan ympäripyöreitä latteuksia ja kehäpäätelmiä), kun ohjelma-aika on noinkin niukka ja vieraana fiksuja ihmisiä (hövelien toimittajien, lapsien tai dementikkojen sijasta). Itse pitäisin kahden tunnin jaksoja mielekkäämpinä, nykypituus tuntuu aivan liian lyhyeltä (aihe keritään hädin tuskin alustamaan). Mutta hyvä päänavaus kuitenkin, toivottavasti tästä rohkaistutaan ja vastaavia ohjelmia tulee lisää.
Höpö. Onko taas paha olla? Lue mitä olen kirjoittanut äläkä lue mitä haluat ennakkoluuloissasi minun kirjoittavan.
Biologi tuntui pitävän tarpeellisena että muistot säilyy, mutta hän ei oikein tainnut ymmärtää että mikään ei lopulta säily kun maailmankaikkeus peittyy entropian harmaaseen sumuun. Ihminen pitää tai ihmiseen on sisäänrakennettu jonkunlainen tarve olla merkittävä tai tehdä jotain näkyvää, jättää merkkinsä maailmaan ja tieto siitä että vaikka puhutaankin ihmisen mittakaavassa käsittämättömistä aikajaksoista, kaikki lopulta häviää ja on jollain tavalla sitten 'turhaa', se on masentavaa tai pistää miettimään uudestaan tuota 'merkin tekemisen' tarpeellisuutta. Keskivertokatsojalle olisi ollut hyvä vääntää rautalangasta tuo tajunnan ja 'minän' ongelma eli näyttää vaikkapa punaista lappua ja sanoa suoraan katsojalle että me kaikki nähdään että tämä lappu on punainen ja sinä katsoja tajuat omassa päässäsi että lappu on punainen mutta mistä voit olla varma ettemme me muut ole vain koneita, jotka on ohjelmoitu sanomaan että lappu on punainen?
Minusta on hyvä tapa ajatella, että ihminen on vielä täysin alussa tieteen saralla. Kuten ohjelmassa sanottiin, meidän kaltaiset ihmiset on täällä asuneet todella kauan ja vasta viimeisen 2000 vuoden aikana olemme alkaneet pähkäillä näitä asioita "viinilasin äärellä." Ihminen on ihan helvetin tyhmä otus vielä, ja on tyhmää olla liian tieteellinen tässä vaiheessa, kun tosiaan on suuri mahdollisuus että esimerkiksi aineeton sielu on olemassa. Eihän me sitä vielä voida tietää, koska ollaan niin alussa kehityksessä! Typerää silti tyrmätä kaikki mahdollisuudet vain sen takia ettei sitä ole vielä pystytty todistamaan todeksi. Viime jakson haastateltavat oli varsin iloisella ja optimistisella mielellä liikkeellä, mikä on hyvä näissä asioissa. Viimeiseksi tässä olisi kaivattu jotain tiedemiestä lyttämään kaiken mitä ei ole vielä pystytty todistamaan. Mutta, palaillaan vaiks tossa 30 000 vuoden päästä asiaan, ok?
Pazze kuittailee muille ennakkoluuloista, hih. Ällös huoli, ei ole paha olla, taaskaan. Sen sijaan aistin teksteistäsi (muuallakin kuin vain tässä ketjussa), että jo sana tiede aiheuttaa sinulle pahaa oloa. Ei tiede ole mikään mörkö, eivätkä tieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset ole sinulle mitään vaihtoehtoista uskontoa tarjoamassa. Tiede ei ole kilpaileva uskonto, vaan ihan vain tiedettä. Toisin kuin uskonto, tiede kehittyy jatkuvasti, ilman että syntyy sen kummempaa rähinää (esim. kreationistit ovat suhteellisen pieni ja täyshöperönä pidetty joukko). Ei-tieteellisen maailmankuvankin omaavien olisi syytä lukea myös vaikkapa Esko Valtaojan jne. kirjoja ja jopa Dawkinsia, jos se ei vain liikaa ahdista. Joka tapauksessa, ei ole mitään järkeä joka paikassa väheksyä tieteen saavutuksia, mikäli ei itsellä ole mitään parempaakaan tilalle esittää. Ainakaan raamatun opit eivät sitä varmuudella ole, niin megahöpöä sen tekstit ovat. Ja eiköhän tiedemiehen perustelema ja kansainväliselle kritiikille altistama hypoteesi ole keskimäärin tyhjää/raamattua parempi lähtökohta, sillä eihän tiedettä missään kohtaa voida lyödä lukkoon tyyliin "Nonni, se on siinä! Vihdoinkin tuli valmista!". Vain uskikset ja horoskoopin laatijat kehtaavat moista väittää. Asiaan. Seuraavan jakson kuvaus: Osa 3/5 Missä kaikki ovat "Maailmankaikkeudessa on miljardeja maailmoja, mutta kukaan ei ole ottanut meihin yhteyttä. Olemmeko yksin vai emmekö kiinnosta muita? Vieraina geodeetti Markku Poutanen ja kuvataiteilija Jyrki Siukonen." Hieman yllättävät vieraat, tosin lienee tarkoituksellista (periaatteessahan R-kioskin myyjätär voi esim. Fermin paradoksin suhteen arvata lähemmäksi totuutta, kuin arvostettu huippututkija, mikäli ei tämän enempää varmaa todistusmateriaalia ole). Fermin paradoksi edellä jo mainittiinkin, tuo linkki on suppeampaan sepustukseen suomenkielisenä. Tilasin muuten tänään kirjan, jonka nimi on Missä kaikki ovat?, em. paradoksiin liittyen. SETI tietenkin liittyy asiaan (Search for Extra-Terrestrial Intelligence), eli maan ulkopuolisen elämän etsintä (toistaiseksi ei-oota, ellei joku nyt laske Wow! signaalia). Kuuluisa Draken kaava lienee syytä mainita. Eksoplaneetat tultaneen mainitsemaan keskustelussa, siis oman aurinkokuntamme ulkopuolelta löydetty planeetat. Niitähän on jo löydetty melkoinen määrä, tosin tämäkin projekti on vasta täysin aluillaan. BBC:n tuottamassa 6-osaisessa sarjassa Space (suosittelen) esitettiin eräs ongelma helposti ymmärrettävällä ja visuaalisesti näyttävällä tavalla. Eli se, että olemme lähettäneet ulkoavaruuteen kantavia radiosignaaleja vasta kymmenien vuosien ajan. Eli mikäli radioaallot sattuisivat olemaan ainoa keino varmentaa maassakin olevan älyllistä elämää, ei tätä todennusta olisi mahdollista suorittaa kuin pikkuriikkisen "radiokuplan" sisällä. Eli maapallon ympärille levinnyt "kupla" on vieläkin todella mitättömän pieni omaan universumiimme ja jopa kotigalaksiimme nähden. Valon nopeus katsotaan tässä lähettämiemme radioaaltojen suurimmaksi mahdolliseksi etenemisnopeudeksi. Lisäksi mahdollisen vastauksen perille saapuminen kestää toisen mokoman, elleivät sitten saavu jollain ylivalonnopeuden mahdollistavalla poimuajolla itse paikan päälle tsekkaamaan, että kukas täällä oikein ilman intergalaktista radiolupaa ohjelmia lähetteleekään. Mahdollisesta vastauksesta tuli mieleen eräs kohtalaisen hyvä scifi-leffa nimeltään The Contact (ensimmäinen saatu vastaus osoittautuu ihmiskunnan kannalta varsin kiusalliseksi). Jo yksin "oma" galaksimme, linnunrata, koostuu noin 500 miljardista tähdestä, oma aurinkomme on vain yksi keskikokoinen tähti muiden joukossa. Kotigalaksimme läpimitta on suuruusluokkaa 100 000 valovuotta. Eli kestää vielä kotvasen, että em. "kupla" on tavoittanut edes kotigalaksimme jokaisen nurkan. Oma galaksimme kuuluu Paikallinen ryhmä -nimiseen galaksijoukkoon, joka puolestaan kuuluu Neitsyen superjoukkoon. Kts. Atlas of the universe. Ja superjoukkoja on tietenkin useita. Johan tässä alkaa oma planeettamme tuntua pieneltä Nykytietämyksen mukaan tämä meidän universumimme on laajentunut pauttiarallaa 14 miljardia vuotta, eli syntymästään/Big Bang:stä lähtien. Tuo em. muutaman vuosikymmenen "radiokupla" on siitä silloin jo käsittämättömän mitättömän pikkuriikkinen osa. Toisaalta, voihan noita erikokoisia "radiokuplia" ajatella olevan jo olemassa vaikkapa miljoonittain, yksi niistä kenties saavuttaa planeettamme jo huomenna... Hypoteettinen multiversumi onkin sitten nykytietämyksellä juttu, josta on vaikea sanoa mitään, ilman kykyä havannoida tai testata yhtikäs mitään. Tai 11-ulotteisuus, johonkin säieteoriaan liittyen. Joka tapauksessa, jo nykyisin karkeasti kartoittamamme alue on varsin laaja kooltaan. Mikäli signaalia ei voida valoa nopeammin lähettää, kuten nyt valitettavasti näyttää olevan (suhteellisuusteoria + käytännön kokeet), niin jopa planeettamme odotettavissa oleva elinikä tuntuu suhteellisen lyhyeltä ajalta, yhdestä ihmiselämästä puhumattakaan. Todennäköisesti on niin, että vaikkapa 300 vuoden päästä -olettaen ettemme sitä ennen tuhoa itseämme- naureskellaan nykyajan ihmisen koomisen yksinkertaisille käsityksille kosmoksesta ja omasta tietoisuudesta. Ja kauhistellaan uskonnon suurta roolia ja suurten massojen tietämättömyyden tasoa. Eipä siitä kovin kauaa ole, kun vielä puhuttiin eetteristä, litteästä maasta, maata kiertävästä auringosta jne.
Tämä ketju ei ole "Pazze vastaan tiede" tai "Pazzen ennakkoluulot ja Groken näkemys niistä", eli jos pysyttäis aiheessa. Ensimmäisen osan ongelman olen jo kertonut. Paikalle oli kutsuttu uskontotieteilijä, mutta tämän näkemyksiä ja tutkimusalan tietoja ei ohjelmassa esitetty. Eri uskontojen näkemys maailman synnystä kosmologiaa esittelevään ohjelmaan ei varmaan edes kuulu, mutta Groken ansiokkaan copy-pasteilun tuloksena tiedämme, että kyseessä on kuitenkin keskusteluohjelma joka hahmottaa maailmankaikkeuden syntyä tieteen näkökulmasta. Valtaoja oli kutsunut ohjelmaan uskontotieteiljän, mutta ei antanut ohjelma-aikaa vaan ilmeisen tarkoituksellisesti halusi antaa sen kuvan, että uskonnoilla ei ole vastauksia. Ja huom, uskontotieteilijä ei ole pappi. Ohjelman alkuasetelmassa olisi ollut hyvä mahdollisuus keskustelulle; vertailla ja miettiä miten kosmologien tämän hetkinen näkemys eroaa ja miten se on yhtenäinen eri uskonnoissa esitettyjen näkemysten kanssa. Tällaisessa keskustelussa toki kaivataan ymmärrystä ja tulkintaa, mutta siihenhän ei haluttu mennä vaan haluttiin osoittaa että uskovainen (synonyymi uskontotieteilijälle) on sanaton hienojen teorioiden edessä. Ja hyvin näyttää uppoavan. Toisessa osassa ei mielestäni tällaista ongelmaa ollut. Kaikki saivat näkemyksensä kuuluviin, ja pidempäänkin olis kuunnellut mielenkiintoista keskustelua. Ja katson seuraavankin osan, sillä Groken suureksi yllätykseksi, voin sanoa nauttineeni näistä ohjelmista. Aion myös lukea Valtaojan kirjat. Senttiäkään en vapaa-ajattelijaukolle anna, eli kirjastosta lainaan sitten joskus kun hätäisimmät ovat saaneet luettua ensin. Pistän säästyneet rahat kolehtiin tai "Eheyttäkää homot!"-rintanappiin
Olitko kenties ohjelmaa leikatessa mukana kun Valtaoja jyräsi päätöksellään että ei enempää uskontohömppää? Siis mielestäsi uskontotieteilijä oli kutsuttu tarkoituksella että sillä ei olekkaan mitään sanottavaa? Onko vaikea ymmärtää että tieteen kannalta uskonnoilla ei yksinkertaisesti ole antaa mitään vastauksia, vai kerrotko jotain esimerkkejä? Edelleen naurattaa tuo suuri salaliittoteoriasi Valtaojan uskonnon mustamaalauksesta, jos tieteellisessä mielessä uskontoja miettii niin ei ole kuin yksi järkevä lopputulema, se lienee sinun liian vaikea sulattaa. Enemmän ja enemmän vaikuttaa siltä että nykyihmisillekkin on vaikea käsittää että mitä tiede oikeastaan on:OI
Ongelma ihmisille taitaa olla siinä että he eivät käsitä tieteen selityksiä, jolloin niistä tulee heille ihan yhtälailla uskon asioita eli täytyy vain yrittää luottaa toisen sanaan ja silloin uskonnot nousevatkin jo samalle viivalle taistelemaan 'totuudesta'.
Kannattaisiko tästä tehdä oma thriidi, vai voidaanko ottaa tähän keksusteluun mukaan? Polttavia aiheita. Toivottavasti niitä käsitellään hyvin. Toimittaja on itse neurobiologian tohtori, joten asiantuntemusta hänellä pitäisi ainakin olla. Toi "uskontoloinen" mennee hyvin lähelle niitä ajatuksia, jota myös Daniel Dennett esittää kirjassaan "Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä."
Huonosta vitsistä voit syyttää. Joku muu droidi koska kielipääni ei ole kovin hyvä... ...ehkä Lucas rakensi minut kehumaan hänen elokuviaan?
Edellisestä pitkästä viestistäni pääsi unohtumaan sellainen asia kuin extremofiilit. Eli organismit, jotka elävät tällä samalla planeetalla kuin mekin, mutta äärimmäisissä olosuhteissa ja jopa vaativat sellaisia menestyäkseen. Valtaosalle tunnetuista eliöistä sellaiset olosuhteet ovat tappavia. Tunnetuimmat extremofiilit ovat mikrobeja. Extremeä elinympäristössä voi olla esimerkiksi erittäin alhainen/korkea ph, kallio syvällä maan uumenissa, korkea lämpötila (80-122 °C), suuri hydrostaattinen paine (meren pohjassa), erilainen säteily, kylmyys jne. No, noita extremofiileja ei kait kukaan älylliseksi elämäksi kutsu, mutta ovathan meidänkin edeltäjämme muinoin olleet alkeellisia pikkueliöitä. Monimutkaisempi elämä on niistä sitten pikkuhiljaa kehittynyt, nykytietämyksen mukaan. Maan ilmakehäkään ei alussa ollut nykyihmiselle hengitysilmaksi kelpaava, eikä maalla ollut alussa minkäänlaista elämää, ainoastaan meressä. Eräs tunnettu arvaus elämän alkamiselle maassa on se, että maahan on osunut kappaleita, jotka sisältävät elämää. Esim. marsista lentäneitä kiviä tai sitten jostain aurinkokuntamme ulkopuolelta. Yleisin olettamus kait on, että elämä on syntynyt täällä maassa, koska olosuhteet ovat olleet juuri sopivat (sopiva lämpötila ja oikeat kemialliset aineet, ympäristön vakaus jne.). Suomenkielinen Wikipedia (englannin kielisestä löytää useimmiten kattavamman tarkemman esityksen): Elämä (biologiassa). Elämän alkuperä. Panspermia. Eli jos tämä hurja teoria olisi totta, niin me kaikki olisimme alieneita, eli lähtöisin jopa aivan toiselta puolelta galaksiamme, kenties vielä kauempaa. Tai ainakin osa elämästämme olisi. Eli eräs scifistä tuttu ilmiö, usein lähes tismalleen meidän näköisemme alienit, olisi tällöin perusteltua muutenkin kuin vain maskeerauskuluissa säästämisellä. Hurja ajatus on, että panspermia ei ole sen kummempaa kuin vaikkapa voikukasta tuulen mukana irtautuvat siemenet, jotka ajautuvat sinne minne tuuli sattuu kuljettamaan. Joka tapauksessa, maa ja kaikki muutkin planeetat ovat ainetta, joka on peräisin räjähtäneestä tähdestä, josta on yhdessä muun aineksen kanssa muodostunut oma aurinkomme. Ja sitä kiertävästä aineksesta aikanaan mm. kotiplaneettamme. Eli tylsinkin selitys on tavalliseen arkielämään verrattuna melko hurja. Jumala ei tähänkään istu, koska ei ole ainoatakaan todistetta moisesta otuksesta koko ihmiskunnan historian aikana saatu, missään muodossa. Niin kauan kuin tämä tilanne jatkuu, ei ole syytä moiseen tuhlata aikaansa. Ei ainakaan ole järkeä väittää moista huttua todeksi ja faktaksi. Sitäpaitsi, kenen jumala ja uskonto olisi se oikea? Entä jos jumalia olisikin useita miljardeja ja he palvoisivat omia lukuisia jumaliaan jne. Kuka silloin olisi heidän ylin pääjumalansa ja kuka tai mikä hänet puolestaan loi? Entä olisivatko ylimmän tason jumalat ateistisia, eli eivät uskoisi mihinkään mitä eivät voi todistaa, eli heillä olisi tieteellinen maailmankuva. Mitä pidemmälle tätä ajattelua jatkaa, sitä naurettavemmilta uskonnot tuntuvat. Aurinkokunnassamme on eräs tärkeä seikka elämän todennäköisyyden kannalta, eli auringosta katsoen viides planeetta, kaasujättiläinen jupiter. Sen koon vuoksi se vetää suuren osan aurinkokuntaan osuvista kivenkappaleista itseensä, jolloin pienempi osa niistä pääse osumaan sisempiin planeettoihin, kuten maahan. Toki niitä muihinkin suuriin planeettoihin mäjähtelee aina silloin tällöin, useammin kuin maahan. Planeettaamme osuneet asteroidit ovat jo saaneet melkoisia katastrofeja aikaan, mm. dinosaurusten valtakauden epäillään päättyneen pääosin tästä syystä n. 65 miljoonaa vuotta sitten. Jos vastaavia murikoita osuisi maahan vain tuhansien vuosien välein, ei täällä kenties olisi yhtään minkäänlaista elämää. Toki myös maan etäisyys auringosta on melko sopiva, sallien nestemäisen veden. Myös maan magneettikenttä on tärkeä suoja säteilyä vastaan. Maan kiertoratakin on pyöreähkö, eikä kovin dramaattisesti vaihtele (hieman kuitenkin, millä on oma vaikutuksensa esim. jääkausiin). Erittäin elliptinen rata olisi paljon haastavampi (hurjat lämpötilanvaihtelut). Meidän tuntemamme elämän kannalta maan kaltainen kiviplaneetta on elämälle sovelias paikka, toisin kuin kaasuplaneetat. Tälläisiä ja varmaan monia muitakin asioita eksoplaneettojen etsijät pohtivat, kunkin löydetyn planeetan merkittävyyttä puntaroidessaan. Tosin voihan elämää olla muodoissa, joita emme vain ole tulleet vielä ajatelleeksi. Tai sitten aivokapasiteettimme ei vielä riitä moisen ymmärtämiseen (kenties alkeellinen ja rajoittunut tietoisuutemme on suurena rajoitteena).
TIEDE-lehden sivustolta löytyy Syksy Räsäsen blogi, jossa on hieman juttua pimeään aineeseenkin liittyen: Maailmankaikkeutta etsimässä Wikipedia (englanniksi pidempi sepustus) * Pimeä energia / Dark energy * Pimeä aine / Dark matter / Experiments for dark matter search * Intergalactic space * Interstellar medium * Star Estimated distribution of dark matter and dark energy in the universe (klikkaamalla aukeaa suurempi kuva)
Tässä hieman vähemmän tieteellistä keskustelua aiheeseen "Missä kaikki ovat?" liittyen (Kauppalehti.fi): Apollo 14n astronautit: alienkontaktit salattu 60 vuotta
Lisätään vielä sen verran kaverin taustoja että hän uskoo myös henkiparantamiseen ja telepatiaan joten hemmon uskottavuus on "hieman" niin ja näin. Voidaan sanoa että jos uskoo yhteen voi uskoa myös toiseen
Telepatiaan ja henkiparantamiseen en ota kantaa, mutta onhan alienien aluksia lennellyt täällä iät ja ajat ja siltikään jotkut ei usko niiden olemassaoloon
Uutinen mulle, viittisitkö kertoa mihin perustuu? Tuntemattomia lentäviä esineitä varmaan kaikki joskus nähnyt mutta että alienien aluksia? Olisi kiva tietää että miten tuon voi perustella järkevästi vai meneekö se ihan vaan: "joku ihme valopallo taivaalla -> sen täytyy olla ulkoavaruuden vierailija" vai kenties paremmat perustelut? Miksi et ota kantaa telepatiaan ja henkiparantamiseen? Vai kuulutko ryhmään "jos uskoo yhteen niin voi uskoa myös toiseen"? Pidätkö niitä kenties mahdollisina? Kumma miten ufouskovaisuus ja muut huruopit tuntuvat aina menevän käsi kädessä(tai no ei oikeastaan:hitme (jos tuo quottaamani viesti oli sarkasmia niin meni pahasti ohi)