Hollywood-tähtien palkat, ja näyttelijöiden hyväntekeväisyystyö

Jaa-a. Veikkaisin, että se on perusnigeriläisen mielestä ihan se ja sama kumman taskusta se toiset 900 dollaria tulisi, jolla hän tuplaisi vuositulonsa.

 

Niinpä juuri, tosin ei taida Dustin Hoffmanin kaltaiset epäseksikkäät miehenköriläät hirveästi kerätä paparazzeja ja kärsiä niistä, vaikka johonkin kauniiseen Hollywood-tähteen verrattuna.

Ja se juuri, että näyttelijöitä aina vain mielistellään haastatteluissa, eikä heille esitetä kritiikkiä, ja jos esitetään, niin näyttelijät ovat niin herkkänahkaisia, että haastattelu loppuu siihen, jos vähänkin arvostelee tähteä.

Sekin olisi kohtuullista, että Hollywoodin naistähdet saisivat noilla palkoilla paljastella elokuvissaan enemmän!:thumbsup:

 

No se. :thumbsup:

Tosin onhan se niin, että ihmiset ovat persoonaltaan omia uniikkeja itsejään -- toiset sitten kai enemmän, tai aktiivisemmin, uniikkeja kuin toiset.

 

No jos vaihtoehtoina on: otankos itselleni sikana rahaa vai annanko leffayhtiön omistajien rikastua vielä sikamaisemmin, niin eipä tuo yhtälö niin kovin hämmästyttävä ratkaisultaan ole.

 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kyllähän tämä vaikuttaa leffafaneihinkin negatiivisesti, jos näyttelijä ei suostu näyttelemään jossain leffassa, kun ei saa tarpeeksi rahaa, niin se on ko. näyttelijän faneilta pois, kun ei näekään häntä näyttelemässä elokuvassa, johon hän olisi sopinut hyvin. Ajattelisi näyttelijä välillä fanejaankin, eikä aina rahaa. Ei saisi näyttelijäkään niitä rahojaan, jos hänellä ei olisi yhtään faneja/katsojia.

 

Yleensä jos joku näyttelijä pyytää liikaa rahaa, se tarkoittaa, että häntä ei ko. rooli edes kiinnosta liiemmälti. Aika monet tähdet ovat työskennelleet jopa ns. "scale"palkoilla, kun rooli ja ohjaaja ovat oikeita. Ja henkilökohtaisesti sellainen näyttelijöiden fanitus, että olisi pakko jokin tietty näyttelijä nähdä jossain tietyssä roolissa on ihan vierasta. Ylipäätään henkilöiden fanitus on itselleni aika käsittämätöntä - en voi ymmärtää miksi ihmeessä joku lähtee vaikka johonkin lentokentälle tai kaupungille vain nähdäkseen jonkin tietyn henkilön.
Ei ole sellaista ihmistä maailmassa, että pelkästään näkemisen takia viitsisin mihinkään lähteä.

 

Olen samaa mieltä. Sen voi vielä ymmärtää että teinit ja sitä nuoremmat fanittavat mutta että aikuiset ihmiset. Ei voi käsittää.

Henkilökohtaisesti minulle aivan se ja sama missä roolissa kukakin näyttelijä on ja hylkääkö joku jonkun roolin rahan takia vai ei. Itse en noita asioita edes seuraa. Katson vain mitä leffoja tullut ulos ja joskus harvoin jonkun trailerin jostain tulevasta pätkästä. Tietysti lempinäyttelijöitä on mutta en minä heidän tekemisiään tms. seuraa. Joskus saatan jonkun conanin/lenon katsoa jos siinä on leffoista/tv:stä tuttu tyyppi.

 

Kyseessähän on vain rahan jako. Joku sen rahan laittaa joka tapauksessa taskuunsa, turha siitä on itkeä, että sen tekee "näkyvästi" joku leffastara. Todennäköisesti niistä rahoista päätyy hyväntekeväisyyteen suurempi osa sillä tavoin.

Eli lopeta Resurssi se itkeminen.

Mutta toki suuremmilla staroilla on varaa valita mitä tekevät ja millä hinnalla, ja tuskin he itse mitään palkkoja neuvottele, kyllä agentit ne rahat hoitaa.

 

Sehän kannattaa sitten mennä Hollywoodiin näyttelemään kun siellä tienaa niin paljon rahaa ja antaa 2/3 hyväntekeväisyyteen?

Pointti: Jos tienaa paljon rahaa sellaisesta ammatista mihin muilla ei ole saumaa, se on heidän oma asiansa miten rahansa käyttää.

 

Palkkansa ovat ansainneet, ja saavat tehdä rahoillansa mitä haluavat.

Samaa ei voi sanoa vaikkapa kaikista urheilijoista. Kuten vaikka siitä yhdestä koripalloilijasta joka repii miljoonia vaikka ei edes suostu pelaamaan. Ei kun minä mökötän. Vitun pelle... :sick:

 

Onhan maailmassa paljon ihmisiä ketkä hankkivat enemmän mitä normaali työssäkäyvä ehtii edes nähdä elämänsä aikana.
Ei se palkka mitä näyttelijät saavat tee niistä yhtään sen huonompia.
Eikä myöskään se paranna näyttelijää miten paljon antaa hyväntekeväisyyteen.

Mitä luulet paljonko esim. Kimi Räikkönen on antanut rahaa hyväntekeväisyyteen?
Eihän Kimikään ole sen huonompi eikä parempi käytti rahansa miten tahansa.

 

Enpä ole eläissäni törmännyt sellaiseen ihmiseen, joka tienaisi omasta mielestään liikaa. Kun tuotetaan elokuva, jonka katsomisesta sadat miljoonat ihmiset ovat valmiita maksamaan, niin pitäisikö ne voitot sitten ulosmitata vaikka valtiolle? Kuinkahan paljon tehtäisiin elokuvia siinä vaiheessa...

Aika vahvasti muuten epäilen, että kyllä niistä menestys leffoista joku muu osapuoli, kuin näyttelijät, vie sen suurimman potin.

 

Tietenkin moisesta urakkaluontoisesta työstä maksettu miljoonien palkka vaikuttaa äkkiseltään järjettömän suurelta, mutta kuten itnorttikin jo tuossa aiemmin kertoi, niin kysehän on suhteellisuudesta.

Jos elokuva tuottaa vaikkapa sata miljoonaa dollaria ja suurena osatekijänä menestyksessä on pääosaroolin hoitava tunnettu näyttelijä, niin kyllähän se aivan oikeudenmukaiselta tuntuu lohkaista tuotoista muutama prosentti kyseiselle henkilölle. Vaihtoehtona tässä olisi, että nekin taalat valuisivat studion omistajien kirstuihin. Rahoittajille omansa kuuluu, mutta onhan se hyvä että työn tekijäkin/menestyksen keulakuva saa oman osansa.

 

Ymmärsin aloittajan pointin niin, että enemmän kuin tuota miljoonien suuruisen palkkion maksamista häntä harmittaa se, etteivät palkkoita saaneet anna niistä suurinta osaa pois hyväntekeväisyyteen.

 

Itse asiassa tähdet harrastavatkin hyväntekeväisyyttä varsin paljon, mutta siitä löytyykin Jenkeissä hyötynäkökohta myös lahjoittajalle itselleen, sillä lahjoitukset hyväntekeväisyyteen saa vähennettyä verotuksessa.

 

Hassua että Brad Pittistä tehdään konna, kun tämä suurperheen isänä ei anna rahojaan kyseenalisiin hyväntekeväisyyskohteisiin vaan hankkii pöydän jonka ääreen he voivat perheenä kokoontua keskustelemaan päivän tapahtumista. Heidän monilapsinen perheensä kokee tämän kalliin pöydän ääressä yhteenkuuluvuutta, lapsilla on turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö ja aikaa myöden lapsista tulee niin tervepäisiä nuoria kuin se Hollywoodissa on mahdollista. Ja muistetaan, että se on osaltaan tämän pöydän ansiota. Pitt siis tekee hyvän työn omille lapsilleen, joista muuten osa on adoptoituja. Hieno teko tuokin, vai oletteko samaa mieltä?

Seuraavaksi voivat ilmoittautua kaikki, jotka eivät ostaisi 200 000 €:n sohvaa, jos:
1) rahaa on ihan perkeleesti,
2) vaimo on Angelina Jolie,
3) vaimo on raskaana,
4) sohvalla istuminen auttaa närästykseen, peräpukamiin ja ilmavaivoihin.
5) vaimo haluaa hyvän sohvan
6) vaimon olon helpottaminen tuo helpotusta myös miehen elämään.
(Sateenkaariperheet voivat muokata tästä itselleen sopivan version, minä en tiedä miten kahden isän perheessä nuo raskausajan vaivat hoidetaan.)

No ovathan nämä esimerkin tuotteet hintavia, mutta eipä noiden huonekalujen valmistamiseen varmasti mene 2000 €:a enempää. Loppu on siis suunnittelijan, huonekalutehtailijan ja romppeet Pitille myyneen liikkeen ahneutta. Pitt sentään tuottaa tunne-elämyksiä elokuvissa käyville katsojille, hänen naamansa ja nimensä takaavat työpaikan suurelle joukolle elokuvantekijöistä, mainosmaakareihin ja popcornin myyjiin. Elokuvistaan saamilla tuloilla Pitt myös mahdollistaa noiden ahneiden huonekaluihmisten leveän elämän. Ja tämä kaveri on syyllinen ahneuteen, jos ei kaikkia rahojaan anna pois?

 

Ei kai kukaan ole sanonut, että hänen tai kenenkään muun ketjussa käsitellyn tulisi antaa kaikkia rahojaan pois. Kyllähän Pitt ja Jolie tunnetaan humanitääreinä, ei siinä mitään. Ongelman ydin löytyy vastakkainasettelusta. Maailma on ylikansoitettu ja eri puolilla maailmaa ihmiset asuvat todella ahtaasti, ja jotkut ovat tämän takia jopa kodittomia -> superrikkaat asuvat kartanoissa, joihin mahtuisi asumaan +20 perhettä -- piha-alueesta laajoine metsineen yms. puhumattakaan mihin ei saa kukaan muu kuin omistaja astua jalallaan. Eri puolilla maailmaa kärsitään sairauksista; jotkut eivät saa hoitoa ollenkaan, joillakin ei ole varaa siihen ja yleensäkin moni ihminen kuolee, kun ei saa yhtä rokotetta tai lääkettä -> superrikkailla on henkilökohtaiset lääkärit, jotka he voivat lennättää paikalle milloin haluavat. Monilla ihmisillä ei ole varaa omistaa kuin pari vaatekertaa (työelämässä kuljetaan aina samoilla vaatteilla, ja kengät voivat olla puhkikuluneet) jos sitäkään, ja useimmiten ruoaksi joudutaan joka päivä laittamaan samaa halvalla tehtyä pöperöä (jos on ruokaa ollenkaan) -> superrikkaat vaihtavat designer-kerrastojaan päivässä jopa useita kertoja, ja syövät useimmiten ulkona tai valmistavat arvokkaista raaka-aineista arvokkailla keittiövälineillään (Global-vetsillä vaikka ). Autoista tuskin tarvitsee alkaa edes mainitsemaan...

Tässä ei ole kyse kateudesta, vaan kohtuudesta ja muiden ihmisten huomioon ottamisesta. Hollywood-maailmassa se on täysin selvää, että elokuvilla ansaitaan rahaa, ja tottahan toki näyttelijöillekin kuuluu tuotosta suuri osuus. Se myöskin on täysin selvää, että superrikkaat työllistävät hyvin monia ihmisiä. Nämä eivät kuitenkaan poissulje sitä, etteivätkö he voisi elää elämäänsä kohtuudella.

Täällähän tuli esille jo se ongelma, että joidenkin mielestä asia on niin yksinkertaista, että totta kai saa nauttia ansaitsemastaan miten lystää, se on jokaisen oma asia. Periaatteessa näinhän se on, joskin täytyy olla aika naiivi, jos kuvittelee, että kukaan oikeasti ansaitsee tienata päivässä enemmän kuin suurin osa ihmisistä vuodessa. Se vain minusta kertoo ihmisistä hyvin paljon, jos omalla kohdalla näin asian näkee. Se kertoo siitä, että elämästä nauttiminen on yhtä kuin narsistisuutensa ruokkiminen ja muun maailman menon poissulkeminen -- puhun nyt siis superrikkaista.

 

Määrittele kohtuus.

Ja ymmärrät kai, että Suomessakin on todella paljon ihmisiä, jotka tienaavat - jos ei päivässä, niin viikossa - saman verran kuin kehitysmaiden asukkaat vuodessa. Onko se sitten kohtuullista? Entä jos he alkaisivat sanoa, että ElvisThePelvis tienaa ihan liikaa ja voisi antaa vaikka 30% tuloistaan hyväntekeväisyyteen ja luopua vaikka niistä menevistä laukuista, kameroista, sikareista ja viskeistä?

 

Määritelkääs ensin tarkasti tuo "kohtuullinen". Ilman selkeitä tulorajoja tässä ei ikinä päästä puusta pitkään.

Bradilla on muutama lapsi - olisiko esim. 10 000 taalaa kuussa (verojen jälkeen) "kohtuullista"? Vai olisiko esim. 30 000 taalaa kohtuullisempaa? Vai 100 000?


Elokuvanäyttelijät ovat muuten projektityöläisiä, eivät kuukausipalkkalaisia. Eli ennemmin heitä voisi verrata urakoitsijoihin.

Yksityisellä puolella työn teettäjällä (=tuotantoyhtiö) on oikeus ottaa urakkahommiinsa tarjousten perusteella kuka vaan, tuskin kukaan tuottajille haulikkoa otsaan puskee että nyt annat Bradille hommia ja muutaman miljoonan ylimääräistä. Eiköhän siellä lasketa business caset ja riskit melko tarkkaan.

Ja se mitä kukin laillisesti ansaitsemillaan rahoillaan tekee on ihan oma asia, kunhan maksaa verot pois. Jos antaa jotain hyväntekeväisyyteen niin kiva, mutta ei siihen mitään moraalista imperatiivia ole.

 

Niimpä. Aiemminhan juuri kommentoin, että tekopyhyydeltä on vaikea välttyä näistä asioista jutellessa. Kuitenkin minusta superrikkaat ovat omassa luokassaan. Esimerkiksi jos minä antaisin nyt puolet rahoistani pois, niin joutuisin samantien katuojaan asumaan (elleivät vanhempani ottaisi kotiin takaisin asumaan) ja minulla ei olisi varaa suorittaa loppuun opintojani. Puolella omaisuuttani ei saataisi kauheasti mitään aikaa -- käytännössä kaikki kuluisi jo avun ylimääräisiin kustannuksiin. Toisaalta taas esim. miljonäärin 500 000 eurolla saadaan jo jonkinlaista merkitystä aikaa, ja sillä toisella 500 000 eurolla ex-miljonääri ei varmaankaan ihan katuojaan päätyisi. Niinhän se Peter Parkerinkin setä totesi, että "With great power comes great responsibility". Joillekin tuo on pelkkä slogan, jotkut taas pystyvät pääsemään yli siitä, että se on elokuva-/sarjisslogan, ja ymmärtämään siinä jotain syvällisempää.

Meinasin kirjoittaakin tuohon siteeraamaasi tekstiin, että toki tajuan sen, että on ihmisiä, joille vaikkapa keskipalkkaisen suomalaisen kuukausitulot edustavat vuosituloja ja vielä enemmän. Vaikeahan sitä kohtuutta on määrittää, ja tietää mihin sijoittaa se raja. Toisaalta, eiköhän se raja ole lähempänä suomalaisen keskipalkkaa kuin Hollywood-tähden keskipalkkaa.

EDIT: Ehkä alkaisin "kohtuutta" karkeasti määrittämään niin, että siinä säilytetään elintaso, joka mukailee (muttei heittelehdi) elinympäristön muiden ihmisten elintasoa poislukien ne elinympäristöt, jossa elintaso on radikaalisti korkeampi tai matalampi. Tietysti tämä johtaa siihen, että mihin määrittää se "mukailemisen" raja. Onko se Oulun keskielintason mukailemista Boss-farkuissa kulkevan EtP:n kohdalla, vaiko sen tyypin, jonka pitää sillä keltaisella Hummerilla huristella keskustassa? Harmi kun en voi nimetä vaikkapa Lesosen Veikon metkuja tässä, kun en ole tutustunut miehen tod. näk. törsäyksiin.

Se on muuten vähän surkuhupaisaa huomata, että täällä näköjään verojen ja TV-lupamaksun maksaminen on merkittävästi tärkeämpi velvollisuus kuin vaikka se, ettei "ansaitsemillaan" rahoilla vaikka vuoraa kämppäänsä ja autoansa kullalla. No, jokaisella on tietenkin prioriteettinsä.