Eilen tuli emännän kanssa katsottua Rambo 4: Yllätti positiivisesti, kun ei mitään juuri odotettukaan. Sanotaan nyt arvosanaksi vaikka sitten 3/5. Tänään katsottiin Battle for Haditha: Tämähän oli suorastaan loistava elokuva. Hyvin toteutettu dramatisointi Hadithassa tapahtuneesta verilöylystä Irakilaisten autopommi-iskun jälkeen. 5/5
Mad Max 3 Tulipahan tämä kolmososa katsottua ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden ja huonompihan tämä oli kuin muistin. Lopun takaa-ajot olivat elokuvan hienointa sisältöä. 2,5/5 Saw 2 Mitähän tästä nyt sanoisi? Lopun juonenkäänteet arvasin jo aika paljon aikasemmin ja ne olivat mielestäni aika huonoja. Näyttelijät samaa tasoa ykkösen castin kanssa, eli aika tönkköä näyttelemistä suurimmalta osalta. Kyllä tämän silti jaksoi läpi katsoa. 2/5
Kauna 2 (Japanilainen) Oli aivan hyvää kauhua, parempaa kuin massakauhut. Jos jotakin ärsyttävää pitäisi tuosta leffasta keksiä, olisi se Spoiler monesti kun ihmiset näkivät kaunan, säikähdyksestä he kaatuivat maahan ja käpertyivät nurkkaan/seinää vasten. Jos lattiasta alkaa nousemaan jotain karvaista, ei ensimmäisenä tulisi mieleen käpertyä nurkkaan, vaan juosta karkuun.
Reality Bites Aika ei ollutkaan täysin kullannut muistoja, vaan ysärinostalgia toimi edelleenkin ihan kivasti. Todentuntuiset hahmot ja käänteet tähän on saatu ja Stillerin nöyryys aloittelevana elokuvantekijänä näkyy. Romantiikka ei ihan niin hyvin koskettanut kuin ehkä sopi toivoa, mutta muuten elämänmakuinen meno iskee. Näyttelijöiltä aa-luokan duunia kauttaaltaan. Vähän kornihan tää nykyään on, mutta oli ajan hermolla kyllä sillon joskus. ***/*****
Happy Feet - Sympaattisest keisaripingviinit etelänavalla. Näiden joukkoon, murheellisen erheen kautta, syntyy Mumble niminen kaveri joka ei osaa laulaa kuten muut ja jalatkin vatkaa hassusti. Helpotus sinänsä oli että ei ollutkaan pääosassa kokoaikaa söpö ja pörröinen vammaispingviini vaan varttui tämä nopeasti ja vähän teini-ikäisen oloista Mumblea seurattiin iso osa ajasta. Ei mikään kuoliaaksi naurattaja tämä, mutta viihdyttävä tapaus. Joe Strummer: The Future Is Unwritten - Kiva dokumentti Joe Strummerista. Kaverit muistelee, selkääntaputtajat kanssa. Bänditoveritkin kertoilee samoja juttuja kuin "Westway to the World" dokkarissa. Jos ymmärsin tämän dokumentin pointin oikein, niin on syytä uskoa että Joe oli uudelleensyntynyt Kristus.
Seitsemän vampyyrin legenda (The Legend of the 7 Golden Vampires) Hammerin ja Shaw-veljesten yhteistuotannossa on paljon käsirysyä, Dracula, zombie/muumiovampyyreja, Van Helsing ja tissejä. Lopputulos on osiensa erotus, ei tästä oletetunkaltaista iloa irronnut. Ei elokuva aivan pahimmanlaatuinen genrekalkkunakaan kuitenkaan ollut, juoni eteni ilman turhia jumitteluja. Ratkaisun hetki (The Verdict) Kyllähän Sidney Lumet oikeussalidraaman hanskaa ja katsoja ei joutunut heittelemään vastalauseita, sillä tarinaan ja Paul Newmanin esittämän alkoholistiasianajajan edesottamuksiin uppoutui tehokkaasti. + Punavalkoista bluesia ("The Blues" Red, White and Blues) Blues-dokumenttisarjan brittibluesia käsittelevä jakso ei puhuvine päineen ja Abbey Road -jamitteluineen edustanut sarjan parasta antia. ½ Outo kosketus (Something Evil) Spielbergin Kauhun kilometrien jälkeisessä tv-elokuvassa on paikoitellen ihan mukavaa pikkukauhuilun tunnelmaa, Poltergeist otti myöhemmin tästä selviä vaikutteita. ½ Roger ja minä (Roger & Me) Ajankohtainen aihe paikkakunnan sydämenä toimivan teollisuuden lopettamisesta kuvataan osuvasti ja hyvin, mutta Michael Mooren teeskentelevän naivi lähestymistapa tökkii tässä miehen varhaisdokumentissa pahasti. Harhapoluille eksytään moneen otteeseen GM:n puheenjohtajaa kuntoklubilla ja ravintolassa huhuiltaessa. - Super Size Me Roskaruoka on tunnetusti pahasta, mutta Morgan Spurlockin itsensä likoonlaittaminen osoittaa mäkkikuonan varsinaiseksi myrkyksi. Hyvää, paikoitellen tosin vähän harhailevaa dokkariviihdettä. ½ Vera Cruz Gary Cooper on perusilmeinen itsensä ja Burt Lancaster hoitelee virnuilut tässä Meksikon vallankumoukseen sijoittuvassa saattolänkkärissä. Ei tämä lajityypin parhaimmistoa lähentele jääden lopulta vain kovinkin keskitasoiseksi. XX/XY Taas on Mark Ruffalo murheellisen nussijan roolissa suhdedraamajumittelussa. Nuoruudessa pariinotteeseen petetty ihastus palaa jo vakiintuneen miekkosen kuvioihin ja eihän siitä hyvä seuraa. Elokuvalla on hetkensä, mutta aiemmin tullut Ruffalon saman tyylin Emme asu enää täällä maistui paremmalta. Tarkoin vartioidut junat (Ostre sledované vlaky) Nuorimies aloittaa työnsä pienellä rautatieasemalla toisen maailmansodan aikaisessa Tsekkoslovakiassa. Mukavan kepeällä otteella taidokkaasti tehty elokuva ei sodan kauhuja liiemmälti osoittele, vaan keskipisteenä on pikemminkin seksi. Hauska ja lämminhenkinen elokuva.
Tarkoin vartioidut junat (1966) ½ Kuten Samppakin edellä totesi oli elokuva ilmeeltään veikeä: seurataan nuorta poikaa, joka aloittaa junalähettäjän työssä toisten vuodattaessa verta rintamalla. Odotin paljon enemmän sitä vastarintaliike-toimintaa, joka jossakin oli jopa listattu elokuvan asiasanaksi. Sitä elokuvassa oli vaan loppu, joka sekin oli yllätyksellistä. Harmittavan tylsähkö elokuva ottaen huomioon, että aineksia olisi ollut enempäänkin. Voi olla myös, että kepeä kerronta ja totisten toimien odotuksen luoma jännitys ei matsannut elokuvassa. Cyclomania (2001) Simo Halisen elokuva keskittyy pyöräily-teemaan jopa sairaanloisen intohimoisesti. Sen vuoksi katsojaa, jota laji ei voisi vähempää kiinnostaa, kokee elokuvan jatkuvana pyöräilynä - kirjaimellisesti. Onhan sekin pakko tunnustaa, että tarinan rinnalla kulkeva rakkaustarina on sekin päälleliimatun oloinen, päähenkilö K:n kaveri tapaa ensiksi tytön. Lopuksi K kuitenkin saa (tai on saamaisillaan) tytön. Päälle vähän tragediaa ja keitto nimeltä Cyclomania on valmis. Tuttua tutumpi ja tylsempi kuvio. Sen sijaan suosittelen pyöräilystä ja kilpailemisesta kiinnostuneille katsojille.
Kolme eläinaktivistia murtautuu laboratorioon vapauttaakseen siellä olevat simpanssit(joista näköjään yhtä näyttelee suomalainen jamppa) Sitten vedetään i am legend tyyliin,vähän isommmassa porukassa autiossa lontoossa.Keskivaiheen juoneen kuuluu myös naisten merkitys.Lopussa suomalainen tiedustelulentäjä havaitsee pakolaiset ja tilaa helikopterin noutamaan heidät.Koska pyyntö helikopterista tehdään suomenkielellä,oletuksena on,että heidät noutava kopterikin on suomalainen /5
Se yli lentävä lentokone ei ollut suomalainen mikäli oikein muistan,ne yritti saada siihen suomalaisen koneen mutta siinä oli jokin ongelma. Itse tykkää kyseisestä leffasta todella paljon,varsinkin siitä alkupuoliskosta.
Jostain kumman syystä tuli taas katsottua kauhuleffa, en tiedä mikä kauhu vaihe on ollut päällä nyt jo n.puoli vuotta. Tällä kertaa tuli katsottua 30 Days of Night . Jotenkin oon jo jonkin aikaa meinannut leffan katsoa,kansi on ollut jotenkin mielenkiintoinen. Leffan juonihan ei mitään uutta siis tarjoa,olioita, verta, selviytymistaistelua, kylä, eli sitä samaa vanhaa. Mutta jotenkin tämä oli oikeasti hyvä,oliot oli mielestäni tehty todella hyvin ja mielenkiintoiseksi.Tämä oli vähän samantyylinen kuin John Carpenterin The Thing, kylmät maisemat ja hirviö. Nykyään kauhuleffat tuntuvat olevan koko ajan vaan verisempiä ja verisempiä sekä K-18 leimalla varustettuja,mikä sopii kyllä mulle ettei enää tule enää niin paljon näitä teinikauhu pätkiä. Aika samaa perus kauraa mutta erilaisessa paketissa,suosittelen. 3+/5 Spoiler Ainoa mikä oli hölmösti tehty niin se Josh Hartnetin itsensä pistämisjuttu,olisivat vaikkapa antaneet jonkin raadella sen ja olis sitten viimesenä tekonaan ottanut erää.Piti vaan taas tunkea tommonen saamarin sankarihomma tonne loppuu, ei hyvä.
Tuli katsottua Marvelin sarjakuvista tuttu The Punisher.Dolf lundgrenin tähdittämässä -80luvun leffassa riittää vauhtia Fiilikset on kuin Tarantinon planet terrorissa tai muussa samanlailla kuvatussaTämä sai kyllä selätettyä tämän uudemman version tunnelmallaan täydellisesti.Ja kyseessä masteroitu dvd julkaisu 1,85:1,sekä DD surround 3/5
Jep nuo lainausmerkit unohtui "fiilikset olisi kuin tarantinon ohjaamassa planet terrorissa" Ei siis RR ohjaamassa versiossa,vaan kuvittellussa. Muuten seison korjattuna hyvin mielelläni!:thumbsup:
Portti ikuisuuteen (Heaven's Gate) Ciminon elokuvamöhkäle on yksi elokuvahistorian kuuluisimmista flopeista ja syyt moiseen ovat näin elokuvan nähtyään melko ilmeiset. Väärällä tavalla viipyilevä kerronta paisuttaa elokuvaa siinä määrin, että suuren yleisön suosikiksi ei pidemmällä versiolla ollut asiaa. Sääli sinänsä, koska tarina itsessään on kiinnostava ja mukana on varsin vaikuttavia kohtauksia. ½ Running Scared Tämä edustaa nykytoimintaelokuvien hektisesti etenevää kikkailevin kamera-ajoin terästettyä alalajia, joita viime vuosina onkin tullut vastaan melkoinen määrä. Huumori pidetään tällä kertaa minimissä ja lapset tapahtumien keskiössä eivät normitapaansa kevennä, vaan lisäävät tapahtumien raadollisuutta. - Piano Blues ("The Blues" Piano Blues) Clint Eastwoodin panos on blues-dokumenttien sarjan parhaimmistoa. Clintin ja artistien intiiminleppoisat jutustelutuokiot pianon äärellä ovat mukavaa seurattavaa ja arkistojen kätköistä on tällä kertaa löytynyt oivaa materiaalia keskusteluja tukemaan. Frida Taiteilijaelämäkerrassa on onnistuneesti sekoitettu taiteilijan töistä tuttua tyyliä ja muutakin kuvallista kikkailua kerrontaa tukemaan, ilman että tehokeinot tuntuisivat mitenkään muusta kokonaisuudesta irrallisilta. Salma Hayek on nimiroolissa parhaassa terässään. The notebook - rakkauden sivut (The Notebook) Takauman kautta kuljetetussa rakkaustarinassa on mukavaa 40-luvun tunnelmaa, mutta yllätyksettömyys johtaa pienoiseen pettymykseen. Lopussa tunteikkuus käy jo lähes ylikierroksilla, jolloin nuorempi Cassavetes on saanut sisällytettyä yksittäiseen kohtaukseen myös hetkellisen pienen häivähdyksen muistuttamaan isänsä elokuvista. +
Zathura: A Space Adventure ***½ Viihdyttävä lasten ja nuorten scifiseikkailu, mikä tosin voi olla pilteille paikoitellen liian jännä. Itseänikin hieman jänskätti, kun robotti rupesi melskaamaan. Kaiken menon ja melskeen keskellä keskityttiin myös onnistuneesti veljelliseen sanomaan. Veljeksille oli saatu aikaan hyvin toimiva viha/rakkkaus suhde, mikä äityi parhaimmillaan aivan mielettömään huutamiseen. Elokuva on varmaan ollu ohjaaja Jon Favreaulle käypä ponnahduslauta Iron Manin puikkoihin. Ned Kelly *** Tarina Autralian kuuluisammasta lainsuojattomasta on viihdyttävää katsottavaa, mutta ei oikein missään vaiheessa pääse pintaa syvemmälle. Elokuvaan sellainen tunti lisää pituutta ja hieman The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Fordmaista otetta, niin johan olisi ollut hyvä elokuva. Iso miinus tulee loppu taistelusta, missä ei ollut oikein mitään järkee. Näyttelijät Heath Ledgerin johdolla tekevät ihan ok työtä.
You Don't Mess with the Zohan Tarjonta Fasse-sedälle 4/5:thumbsup: Tätä ei voita muu kuin lappujen kätkemis katselu jerusalemissa ja sen jälkeen tutustuminen jalkahikeen kalliomoskeijassa
Katsoin eilen illalla ensimmäistä kertaa eläissäni Blade Runnerin (Directors Cutin). En ennestään tiennyt leffasta muut kuin että se sijoittuu tulevaisuuteen, siinä on Harrison Ford ja jotain robotteja. Odotuksia elokuvan suhteen ei käytännössä ollut. Leffan jälkeen fiilikset olivat melko sekavat. Mitä tästä nyt sanoisi? Välillä tuskastelin hitaan kerronnan takia, joskus taas ihmettelin leffan outouksia (yksisarvinen ) tai ihastelin visuaalista antia. Täytyy sanoa että tekninen puoli tässä leffassa tuntuu olevan parempaa tasoa kuin vaikka Indy 4:sessa (argh sitä viidakkoa). Vaikka pidänkin itseäni "hyvien" elokuvien ystävänä, en oikein saanut tästä mitään irti. Ehkä olen tyhmä, mutta en vain käsitä mitä niin syvällistä tässä on. Tietysti se pisti ajattelemaan, mutta sai aikaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ehkä pitäisi katsoa joskus toiste, jos avautuisi enemmän. :hitme:
Babel 1½/5 Tekotaiteellista, tekosynkkää, tekodraamaa. Jos ohjaajalla ei ole mitään kerrottavaa, niin olisikohan parempi olla kertomatta mitään? Tämä kosmopoliittinen murhenäytelmä oli vitsi. Taistelu Algeriasta 3-/5 Dokumentaarisella otteella kuvattu leffa eteni sujuvasti alusta loppuun. Katsojalle jäi kuitenkin tästä kaikesta kovin keskinkertainen olo. Planet Terror 2½/5 Hassunhauskaa, tai sitten ei. No katsoihan tämän kerran, paras näkemäni leffa kyseiseltä ohjaajalta. Parempi grindhouse-leffoista. Death Proof 2½/5 Tarantino jatkaa lahjojensa haaskausta. Tämä tuntui oikeasti jo väen väkisin tehdyltä. Saa nähdä kauan mieheltä itseltä menee sen ymmärtämiseen. One, Two, Three 4-/5 Kiva ja sujuva komedia, joka menettää ikävästi aivan loppumetreillä otteensa. Kill Bill: Vol.2 2+/5 Karvan verran parempi kuin ykkösosa, silti tälläinen genresekamelska ninjailuineen ei vaan säväytä. Dead End 2+/5 30-luvun gansteri-/teinijengileffa josta ei kannata innostua. Humphrey Bogart pahiksena vetää kovin vaisun roolisuorituksen. -- JP
Johtuu siitä, ettei Blade Runnerin aikaan ollut mahdollista/käytännöllistä tehdä CGI:tä. Kaikki visuaaliset efektit on siis "aitoja" eikä tietokoneen renderöimiä. Sorry OT.