Kuinka monta rannekelloa omistat?

https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=25355

Ylläolevan ketjun innoittamana tässä tiedustellaan omistamiesi rannekellojen lukumäärää. Ja vain aktiivisessa käytössä olevat lasketaan, eikä laatikon pohjalla makaavia rikkinäisiä. Omassa käytössä ei ole kelloa ollut noin 10 vuoteen, enkä semmoista ole kertaakaan kaivannutkaan. En urheillessa, en vapaa-ajalla, en salilla, en yökerhossa enkä edes puvun kanssa.

 

Pari vanhaa rannekelloa löytyy, mutta en niitä ole käyttänyt kohta kymmeneen vuoteen. Kännykkä kuitenkin on aina mukana, niin siitä näkee ajan.

 

Sama juttu. Melkein voisi vastata vaihtoehdolla X, "Mikä on rannekello?"

 

Samat sanat:thumbsup:

Mitä tämä nyt oikein on

 

Olen omistanut elämäni aikana useita rannekelloja ja pidin kelloa ranteessa säännöllisesti aina tuonne 90-luvun lopulle saakka, sen jälkeen kännykkä on kuitenkin korvannut arkikellon.

Nykyään omistan enää vain yhden toimivan/ehjän rannekellon, jota pidän joskus viikonloppuisin baarissa ja joissain juhlissa/erikoistilaisuuksissa. Kello on nykyään minulle lähinnä vain koru, ei enää mikään välttämättömyys.

 

Elokuvaa lainaten: Proper man should have good watch, suite and pair of nice shoes. Eli yhden hyvän omistan, enemmän varmaan tyylin takia.

Mielenkiintoinen seikka tässäkin on se että kelloa/ja omistavat asuvat kaupungeissa.

 

Ranteessa ei kelloa ole ollut sitten kivikauden. Takkikelloa käytin joskus muinoin, eli rannekello ripustettuna roikkumaan takin päälle rintataskun luokse, ja kun kelloa siitä hieman käänsi ylöspäin esim. hihalla tai rukkasella tönien, näki lukea kellonajan. Vastaantulijan silmille kellotaulu oli ylösalaisin.

Rannekello ranteeseen asennettuna sopii pelkästään homoseksuaaleille, jos asian kauniisti ja kiertelemättä ilmaisee. Tarkoitan siis sitä, että kello sopii vain niille, joille se on pelkkä koriste-esine ja kun elämä pyörii muutenkin meikkaamisen ja vaateostosten ympärillä.

Esim. metallirannekkeinen kello on itsemurha sähköasentajalle tai pyörivien työkoneiden käyttäjälle. Oikosulku tai viiltohaava on lähellä kun kello hiemankin lipsahtaa, esim. pyörähtää ranteen yläpuolelta alapuolelle ja takertuu sitten kiinni vaaralliseen kohtaan. 2000 ampeerin oikosulku esim. auton akusta hitsaa rannekkeen jumiin, jonka jälkeen sen lämpötila nousee noin 1500 asteeseen, eli vasta kun metalli sulaa poikki, ranne vapautuu, ja sitten vasta pääsee sairaalareissulle. Ellei sitten taju lähtenyt ja kukaan muu ei ole paikalla soittamassa ambulanssia. Antaa Darwinin opettaa, eli jos joku on niin tyhmä, että tappaa itsensä kellonsa vuoksi, ihan oikein hänelle.

Nahkaranneke alkaa mädäntyä kun sukeltelee tai käsittele kemikaaleja, joutuisi 10 sekunnin välein riisumaan mätää kelloa pois, ja uusimaan rannekkeen kahden päivän välein.

Muoviranneke aiheuttaa ihottumaa, etenkin kesällä hikoillessa, taas pitää riisua kello pois joka välissä. Jouduin vaihtamaan kellon toiseen käteen, että ihottuma sai aikaa parantua tosessa rantessa. Kunnes älysin lopettaa itsekidutuken ja heitin helvettiin koko kellofilosofian.

Entäs saunominen? Jipii, en edes lähde tästä aiheesta luennoimaan.

Sairasta kulttuuriperintöä on uskotella, että rannekelloa muka tarvitaan johonkin. Kun käyttää omia aivoja ja opettele itsensä ulos muiden mielipiteistä ja kulttuurista, vähenee masokismin määrä kummasti.

Yritin kyllä muutamia vuosia elää rannekellon kanssa nuorempana, mutta eivät ne vaaralliset vekottimet sovellu käsityöläiselle ja aktiiviharrastajalle, pelkkien sievistelevien nynnyjen ranteisiin kello sopii koktailkutsuilla, ei sovi miehille eikä työtä tekeville.

Erityisen naurettavia ovat kolme kiloa painavat tiiliskiveä isommat "MIESTEN" kellot, joiden rannekkeessakin on kultaa enemmän kuin valtion kultavarannossa, ja jollaisen kantamista varten tarvittaisiin moottoroitu peräkärry. Vain aivoton muuli jaksaa raahata sellaista klönttiä mukanaan vapaaehtoisesti. Siksi ostinkin vain ja ainoastaan naisille suunniteltuja laitteita, jotka on rakennettu tarkoituksella keveiksi ja litteiksi. Kun kerran kilpafillarin komponenttejani hioin kevyemmäksi ja mittasin yksitellen jokaisen nippelin painon, siis pinnat ja nippelit erikseen, niin enhän minä mitään metrin kokoista metallikimpaletta mukanani raahaa edes haulikolla uhattuna.

Hiilikuitukelloja ei vielä ollut olemassa kun rannekelloa muinoin käytin, tai synteettisiä hyviä rannekkeita. Nykyään tietysti kello painaa vain pari grammaa ja se mahtuu esim. sormukseen, mutta en ole eläessäni pitänyt sekuntiakaan edes sormuksia, enkä ikinä tule pitämään. En halua sormiamputaatiota sorvatessa tai polttoamputaatiota oikosulussa. Tai painautumia puupintoihin tai naarmuja maalipintoihin. Tai synnyttää kilahtavia ääniä metallisessa käsikaiteessa portaikossa. Hah, naurettavia pellejä ovat kaikki jotka kilisevät kulkiessaan, vihollinen kuulee heti mihin pitää ampua. Minua ei kukaan ole koskaan kuullut eikä tule kuulemaan, hiivin intiaaniakin hiljaisemmin ja suunnistan pilkkopimeässä korvieni avulla. Ugh.

 

Aineissa?


3 rannekelloa löytyy (ja taskukello).

Kun ei käytä kelloa aikoihin, se tuntuu ranteessa oudolta. Kohta ei osaa ilman ollakkaan!

 

Löytyy Suunto t3 jota tulee käyteltyä säännöllisen epäsäännöllisesti.

 

Lopetin rannekellon käytön tuossa vuoden 2004 paikkeilla ja en ole takaisin kaivannut. Hassua on se, että rannekelloa käyttäessani pidin sitä aina tarkasti +/- 2 sekunnin tarkkuudella oikeassa ajassa. Eipä ole tullut huolehdittua ajasta enää samalla tarkkuudella tuon jälkeen.

 

Toisessa ketjussa mainitsin, että neljä rannekelloa löytyy, mutta muistinkin juuri, että yksi Polarkin taitaa löytyä.

Kolme Axcentia löytyy (ruskea- ja mustanahkarannekkeiset, sekä yksi teräsrannekkeinen), joita vaihtelen yleensä muiden vaatteiden värien mukaan. Emporio Armanin nahkarannekemallia käytän ajoittain yökerhossa, en juuri muualla. Polar ei ole ollut enää vuosiin käytössä, kun aika äkkiä se alkoi tuntumaan urheillessa niin turhalta, vaikka välineurheilija muuten taidan ollakin.

Jos pitäisi ostaa vielä uusi rannekello, niin se olisi tod. näk. Axcent tai D&G.

Vaikka useamman rannakellon omistankin, niin pystyn kuitenkin helposti olemaan ilman kelloa ranteessa -- tosin oikeastaan vain arkena. Ehkä sitten myöhemmin, kun on enemmän duunielämässä, sen kokee tarpeellisemmaksi, mutta näinä aikoina jos on kiire, niin ei paljon haittaa jos ei ole ajanmittariranteessa -- ja jos on ruskeat talvi-Crocsit jalassa.

 

Yksi kello, aina ranteessa (paitsi nukkuessa). Rakennusprojektin aikana kello vain otti niin paljon osumaa, että pitänee vaihtaa uuteen. En jaksa räplätä kännykkää vain nähdäkseni ajan, kun ajan tarkistaminen onnistuu ranteen heilautuksella.

 

Kun lakkiaislahjaksi saatu kello rupesi satunnaisesti jätättämään, niin jätin pois.
Ei siis ole neljään vuoteen ollut rannekelloa käytössä.

Aiemmin jätin yläasteella rannekellon pois ja siirryin kännykän käyttöön, mutta tuo lahjakello toi muutamaksi vuodeksi kellonkäytön takaisin.

 

4 löytyy.

IMO kellottomuus tai kellollisuus ei kerro henkilöstä yhtään mitään. Kovasti monet väittävät, että "täsmällisellä henkilöllä" on aina kello kädessä, mutta todellisuudessa kellolla ja täsmällisyydellä ei ole imo mitään tekemistä keskenään.

Puvun kanssa duunissa kelloa olisi tietysti monesti ihan hyvä pitää, mutta ei se pakollinen ole. Oleellisempaa on imo kokonaisuus, eikä se, löytyykö ranteesta kello ja jos löytyy, millainen se on.

 

Neljä rannekelloa on täälläkin, vaikka yleensä ranteessa ei kelloa ole.

 

Jos ymmärrän oikein, niin mielestäsi kello ei ole ajannäyttöväline, vaan asuste? Vai mitä tarkoitat kokonaisuudella?

Mulle kävi aikoinaan niin, että huomasin rannekellon olevan täysin tarpeeton, sillä ilman sitäkin pysyy riittävän tietoisena vallitsevasta ajanhetkestä ja tarkempi minuutin ja sekunnin päälle kyttääminen tuntui hölmöltä, kun ei se kellon kyttääminen saanut sitä bussia kulkemaan yhtään nopeammin tai kävelyä sen ripeämmäksi. Silloin harvoin kun ajanhetki täytyy tarkistaa, riittää siihen kännykkä.

Jos kelloa ajattelee vain asusteena tai koruna, niin siihenhän riittäisi koneistotonkin malli. Ovatkohan valmistajat huomanneet tämän markkinaraon?

 

Onko tuossa se logiikka, että koska vain itse tietäisi omistavansa koneistottoman mallin, niin olisi sama sitten ostaa sellainen? Valitettavasti ainakin tämä törmää sellaiseen esteeseen, että koneistottoman mallin omaava kuitenkin itse tietäisi, ettei siinä sitä ole. Vaikka tietenkin ehkä tosiasiallisesti kivoja kelloja pidetään muita ihmisiä varten, niin vaikka se onkin tietystä pisteestä eteenpäin täyttä bs:ää, niin kyllähän sitä rannekelloa pidetään myös itse varten -- että tuntee itsensä "puetuksi".

 

Ei, vaan logiikka on se, että jos kerran rannekelloa ei tarvitse ajannäyttäjäksi vaan koristautumiseen (tai, kuten sanoit, pukeutumiseen), niin eihän sen tarvitse silloin aikaakaan näyttää. Tämä tapahtuisi siis ihan käyttäjän tiedostaen.

 

Kokeilin itse miten pärjään ilman kelloa, kun oma oli pitkään korjattavana. Selvästi huomasin, että myöhästymiset lisääntyi, kun ei ollut yhtä selkeä taju ajasta.

Kännykän kanssa pärjäämisessä oli sellainenkin ongelma, että oma kännykkä ei näytä ollenkaan sekunteja. Eihän niitä yleensä tarvitse, mutta sillöin tällöin sekuntinäytöstäkin on hyötyä.

 

Kello on molempia. Kyllähän kellon pitää aikaa näyttää, sen takia se ostetaan, mutta ostopäätös vaan tapahtuu ulkonäön perusteella.