Hollywood-tähtien palkat, ja näyttelijöiden hyväntekeväisyystyö

Minä ainakin ymmärsin edelliset kommenttisi siten, että ikäänkuin kuin puolustit miljonäärejä sanomalla, että kyllä he ovat tienestinsä eteen työtä tehneet. Mitä muuta tästä voi päätellä kuin sitten sen, että mielestäsi juuri tämä työ on tuonut ne miljoonat? Okei, toki mielettömän onnekkuuden lisäksi tarvitaan sitä työntekoakin (minähän kommentoin, että varmasti he ovat paiskineet lujasti töitä), mutta tässä kohtaa voin mielelläni omata mielestäsi typerän mielipiteen, jos typerää on sanoa, ettei työllä tulla miljonääreiksi -- sillä toki ansaitaan rahaa, mutta vasta onnekkuus tms. tuo sen luokan tienestit, ettei enää ahkeruudella voi selittää sitä eroa keskivertopalkkaan.

Miten minä liityn tähän soppaan? Tässä ketjussa ja omissa kommenteissani pointti on koko ajan ollut "kohtuudessa". Sitä paitsi vastahan ilmaisin, että olen tyytyväinen nimenomaan siihen, etten ole superrikas. Käsitykseni "kohtuudesta" ei tule muuttumaan, vaikka tekisin kaiken valveillaoloajan erittäin stressaavaa duunia, jossa on vaakalaudalla paitsi yhtiön menestys niin myös oma omaisuus ja perhe. Se että elää stressaavaa ja hektistä elämää ei ole mikään oikeutus sille, että voi elää radikaalisti kohtuuden ulkopuolella. Huom! tässähän ei ollut kyse siis mistään pikkuturhakkaiden väärinolemisesta (tottahan toki sitä saa hemmotella itseään), vaan tosiaan esimerkiksi siitä, että ostellaan useita kartanoita ja järjettömän hehtaarimäärän omaavia tiloja (joilla ei edes olla) ja sullotaan autotallit täyteen yli 250 000 euron autoja, joilla hädin tuskin ajetaan.

Jokainen taaplaa tyylillään. Jos miljonääri kokee, ettei voi muuten rentoutua ja hemmotella itseään kuin ostamalla useita kämppiä, autoja ja kärjistetysti pyyhkimällä takapuoltaan 500 euron seteleillä, niin ok. Oma maailmankuvani on sellainen, ettei tämä miljonääri häiritse minua, mutta näen hänet ihmisenä narsistisena henkilönä, jolla kohtuuden rajat ovat unohtuneet ja moraali on löyhä. Foorumikeskustelun tarkoitushan on juuri tuoda esiin erilaisia mielipiteitä, jotka muodostuvat muun muassa erilaisista maailmankuvista. Jos itnortti ei näe kyseisen miljonäärin käytöksessä mitään väärää, niin se on hänen maailmankuvansa. Faktaa vain on, että maailmassa on se toinen äärilaita, kärsivä ja köyhä (ihan hyvinvointivaltioissakin), ja tämän takia on minusta arvelluttavaa haalia kokoon valtava omaisuus, jolla paitsi voisi saada suunnatonta merkitystä aikaan niin joka myös on moraalinen loukkaus niitä kohtaan, joilla ei ole mitään. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on (valitettavasti) oltava, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että rikkaiden pitäisi Roope-Ankan tapaan sukellella kultakolikoissa toisella puolella, kun toisella puolella lapsi ja äiti nääntyvät nälkään, tai eivät saa sairaalahoitoa, kun ei ole vakuutusta.

 

Omituista vedota siihen, että monet rikkaat ovat tehneet rikkauksiensa eteen kovasti töitä, sillä vaikka näyttelijät/muut rikkaat ovatkin saavuttaneet menestyksensä pitkän työn kautta, niin kyllä sitä monessa muussakin ammatissa joutuu tekeen pitkää päivää töitä, raskasta työtä, ja jopa kahta työtä, eikä siitä saa elämänsä aikana sen kummempaa kiitosta (toisin kuin näyttelijät), eikä mitään hyvää palkkaa (toisin kuin näyttelijät). Siksihän sitä kahta työtä täytyy tehdä, kun ei yhdellä työllä ruokita lapsia, kun palkka on huono. Näytteleminen ei ole edes mitään raskasta työtä, verrattuna fyysisesti raskaisiin töihin, joista siitä huolimatta saa paljon pienempää palkkaa, kuin Hollywoodissa.

 

Onko tavoitteenasi siis, että palkkaa maksettaisiin työssä kulutetun energian mukaan? Moraali on muuten eri asia kuin moralisoida. Lopuksi voinet kertoa missä olet oppinut niin paljon näyttelijöiden työstä ja mitä siihen kuuluu? Samalla voinet kertoa mihin kohtaan laitettaisiin se raja, että jos tienaa näyttelemällä enemmän kuin se raja, täytyisi alkaa antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen? Ja vaikka tämä nyt onkin leffa-alaan liittyvä foorumi, niin ole hyvä ja kerro millä tavalla voi oikeutetusti tienata paljon rahaa, vai onko sellaista olemassakaan?

 

Uskoisin Resurssin tavoittelevan sellaista universaalia palkkausta, jossa työssä A palkka EI voisi olla tuhatkertainen verrattuna työhön B -- ottaen huomioon elinympäristön ja tietynlaisen palkkaminimin. Tosin ketju lähti liikkeelle siitä ajatuksesta, että vaikka se palkka voisikin olla tuhatkertainen, niin kuitenkin sen tuhatkertaisen palkan omaavan tulisi harjoittaa nöyryyttä ja kohtuutta tiettyyn pisteeseen asti.

 

En missään ole oppinut näyttelijän työstä, mutta väitätkö, että se on fyysisesti raskasta työtä?

"Samalla voinet kertoa mihin kohtaan laitettaisiin se raja, että jos tienaa näyttelemällä enemmän kuin se raja, täytyisi alkaa antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen"

Johan Elvis tähän vastasi. Mutta sanotaan, että jo se on liikaa, jos tienaa vuodessa miljoona dollaria. Ja Will Smith tienasi viime vuonna 80 miljoonaa dollaria.

 

Tässä se ongelma onkin (hitto vie olsii vaan pitänyt pysyä poissa tästä ketjusta alun perinkin, sillä niin naaivi oli jo aloituskin). Miksi ihmeessä jonkun tietyn ihmisryhmän pitäisi harjoittaa nöyryyttä ja kohtuutta? Ei sitä muutkaan harrasta. Te haluatte jotain, mikä on täysin ihmisluonnon vastaista.

Ja mikä tämän tavoitteena on? Saada enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen? Tasoja tuloeroja? Kuinka monta yli miljoona dollaria vuodessa tienaavaa näyttelijää Hollywoodissa on?

Tietenkään en väitä, kun en siitä mitään tiedä. Ja aika turhaa on sinunkaan väittää, jollet tiedä.


Vielä täytyy lisätä, kun ei tunnu muu kuin rautalanka kelpaavan:
Ajatelkaa asiaa toiselta kannalta. Sadattuhannet suomalaiset lottoavat viikoittain saadakseen loton päävoiton. Lähes aina joku sen voittaa. Joskus useampi, joskus yksi. Kuulostaako epäreilulta? Kuinka moni lottovoittaja on antanut voittonsa hyväntekeväisyyteen? Tai edes suuren osan siitä, sillä harvemmalla suomalaisella kai loppujen lopuksi olisi tarvetta jättipotin rahoille. Vertaus kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta ajatelkaa kuinka moni pyrkii jatkuvasti samaan tilanteeseen kuin Will Smith? Kuinka moni heistä onnistuu?

Tämän koko "ongelman" ydin on loppujen lopuksi elokuvien loppukäyttäjät. "Kaikki" ympäri maailmaa haluavat nähdä sen Will Smithin uusimman, olisi se sitten miten paska hancock tahansa. Eli ympäri maailmaa katsojien rahat kerääntyvät niihin muutamaan kassakirstuun Hollywoodissa sen sijaan, että käytäisiin katsomassa eurooppalaisia, afrikkalaisia, aasialaisia jne elokuvia. Samalla amerikkalaiset saavat tuputettua omia arvojaan kaikkialle paljon tehokkaammin kuin millään muulla tavalla. Sitten peräänkuulutetaan näytteijöiden (niin, miksi vain näyttelijöiden, eikä ohjaajien, vaikka Spielberg tienasi enemmän kuin Smith) moraalia :hitme: Kohta samat ihmiset ovat vaatimassa moraalia Ikean tai Inditexin omistajilta, vaikka itse tyrkyttävät rahojansa heille saaveittain.

 

Muista ihmisistä välittäminenkö sitä on?

On kieltämättä surullista, että näet kohtuuden ja edes jonkinlaisen nöyryyden harjoittamisen ihmisluonnolle vastaisena. Sehän tässä se avainongelma varmastikin näiden superrikkaidenkin osalta on, että osa meistä ei pysty käsittämään miksi minkäänlaisten kulutustottumusten ja omaisuuden haalimisten pitäisi olla millään muotoa väärin -- kun siinä ei kuitenkaan vahingoiteta ketään.

 

Älä nyt Elvis viitti puhua paskaa. Voinet varmaan itsekin myöntää, että äititeresamaisia ihmisiä on aika harvassa, mistä voinee vetää johtopäätöksen, ettei sen kaltainen toiminta ole ihmisluonnon mukaista. Tee vaikka polli tällä foorumilla siitä, kuinka paljon ihmiset antavat hyväntekeväisyyteen rahaa, tekevät vapaaehtoistyötä jne. Varmasti monet muistavat, että "annoin joo siihen lippaaseen joulukuussa kaikki taskunpohjalla olleet 2,40 euroa". Joku voi jopa ylpeänä kehua ostaneensa huussin Ruandaan kirkon toisenlaisena lahjana, mutta siinä kaikki.

Mutta ihmisluonnon mukaisena näen kyllä sen, että vaaditaan muilta sitä mitä ei olla itse valmis tekemään. Ei se riitä, kun sanoo, että "jos mä tienaisin 2 miljoonaa dollaria vuodessa, antaisin varmasti toisen pois". Se on paskapuhetta. Aloita siitä, että "jos mä tienaisin 2500 euroa kuukaudessa, antaisin 500 euroa aina pois". Silloin puhutaan nöyryydestä. Sillä että muutama kymmenen tai sata hollywoodilaista kuluttaa ja törsää niitä miljooniaan ei ole mitään merkitystä verrattuna siihen miten sadat miljoonat ihmiset törsäävät satasiaan.

 

Äläpäs nyt vedä mielipiteistäni ääriversioita kommentteihisi. Olen ties kuinka monta kertaa jo tässäkin ketjussa sanonut, ettei todellakaan tarvitse olla äititeresamainen, ettei se hyväntekeväisyyteen rahansa kaataminen ole se tärkein asia, ja että elämästä saa nauttia. Tässä ollaan puhuttu edelleenkin kohtuudesta, jonka sinä ilmeisesti sitten haluat vetää samaksi kuin, että pitää elää kuin Gandhi.

 

Ei vaan, ettei pidä vaatia jotain tiettyä ryhmää toimimaan tavalla johon muut eivät olisi valmiita. Tässä tapauksessa olemaan kohtuullisempia kuin muut. Kai se on se sama vanha "kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain tasa-arvoisempia kuin muut". Mua oikeasti ihmetyttää EtP, ettet näe tuota epäkohtaa, vaikka olet ilmeisen sivistynyt

 

Pyritkö tällä nyt siis viestimään, että on ihmisluonnolle tyypillistä haluta aina vain enemmän ja enemmän ilman, että raja tulee koskaan vastaan? Toisin sanoen, tilanne, jossa aiemmin kohtuutta (ilmeisistä syistä) harjoittamatta jättänyt peruspulliainen äkkirikastuisi, niin hän ei kokisi missään vaiheessa edelleenkään, että kohtuutta pitää harjoittaa?

Kyllä minä sen epäkohdan näen, ja tämän ketjun pointtihan on tuoda juuri esille, että se on epäkohta. Ihan sivuhuomiona vaan koen tarpeelliseksi huomauttaa, että tosiaan itsekin toteat, että tämä on epäkohta -- eli tavallaan ymmärrät minun ja Resurssinkin pointin.

Kyllä, ihmisluonto on hyvin pitkälle itsekkyyden hallitsema -- itsesuojeluvietti on luonnollisesti (no pun intended) vahva. Kuitenkin se on selkeää, että sivistyneessä maailmassa on erilaisia ihmisiä. On niitä, jotka ymmärtävät ihmisluonnon epäkohdat ja haluavat elää toisin, paremmin, sekä niitä, jotka eivät niin tee, eivätkä välttämättä edes tiedosta samaa mitä tämä toinen oppikunta. Toki myös näiden kahden väliltä on sitten ihmisiä, mihin suurin osa meistä sijoittuu.

Superrikkaat vaan erottuvat joukosta siten, että heillä on niin suuri määrä rahaa, että sillä voi saada aikaan jotain. Toisaalta heillä on myös niin suuri määrä rahaa, että he pystyvät ostamaan kaiken tarpeellisen ja päälle, ja silti heillä on ylimääräistä rahaa tolkuttomasti. Osa heistä käyttää tämän ylimääräisen rahan ostoksiin, joita he eivät välttämättä edes hyödynnä ja jotka ovat vain jetset-elämäntyyliin kuuluvia turhakeomistuksia.

Se mitä minä olen yrittänyt tässä pohtia ja toivoa on se, että näiden superrikkaiden olisi suotavaa pyrkiä kohtuuteen (edelleen hyvään elämään, mutta elämään jossa merkittäviä rahasummia ei käytetä asioihin, jotka tavallaan sylkevät toisen ääripään, köyhien ja sairaiden, naamalle) ja tiedostaa se, että tulee vaihe missä rahaa on 'tarpeeksi'. Tässä tulee sitten vastaan juuri tämä, että jotkut elävät ihmisluontonsa mukaan ja jotkut eivät. Eihän kukaan voi esimerkiksi saada Donald Trumpia muuttamaan elämäntyyliään, ja tämän ketjun tarkoitus onkin kai vain tiedostaa epäkohdan olemassaolosta.

 

Ja lainaisin ja korostaisin vielä edellisellä sivulla olevaa ElvisThePelviksen mainiota ja tyhjentävää esimerkkiä, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle:
"Mutta kun siitä suhteellisuudesta puhuttiin, niin mietippäs asiaa niin, että niistä joista oma elämäni tuntuu "rikkaalta", niin miltä kyseisistä henkilöistä tuntuu Donald Trumpin elämä. Ehkä kuitenkin siinä on "pieni" ero, joka alkaa siitä, että jos minä antaisin puolet omaisuudestani pois, niin olisin huomenna asunnoton. Jos Donald Trump antaisi puolet omaisuudestaan pois, niin A) sillä omaisuudella saataisiin oikeasti jotain aikaan ja B) Donald Trumpin elämä ei muuttuisi mitenkään.

Ylläoleva Elviksen lainaukseni on se minunkin alunperäinen pointti. Että tarviiko vieläkin vääntää rautalangasta, kun ei tunnu menevän tämä pointti perille? Yleensä tämä pointti menee perille, kun olen jutellut ihmisten kanssa, mutta täällä se tuntuu menevän perille vain harvoille, vaikka se vielä on moneen kertaan sanottu eri tavalla. Jollain muulla foorumilla elokuvatähtien moittinen näistä rikkauksista menisi varmaan paremmin perille, kuin täällä, jossa halutaan pitää omien suosikkinäyttelijöiden puolia, koska ollaan niiiiin elokuvafania. No olen minäkin elokuvafani.

 

Tarkoitatko Resurssi nyt tuolla asioiden perille menemisellä sitä, että asiat ovat ymmärretyt vasta, kun kanssasi ollaan samaa mieltä ja myötäillään ja nyökkäillään mielipiteillesi? Minusta se on naiivia ajattelua ja pistää ihmettelemään, miksi edes tämän ketjun pistit pystyyn, jos et ymmärrä, että kanssasi voidaan olla myös eri mieltä.

 

No ei se asia tunnu menevän perille, kun tuo perusajatus ja ketjun pointti sivuutetaan koko ajan. Tuo edelliseen viestiini laittamani Elviksen lainaus on niin tyhjentävä, ettei siihen ole mitään lisättävää, ja ihmetyttää, jos ei mene perille, että mattimeikäläisen ja Will Smithin palkoissa on niin mielipuolisen järkyttävän suuri ero, että on oletettavaa, että Will Smith olisi velvollinen laittamaan paljon rahoistaan hyväntekeväisyyteen. Se on ihan totta, kuten Elviskin sanoi, että en minäkään tarkoita, että Hollywood-tähtien pitäisi kaikki antaa hyväntekeväisyyteen, mutta omaisuuden käytöstä heijastuva pröystäily on tarpeetonta. Rahaa käytetään ikään kuin vain sen takia ylellisempiin tuotteisiin, kuin tavis, koska niin kuuluisi muka tehdä, koska on tavista huomattavasti rikkaampi, siten että rikas tähti aattelee "Ohan mulla varaa!". Tarkoitan tällaista rahankäyttöä: http://www.v2.fi/uutiset/viihde/1888/Madonna-juo-vain-pyhaa-vetta/ "Popin supertähti Madonna tuhlaa 10,000 dollaria kuukaudessa pyhään veteen."

Ja olen siis myös tätä mieltä, kuten Elvis kirjoitti: "Huom! tässähän ei ollut kyse siis mistään pikkuturhakkaiden väärinolemisesta (tottahan toki sitä saa hemmotella itseään), vaan tosiaan esimerkiksi siitä, että ostellaan useita kartanoita ja järjettömän hehtaarimäärän omaavia tiloja (joilla ei edes olla) ja sullotaan autotallit täyteen yli 250 000 euron autoja, joilla hädin tuskin ajetaan."

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin koin tarvetta avata keskustelun tästä asiasta, koska näistä Hollywood-tähtien mielipuolisen suurien palkkojen vääryydestä ei juuri puhuta, eikä olla täälläkään kai pahemmin puhuttu. Ja on se ainakin keskustelua herättänyt. Ja koin tarvetta avata keskustelun, koska Hollywood-tähdet tuntuvat olevan jollain ihme jalustalla, joita ei voisi arvostella. Heitä vain ihaillaan.

 

Jos ajatellaan että henkilöllä on kaksi uravaihtoehtoa: hollywoodiin halutuksi näyttelijäksi vs. postinjakajaksi niin eiköhän noiden urien tavoitetienestit ole jo ihan eri luokkaa. Ei siinä mitään onnea tarvita jos markkinatalous on pitänyt huolen siitä että toisessa tienaa parhammillaan miljoonia (ja huonoimmillaan ei mitään) ja toisessa palkka on sitten esim. 2500e/kk.

 

Niin, koska kyseessä ei ole mitenkään mistään muustakaan ansiotyöstä eroava asia.

Ja jos joku väittää kirkkain silmin että parhaiten palatut näyttelijät on päässeet pelkästään onnella niille liksoille niin halleluuja. Ei voi ilmeisesti ajatella että lahjakkuudellakin on joskun ainakin pienenpieni osuutensa asiaan.

Noh, aivan turha keskustelu koska sama keskustelu voidaan käydä kaikista ammateista. Miksi rollarit ja Madonna edelleen kiertävät rekkoineen maailmaa, tuhovat ilmastonkin hiilidioksidipäästöineenkin. Liput konsertteihinkin maksavat tuhottomasti, eikö niillä ole jo riittävästi rahaa? Uusia levyjäkin tekevät ja haluavat että levyyhtiöt maksavat niille liksaa, luulisi pelkän hyvän mielen siitä, että saa tehdä mitä haluaa riittävän.

 

Sanot näkeväsi mainitun epäkohdan, mutta vastauksesi puhuu aivan toista. Miksi moraalinen vastuu on vain niillä harvoilla jotka tienaavat paljon vaikka aivan tavalliset työläiset pystyisivät massana antamaan paljon enemmän?

Jos nyt otetaan vaikka aiemminkin esimerkkinä käytetty Will Smith; jos odotat hänen antavan vaikka puolet tuloistaan pois (40M) saman rahan saamiseen tarvitaan ehkä 10k - 30k duunaria jotka antaisivat satasia omasta palkastaan kuukausittain. Kummankaan uhraus ei varmaan muuttaisi radikaalisti heidän elämäänsä, mutta silti vain toisella on mielestäsi moraalinen velvollisuus siihen. Miksi?

Pienituloisen ihmisen kannalta on täysin merkityksetöntä kuinka paljon joku rikas tienaa. Hyvinvoinnin kannalta tuloerojen suuruus ei ole minkäänlainen ongelma. Ainoa merkittävä seikka on se, että tuloasteikon alapäässä oleva pystyy elämään ns. hyvää elämää. Tämä siis valtion sisäiseen tulojakoon liittyen, muunlainen hyväntekeväisyys olkoot jatkossakin vapaaehtoista (tuskin harjoittaisin itse vaikka rahaa olisikin).

 

Voi v****u Resurssi. Ajatteletko ollenkaan mitä sanot tai kirjoitat? Kai sen nyt jokainen ymmärtää, että kaikki ei ole silloin kohdallaan, jos joku tienaa 80 miljoonaa vuodessa ja toinen elää katuojassa. Eiköhän se nyt ihan oikeasti ole kaikille selvää. Mutta se, että tämmöinen asia ratkaistaisiin sillä, että se 80 miljoonaa tienaava antaisi rahojaan hyväntekeväisyyteen joko hyvällä tai pahalla, on todella naiivia. Etkä ole vieläkään vastannut kertaakaan siihen, miksi vain heidän pitäisi tehdä asialle jotain?

 

Enkö? Vastasin siihen mm. edellisessä viestissäni. Lue se uudestaan, ei jaksa kirjoittaa koko ajan samaa juttua uudestaan. Johan sen sanoo maalaisjärkikin, että jos toinen tienaa 80 miljoonaa dollaria vuodessa, ja toinen vaikka 20 000 €, niin se lahjoittaa enemmän, jolla on mistä antaa. Kumpi se on? Mieti sitä. Sillä kuten Elvis sanoi "Ehkä kuitenkin siinä on "pieni" ero, joka alkaa siitä, että jos minä antaisin puolet omaisuudestani pois, niin olisin huomenna asunnoton. Jos Donald Trump antaisi puolet omaisuudestaan pois, niin A) sillä omaisuudella saataisiin oikeasti jotain aikaan ja B) Donald Trumpin elämä ei muuttuisi mitenkään."

Jos tarkoitat "heidän" -sanalla pelkästään Hollywood-tähtiä, niin samat sanat pätevät myös hulluja rahoja ansaitseviin urheilijoihin ja muusikoihin jne. Mutta tämä on elokuva-aiheinen palsta. Jos tarkoitit "heidän" -sanalla, että miksi vain rikkaiden pitäisi antaa hyväntekeväisyyteen, niin en ole sanonut, että "vain" heidän pitäisi. Vaikka kuten Sir Filmipätkä kirjoitti, olen joskus epäileväinen keräysten suhteen, meneekö rahat todella oikeaan osoitteeseen.

 

Siis ihan todella tosissasi olet sitä mieltä, että vain miljonäärien tulisi osallistua jotenkin hyvinvoinnin takaamiseen kaikille ihmisille? Mitään muuta en tekstistäsi ikävä kyllä löydä. Tavalliset tallaajat voivat siis huoletta tuhlata rahansa kuten parhaaksi näkevät, kunhan ne hiton miljonäärit antavat tuloistaan riittävästi hyväntekeväisyyteen? Sekö on todellakin pointtisi?

Ja eikö se jo mene jakeluun, että niitä 20000 vuodessa tienaavia on satatuhatta jokaista miljonääriä kohti. Eli kummallakohan ihan oikeasti olisi mahdollisuus vaikuttaa asioihin? Nyt vaikuttaa siltä, että sua vaan vituttaa kun jotkut tienaavat niin paljon enemmän kuin sinä.