Painonpudotusta

Avataanpa tälläinen keskustelu. Jokainen, joka painiskelee "liika"kilojen kanssa voi avautua ja murtua tässa topicissa ja kertoa omia kokemuksia.

Minä uudenvuodenlupauksena lupaan pudottaa 8kg kesään (1.6.) mennessä, jolloin painon pitäisi olla tasan 70kg. Kaikki plazalaiset rantakuntoon siis

 

Täytyy Joulun mässäilyjen jälkeen vaihtaa ruokavaliota. Kokeilen tämmöistä, että juoda saa mitä tahansa juotavaa, mutta syödä vain tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Itseasiassa aloitin toissapäivänä ja olo on jo nyt kolmantena päivänä kevyempi. Saas nähdä miten kauan tätä jaksaa.

 

Meikällä oli tuossa parin edellisen vuoden aikana painoa kertynyt salakavalasti ja kun puntari alkoi nousta reippaasti sadan pahemmalle puolelle, piti asialle jotain tehdä. Viime vuonna toukokuusta jouluun mennessä kadotin rauhalliseen tahtiin tuommoiset n. 20 kiloa, ens vuonna pitäisi vielä vähän saada lähtemään. Ihmeen kivutonta tämä laihtuminen on ollut kunhan ensin vain sai niskasta itseään kiinni. Joulukiloja tietty on nyt vähän kertynyt mutta muuten on ollut syömisen suhteen askeettinen linja ja se on kyllä tehnyt tulosta.

 

Oletko kenties nainen?

Tälle aiheelle muuten löytyy ennestään jo aika tuhdin oloinen threadi...

https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=12259&highlight=painonpudotus

 

Heh, eka kerta mua naiseks haukutaan Pitäähän sitä miehenkin ulkonäöstään huolehtia Ei mua nyt siltikään mitään yövoiteita sais käyttämään. Ja toi threadi nyt näyttää olevan niin vanha, ettei ketään nyt varmaan kauheesti haittaa, jos avataan uutta keskustelua.

Ja Wickin kans oon samaa mieltä, että se tosiaan vaatii sen motivaation löytämisen ja itteensä niskasta kiinni ottamisen. Mä alotin viime kerran dieetin kesällä 2005 ja tiputin vuodessa siitä 35 kiloo. En kuitenkaan voi sanoo, että se kovin helppoo olis ollu, mutta kyllähän se helpottuu ajan mittaan, kun nälkäänkin alkaa tottua.

 

Jos haluaa rantakuntoon, niin sitten kannattaa mennä punttisalille. Kyllähän miehellä painoa pitää olla...

 

Pari naispuolista työkaveria aloittaa painon pudotuksen vuoden alusta, ja tietysti piti mennä uhoamaan, että pudotan enemmän kuin he yhteensä. Lähtö on onneksi 115 kg, joten varaa löytyy runsaasti. Vielä 2,5 tuntia armotonta mässäilyä, ja sitten alkaa.

 

Miehiäkin on erikokoisia :hitme: Ite kyllä punttisalilla käyn kahdesti viikossa (viimeisen 1,5 vuoden ajan). BMI 70kg:n painossa olisi laskurin mukaan 22 eli ei lähelläkään alipainoa. Mutta samaa mieltä: pitää miehellä lihaa olla luun ympärillä

 

Paras keino millä saa painon tippumaan ilman rehkimistä on vähähiilihydraattinen ruokavalio, itsellä lähti sillä 2n kuukauden aikana 12 kiloa.
Kun sen aloitin, niin toisena päivänä meinas taju lähteä kun keho alkoi polttamaan rasvaa, mutta lusikallisella hilloa olo parani heti.
Suosittelen, siitä dieetistä täytyy vaan pitää kiinni.

 

Älä syö vaaleaa leipää, pastaa tai riisiä vaan korvaa nämä täysjyväpastalla, kokojyväriisillä ja ruisleivällä. Huomaa myös, että esim. reissumies sisältää vain 64% ruista. Itse suosin Vaasan 100% ruisleipää, joka on myös maultaan erittäin hyvä.

Syö viikossa kuus päivää kanaa, kalaa, jauhelihaa, keittoja mitä nyt syötkään kunhan syöt terveellisesti. Vältä kastikkeita ja mikroruokia, keitosta suositeltavin on vesikeitto . Pyhitä yksi päivä viikosta roskaruoalle, jolloin voit syödä epäterveellisesti, mutta silloinkin edes joku kohtuus. En suosittelisi sille päivälle mitään perhepitza, 3L kokista, 400 irtokarkkeja ja sipsipussi ruokavaliota kuitenkaan.

Tee ja hedelmät toimivat näläntunteen poistajina. Äärimmäisissä tapauksissa myös riisikakku, ei kuitenkaan maustetut vaan normaali.

Siitä se lähtee. Oikotietä ei ole ja kärsivällisyys palkitaan.

 

Qaz mielestäni kiteytti pysyvän painonpudottamisen ja terveellisten elämäntapojen perusasiat.

Pääasia tosiaan on se, että se mitä syöt niin syö terveellisesti ja tosiaaan, syödä pitää. Nälkäkuurilla oleminen ei lopulta pudota painoa, ainakaan pysyvästi. Myöskään mitkään erikoisdieetit eivät auta, sillä vaikka ne voisivatkin laskea painoa hetkellisesti, niin niihin kyllästyy ennemmin tai myöhemmin ja lopulta retkahtaa takaisin vanhoihin elämäntapoihin.

Voin sanoa esimerkkinä, että pystyn tiputtamaan painoani viikossa helposti sen 5-8kiloa, mutta se ei ole pysyvää painonpudotusta, kuten omalla kohdallani ei näissä tilanteissa ole tarkoituskaan. Näin ollen pitää asennoitua siihen, että pysyvä painonpudotus tapahtuu hitaasti ilman oikoteitä.

Qazin painitsema yksi roskaruokapäivä viikossa on tosiaan tärkeä siitä syystä, että ensinnäkin se boostaa aineenvaihdunnan kovemmille kierroksille. Tämän lisäksi se auttaa psykologisesti loppuviikon pysymään roskaruuattomassa ruokavaliossa kun yhtenä päivänä herkuttelee.

Qazin ohjeisiin vielä lisäisin liikunnan. Eli kaksi tai kolme kertaa viikossa reilu tunti liikuntaa jossa tulee hiki niin ei voi välttyä fyysiseltä hyvinvoinnilta

 

Yhdyn aikaisempiin kirjoittajiin Pysyvä painonpudotus tosiaankin vaatii pitkäjänteistä työtä ja nimenomaan sitoutumista.

Omalla kohdalla aloitin kesällä 2005 painonpudotuksen. Silloin lähdöt oli 104,5. Kun se paino siitä alkoi sitten laskea niin mulla onnistumiset ruokki todella hyvin motivaatiota jatkaa tiputtamista.

Parhaimmillaan vedin paastoamisen varmaan jo vähän överiksi ollen pahimmillaan 36 tuntia totaalisen syömättä pelkällä vedellä eläen. Ei sekään missään nimessä järkevää ole. Minun mielestä itseään pitää myös palkita välillä. Ei joku jäätelö tai muu "kielletty" ruoka kerran päivässä ole pahaksi vaan voi jopa auttaa jaksamaan laihdutusta.

Loppujen lopuksi itsellä putosi 35 kiloa vuoden sisällä tuosta aloituksesta. Nyt on kuitenkin jostain kumman syystä alkanut tulla painoa takaisin. Liekö ne geenit Mutta kun nyt olen kokonaiset kolme päivää taas paastonnut niin aika hyvin tämän vanhan "kaavan" tuntuu muistavan. Ei tämä nyt niin perseestä ole.

Mutta mitä nyt omia kokemuksia "lievästä" ylipainosta laihduttamisesta oli niin kyllä elämänlaatu pudotuksen myötä parani. Arkea jaksoi paremmin ja muutenkin mieliala oli koko ajan parempi.

 

Hyviä neuvoja on jaettu plazalaisille painonpudottajille. Pitäähän sitä jakaa omatkin kokemuksensa:

Edellisen joulun (2007) jälkeisen mässäilyn jälkeinen vaa'alle hyppääminen veti allekirjoittaneen mielen melkoisen synkäksi; 108 kiloa. Intin johtajakaudelta alkanut paisuminen oli siis vain jatkunut jatkumistaan. Oltiinhan sitä tosin oltu jo hyvä tovi ns. "miesten luokassa" +95kg, mutta lähes 110 kilon omamassa alkoi olla 185cm pitkälle "köriläälle" jo liikaa. Ei auttanut muuta kuin laittaa elämäntapansa remonttiin.

Ensin rupensin seuraamaan lautasen sisällön määrää ja laatua. Kasvisten määrää lisättiin, ja hiilareiden (peruna, makaroni, riisi, vaaleat leivät tms.) määrää vähennettiin isolla kädellä. Lihaa söin edelleen samaan malliin, mutta valitsin vähärasvaisia tuotteita entisten tilalle. Noin sain tiputettua reilussa parissa kuukaudessa ~10 kg.

Keväällä (2008) teiden sulaessa aloitin pyöräilemään parina, kolmena kertana viikossa ~20km:n lenkkejä. Kunnon pikkuhiljaa kasvaessa lisäsin harjoitusten pituutta päälle 30:een km:iin ja määrää 5-6 kertaan viikossa. Näin jatkettiin pari kuukautta, kunnes pyörä hajosi vanhuuttaan. Tähän mennessä kiloja oli karissut lähes toiset 10 lisää. Hymykin loisti kilpaa kevätauringon kanssa. Sitä huomasi itsekin, miten oli salakavalasti oppinut nauttimaan liikunnasta.

Pyöräilyn jälkeen keksin aloittaa lenkkeilyn. Helppo ja suhteellisen halpa harrastus kun oli. Ja tehokas, liiankin tehokas. Aloitin juoksemaan ensin 8-10 km:n lenkkejä 5-6 kertaa viikossa, kun luulin kuntoni kestävä. Kuntohan kesti, mutta paikat ei. Milloin meni vuorollaan lonkka, polvi, nilkka tms. jäykäksi. Nuori ja uhmakas kun olen, en antanut moisen lannistaa itseäni, vaan jatkoin harjoittelua samaan malliin. Eipä olisi voinut tyhmempää ideaa ollakkaan. Lopulta menin niin romuksi, että piti pitää lähemmäs kuukauden tauko liikunnasta.

Uudella yrityksellä aloitin taas rauhallisesti kolme, maksimissaan neljä kertaa viikossa 8-10 kilometrin lenkkejä. Tulipahan ostettua kunnolliset lenkkikengätkin samalla. Juoksukertojen kestoa ja määrää lisäsin pikkuhiljaa kropan kestoa kuunnellen. Loppukesästä huomasikin juoksevansa sitten jo kuusi kertaa viikossa 14 kilsan lenkkejä, mikä oli jo liikaa rehellisesti sanottuna. Yksi palautuspäivä viikossa oli allekirjoittaneelle liian vähän, mutta minkäs teit; alkuaan painonpudotustarkoituksesta lähtenyt kipinä oli jo muodostunut vakavahkoksi harrastukseksi. "Hieman" yksipuolistahan tuo pelkkä juoksemalla treenaaminen kieltämättä on, mutta punttisali ei houkuttele minua pätkääkään.

Kaiken kaikkiaan sain pudotettua painoa elämäntaparemonttipäätöksen tehtyäni reilussa puolessa vuodessa tasan 30 kiloa. Luokkakaverit eivät meinanneet tunnistaa, kun syksyllä astelin takaisin luennoille. Halvaksihan tuo lysti ei tullut, vaatekaapin sisältö kun piti uusia jokaista vaatekappaletta myöten. Onpahan nyt tosin vanhoja vaatteita, mitä pilata labrakursseilla...

Summa summarum, jos olet päättänyt pudottaa painoasi, niin muista:

• Motivoi itsesi. Jos päätät, että olet kesäkunnossa tulevana kesänä, niin sitten myöskin olet. Pienistä vastoinkäymistä ei kannata lannistua ja lopettaa painonpudotusta. Ei haittaa vaikka tulosta ei syntyisi haluamallaan tahdilla. Pääasia, että ei anna periksi.

• Tarkkaile syömisiäsi. Aterian ohella syötävät lisukkeet ovat kaikkein pahimmat. Liha, kala tms. ei ole se paha, vaan paljon hiilihydraatteja sisältävät ainekset kuten em. peruna, riisi ja vaaleat leivät. Tilalle salaattia tai muuta vihreää ja ruisleipää. Rasvan liika-annosteluakin kannattaa välttää, mutta hyvälaatuisia rasvoja (kovettamattomat kasvisrasvat...) tarvitaan. Herkkujen syöntiä ei kannata lopettaa tyystin, vaan kohtuuden rajoissa palkita itseään onnistumisista. Pysyypähän motivaatio yllä.
• Liiku! Liikunta nopeuttaa aineenvaihduntaa ja polttaa ylimääräisiä kaloreita. Ei kannata tosin yliampua liikunnan määrässä kuitenkaan, ettei käy kuten allekirjoittaneelle. Tässäkin asiassa maltti on valttia
• Älä ahnehdi painonpudotuksesi kanssa. Itse huomasin, että puoli kiloa-kilo/viikko pudotustahti toi kaikkein pysyvimmät tulokset. Liian nopeasti eroon päässeistä kiloista valehtelematta yli puolet tulee takaisin.

Venyipäs tämä postaus liiallisiin mittoihin. Noh, toivottavasti tämä toimii joillekin edes jonkinmoisena kannustimena oman painonpudotuksen aloittamiseen.

 

Syökää 20 kiloa konvehtisuklaata kahden kuukauden sisällä. Se ei vaikuta painoon lainkaan. Ainakaan minulla. Sain suklaahepulin ja suunnilleen 350 grammaa suklaata on päivässä lärviin kiskottu marraskuussa ja joulukuussa. Viimeinen konvehtirasia on nyt menossa, uusia en taida ostaa, alkaa hieman kyllästyttää suklaa. Luultavasti saan olla vuoden tai kaksi ilman suklaata. Hyvä. Pitää keksiä joku muu namu korvikkeeksi. Olen namukäyttöinen kone. Voiteluaineena soijaproteiini ja tonnikala ja tomaattipyree plus liuta pillereitä.

40 ylimääräisestä läskikilosta otin 15 pois ruokavaliomuutoksella puolessa vuodessa ("ei saa syödä 350 g suklaata päivässä"). Sen jälkeen paino on pysynyt samana, 25 kiloa liikaa. Läski on kuitenkin muutettu lihaksiksi liikuntaa lisäämällä. Vaaka ei paljasta muutosta, mutta silti sen tuntee ja näkee, että läski jatkuvasti vähenee kehosta.

Koska voiman ja kunnon kasvettua liikkumisesta on tullut "liian helppoa", olen jopa pohtinut sitä, että kiinnittäisin fillarin polkimiin vaikkapa 10+10 kilon lisäpuntit vaikeuttamaan polkemista, mutta renkaiden ja vanteiden terveyden päälle se kävisi, samoin hiekkasäkkien tai vesipullojen mukana raahaaminen. Selkä ei minulla kestäisi massareppua, ajokkiin lisäpuntit pitäisi kiinnittää. Miten olisi laahaavat jarrupalat avuksi vaikeutta kasvattamaan?

En halua muuttua liian kevyeksi, läskien mukana raahaaminen on helpoin tapa vaikeuttaa työntekoa! Eli jos minulla on edelleen esim. 20 kiloa liikaa läskiä piilossa, lihakset ovat siihen tottuneet. Siitä vaan lähin optimipainoinen anorektinen luurankopolkija ottakoon 20 kilon lisärepun selkäänsä ja katsotaan kuka kiertää fillarilenkin nopeiten. Taitaa anorektikko pyörtyä ensimmäiseen ylämäkeen, kun ei ole tottunut 20 kilon lisämassaa mukanaan raahaamaan. Läskimooses himopolkija on tottunut omia läskejään raahaamaan.

Nyt talvella huomasin kätevän parannuksen liiallisen helppouden tragediaan: munamankeliin asensin karmean paksut nappularenkaat ja moottoripyörän ketjuspraytä ketjuihin sekä pikkurattaiden laakerivoiteluun, jopas kasvoi ajokitka huomattavasti. Vakiolenkin polkemiseen menee nyt 1:50' kun kesällä sama lenkki hoituu 1:33' ajassa. Jipii. Traktorin renkaat lienee seuraava parannusviritys fillariin, ketjuöljyksi kontaktiliima.

Näillä 10-15 asteen pakkasilla polkeminen olisi lievää törkeämpää masokismia herkille keuhkopoloisilleni, joten pahimpien pakkasten ajaksi olen siirtynyt frisbeegolfiin. Semmoiset 4-5 tuntia kiekon heittelyä päivässä sisältää muassaan noin 7 kilometriä maastossa tarpomista. Minun olemattomilla heittotaidoillani kylläkin imitoin lähinnä vainukoiran liikerataa eli kiipeilen ojissa ja mäissä enemmän kuin heittoalan ammattilaiset. Ehkä sitä tarpomista kertyykin 10 kilsaa päivässä, huu nous, huu keers.

Eniten tässä widuddaa se, ettei tämä kiekon viskely ja ryteikössä kävely kasvata kuntoa lainkaan, lihaksiakaan. Tai no, frisbeelihakset kyllä kasvavat, mutta muuten kunto tuntuu heikkenevän ja painokin uhkaa pudota liikaa, eli vaivalloisella suklaatyöskentelyllä piiloon integroitu salainen rasva-lisämassani meinaa paeta paikalta ilman minun lupaani. Hyi, en halua muuttua maratoonarin näköiseksi luuviuluksi. Pitää varmaan liimata frisbeen pohjaan kolmen kilon lyijypuntti, josko sen kampeaminen sadan metrin päähän nostaisi sykettä ylemmäksi. Pöh, ei toimi. En saa kammettua sataan metriin edes 175 gramman läpyskää, saati kolmea kiloa.

Toivottavasti kovat pakkaset pian hellittävät, päästäisiin miinus kuuteen asteeseen tai lämpöisemmäksi, että pääsen taas fillaritien päälle läähättämään (imitoimaan greihaundia). Sähköjänis, täältä tullaan, vuh.

_______________________


Primula Tempo Täysruis, nam. http://www.primula.fi/tempo-taysruis.html
Luomumaito, nam (en maista eroa tavalliseen, mutta LuomuMansikki asuu viihtyisämmin)

 

Täytyypä antaa täältä ääni myös vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Erittäin helppo tapa pudottaa painoa (mikä ei itselläni ollut tärkein pointti BMI:n ollessa normaalin rajoissa jo lähtötilanteessa). Viikonloppuisin ja juhlapäivinä voi syödä runsaammin hiilareita, joten kyseessä ei ole mikään tiukkapipoinen ruokavalio. Itse olen ollut VHH:lla helmikuusta lähtien ja paluuta entiseen ei ole. VHH:n piiriin kuuluu paljon erilaisia lähestymistapoja, joissa lievimmissä vain vähennetään kaikista huonoimpien hiilihydraattien syömistä (Qaz:n esimerkin mukaisesti). Toiset taas pysyvät jatkuvasti ketoosissa, mikä vaatii jo tarkempaa seurantaa syömisten suhteen.

VHH:n paras puoli on se, että se saa nälänhallinan toimimaan normaalisti. Syöt siis silloin kun on nälkä, syönnin jälkeen nälkä pysyy poissa pitkään ja painoindeksi menee normaaliksi, eikä tarvita "itsekuria" tai "niskasta kiinniottamista" (olettaen, että laihduttajalla ei ole kovaa hiilariaddiktiota) tai kalorien laskentaa. Itse en ole koskaan laskenut edes ravintomakroja. Pidän vain huolen, että hiilihydraatteja ei tule syötyä liikaa ja suurempi osa energiasta tulee rasvasta.

Liikunta on tärkeää ja terveellistä, mutta painonhallinta lähtee 90% syömisestä. Liikuntaa kannattaa siis harrastaa, mutta sitä ei kannata ottaa päätekijäksi painonpudotuksessa.

Kannattaa myös kyseenalaistaa se, mitä nykypäivänä markkinoidaan "terveellisenä" ruokana. Rasvakauhu on ylittänyt jo naurettavuuden rajat, ja "terveellinen" tuote saa sisältää vaikka mitä keinotekoisia aineita ja kemikaaleja, kunhan rasva vain on saatu poistettua. Meille ei osteta mitään kevyttuotteita.

 

Kannattaa lopettaa heti, jos vielä oot tuolla dieetillä. Proteiinia pitää saada riittävästi, muuten menee lihakset rikki. Mulle on muuteman kerran käynyt niin, kun olen oikein innostunut diettiä kokeilemaan.

 

Todellakaan ei saa unohtaa proteiinin saantia. Muutoin paino lähtee enimmäkseen lihaksista ja se tuskin on tarkoitus. Suosittelen syömään tuoretta lihaa, kalaa ja kanaa. Jos sattumoisin olet vegetaristi niin sitten esimerkiksi soijasta saa proteiinia varsin hyvin.

Tämän lisäksi, ihmisen elimistö tarvitsee rasvaa. Eli sitä ei pidä äärettömyyksiin karttaa. Varsinkin kasvirasvat ovat suotavia, koska niissä ei ole pahoja kolesteroleja.

 

osittain totta kyllä. Kaupat on täynnä esim rasvattomia jugurttreja, joissa kuitenkin hillitön määrä energiaa sokerin muodossa ja sitten kova määrä lisäaineita.

Toisaalta on kyllä aika paljon väliä, mitä ne rasvat on. On eri asia kastaa leipäpala oliiviöljyyn kuin sulatttuun voihin, vaikka molemmat täyttäisi yhtä paljon ja sisätää energiaa saman verran. Nopeassa laihduksessa tietysti lopulta ihan sama, kumpaa se on, jos vaan paino tippuu normaaleihin rajoihin ja siten painonpudotus tuo sen terveyshyödyn ja sitten kun paino on normaaleissa rajoissa, palaa vähän terveellisempään ruokavalioon.

Monelle hiilareiden pudottaminen tarjoaa nopean, helpon ja mukavan tavan laihtua. Kun mukaan lisää kevyttä liikuntaa, voi jossain vaiheessa muuttaa ruokavaliota normaaliin suuntaan, jolloin on suht helppo löytää oma tasapaino. Pitkällä tähtäimellä tavoite pitäisi kuitenkin olla sellainen, että ei joudu liikaa kiletämään itseään, muuten helposti retkahtaa ja painosta tulee jojoilua.

 

Sokerilimut kannattaa ensimmäisenä poistaa ostoslistalta. Jos juo päivässä 2 litraa appelsiinilimua tai kolajuomaa (tai tuoremehua tai tiivisteestä laimennettua mehua) niin saa tietämättään noin 220 grammaa valkoista piilosokeria kehoonsa. Se voi olla liikaa tottumattomalle, alkaa lihottaa vaikka "ei söisi mitään".

Piilosokerit ja piilorasvat ovat salakavalia. Jos rasvaa ja sokeria haluaa käyttää, se kannattaa tehdä rehellisesti ja kunnolla, että napa raikaa. Namua ja roskaruokaa innolla ahmien, että tietoisesti tajuaa syövänsä, ja että mässäilyn jälkeen on asia kompensoitava jotenkin.



Minulla on noin 365 mässäilypäivää vuodessa, se toimii parhaiten minulle. Joku muu, amatööri, sietää ehkä vain 52 mässäilypäivää vuodessa. Ja koska tiedostan ahmivani karkkia enemmän kuin kymmenen hullua puuroa, osaan kompensoida asian liikkumalla päivittäin 1½-15 tuntia. Palauttavina päivinä en kylläkään liiku. Lorvailen 2 vuorokautta putkeen, kuin kalatiskin lahna, evääni väräyttämättä. Lepoa seuraavana päivänä kunto on hyvä, voima ja kestävyys erinomainen. Ja muistutan, että sekin kunto siis tehtiin suklaalla, viinikumiamakeisilla (jopa 146 kiloa vuodessa) ja proteiinipulverilla. Ei millään ämmien gurmeepallukoilla; kolmen gramman hanhenmaksapalleroilla.

Voisinkin väittää, että ne, jotka syövät "tavallista kotiruokaa", ja äheltävät tuntikausia viipaloimassa fileitään ja kuorimassa tomaattejaan, lihovat. Siirtyisivät namu+eines+pulveri -kuuriin, loppuisi se lihominen.

Ei siis ole olemassa "lihottavaa ruokaa" tai "laihduttavaa ruokaa" sinänsä. Sokerinarkkarille sopii sokeri, kinkkuhullulle kinkku, pulverifanille pulveri. Kunhan ymmärtää mitä kurkkuunsa panee, ettei tule yllätyksenä ne haitalliset/lihottavat piilokemikaalit.

Aiempina vuosina, kun siis lihoin, söin 6 isoa hampurilaista kerrallaan. Nyttemmin, jos nyt 1-2 kertaa vuodessa Mäkkiin eksyn uutuuksia maistelemaan, otan vain 2 isoa hampurilaista kerrallaan. Ja koska vuotuinen hampurilaiskulutus täten on 2-4 kpl, sillä ei ole minkäänlaista merkitystä kokonaispainooni. Voisin jopa vetäistä ne 6 purilaista lärviin samalla hujauksella, mutta nykyisin maha ei vedä samanlaisia kerta-annoksia, mitä huippu-urani aikana veti (ultraturbomässäilykautena).



Minusta on ylivertaisesti, täysin ylivertaisesti HELPOIN ja PARAS tapa turvata päivittäinen proteiininsaanti pulvereilla, siis jauhoilla, jotka liukenevat veteen ja litkun voi kulauttaa nopeasti kurkkuun. On ajan+rahan tuhlausta joutua saman nettoproteiinimäärän saadakseen valmistamaan työläästi iso ateria, jossa tulee piilorasvaa ja piilosokeria mukana suuret määrät. Kun proteiinia tarvitaan, otetaan proteiinia (pulveri, rouhe, kana/liha-imitaatiot). Kun rasvaa tarvitaan, otetaan rasvaa (margariini, kasviöljy, soijatuotteiden luontainen rasva 1...20%). Jos ylimääräistä hiilihydraattia vielä tarvitaan, otetaan ruisleipää ja karkkipussi perään. Kuitujakin siis tarvitaan, ja kuitua saa 13% aiemmin linkittämästäni ruisleivästä, ja soijaproteiinipulvereissakin on kuitua 15-16%.

Sapuskan piilorasvoista kertyy aivan tarpeeksi pahaa kovaa rasvaa, ei ole tarvetta erikseen käyttää voita tai muutakaan eläinrasvaa, vaan lisärasvan pitäisi aina olla "hyvää" eli kylmänäkin juoksevaa; kasvipohjaista. Tietysti se tyyppi, joka ei saa piilorasvoja mistään syömästään tuotteesta, voi käyttää huoletta voitakin, mutta minulla ainakin kovaa rasvaa tulee ylenmäärin leivosten ja einesten mukana, siksi otan erikseen kasviöljyjä kompensoimaan kovien (piilo)rasvojen haittoja. Voita en voi syödä, siitä tulee päänsärkyä. Ehkä voi ei sovellu karkkiammattilaisen mahalle.

 

Painon kanssa joutuu taistelemaan. 177cm pitkänä kaikki yli 70 kg:n on vastenmielistä ylimääräistä massaa. :sick: Liikunta auttaa oireisiin, mutta esim lenkit kuutenakaan päivänä viikossa 1-3 h mittaisina ei poista ongelmaa. Syömisestähän se on kiinni, nyt on viritelty ehdoton karkkipäivä ja muutkin ylimääräiset hiilarit pitäisi jättää väliin. (Yli)paino huitelee nyt varmaan tuolla 73 kg lukemissa.