Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä (Everything You Always Wanted to Know About Sex * But Were Afraid to Ask ) Allenin varhaisista hauskoista yksi kaikkein hauskimmista. Episodielokuva ylittä absurdiuden rajan useaan otteeseen, mutta älyttömyydet ovat tässä järjestään myös hauskoja. - Tabu - kiellettyä rakkautta (Tabu: A Story of the South Seas) Murnaun viimeisessä elokuvassa puree etelämeren eksotiikka ja kuvallisesti jälki onkin komeaa. Itse tarina vain jää hieman yksinkertaiseksi, olkoonkin että se saatetaan kunnialla päätökseen. + Gilda Kätyrinoirissa tunnelma on kohdallaan ja eteläamerikkalainen kasinoympäristö on tapahtumapaikkana oiva. Ford, Hayworth ja Macready tekevät kaikki hyvää työtä. Pientä kritiikkiä ainoastaan siitä, että Hayworthin laulunumerot olisi voinut jakaa vähän tasaisemmin. Loppuvaiheeseen sijoitettuina eivät aivan toimineet. ½ Kuuma tanssi (Dirty Dancing) Elokuva on sijoittuvinaan 60-luvulle, mutta osa musiikeista ja estetiikka on suoraan kahdeksankymmentäluvulta. No onpa näissä toki ennenkin eri aikakausilla leikitelty. Eräänlainen kesäleirielokuvamuunnelmahan tämä on höystettynä pehmopornahtavalla tanssahtelulla. Viihdyttävä sinänsä. + Kaksi pölkkypäätä (Block-Heads) Laurelin ja Hardyn komediakultaa. Jalkaepisodi, portaiden ramppaus ja muut onnistuneet sketsit tekevät tästä yhden parivaljakon onnistuneimmista pidemmistä elokuvista. +
R&A -saldo jäi tänä vuonna vain kolmeen leffaan: Boy A Synkästä aiheestaan huolimatta tekijät eivät onneksi sortuneet mässäilemään verisellä meiningillä. Sen sijaan elokuva keskittyy draamaan, ja vankilasta vapautuneen pojan vaiheissa riittää paljon myös hauskaa ja mukavaa seurattavaa. Originaalista lähestymistavasta huolimatta sorrutaan liian moneen kertaan nähtyihin juonikuvioihin, mikä laskee elokuvaa hieman kohti keskitasoa. Loistava näyttelijätyöskentely, erityisesti Andrew Garfieldin, kuitenkin takaa mahtavan elokuvaelämyksen. ****/***** A Complete History of My Sexual Failures Alunperin aihe kuulosti kovinkin hauskalta, mutta lopputulos olikin paikoin jopa tylsää seurattavaa. Kyllä tämä silti viihdytti enimmäkseen, ja ihan aidosti mielenkiintoistakin materiaalia löytyi. Chris Waittin hahmo jo itsessään kannattelee leffaa, joskin tietyt surkuhupaisat edesottamukset saivatkin epäilemään josko tapahtumat ovat pikemminkin kirjoitettuja kuin "aidosti tapahtuneita." Joka tapauksessa oli kiva nähdä välillä kokopitkä dokkari jostain vähemmän vakavasta aiheesta, vaikkakin tositv:n rantautuminen elokuviin ei välttämättä innosta... Entre Les Murs Cannes-voittaja on pseudodokumenttia parhaimmillaan. Elokuvan ihmiset ovat taatusti ammentaneet suorituksiinsa paljon tosielämästä, mutta silti on hämmästyttävää kuinka hyvin etenkin nuoret esittävät hahmojaan. Entre Les Murs on pitkästä aikaa nappiesimerkki siitä kuinka voimakas ilmaisukeino elokuva voi olla, ilman shokeeraustakin. Realismi, hahmojen välinen kemia ja dynaamisuus ovat huipussaan. Opettaja on loistava. Oppilaat vielä parempia. Miinusta tulee ainoastaan liiasta pituudesta, tämä olisi toiminut huomattavasti paremmin vaikkapa minisarjana. ****/*****
Salvador (1986) Huh huh! Kyllä oli hiton hyvä leffa vielä nykyäänkin. Oliver Stonen ehdottomasti parhaimpia leffoja. James Woods vetää kovan pääroolin ja plussat myös loistaville John Savage:lle ja James Belushi:lle. Jotain n.10 vuotta oli viime näkemisestä.
Mustaa valkoisella (1968) ½ Donnerin värielokuva osoittautui erinomaiseksi. Keskiössä ohjaajan näyttelemä Juho Holm, jääkaappiyhtiön myyntiedustaja, joka elää keskiluokkaisessa malliperheessä. Miehen eteen ilmestyy kuitenkin mahdollisuus maistaa makeata hunajaa Kristiina Halkolan esittämän konttoristitytön muodossa. Uskalias aihe 60-luvun konservatiivisessa Suomessa. On ollut selkeästi aikaansa edellä tarinan osalta. Aikakauden kuvauksena hyvä elokuva ja onnistunut teos. Wattstax (1973) Trailerissa elokuva tituleerataan "mustien Woodstockiksi". Sitähän tämä käytännössä onkin. Wattstax on dokumenttielokuva Los Angelesin Wattsin kaupunginosan mellakoiden muistoksi vuonna 1972 pidetystä tapahtumasta. Musiikkikattaus koostuu aikansa suurimmista Gospel, R&B, Soul ja blues -esiintyjistä, jotka kuuluivat memphisiläisen Stax levymerkin talliin. Konserttitaltiointien lisäksi toisena rinnakkaisena osana kulkee kaduilla tehdyt haastattelut. Haastattelut ovat nimenomaan se, jotka tekevät elokuvasta tärkeän. Niissä mm. tavalliset kadunmiehet ja -naiset puhuvat mustana olemisesta ja heidän arjestaan. Sananvuoronsa saavat myös kansalaisoikeusaktivisti pastori Jesse Jackson sekä koomikko Richard Pryor, joka esittää stand-uppia. Esiintyvinä artisteina nähdään mm. Albert King, Staples Singers, Rufus Thomas sekä Isaac "Black Moses" Hayes. Funk-R&B ja Soul musiikki toimii, ja esityksien kohdalla myös yleisön tunnelma on tallentunut selluloidille. Puheosuuksista on sanottava, että ilman tekstejä katsoessa oli joidenkin tummaihoisten puheesta hankala saada omaperäisen puhetyylin takia selkoa. Myös Pryorin huumori ei joka kerta uppoa, sillä huumori on sidoksissa ajankohtaan sekä kulttuuriin (joka on vieras). Yhteenvetona Wattstax on hyvä elokuva 70-alun LA:n tummaihoisista, jossa tulee hyvin esille heidän elämänsä. Elokuvaan Rescue Dawn liittyvä dokumentti: Little Dieter Needs To Fly (1997) Kommentit elokuvan ketjussa.
The Last Legion ½ Kerrassaan kamala elokuva. Elokuvan juoni oli ehdottomasti heikointa sitten edellisen vastaavan yrityksen (King Arthur (2004)). Edes Imperial stormtrooperien esiinmarssi ei olisi tätä elokuvaa enää syvemmälle epäuskottavuuden ja naurettavuuden suohon survonut. Kuva oli kaunista kuten Blue-Ray versiossa kuuluukin mutta DTS-HD ääniraita jätti melko kylmäksi. Tuon puolitoista tähteä tulee lähinnä Aishwarya Raista joka oli ilo silmälle :thumbsup:
Lakeuden Kutsu - Sitten Pohjanmaa elokuvan, on Taneli Mäkelän näköinen Erkki Hakala käynyt maailmalla ja muuttunut Kari Väänäsen näköiseksi. No älkäämme antako tämän häiritä vaan katsokaamme Lakeuden Kutsua uusin silmin ja avoimin mielin .. Ja niin tein ja tämä oli parempi kuin Pohjanmaa. Tuollainen joutilas tunnelma vallitsi läpi elokuvan joka rauhoitti katsojan kivasti. Tapio Hämäläiseen keskittyi kyllä kaikki huomio, kun mies ruudulle ehti. Hyvässä kunnossa näytti olevan vielä vuonna 2000. State and Main - David Mametin ohjaama ja kirjoittama tekele kertoo kivan ja hauskan tarinan siitä kun Hollywoodin koneisto saapuu pieneen kaupunkiin ja tuo mukanaan suuren maailman hektisyyden. Dialogia tuli paljon ja nopeasti. Henkilöhahmot olivat mainioita ja niitä esitti loistava ryhmä näyttelijöitä (mm. William H. Macy, Philip Seymour Hoffman, Charles Durning ja Alec Baldwin). Paljon hyvää sanottavaa olisi, eikä lopun "kaikki on hyvin täällä" meininki haitannut.
Testa t'ammazzo, croce... sei morto... Mi chiamano Alleluja (1971) Eli YleTeemalta napattu "Nimeni on Hallelujah". Ihan napakkaotteinen ja Peruskaavainen Spaghetti Western. Pääantisankarina heilui George Hilton, mies joka on heilunut useasti alan elokuvassa. Hän tulkitsi tyylikästä asetaituria, joka sai seurakseen venäläisperäisen kumppanin. Molemmat erikoisine aseineen olivat tyypillisiä spagujen sankareita. Elokuvasta tuli hieman mieleen Sabata, mutta näin ensikatselun jälkeen tämä oli hippasen parempi. **½ / ***** The Outlaw Josey Wales (1976) Clint Eastwoodin tähdittämä ja ohjaama lännenelokuva, jossa oli kyllä kaikki palaset kohdallaan. Elokuvassa kaikki oli jotenkin harmoniassa keskenään, ja pituudestaan huolimatta kaikki toimi. Vaikka kosto olikin elokuvan pääteema, se ei noussut dominoivaksi kaiken muun keskeltä. Kaunis lännenmaisemien kuvaus ja erittäin loistava näyttelijätyö vetivät sanattomaksi. Tämä on kyllä näkemistäni yksi Eastwoodin parhaimmista töistä, ellein jopa parhain. ***** / ***** Chasing Amy (1997) Kevin Smithin leffoista on nyt nähtynä Jersey Girl, Jay and Silent Bob Strike Back, Dogma ja Chasing Amy (myöhemmin myös Mallrats). Ja myönnettäköön, että loppua kohden, tai siis Smithin ensimmäisiä elokuvia kohden, taso nousee melko jyrkästikin. Toki pidin noista kaikista muistakin kolmesta, mutta Chasing Amyyn verrattuna, jäävät selvästi jälkeen. Chasing Amy oli samalla lämminhenkinen ja hauska kertomus rakkaudesta kuin myös elämän kovia totuuksia lateleva nuorisodraama, jossa dialogilla on merkitystä. Vaikuttava elokuva kertakaikkiaan. ****+ / ***** Mallrats (1995) Jälleen sain todistaa Kevin Smithin nerokkuuden. Niin hauskan kuin ajatuksiakin herättävän elokuvan dialogi oli todella hienoa seurattavaa. Dialogin lisäksi itse tarina, huumori ja näyttelijät pitivät huolen siitä ettei kelloon ollut katsomista. Nyt voisinkin alkaa metsästään R1-alueen AE-julkaisua, jossa tähän kyseiseen leffaan on lisätty n.30 min lisää matskua. Sepäs vasta mukavaa **** / ***** C'era una volta il West (1968) Mahtava, täydellinen, valloittava!. Jos tässä elokuvassa ei olisi musiikkia, en tiedä voisiko tätä edes katsoa. Eikä tämän elokuvan musiikkia voisi kuunnella ilman Leonen visiota. Alkukohtaus, kliimaksi, tunteiden välitys jne, tapahtuvat kaikki Morriconen musiikin säestämänä. Voi että, kun tämä on hyvä. Tämä kolahtaa aina, ja tämän voi katsoa aina. Fonda, Cardinale, Robards ja Bronson, voi jukupliuta millainen nelikkö. Leonen ja Morriconen täysosuma! ***** / ***** Escape from Alcatraz (1979) Clint Eastwood tähdittämässä tosipohjaista jännäriklassikkoa. Ohjauksesta vastasi Eastwoodin kanssa useastikin yhteistyötä tehnyt Don Siegel. yhteistyö oli jälleen nautittavaa, ja kerronta menevää. Pimeissä kuvatut kohtaukset olivat toimivia, ja kuvaus oli muutenkin tyylikästä. Tämänkaltaisia toimintafilmejä sitä kaipaisi tälle päivällekin. Vankilapakoelokuvien aatelia! **** / ***** Sixteen Candles (1984) Tämähän oli rauhallisempi kuin odotin. Luulin, että elokuvassa olisi kauheaa Molly Ringwaldin teiniangstia, mutta neitonen olikin ihanan rauhallinen. Ringwald jäi kyllä täten tapetille, kun Anthony Michael Hall pääsi vauhtiin viedessä huomion täydellisesti. Sivuosissa piipahtaneet Cusackin sisarukset piristivät myös. Hughesin ohjaus oli takuuvarmaa, ja tarina nautittavaa. ***½ / ***** Harold & Kumar Go to White Castle (2004) Muutaman kaverin mielipiteen kuultua kävin tämän noukkimassa Anttilan jätekorista. Lähes heti pistin sen soittimeen pyörimään ja istauduin sohvalle. Puolitoistatuntia siinä sitten vierähti erittäin mukavissa merkeissä. Kerrassaan positiivinen yllätys. Jätkät olivat loistavia rooleissaan, eikä turhamaisia p*ska-vitsejä viljelty. Herätti odotuksia tekijöiden uuteen Harold & Kumar seikkailuun. **** / ***** I Now Pronounce You Chuck & Larry (2007) No tämähän ei ollut perinteinen Adam Sandler komedia, tosin kyllä Sandler tässäkin osoitti hahmojensa tietynlaisen äkkipikaisuuden. Sehän kun tuntuu olevan muodostunut Sandlerin tavaramerkiksi. Tarinahan tässä oli todella ennalta-arvattava, mutta jätetään se nyt huomioimatta. Ja muutenkin kliseisyydet ym. elokuvan aikana esiinnousevat ennakkoluulot saa myös unohtaa. Muutaman kerran tuli naurettua, ja tarinan paino tuntuikin olevan enemmän hyväntuulisuudessa kuin naurattamisessa. Ihan kelpo komedia, tuskin kuitenkaan jää historiaan millään tavalla. ***- / ***** Dead Men Don't Wear Plaid No niin, vihdoinkin tämä kehuttu elokuva löysi DVD-muodossa tiensä soittimeeni. Muutaman hyväksikäytetyn elokuvan olin sattunut katsomaan juuri ennen tätä elokuvaa, joten oli hauska bongata ja muistella niitä elokuvia. Film noir tunnelma oli tässäkin vahvasti mukana, tosin sitä oli höystetty aikalailla humoristisella asenteella, mikä kuitenkin osoittautui positiiviseksi asiaksi. Steve Martin hoitaa hommansa erinomaisesti elokuvan ykstyisetsivänä. ***½ / *****
kävin tsekkaas just Stillerin uusimman. Tropic thunder. Robert Downey Jr. on kyllä mahtava näyttelijä. Huumori uppos kyllä ja yllätti useinmiten
Full Metal Jacketin katselin pari päivää sitten pitkästä aikaa. Sitä ennen Maikkarilta sen Bruce Willisin toimintapätkän.
Nyt tuli katsottua viimeaikoina ilmestyneet jatko-osat ; Live Free or Die Hard ,Rambo ja sanahirviö Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull. Hauska juttu sinänsä että kaikki osat ovat neljänsiä lajissaan , mutta kaikkia myös ikävä kyllä tähdittää vanhentuneet päänäyttelijät. Erikoistehosteet näköjään määrävät leffan tahdin nykyään, ainakin joka osa niin laiskalta vaikutti. Jonkinlainen tribuutti tulee lähinnä vaan mieleen jokaisen osalta. Kaikkia mielestäni yhdistää myös se että megahitin aineksista ei olla saatu mitään järkevää aikaiseksi, vaikka taas olisi kerran voitu.. Olisi ollut ehkä aika jo päivittää John McClane, John Rambo & Indiana Jones. Harvoin tosiaan tulee "oikeasti" hyviä jatko-osia.. Live Free or Die Hard 3/5 Rambo 3/5 Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull 3+/5
Walk Hard: The Dewey Cox Story. Tykkäsin mahdottomasti. Ehkä viinin nauttimisella oli pikkaisen osuutta asiaan, mutta nauroin puoliskon kanssa vedet silmissä. Yllättävän paljon olivat tunkeneet jonkinasteista populaarimusiikin knoppitietoutta vaativaa koukkua mukaan leffaan. Kaiken lisäksi laulut ja niiden esitykset olivat todella hyviä, eivätkä mitään onnettomia räpellyksiä komediapläjäyksen täytteeksi. Joch C Reilly on mahtiukko.
http://www.returnoftheghostbusters.com/ tämä jakelutapa sais yleistyä.Leffa ylitti odotukset(joita ei kyllä ollut) jopa yllättävän hyvin tehty.
Gone Baby Gone (2007) + Kerrassaan positiivinen yllätys! Pysyköön Affleckin Ben jatkossakin kameran näkymättömällä puolella ja antakoon tilaa velipojalle joka on huomattavasti vähemmän ärsyttävä ellei jopa miellyttävä näyttelijä. Vanha suosikkini Ed Harris teki myös mielestäni mainion roolin tässä pätkässä. Sääli että Morgan Freemanin osa jäi lopulta melko pieneksi, herraa olisi ollut ilo seurata pidempäänkin.
Lonely Hearts **½ Nimekkäistä näyttelijöistä huolimatta hieman tylsähkö rikoselokuva poliiseista, jotka jäljittävät keinoja kaihtelematonta huijaripariskuntaa. Art School Confidential *** Semi-hauska komedia taidekoulun oppilaista ja heidän kommelluksista. Mukaan on ympätty myös jonkin näköinen murhamysteeri. Jim Broadbent oli jälleen loistavassa vedossa viinaan menevänä ja elämään kyllästyneenä taiteilijarenttuna. Exit to Eden *½ Jos haluat nähdä Rosie O´Donnellin S&M kleduissa, niin tämä elokuva on juuri sinulle. No, Dana Delany oli sentään hehkeää katseltavaa syntymäasussaan. Outo ja epäonnistunut yhdistelmä pehmopornoa, komediaa ja rikoselokuvaa. Blind Fury **½ Lapsuuden suosikkini sokeasta miekkamestarista ei oikein enää iskeny. The Break-Up *** Jennifer Aniston ja Vince Vaughn ovat pari jotka eroavat. Siinäpä ne tärkeimmät. In Enemy Hands *** Pienen rahan sukellusvene-elokuva kertoo ihan mielenkiintoisen tarinan amerikkalaisista ja saksalaisista jotka pakon edessä joutuvat yhdistämään voimansa selvitäkseen hengissä. Plussaa siitä että saksalaiset puhuvat oikeasti saksaa. Näyttelijät olivat myös ihan hyvin tilanteen tasalla.
Viisi vuodenaikaa (Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom) Munkin elämä käydään lävitse lapsuudesta vanhuuteen kauniin rauhallisella tavalla. Muutama ratkaisu tosin rikkoo aiheeseen niin hyvin soveltuvaa harmoniaa. ½ Viettelysten ilta (Gycklarnas afton) Sirkus on elokuvissa usein traaginen ympäristö ja kyseiseen perinteeseen liittyy myös tämä Bergmanin elokuva. Seurueen talous on tiukoilla ja niin on myös tirehtöörin ja sirkustytön suhdekin. Voimakasta tunnelmointia ja Åke Grönbergin vahva keskusrooli. ½ Zelig Allenin mukadokumentissa Zelig haluaa miellyttää, joten mies muuttuu aina kulloisenkin keskustelukumppaninsa kaltaiseksi. Tavallaan tämä on vähän kuin Ota rahat ja juoksen muuntumisvitsi venytettynä pitkäksi elokuvaksi, mutta toimiihan se. ½ Muuten - se viimeöinen (About Last Night...) Suhdehömppä pohjautuu David Mametin näytelmään, mikä ilmenee paikoitellen nokkelana sanailuna. James Belushin överihahmo on hauska ja 80-luvun tunnelma onnistuu jälleen miellyttämään. -
Syriana Ei kyllä ollut todellakaan mikään kehuttava,saattoi johtua siitäkin että katsoin sen kahdessa osassa.Pääs ekalla kerralla tulemaan uni silmään,saattoi johtua elokuvan huonoudesta. Tuntui että tuli vähän liikaa kaikkea,jotenkin sekava. Oli vähän taas semmonen leffa mistä ei oikein jäänyt mitään kateen,olis voinu jäädä tekemättäkin.Yhden ilmeen Damon oli ihan ok,Clooneykin oli ihan mukava yllätys tukevampana versiona. 2/5
Lenny - Että tämmöinenkin kiistanlainen koomikko on joskus lavoja koristanut. Mikäpäs siinä jos näin hyviä elokuvia voidaan niistä tehdä. Lenny Bruce (Dustin Hoffman) on huono koomikko joka rakastuu huonoon naiseen. Tie on pitkä ja mutkikas ja huumeita vedellään siinä sivussa. Suurimman suosion sitten mies saa kun kertoo yhteiskunnallisia asioita ja joutuu kielenkäytön takia oikeuden eteen kerran jos toisenkin. Koko homma toki päättyy ennenaikaiseen kuolemaan. Ei tämä iloa antanut elämään, mutta mielenkiintoinen tarina on aina hyvää viihdettä. The Pursuit of Happyness - Sanotaan ensiksi että Will Smith ei ärsyttänyt vaan pääsi yllättämään ja oli roolissaan hyvä. Tarina itsessään oli niin selvää pässinlihaa että ei hahmojen puolesta jännittänyt missään vaiheessa. Jännityksen tappoi myös takakannen selostus elokuvasta (miksi piti edes lukea?), joka ei jättänyt oikeastaan mitään kertomatta: Spoiler Will Smith tähdittää tätä koskettavaa tarinaa, joka perustuu sanfranciscolaisen myyntimiehen, Chris Gardnerin tosielämän kamppailuun rakentaa parempi tulevaisuus itselleen ja 5-vuotiaalle pojalleen Christopherille (Jaden Smith). Kun Chrisin tyttöystävä Linda (Thandie Newton) jättää hänet, Chrisistä tulee Christopherin yksinhuoltaja. Chrisin päättäväisyys kuitenkin lopulta palkitaan, kun hän saa palkattoman harjoittelupaikan äärettömän kilpailuhenkisessä pörssimeklarien koulutusohjelmassa, jonka tosin vain yksi kahdestakymmenestä harjoittelijasta läpäisee. Mutta koska Chrisillä ei ole tuloja, hänet häädetään poikansa kanssa asunnostaan, ja isä ja poika joutuvat nukkumaan kaduilla, asunnottomien majoissa ja jopa metroaseman WC:n lukittujen ovien takana. Itseluottamuksensa ja poikansa rakkauden ja luottamuksen turvin Chris Gardner kuitenkin voittaa vaikeudet ja nousee Wall Streetin legendaksi. Kiva itsestäänselvä draama, joka ei tarjoa mitään uutta mutta ei kai sitten petäkkään.