Painonpudotusta

Välipalojen suhteen erilinjoilla: noin 6 krt päivässä on sopiva tahti. Ratkaisevaa on se mitä silloin suuhunsa pistää ja kuinka paljon, eli kevyttä/terveellistä ja usein niin ei tule nälkä ja sorru ahmimaan sitten liikaa kerrallaan.

Kuntoilua harrastan periaatteella: vähintään 30 min päivässä ja jos jää joku "treeni" väliin niin seuraavalla kerralla sitten vähintään tunti. Käytännössä tuo määrä on toistaiseksi ylittynyt. (Tuo 30 min perustuu itsensä huijaamiseen: 30 min treeniin on helpompi ryhtyä kuin tunnin treeniin ja kun on päässyt alkuun niin ei malta lopettaa siinä 30 min kohdalla vaan samalla "rehkimisellä" tekee sitten hieman pidempään, esim 45-90 min.)

Kuntoilua motivoi mukavasti myös FRWD / PC-replayer, jossa voi kisata itseään (ja muita) vastaan virtuaalikisana ja näkee tulokset / kehityksen havainnollisesti. Samalla tulee sitten uploudittua harjoitukset yleensä tuonne traxmeettiinkin

part 2:
Jokuhan voisi tehdä jonkin web-sivun, jossa on hienot käppyrät ja johon voisi sitten ilmoitella omat kilonsa yms dataa?

 

Niin tuo taitaa olla yleisin ja suositelluin tapa syödä.
Aiemmin kerroin omasta pudotuksesta 2005, joka pysyi reilu pari vuotta ennen kuin sorruin taas syöpöttelemään
Oma tapani perustui kirjaan, jonka nimeä en nyt muista mutta pääpiirteittäin siinä annettiin ruoansulatuksen polttaa vanha ennenkuin tankataan lisää.
Sulamisajoiksi oli kutakuinkin:
Hedelmät 2h.
Viljatuotteet 4h.
Liha 6h.
Kehoitettiin välttämään päällekkäisyyksiä esim. leipä ja hedelmä.
Tuohan sotii täysin perinteisiä ravintopyramideja vastaan, mutta ainakin itse tunsin oloni hyväksi ja ruoan sulatus tehostui huomattavasti + tietenkin paino laski.
Määristä sen verran, ettei syö itseään ihan täyteen ähkyksi.
Jos on tottunut herkuttelija, niin se alku on hankalinta koska vatsalaukku on venynyt ja nälkä jää vaikka söisi melkein kahden aikuisen annoksen.

 

Jos haluaa pysyviä vaikutuksia, niin kannattanee pyrkiä mahdollisimman pieniin muutoksiin. Aika monella, ainakin omassa tuttavapiirissä, painoa kertyy todella rauhalliseen tahtiin, mutta vuosien tulos on siitä huolimatta reilu ylipaino (esim. 100kcal ylimääräistä joka päivä tuottaa jo nelisen kiloa lisäpainoa vuositasolla).

Uusi harrastus, joka vähentää jääkaapin vieressä notkumista, sekä esim. "joka päivä on karkkipäivä" asenteesta "karkkipäivä on kerran viikossa" asenteeseen siirtyminen tuo monella toivotun vaikutuksen ja muuttuu helposti tavaksi.

 

Eikös kukaan tartu tähän?

No pakko se on kertoa:

Spoiler

Hengittämälllä se lähtee. Vesihöyrynä ja palamistuotteinä eli CO2

Koskakohan laihduttajat vaaditaan ilmastonmuutostilille?

 

No niinpä tietysti. Ihmettelinkin että siinä on ollut kova niistäminen mutta tuo selittää asian.

 

Itse olen melko vakuuttunut, että tämä virallinen suositus syödä vähän usein tulee siitä, että näin saadaan verensokeri pysymään tasaisempana. Verensokerin romahtaminen aiheuttaa nälkää ja johtaa niihin sortumisiin.

Toinen tapa on syödä ravintoa, joka on verensokerineutraalia, jolloin verensokeri pysyy tasaisena ilman jatkuvaa syömistä. Minusta on mukavampaa syödä 2-3 kertaa päivässä kunnolla, kuin napostella "kevyttä ja terveellistä" pitkin päivää.

 

Samaa mieltä sokerihommista. Tuo on sitten ehkä tottumiskysymys tai makuasia miten haluaa homman hoitaa. Usein vaan on tilanne se että on kehittynyt tapa syödä koko ajan, jolloin siitä tavasta ei tarvitse välttämättä luopua vaan vaihtaa vaan sen mitä syö ja hieman pienentää annosta. Pääasia laihdutuksessa on se että on pieni kalorivaje.

 

Purukalusto kiittää varmasti tuollaista pitkin päivää tapahtuvaa napostelua :-D

 

Joka asialla on kääntöpuolensa.

 

Hampaat ovat geneettisiä. Huonohampaisen kannattaa ehkä välttää sokeria ja happoja, mutta hyvähampainen saa tehdä leegoillaan mitä lystää.

Kouluaikojen jälkeen olen käynyt hammaslääkärissä korjauttamassa leegojani muistaakseni kolmesti. Niistäkin operaatioista kaksi viimeisintä ovat olleet entisten (kouluaikoina tehtyjen) paikkojen uusimisia. Eli koko aikuisiän aikana on syntynyt vain yksi reikä.

Ja se yksi reikäni siis syntyi noin 3000 kilon karamellien ja noin 10000 hiilihappo-limulitran seurauksena. Ilmeisesti minulla on geneettisesti hyvät hampaat. Eli vaikka olen (muiden terveysnynnyjen teksteihin verrattuna) tämän maan suurin sokerinarkkari, se ei hampaissani näy mitenkään. Ja popsin namua pitkin päivää jatkuvasti, tai sitten kerran päivässä mässäillen, miten nyt mieli tekee. Vuorokausiannos on suunnilleen 400 grammaa, paitsi kun innostun mässäilemään usean päivän namut yhteen putkeen, jolloin 1,5 kiloa sokerinamua menee päivässä. Seuraavana päivänä olo hieman etoo, ja jätän pari namupäivää suosiolla väliin. 400 gramaaa on sopivaksi havaittu vuorokausimäärä. Ehkä 0...200 grammaa napostelen namua silloin kun erityisesti pudotan painoa tai en liiku lainkaan, mutta jos liikun, namua palaa 400 g päivässä. Toistan: 365 karkkipäivää vuodessa, yksi reikä hampaissa. Eilen vedin lärviini yhden broilerin, juhlabostonkakun, 2 manteli-laskiaispullaa, 300 grammaa täytekeksejä, litran rasvatonta maitoa. Hah, siinä taisi mennä jonkun viherpiiperon parin viikon karkkipäivät ja sapuskat yhdellä suun avauksella. Miten kävi painolleni? En lihonut, koska tämä on aivan normaalia mässäilytekniikkaa minulle. Paino oli äsken mitattuna 200 g tarkkuudella sama kuin mitä se on ollut jo puoli vuotta. Jos haluan erityisesti laihtua, jätän sen päivittäisen bostonkakun pois, tai keksipaketin, tai jotain. Vaihtoehtoisesti jatkan mässäilyä ja liikun entistä enemmän, sekin laihduttaa.



On 100% paskanjauhamista väittää, että sokeri tai limu sinänsä pilaisi hampaat. Kaikki on täydellisesti ja vain sekä ainoastaan kiinni geneettisestä perimästä, että saiko hyvät vai huonot hampaat syntymälahjaksi. Huonohampainen joutuu ravaamaan vuosittain hammaslääkärissä, vaikka ei söisi elämässään ainoatakaan karamellia tai hiilihappojuomaa!

On 100% paskanjauhamista väittää, että sokeri tai limu sinänsä lihottaisi. Minä olen elävä todistekappale siitä, että saa mässäillä rajattomasti, lihomatta, kunhan liikkuu tarpeellisen määrän.

Liikuntavastenmielisyys lihottaa. Tästäkin olen elävä esimerkki. Lihoin itseeni 40 kiloa läskiä silloin kun en vielä liikkunut säännöllisesti. Kun aloitin liikunnan, sama tuttu mässäilytahti ei enää lisääkään painoa. Päinvastoin, siinä tavallaan laihtuu sisäisesti, koska läski muuttuu lihaksiksi.

 

Niin ja jos on liikantavastenmielisyyttä eikä muutenkaan tee mitään fyysistä, niin syö vain sen verran kun perusaineenvaihdunta kuluttaa.
Ei ole siis liikuntakaan pakollista vaikka sen bostonkakun päivässä söisikin...tosin ei sitten paljon muuta voi syödäkkään vai mitä lie moisessa energiaa.

Itse en kyllä ihan usko noihin perusaineenvaihdunnan lukuihin. 2000-2500kcal:iin mahtuu aika paljon ruokaa!

 

Vanhaa viisautta lainatakseni: liikunta laihduttaa siksi, että liikkuessa olet pois jääkaapilta. Tavis-liikkunnassa kaloreita palaa mitättömän vähän, ei sillä liikunnalla kukaan oikeasti laihdu. Liikunnalla laihtuminen on fantasiaa ja yleinen harhaluulo. Vain se ratkaisee, mitä käkättimestään mättää alas.

 

Jep jep, vai niin...
Reipas kävely (hengästyy/hiki) 60min kuluttaa (yli)painosta riippuen 500kcal-->
että kyllä silläkin jotain merkitystä on, vaikkakin syöminen enemmän merkkaakin.
Tosin jos on kunto niin hyvä ettei saa sykettä kävelyllä tai sauvakävelyllä nousemaan sinne 50-70% max. sykkeen tienoille, niin ei sitten tietenkään auta kuin hölkätä tai jotain muuta kuntoilua.
Jos ajattelee laihdutuskeinona pelkästään sitä että olet 60min pois jääkaapilta kävelyn takia ni ei kannata laihduttaa ollenkaan.
Sellaisille DVB-G:ltä varmaan löytyy lisää hyviä vinkkejä

 

Laihtuminen on psykologinen asia, eli laihtuminen joko estyy tai mahdollistuu psyykkisten syiden takia; asenteen, mielialan, tahdon.

Tästä syystä, etenkin jos laihdutus koetaan vaikeaksi asiaksi, on tosiaan tärkeää "pysyä poissa jääkaapilta"; huijata omaa mieltään syömään vähemmän ja kuluttamaan kaloreita enemmän.

Eli jos käyttää aikaa tunnin päivässä vaikka harjaamalla hammasharjalla lunta asfaltilta tai pölyä puiden lehdiltä (tai mitä tahansa ulkoilupuuhaa), niin sekin tunti ollaan poissa jatkuvan mutustelun ja ahmimisen luota. Karkin/roskaruuan mussuttaminenkin (lihominen) sekin on henkinen asia.



Oleellista tässä yhtälössä on se, että se asfaltin rapsuttaminen tai muu jääkaapilta pois pitävä liikuntaharraste KOETAAN henkisesti niin miellyttäväksi, ettei sinä aikana tule ruoka mieleen. Silloin saadaan aikaiseksi 2 etua:

1) asfaltin rapsuttelu tai muu fyysinen liikunta kuluttaa enemmän energiaa kuin karkkipussin rapistelu sohvalla maaten. Jopa pelkkä seisominen on hyödyllisempi toimintatapa kuin sohvalla löhöäminen. Kävely tai hölkkä tai pyöräily tai frisbeen heittely ovat seisomistakin tehokkaampia harrastuksia. Pääasia, että löytyy se itselleen mieluisa tapa pysyä pois jääkaapilta ja liikkua edes vähän.

2) ollaan pois jääkaapin tai karkkipussin ääreltä 10% ajasta. Eli jos on tapana normaalisti napostella namua 10 tuntia päivässä, ulkoilun takia napostellaan enää vain 9 tuntia; menetettiin yksi tunti syömisajasta, energian saanti vähenee.



Homma kariutuu tai jopa pahenee entisestään silloin, jos valittu ulkoilutapa koetaan masentavaksi ja ärtymystä lisääväksi, itselle epäsopivaksi kidutusmuodoksi. Esim. jos anorektinen vaimo on pakottanut ylipainoisen miehensä mukaansa pro-aerobic-tunnille, niin sen saatanallisen kidutustunnin jälkeen pizzataksi ja mäyräkoira kutsuvat miestä ja hampaat irvessä purren kostetaan kidutus massiivisella ahmimisella. Jokainen pro-aerobic-tunti lihottaa kiukusta pihisevää äijää yhdellä kilolla.

Esim. minä en voi sietää kävelemistä tai juoksemista, en ole ikinä harrastanut kävelytyyppistä kuntoilua sekuntiakaan, enkä aio ikinä harrastaa. Kävely/juoksu nostaisi stressitason pilviin ja olisin lenkin jälkeen jatkuvassa karkki/viinahumalassa jos joutuisin kävelemään yli 10 metrin matkan "turhaan" (jääkaapille ja takaisin jaksan kyllä kävellä, se ei ole turhaa hommaa vaan palkitsevaa). Henkisesti olen epäyhteensopiva kävelemisharrastukselle. Sen sijaan en pane lainkaan pahitteeksi piilokävelyä, sitä noin 7 kilometrin salakavalaa tepastelua päivässä, joka tulee tiedostamatta tehtyä kun harrastaa frisbeegolfia. Tuo harraste on niin hauska ja koukuttava, että en henkisesti huomaa käveleväni harrasteen lomassa; huijaan omaa mieltäni. Kyseisen ulkoilun jälkeen en ole vihainen, ei ole tarvetta mässäillä. Ja tulee tosiaan oltua monta tuntia pois jääkaapilta. Tuplahyöty.

.

 

Jostain kun saisikin ostaa edullisen selkärangan tai edes hyppysellisen itsekuria.

Viime keväänä pudotin 100kg -> 90 kg ja nyt sitten toukokuusta tähän päivään on kertynyt hulppeat 16 kg lisää eli massaa on nyt 106 kg. (pituutta 167 cm eli tuhdissa kunnossa ollaan.)

Jotain pitää alkaa kyllä kohta tekemään koska alkaa olemaan paino sitä luokkaa että kohta vetää kroppa tilttiin joka puolelta. Lieviä oireita on jo selästä ja jaloista hälytellyt.

Firman liikuntasetelit on hankittu nyt kun vielä saisi hilattua itsensä liikkeelle. Laiskuus ja älytön mässäily ovat syynä nykyiseen kurimukseen.

 

Pitää täysin paikkansa että psykologistahan tuo on.
Itsellä motivaatio tulee kenties heikosta itsetunnosta, olen huomannut että tulen paremmin itseni kanssa toimeen kun olen ns. normaalipainoinen.
Jos ei ole terveydellistä syytä ja on sinut oman itsensä ja oman ylipainonsa kanssa, niin turha sitä on muuttaa ja pakottaa itseään liikkeelle.
Eikös elämän tarkoitus ole kuitenkin tuntea enemmän olonsa hyväksi kuin masokistisesti kiduttaa itseään

Toki liikunnalla on sitten paljon muitakin positiivisia vaikutuksia kuin painon hallinta. Tärkeää tosiaan olisi että löytää sen oman harrastuksen minkä parissa viihtyy, itse pidän kävelystä liikuntamuotona ja se ei ainakaan yleensä aiheuta mitään rasitusvammoja eikä kipeytä selkää. Tuo välilevyn rappeuma kun ei taida koskaan parantua, jäykistyy kyllä iän myötä ja sitä myöden vaivat helpottuu.

Hattori Hanzo, päätä joku päivä jo etukäteen milloin alat liikkumaan ja pudottamaan painoa...se on joskus uskomattoman vaikeata saada itseään sitä ensimmäistä kertaa liikkeelle

 

Jos ongelma on nimenomaan hiilarimässäilyissä ja muutenkin itsehillinnän ja -kurin kanssa, suosittelen varauksettomasti karppausta. Siitä voi olla jokainen mitä mieltä haluaa, mutta omien kokemusten kautta olen tähän täysin vakuuttunut tämän ruokavalion ylivoimaisuudesta. Kuten aiemminkin on mainittu, ruokailuajat ja -määrät pysyvät kuin itsestään kurissa, aamulla herää pirteämpänä (!), ruokaan menee vähemmän rahaa, ruokailun jälkeinen väsymys on poissa ja energiaa riittää läpi päivän. Ja mikä parasta, paino putoaa rivakasti ilman nääntymistä.

Aloitus on tässäkin varmasti se vaikein osuus, mutta kun sen muutaman päivän jaksaa vetää alkuun niin ensimmäinen punnitus jo palkitsee vaivan (suurimamaksi osaksi luonnollisesti nesteitä, mutta ei se menoa haittaa).

 

Urheilua ja liikuntaa "kuuluu" harrastaa siksi että se on hauskaa eikä siksi että se laihduttaa.

Selkärankaa ja itsekuria etsimällä ei homma toimi pitkällä aikavälillä vaan paino pompsahtaa taas. Juju on etsiä sellainen säännöllinen harrastus/toiminta/elämäntapa, jonka sivutuotteena kroppa pysyy kunnossa ja mitoissa.

Lukekaahan tuo läpi: http://www.kutri.net/methodkutri.html

 

Voisko tuosta karppauksesta joku kirjoittaa tiivistelmän eli mitä saa ja mitä ei saa syödä.
Kävin kyllä karppaajien foorumilla, mutta siellä on aika ristiriitaista tietoa eikä jaksaisi siihen sen enempää perehtyä.
Täällä on tullut ilmi että peruna/riisi/pasta/leipä on hiilihydraattien lähdettä joita tulisi välttää, mitä muuta?
Mistä teidän karppaajien ruokavalio yleensä koostuu?

Voisi tuotakin kokeilla jossain vaiheessa ihan mielenkiinnosta

 

Olin jo kirjoittelemassa omaa sepustusta, mutta totesin että joutuisin kirjoittamaan vähintään kaksi tuntia jotta saisin kaiken ylös. Siispä jaan muiden kirjoittamia ohjeita:

http://karppaus.info/wiki/index.php?title=Ateriamatriisi

- sallitut ruoka-aineet ym
- eri karppityylit pääpiirteissään

http://karppaus.info/wiki/index.php?title=Ohje:Karppausopas

- pikaopas aloitukseen

http://www.karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=13&t=3315

- iso läjä erilaisia ohjeita ynnä muita sepustuksia


Suosittelen lukemaan jonkun aiheeseen liittyvän kirjan (esim. Ola Lauritzonin Hyvät hiilarit). Tuossa on hieman yleisemmällä tasolla karppauksen perusasiat, GI-arvot ja hieman aineenvaihdunnan mekaniikkaa. Itse olen pyrkinyt ylläpitämään induktiovaihetta, koska olen sen huomannut toimivimmaksi omalla kohdallani.