Funny Games 2007 (Jenkkiversio) Olihan tämä aika hyvä pätkä, tosin todella noloa myöntää että alkuperäinen on vielä näkemättä mutta onneksi sentään jo hankinnassa. Hyvä tämä kokonaisuutena oli, jostain syystä vaan tuntui siltä kun puolessa välissä olisi iskenyt pahemmanlaatuinen suvantovaihe päälle, mutta loppua kohti elokuva taas piristyi. Michael Pitt ja Brady Corbett olivat kyllä loistavan ärsyttäviä rooleissaan, Watts ja Roth taas ehkä hieman mitäänsanomattomia.. *** / *****
Rushmore Puhdasta Wes Andersonia tää oli, hyvässä ja pahassa. Huumori on ihan vekkulia ja hahmot hauskoja, mutta juoni poukkoilee jälleen vailla päätä ja häntää, eikä punaista lankaa meinaa löytyä. Lisäksi hölmöt naiiviudet rasittavat. Murray on onneksi Murray. ***/***** Spartacus Kyllähän tämä on heikoimmasta päästä Kubrickin tuotannossa. Esim vain neljä vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Outolempeen verrattuna Spartacus on varsin persoonaton ja tavanomainen perussetti. Näitä historiaeepoksia mahtuu halivuudissa kolmetoista tusinaan, ja ohjaajan lisäksi ainoastaan Rooman historia oli kiinnostava elementti. Taistelut ja muut massakohtaukset ovat tietysti vakuuttavia, varsinkin kun kyse on lähes 50 vuotta vanhasta elokuvasta. Kirk Douglas on jotenkin tönkkö roolissaan, muu näyttelijäjengi vetää homman kunnialla kotiin. ***/*****
Pirates of Caribbean: Maailman laidalla Osasi peräti yllättää siinä, miten pahasti tämän sarjan tason onnistui laskemaan. Ensimmäisen osan katsoi oikein mielellään leffateatterissa ja oikein pidin siitä. Toisen osan katsominen leffateatterissa harmitti. Ja kolmannen osan kohdalla jo katsominen digiboksin tallenteena pisti pännimään. Tarinassa ei ollut päätä eikä häntää vaan tuntui siltä kuin käsikirjoittajatiimi olisi piristehöyryissä lätkinyt whiteboardille toinen toistaan typerämpiä ideoita, joita kuvaus- ja cgi-ryhmät lähtivät saman tein toteuttamaan - ilman että yksikään idea kävi kenenkään aivojen ja itsekritiikin kautta. Sekava kokoelma erilaisia kuvallisia efektejä.
Radio Tekee Murron - Uusi sulka Matti Kassilan hattuun. Mainioita rikoselokuvia on mies tehtaillut menneinä aikoina. Tätä voi hyvillä mielin suositella kaikille jotka Palmuistakin pitävät. Hannes Häyrinen (joka muistuttaa kivalla tavalla Joseph Cottenia) on yleisradion tähtireportteri, joka keksii nokkelia lähetyksiä kansan viihdytykseksi. Liian myöhään kuitenkin oppii tämä mies että ei saisi julkisella paikalla mölistä jutuistaan, sillä pahat miehet lavastaa hänet rikolliseksi. Hitchcockmainen juoni on rakennettu hienosti ja kuljettaa pitkin kaunista vanhaa Helsinkiä (nähtyyksiä mm. Fennia, Hotelli Torni, Stockmann) ja jaksaa viihdyttää erinomaisesti koko matkan ajan.
Feast Itseasiassa oli ihan mukava yllätys,oli siis parempi kuin odotin. Leffan tyyli on sellaista splatter/kauhu/komedia,perusjuoni on hämärästä aamunkoittoon tyylinen baari selviytymistaistelu.Komediaa oli rutkasti,mielestäni se vieläpä toimi hyvin tässä. Eli jos tykkäät että leffassa kuuluu olla verta ja suolenpätkiä,niin kannattaa katsastaa. Leffana ei mikään mestariteos mutta omassa lajissaa 3+/5
Unikeko (Sleeper) Futuraman esiaste taattuun Woody Allen -tyyliin. Varhaisia Allen-hupailuja vaivaa aina vähän sama seikka - vitseissä on paljon silkkaa neroutta, mutta tyhjäkäyntiäkin mukaan aina eksyy. Hauska elokuva kuitenkin. ½ Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia (Love and Death) Tähän sopii samat sanat kuin Unikekoonkin, tosin laadullisesti tämä on Unikekoa tasaisempi elokuva. ½ Nuan Kiinalaiset nämä kaihodraamat taitavat. Mies palaa kymmenen vuoden opiskeluiden jälkeen kotikyläänsä ja tapaa jo naimisiin menneen nuoruudenrakkaansa. Elokuva etenee verkkaisesti ja nykytilanne avataan runsaalla takautumien käytöllä. - Rakkaustarina (Love Story) Tässä sitten edellistä laskelmoidumpaa kaihoilua. Sykähdyttävin hetki sisältyy jo elokuvan ensilauseeseen, mutta 70-luvun tunnelma se vaan onnistuu tässäkin puraisemaan ja senaikainen hömppä on ajan saatossa muuttunut varsin katsottavaksi elokuvaksi. ½ Casanova Hallströmiltä miehen tyypillisistä töistä poikkeava elokuva. Veijaritarina etenee sujuvasti ja kokonaisuus on kepeän viihdyttävä. Paikoitellen tyylissä on peräti pieni häivähdys Gilliamiakin. Oliver Platt on mainio kuten aina. ½
Event Horizon 1997 Täältä lukemieni kommenttien rohkaisemana päätin ottaa tämän viime yönä katseluun. Pettymys oli melkoinen. Toki elokuva sisälsi hienoa kuvaa, mutta yleisellä tasolla pidemmän korren vie heittämällä Boylen Sunshine, vaikka tätä kymmenen vuotta nuorempi onkin. Elokuvassa oli myöskin jokunen oikein nautittava, tiivistunnelmainen jakso, mutta tuo tunnelmointi ei elokuvaa ainakaan omasta mielestäni pelastanut. Roolitus oli ihan hyvä, Sam Neill'stä olen jostain syystä aina tykännyt, ja Laurence Fishburn nyt oli oma itsensä. Ainoa kuka rupesi aika ajoin hermostuttamaan, oli tämä tumma mekaanikko. Plussan puolelle tämä silti jää, eli 6/10 tai vastaavasti 3/5.
The Verdict Pidän kovasti oikeussalileffoista ja Sidney Lumet'ilta tässä oli jo toinen lajinsa valio. Paul Newman tekee uransa parhaisiin lukeutuvan roolin raihnaisena lakimiehenä. Elokuvassa oli jonkin verran yhtäläisyyksiä Otto Premingerin Anatomy of a Murderin kanssa muttei kuitenkaan häiritsevästi. 4½/5 Before the Devil Knows You're Dead Sitten heti perään tuoreinta Lumetia. Aikamoista että reilusti yhdeksännellä kymmenellä oleva ohjaaja lataa tällaisen leffan, parhaansa sitten 80-luvun alkuvuosien ja juuri Verdictin päivien. BtDKYD on erinomainen rikostarina ja kuvaus siitä Spoiler kuinka kaikki menee pikkuhiljaa mutta varmasti pahasti pieleen. Tarinassa oli aika paljon yhtäläisyyksiä Woody Allenin Cassandra's Dreamin kanssa, mutta kyllä tämä elokuvana omaan makuuni selvästi parempi oli. 4/5 The Miracle Worker Helen Kellerin lapsuuskuvaus onnistui lopulta olemaan koskettava elokuva. Jonkin verran häiritsi liiallinen teatraalisuus, mutta muuten tämä oli kyllä ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. 3½/5 Ivanovo detstvo (Ei paluuta) Vaihteeksi mukavaa katsella sellaistakin Tarkovskin elokuvaa, jonka ymmärtämiseksi ei tarvitse olla avaruusfyysikko. Tunnelmallinen ja varsin koskettavakin sotaelokuva höystettynä ohjaajan eittämättä mestarillisella kyvyllä luoda kaunista kuvaa. 4/5 Eyes Wide Shut Hyvältä maistui vuosien jälkeen Kubrickin viimeinen elokuva. Eniten tällä kertaa säväytti muutamien kohtausten suorastaan hyytävä ja painostava tunnelma, jota loistava äänimaailma ja soundtrack tukevat. 4½/5 Batman Returns Ensimmäinen katselu. En ole koskaan suuremmin ihastellut Burtonin satumaailma-leffoja ja nyt taisin saada miehestä tarpeekseni. Batman-seikkailuna tämä oli varsin kehno eikä temmannut mukaansa oikein missään vaiheessa. Silti, Kissanainen oli varsin näppärä hahmo, kun taas Pingviini ei muuta kuin ärsyttänyt päähahmon jäädessä ihmeellisesti tyystin sivulliseksi patsastelijaksi. Muistikuviin ensimmäinen Burtonin Batman on jäänyt selvästi parempana, mutta tiedä nyt sitten uskaltaako tuota enää katsoa. 2/5 Snow Cake Varsin hyvä indie-draama yllättävästä ystävyydestä. Alan Rickmania oli suorastaan outoa katsella tällaisessa vähäeleisessä roolissa, mutta hienosti mies siitä suoriutui. Sigourney Weaver myös oli autistiroolissaan varsin hyvä. 3½/5 What if God Were the Sun? Kohtuullinen tv-leffa läheisen menettämisestä. Aivan alku muistutti pelottavasti Greyn anatomiaa, mutta onneksi sentään siitä kurimuksesta selvittiin pois aika nopeasti. Viiden jutun pikkutyttö Lacey Chabert on vuosien saatossa kasvanut kauniiksi naiseksi ja Gena Rowlands esitti jälleen vakuuttavasti vanhaa kuolevaa ihmistä. 3/5 Wait Until Dark Ryöstäjien ahdistelema Audrey Hepburn sokeana naisena yksin asunnossa. Vuosia sitten tv:stä nähtynä jäi mieleen varsin tunnelmallisena trillerinä ja aika pitkälti se nytkin vastasi muistikuvia. Harmittavaa kyllä, tarinaan on jäänyt selviä juoniaukkoja, jotka eivät voi olla kokonaisuutta heikentämättä. 3½/5 Je ne suis pas là pour être aimé (Ei minua kukaan rakasta) Pidän valtavasti tällaisista elokuvista, joissa ankean ja karunkin ulkokuoren alla sykkii lämmin tarina vähäeleisen huumorin säestämänä. Elokuvan tunnelmasta tuli mieleen välillä jopa Kaurismäen ohjaukset, mutta itseäni miellyttäen tässä sentään liikuttiin realistisemmassa maailmassa. Alussa päähenkilön elämän totaalinen ankeus on saatu kuvattua harvinaisen hauskasti ja osuvasti. Ohjaus staattisine kuvineen tukeekin hienosti leffan tarinaa ja tunnelmaa. 4½/5
The Stepfather Terry O'Quinn tekee hyvän suorituksen tässä thrillerissä. 4/5 The Beast of War vaihteeksi vähän erillainen sotaelokuva, positiivisessa mielessä. 4/5
Idi i smotri tuli katsottua myös tämä. tästä on vaikea sanoa hyvää tai pahaa. aika karski, mutta dramaattinen kuvaus sodassa olevan Valko-Venäjän maaperälle sijoittuvista oloista. 4/5
Crime Busters (Due superpiedi quasi piatti, I) (1976) Eli aivot sai jättää narikkaan jälleen kerran, ja jos ei niin tuskin näitä tulee edes loppuun asti katsottua, ainakaan normaali nopeudella. Nämä TH & BS elokuvat ovat kevyttä viihdettä illaan viimeisille tunneilla tai aamun ensimmäisille tunneille, kun ei muuta mukavaa tekemistä löydy... kuten yleensä ei.. Tämä oli siinä mielessä erikoinen TH & BS elokuva, että tässä sentää oli jonkinlainen kehystarina jota seurata, eli jonkinlainen tarkoitus löytyi. Ei lähdetty spedemäisesti kokoamaan elokuvaa pienistä "muka-hauskoista" -sketseistä, vaan tämä pysyi ihan hyvin kasassa. Keskivertoa parempi TH & BS. TH & BS arvosana: **** / ***** Odds and Evens (Pari e dispari) (1978) No niin, Senkka nenästä, pojat, jatkaa siitä mihin Turpiin vaan ja onnea! -leffalla jäätiin, eli maukasta jatkoa odottamaan. Nyt poijat eivät kuitenkaan ole poliiseja, vaan uhkapelureita pelaavia veljeksiä, tosin tässä nyt oli hieman ristariitaisia juonenkäänteitä mukana. Toinen veljeksistä, Hill, oli peiteoperaatiossa ja Spencer on operaation hyväksikäytettyä ex-peluri. Joukkoon liittyy vielä veljesten isä ja nunna. Tässä oli hieman sitä spedemäistä sketsien hyvksikäyttöä, joilla ei ollut elokuvan kanssa mitään tekemistä, mutta kun piti vaan saada ne mukaan elokuvaan. TH & BS arvosana: *** / ***** Super Fuzz (Poliziotto superpiù) (1980) Terence Hill sooloilee tällä kertaa Sergio Corbuccin vedellessä langoista. Elokuvan idea on kyllä erityisen hyvä, hieman Fantastic 4 -henkinen, ja siitä otetaankin ihan mukavasti irti tapahtumia. Tehosteita käytetään rohkeasti, ja osat niistä ihan näyttäviäkin elokuvan ikä ja B-status huomioiden. Hauska ja hyväntuulinen Hill sekoilu. TH arvosana: ****- / ***** Double Trouble (Non c'è due senza quattro) (1984) Kyllä huomasi, että pojat olivat hieman vanhentuneet kymmenessä vuodessa. Tosin ei se nyrkkejä hidastanut. Elokuva alkoi ihan kivasti, ja tarinastakin löytyi potentiaalia, mutta aika-ajoin se kadotettiin. Samat arvot kuten edellisessäkin elokuvassa pätee, eli ei näitä kannata katsoa taiteellisesta näkökulmasta eikä kannata lueskella T. Maskulan arvioita näistä elokuvista (tuskin edes kehtaisi katsoa näitä). Ihan ok TH & BS -elokuva, mutta ei parhaimmasta päästä. TH & BS arvosana: ** / ***** Go for It (Nati con la camicia) (1983) Nyt pojat päätyvät sattumusten kautta salaisiksi agenteiksi, ja saavat kaupanpäällisiksi laukullisen kahisevaa. Ja tietenkin kyseisten salaisten agenttien perässä on rikollisia poikineen. Idea oli ihan hauska ja menoa riitti. Ainoastaan elokuvan loppujaksosta en pitänyt, missä jo lähestyttiin scifiä teleportaation vuoksi. TH & BS arvosana: ***+ / ***** Miami Supercops (1985) Nyt elokuvan tarina oli jo sellainen, että se olisi saattanut toimia pienellä juoniveistelyllä jo ilman huumoria. Mutta ei se olisi TH & BS -elokuva, jollei siinä hieman olisi painovoimaa kumoavaa nyrkinheiluttelua. Jälleen kerran poijat vetävät yllensä poliisien uniformut, ja jälleen kerran ollaan Miamissa. Nyt kuitenkin olla peiteoperaatiossa pankkirosvon ja murhaajan jäljillä. Vaikka pojilla alkaakin tämän elokuvan aikana hieman ikä jo painaa, niin mielestäni tämä oli poikien parhaimmistoa. TH & BS arvosana: **** / *****
I Am Legend (2007) Ihan kelpo scifi-kauhuelokuva. Joissakin kohdin ahdistava tunnelma onnistui lyömään läpi ja tuli oikeasti hiukan ajateltua tilannetta jossa muita ihmisiä ei olisi ympärillä "kiusana". Saattaisi koira tuntua mökkihöperyyden karatessa käsistä ihan fiksulta keskustelukumppanilta mallinukkien ohessa... Koira olikin todellisuudessa ilmeisesti varsin hellyttävä tapaus, sillä pääosan esittäjä Will Smith yritti hankkia kyseisen hauvan omistukseensa kuitenkaan siinä onnistumatta... Juoni vaikutti hiukan "lainailevalta", mutta leffa oli kuitenkin onnistunut kokonaisuus. Maisemat "urbaaneissa" olosuhteissa suoritettujen metsästysretkien taustalla näyttivät melko luonnollisilta vaikka CGI -tuotteita luultavasti olivatkin. Kuvakulmat olivat lisäksi varsin "vauhdikkaita". HD DVD Combo -versio sisälsi kaksi vaihtoehtoista lopetusta. Ensin tuli katseltua "originaali" loppu ja sen jälkeen vielä "controversial ending". Aika lailla muuttui (väheni) tarinan dramaattisuusaste jälkimmäisen vaihtoehdon ansiosta. Kumpi loppu oli parempi, paha sanoa... HD DVD julkaisussa tai levyssä oli jotakin vikaa, sillä originaaliversio katkesi juuri ennen lopputekstejä ja toistosofta pysäytti elokuvan pyörityksen. Vaihtoehtoinen lopetus sen sijaan toistui katkoitta. Arvosanaksi annan tälle paketille ****/*****.
The Promise. Kiinalainen visuaalisesti uskomattoman hieno tarina valheesta, salaisesta rakkaudesta ja vallasta. Leffassa on paljon CGI:llä tehtyä, kuvaa, joka näyttää vähän liiankin täydelliseltä laadultaan, mutta sopii tällaiseen tarumaailmaan. Joiltakin paikoin DVD:n kuvanlaatu näyttää PS3:lla + FullHD:llä katsottuna lähes teräväpiirrolta, erityisesti kasvojen lähikuvissa. Bitrate huiteleekin pääasiassa +8 Mb tasolla koko leffan. Länsimaiset tekijät eivät vain jostain syystä kykene tällaiseen upeaan kuvakerrontaan ! Juoni on ihan ok ja toimintaa kiinalaiseen Wuxia-malliin.
Tie Guantanamoon (The Road to Guantanamo) Mukadokumentti onnistuu kyllä herättämään voimakkaita tunteita. Vangittujen poikien motiivit jätetään hieman avoimiksi mahdollistaen omat tulkinnat, mutta sekään ei poista "laiton vihollistaistelija" -luokittelun ja heppoisien vangitsemisien vääryyttä. ½ Vincent & Theo Robert Altmanin elokuva van Goghin veljeksistä. Pitkä tv-versio antaa tilaa tunnelmoinnille, mutta lyhyemmässä elokuvamuodossa tämä luultavasti toimisi paremmin - nyt kerronta laahustaa useaan otteeseen. Tim Roth on erinomainen Vincent van Goghina. - Murhapallo (Murderball) Dokumentti pyörätuolirugbynpelaajista. Sisua löytyy dokumentin vammansa selättäneistä päähenkilöistä, mutta siloteltuun hymistelyyn ei onneksi sorruta vaan vaikeudetkin nostetaan esille kuten kelpo dokumenttielokuvassa kuuluukin. ½
Death Wish (1974) Väkivallan vihollinen tarjoaa kattauksen 70-lukulaista väkivaltaviihdettä. Charles Bronsonin esittämä hahmo lähtee henkilökohtaiselle kosto-operaatiolle läheistensä jouduttua väkivallan uhreiksi. Alkaa muodostua jännittävä tarina, joka lopuksi kehittyy kissa ja hiiri -leikiksi poliisien kanssa. Tämä vigilante-ajatus omankäden oikeudesta rikoksien selvittämisessä on rankka - ja lopullinen, mutta kiehtova rikollisuuden kylläisessä New Yorkissa. Sideways (2004) ½ Kommentit elokuvan omassa ketjussa.
Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu (1963) Iltalukemiseksi päätyi tänään Mika Waltarin 61-sivuinen käsikirjoitus neljännestä Komisario Palmu-elokuvasta, joka ei sitten koskaan toteutunut. Etusivulla käsikirjoituksen nimi on muodossa "Lepäisit rauhassa, komisario Palmu" ja joku on käsin lisännyt jo-sanan. Ihan kelpo Palmu-elokuva tästäkin olisi varmasti tullut. Asetelma ja miljöö ovat miltei samat kuin Komisario Palmun erehdyksessä: Vanha sukuhuvila, perinnönjakojuonia, "onnettomuus", joukko epäilyttäviä hahmoja, murha-aseen etsintää ja jopa Palmun toinen erehdys. Murhaaja on aivan liian helppo arvata. Riittää kun kertoo tapahtumien pyörivän uuden Macbeth-tulkinnan ensi-illan ympärillä. Muistelen samaa ideaa käytetyn jossain muussakin murhamysteerissä. Käsikirjoituksessa oli kaksi ylilyövää piirrettä. Ensinnäkin, onko kaikkia roolihahmoja pakko kutsua hulluiksi? 22-vuotias Aino Lumme - josta eläkkeellä oleva Palmu on mustasukkainen! - on ainoa jota ei syytetä mielenvikaiseksi. Samoin häiritsi Waltarin ilmiselvä katkeruus aikojen muuttumisesta ja vanhan katoamisesta. Tämä vetää uutta Helsinkiä katselevan Palmunkin syvälle itsesääliin. Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu soveltuisi erinomaisesti radiokuunnelmaksi. Ihme ettei sellaista ole jo tehty.
Tykkäsin Karin postauksesta. Tavallaan tuo on kuin elokuvan olisi katsonut ja mielenkiintoinen teksti oli kokemattomasta elokuvasta.
Kyllä minä sen mielessäni mustavalkoisena elokuvana "katsoin". Rinne tietysti Palmuna ja Leo Jokela Kokin roolissa. Päälliköllä ei ollut nimeä, mutta elkeet olivat kuin Matti Raninin esittämällä Virralla. Erään kotimaisen elokuvan tutkijan mukaan Elina Salon piti esittää neiti Lummetta ja Jussi Jurkan näyttelijä Lautanterää. Juopoksi juristiksi sopi mielestäni Toivo Mäkelä.
Dante's Peak muistelin tästä että no jaa leffa, mutta katsottava. viimeksi katsoin tämän kun ilmestyi videolle. yllätyin positiivisesti. Pierce Brosnnan ja Linda Hamilton tekevät tästä erityisen hyvän hyvillä roolisuorituksillaan. alusta asti oli menemisen meininki joka pysyi tiukasti loppuun asti. maisemat toi lisää plussaa. Suosittelen lämpimästi kaikille . 3½+/5