Ulkomaisia leffoja (osa 1/2): The Wedding March (1928) Erich von Stroheimin ohjaama Häämarssi kuuluu kaikille "nämä elokuvat sun pitää nähdä" -listoille joihin vaan mykkäelokuvat huolitaan. Siihen nähden tämä klassikkosineettiä kantava teos oli katsomiskokemuksena karvas pettymys. Tarinassa seurataan kuninkaallisen suvun vesan yritystä rakastua ja päästä avioon. Teos ottaa kantaa kuninkaallisten ja rikkaiden tapaan ostaa avioliittoja, joissa jompikumpi osapuoli saa myötäjäisiksi vastinetta ja henkilöt itse rakkaudettoman liiton. Elokuvan heikkous mielestäni on sen tylsyys ja jonkinlainen jäykkyys. Tarinankerronta on erittäin jäykkää Spoiler (esim. kohtaus Corpus Christi -juhlasta, jossa "rakkaus" kehittyy päähenkilön istuessa ratsailla ja tytön tuijotellessa häntä. Leikataan staattisia ihmisiä jatkuvasti edestakaisin..) eikä siinä tapahdu tarpeeksi vaihtelua. Toki elokuvalla on hetkensäkin (esim. puistokohtaus), mutta malliltaan se on kuninkaallista/yleellistä loistoa pursuava ja pelkästään siihen perustuva jääden huomattavan etäiseksi. Jokin elämän normaaliutta ja yksityiskohtaisuutta - tai ainutlaatuisuutta korostava ote (=luonnollisuus) on kokonaan poissa. --> Täten elokuvan katsoo vain elokuvasivistyksen nimissä. Nosferatu: Phantom der Nacht (1979) Toivottavasti en menettänyt mitään, kun katsoin ensiksi tämän uusintafilmatisoinnin ja jätin Murnaun mykän version vielä odottamaan. Nosferatu on Herzog/Kinski kaksikon kauhuelokuva ja toinen yhteistyö. Kokonaisuutena kaunis teos, jossa on mukana myös tyhjäkäyntiä: seitsemännessä chapterissa nähdään elokuvan (maisemallisesti) hienoimmat hetket. Kohtaus tuntuu turhalta alkupuolella elokuvaa, mutta toimii siirtymänä osana päähenkilön tekemää matkaa ennen kuin Draculan linna kirouksineen saavutetaan. Taustalla soi Wagner, aah..!
Who's Afraid of Virginia Woolf? - Olipas tämä vallan erinomainen tekele. Tunnelma oli heti mahtava ja sekin vain tiivistyi koko elokuvan keston ajan. Taylor ja Burton pääparina on ilmiömäinen eikä se toinen pariskuntakaan häviä kuin aavistuksen verran vain. Tarinahan on yksinkertainen ja tässä seurataankin vain "leppoisia" juhlienjatkoja joissa juodaan lisää kekkulivettä. Dialogi on todella herkullista. Hieno kokemus. Max - Kiva leikkisä kuvaelma siitä miten vielä nuori Hitler vielä kamppailee taiteen ja politiikan välillä. Juutalainen taidekauppias yrittää saada Hitleriä maalaamaan kankaalle sen mitä Aatu tuntee sisällään, mutta ehkä se poliittinen tie on sitten viettelevämpi .. ei tiedä miten käy! Noah Taylor Hitlerinä oli hieman liian nyysö, mutta onneksi puhetta pidettäessä pääsi esikuvansa tasolle. The Offence - Sean Connery on karvakauluksinen poliisi, jossain englannin ylämailla. Pikkukylän arkea kauhistuttaa 12 vuotiaan tytön raiskaus, mutta järkyttynein lienee itse kyttä Connery joka menee teloo epäillyn sairaalakuntoon. Synkkä elokuva kuin mikä. Perhanan ärsyttävästi jätti myös paljon katsojan ratkottavaksi.
Myyntitykit (Glengarry Glen Ross) Myyntikisa uhkaa tiputtaa tonttikeinottelijoista heikoimmin pärjäävät, joten ahdistus myyntimiesten keskuudessa on taattu. Näytelmäperäisyys on vahvasti läsnä, muttei voimakkaan toimivan dialogin ja hyvien näyttelijäsuoritusten keskellä haitaksikaan ole. Vimma ja pienimuotoisuus yhdistyvät tässä oivasti. ½ Short Cuts - oikopolkuja Yksi Altmanin parhaista. Suuri hahmojoukko on tasapainotettu hyvin ja aurinkoisen värikäs Los Angeles luo oivan taustan tapahtumille. ½ Sisäkuvia (Interiors) Varhaisempaa vakavaa Woody Allenia. Perheen sisäisten suhteiden solmuissa riittää puitavaa, mutta niin vain keskusteluista on saatu kiehtovaa seurattavaa. Loppuvaiheessa isän uusi morsian tuo mukaan virkistävää kontrastia. Bergmanin vaikutus Alleniin elokuvantekijänä on nähtävissä tässä vahvimmillaan.
The Scarlet and the Black Loistava ja tiivistunnelmainen elokuva joka jaksaa viihdyttää joka kerta. Gregory Peckin ja Christopher Plummerin tiukkaa vääntöä. Hyvät musiikit sopii elokuvaan täydellisesti ja pitää tunnelman yllä. Ihmeellistä että tämä tv-elokuva on aika tuntematon, sen verran hyviä roolisuorituksia ym. tässä mielestäni on. 5/5 28 Weeks Later Ei yllä mielestäni ensimmäisen tasolle, mutta toisella katselukerralla mielestäni kumminkin parani, hyvä pätkä tämäkin. Parempaan tässä olisi ollut aineksia jos oltaisiin jätetty vähän turhaa viihdettä pois. 3.5+/5 Eastern Promises Tämä oli paljon parempi kuin muistin. Hyvä muuttui todella hyväksi!! Erittäin hyvä elokuva. Mortensenin viileetä käytöstä oli ilo seurata ja koskakohan saadaan jatko-osaa tästä..Innolla jään odottamaan! 4,5/5
Broadway Danny Rose Tuttuun Allen-tyyliin kaikenlaista pikkuhauskaa oli tähänkin hupailuun saatu mukaan. Ei komediallista Allenia kuitenkaan aivan parhaimmillaan, mutta oma viehätyksensä tässä oli. ½ Kahakka kannella (The Breaking Point) Kovin tutusta lähtöasetelmasta (veneenomistaja joutuu tekemään hämäräkeikkaa) saatiin yllättävän paljonkin irti. Päähenkilön perheellisyys ja tätä kautta vähän totutusta poikkeava suhde kohtalokkaan naisen kanssa toimi ja John Garfieldin päähahmossa oli sopiva ripaus paskiaista. ½
Tällä kertaa uusinnan saivat: Buffalo Soldiers Todella hyvä leffa. Elokuva kertoo länsi-saksassa olevan sotilastukikohdan tapahtumista. Mikään ei ole tässä elokuvassa ennalta-arvattavaa. Loistavaa! 4½/5 The Beast of War Raaka kuvaus tapahtumista jotka sijoittuu neuvostoliiton miehitysoperaatioon afganistanissa, tarkemmin tankista joka tekee tuhojaan. Hyvä elokuva. 4/5
Rendition - poikkeuksellinen luovutus Parilla risteävällä tarinalla onnistuneesti kerrottu vahvatunnelmainen terrorisminvastaisen kamppailun kritiikki, jossa eri osapuolet saavat varsin tasaisen kohtelun. Elokuva on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksi kerronnallistekninen ratkaisu (sen kyllä huomaa elokuvaa katsoessaan) parhaimmillaan onnistuu parantamaan kokonaisuutta. Hoodin tyylissä on ripaus samaa kuin viime vuosina Väli-/Etelä-Amerikasta nousseilla ohjaajilla (Meirelles, Iñárritu), saapa nähdä mitä Wolverinesta tulee. Kesäyön seksikomedia (A Midsummer Night's Sex Comedy) Elokuvan tunnelma oli kyllä mukavan kesäinen, mutta muutoin seksikomedia sijoittuu Allenin tuotannossa heikkotasoisempien elokuvien joukkoon. Huumori oli vaisua kuten suhdevenkoilutkin. - Hellyyden ehdoilla (Terms of Endearment) Monessa suhteessa tovi sitten katsottua Teräskukkia muistuttava elokuva, mutta vähemmän herttasarjamainen ja samalla myös sitä parempi. Jack Nicholsonin astronauttihahmo toi soppaan mukavasti piristystä ja muutoinkin Nicholsonin ja Shirley MacLainen hahmojen suhteen kuvaaminen oli elokuvan vahvuuksia. ½
The Silence of the Lambs ***** Tää on näitä viiden tähden klassikoita, josta on turha mitään itsestäänselvyyksiä ladella. Hannibal *** Ridley Scottin näyttävä ohjaus ei peitä sitä tosiseikkaa, että tarina laahaa, rytmitys on kateissa eikä jännityksestäkään ole oikein mitään tietoa. Julianne Moore on hyvä näyttelijä, mutta olishan se ollu hienoa, jos hänen tilallaan olisi ollut se ainoa oikea Clarice Starling eli Jodie Foster. Musiikeista plussaa. Varsinkin ooppera kohtaus oli hieno. Red Dragon **** Paljon viihdyttävämpi ja jännittävämpi kuin Hannibal. Välillä päästiin jopa TSoF:n tunnelmiin. Ralph Fiennes oli aivan huikeassa vedossa, ja muutkin laatunäyttelijät olivat omalla hyvällä tasollaan.
Star Wars: The Phantom Menace Näin vasta toisen kerran. Toimi toisaalta paremmin kuin aikoinaan ensi-illassa, nyt kun on jo tottunut nyky-SW:hen ja tiesi, mitä odottaa. Nyt jopa niin sanotusti "tuntui Tähtien Sota -elokuvalta". Komean näköinenhän tämä on, visuaalisuuteen panostaminen ja mielikuvituksen käyttäminen todellakin näkyy. Vanhat kunnon lasermiekat viuhuivat kovasti ja sehän oli jees, varsinkin matsi Darth Maulia vastaan oli siistiä katseltavaa. Ja sitten taas toisaalta. Oliko se Anakin "Jipii" Skywalker todella alun perinkin NOIN vitu... uskomattoman ärsyttävä kakara, vai onko Yrjö muuttanut roolia digitaalisesti jälkeenpäin? Ja tämän nulikan johonkin rallikisaan osallistumisesta, joka kestää suhteessa aivan liikaa, pitäisi jaksaa kiinnostua :sleep:. Monessa kohtaa korni dialogi ei ainakaan auta asiaa. Har Har Blinks, vaimikäsenytoli, on tietenkin sitten vielä ihan omaa luokkaansa kyseenalaistamaan Yrjön oletetun nerouden. Käsittämätön ratkaisu heittää tällainen mukahauska friikki/pelle keskelle maailman ehkä kuuluisinta elokuvatarinaa törmäilemään. Huono, surkea veto. Kokonaisuutena tästä sai nyt kuitenkin vähän enemmän irti kuin ensimmäisellä kerralla, laitetaan 3/5.
Pathfinder Pitkän aikaa tämänkin kansikuvaa oon katsellu,jotenkin tyylikäs ja mielenkiintoa herättävä. Joten odotin edes jonkinlaista tyylikästä miekkojen kolistelu leffaa,äskettäin hommasin Beowulfin ja ajattelin että tämäkin voisi olla hyvä. Mutta oli kyllä niiiiin keskivertoa,ellei jopa huonompaa.kuvaustyyli ja värimaailma olivat mielestäni oikeastaan ainoat hyvät asiat. Juoni oli sitä perus kauraa,oli pikkaisen 300,Tarzanin kasvatus oppia kun apinat kasvattavat valkoista. Näytteleminen oli juostenkustua, lavasteet ( jos näitä voi edes lavasteiksi kutsua) oli aika halpaa,pari risumajaa keskellä ei mitään. Eli kyllähän tän katsoo mutta ei kannata paljoa odottaa. :sleep::sleep::sleep:/5 The X Files: I Want to Believe Mäkin halusin uskoa tähän leffaan,mutta ei tätä voi edes X-Fileksi sanoa. Ei tätä voi edes hyväksi elokuvaksi,oli sen verran löysää meininkiä.Tämä oli vähän kuin Chris Carter olisi ollut Haluatko miljonäärissä,sinulla on enää yksi oljenkorsi käyttämättä joten haluatko tehdä viimeisen X-Files leffan??? Jos olisi vaihtanut Mulderin, Scullyn ja Skinnerin pois, tämä olisi ollut kuin mikä tahansa keskinkertaisuus. Ainoa mikä oli mielestäni hyvää oli ex-pedofiili/pappi Billy Connolly. Pikkaisen laitetaan vähän outoa meininkiä niin sitä ei voi kutsua X-Files leffaksi ainakaan mun mielestä,paska lopetus hyvälle leffalle.Ei porukka halua nähdä Mulderia ja Scullya pussailemassa,joten en voi tätäkään suositella. :thumbsup::thumbsup::thumbsup:/5
Longford Tosipohjaisen draaman nimirooli on kuin luotu Jim Broadbentille ja hienosti mies sympaattisena idealistiloordina suoriutuukin. - Arjen kulissit (Imaginary Heroes) Isoveljen itsemurha nostaa perheen sisäiset ristiriidat pinnalle. Pitkälti onnistunut draama. Ongelmana oikeastaan vain se, että juuri tällä tyylillä ja vastaavan tunnelman sisältäviä vastaavanlaisia elokuvia on tehty jo varsin monta, eikä Arjen kulisseilla lopultakaan ollut tarjota paljoakaan omaa, jolla joukosta erottuisi. Tyylilaji kuitenkin miellyttää, joten tuli tämänkin parissa viihdyttyä. ½ Operaatio "Elokuvantekijä" (Operation Filmmaker) Surkuhupaisa dokumentti siitä, miten maailmanparannuksella ei aina välttämättä olekaan aivan toivotunlaisia seurauksia. MTV:llä esitelty epätoivoinen irakilainen elokuvaopiskelija saa aikaan idean kustantaa poika Tsekkeihin avustamaan jenkkileffan teossa. Tyyppi osoittautuukin lopulta melkoiseksi vempulaksi, jolle ei työ oikein maistu. ½ Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset (Monsieur Ibrahim et les fleurs du Coran) Lämminhenkinen kasvukertomus juutalaispojan ja vanhan muslimikauppiaan ystävyydestä. 60-luvun svengaava Pariisi on kuvattu mainiosti ja runsas aikakauden musiikin käyttö toimii erinomaisesti. +
Eilen illalla tuli katsottua Shoot 'Em Up,oli kyllä helvetin hyvä. Oli niiiiiiin yliammuttua meininkiä mutta se oli tehty tyylillä,ei siis haitannut yhtään. Luoteja lensi niin oerkeleesti ja ruumiitakin tuli vuorellinen,eli jos tykkää tyylikkäästi ylimenevästä toiminnasta niin tässä on seemoinen.Taustalla jyrää AC/DC ja luodit viuhuu ja porukkaa kuolee,täytyy katsoa ens kerralla kotiteatterin kera eikä klo.12 yöllä kuulokkeet päässä. +/5 Muija kävi äsken leffassa kattomassa kahden vanhemman likan kanssa madagascarin, joten jäin kotiin nuorimman 2v tytön kanssa. Mitäs sitä muutakaan kuion volumet kaakkoon ja Rambo 3:n koneeseen,on se kyllä hyvä pätkä. +/5
Hehe, vanhemmat likat menee katsoon piirrettyjä äidin kanssa ja nuorin jää katsoon iskän kanssa Ramboo... :thumbsup:
Quills - 2002 viimeeksi tämä on katsottu ja silloin pidin kovasti. Ei ole mielipide muuttunut vuosien aikana, sillä tarina on edelleen kiva ja roolisuoritukset hienoja. Michael Caine on oikein ihana, kylmänä Tohtorismiehenä ja Geoffrey Rush on elementissään niljakkaana kirjailijana. The Money Pit - Tässäpä yksi kasarikomedia jota en ole koskaan nähnyt kokonaisuudessaan, mutta muutamat hauskat kohdat aina olen onnistunut telkkarista bongaamaan. Nyt kun viimein tämän kokonaan katsoi niin olihan se tyypillinen aikansa tuotos, niin hyvässä kuin pahassa. Mainiot slapstick-kohtaukset kuitenkin nostavat elokuvan pisteitä kummasti.
The Sentinel (1977) Ilmeisesti jonkinlaiseen menestyskirjaan perustuvassa leffassa nuori ja kaunis malli muuttaa suureen vuokra-asuntoon ja huomaa hiljalleen naapureidensa olevan varsin erikoislaatuista porukkaa. Yläkerrassa ikkunan edessä vartioiva sokea pappi ja oudot tapahtumasarjat alkavat viitata talossa piilevän jotain saatanallista... ja diipadaapa. Polanskin Vuokralaista ja Rosemaryn Painajaista Manaajaan sekoittavan kauhujännärin näyttelijälistaus on nykysilmin vakuuttava, mutta esim. Christopher Walken ja Jeff Goldblum ovat leffassa vain pienissä sivurooleissa. Goldblumin ääni on kaiken lisäksi dubattu, ilmeisesti sitä pidettiin liian omalaatuisena silloin. Elokuva sisältää pari häiritsevän spookya kohtausta, komeaa kuvausta ja kivoja twistejä. Harmi vain, että pari potentiaalista shokkikohtausta on vesitetty. Myös pökkelö dialogi, paikoin ylidramaattinen musiikki ja tökkivä leikkaus latistavat osan elokuvan potentiaalista. Ei tää ollut hyvä eikä huono, mutta parin yllättävän groteskin kohtauksen takia kuitenkin uudelleenkatsottava pläjäys.
L.A. Confidential ****½ Kokolailla täydellinen elokuva. Ainoa mikä jäi vaivaamaan oli se vankilapako. Mistä ne pakeni, miten ne pakeni ja miksei edes Exley ihmetellyt ja kysellyt mitään asian tiimoilta. Candyman **** Eipä ollu tämän elokuvan teho kadonnu mihinkään. Pienenä poikana tämä jänskätti oikein kunnolla ja niin teki edelleen. Kauhuelokuvien ehdotonta kärkeä. Hidalgo **** Tässä oli mukavasti sitä kunnon vanhanajan seikkailufiilistä. Tarina nappasi heti mukaansa ja viihdytti hienosti loppuun asti. Viggo oli mies paikallaan ja hevonenkin oli sieltä parhaasta päästä. Desperate Measures *** Ihan ok toimintapätkä. Juoni aika epäuskottava, mutta Keaton on sentään kovassa kunnossa. My Date with Drew ***½ Symppis doku miehestä ja hänen yrityksestään päästä treffeille Drew Barrymoren kanssa. Stalag 17 **** Ei siellä vankileirillä nyt niin ankeaa ole. Mitä nyt hieman vakoojat ottaa päähän ja kaikki tietävät natsit ärsyttää, mutta muuten meno on aika lupsakkaa. Hyvät näyttelijät ja hauska dialogi ovat tämän klassikon kulmakivet. Phase IV ** Oiva nukutuslääke.
Ulkomaisia leffoja (osa 2/2): Uprising - kapina natseja vastaan (2001) Helkkarin hyvä aihe. Toteutus sitä samaa kuin tusinassa muussa samankaltaisissa leffoissa. Ei oikeastaan mitään omaperäistä. Lauantaina Teemalta tullut Pianisti teki sen paremmin. Orphée (1950) ½ 40-luvun lopun päivitys antiikin Kreikan legendaan. Pääosan esittäjä on runoilija Orpheus (Jean Marais), joka ihastuu salaperäiseen kuningattereen. Nainen edustaa katoavaisuutta ja ilmestyy aina harvakseltaan kuolevien äärelle. Elokuva on ikäisekseen selkeästi modernimpi - useassa kohdassa jopa surrealistinen - unohtumaton osa on seikkailujakso peilin läpi tuntemattomaan maailmaan sekä takaperin näytetty ylösnousu. Elokuva iskee luultavammin vain kaikista kovimpiin leffadiggareihin, jotka haluavat etsiä merkityksiä tapahtumien taustoille. Minusta ihan hyvä vanha ranskalainen elokuva. Les Yeux sans visage (1960) Georges Franjun ohjaama trilleri. Nuori nainen on menettänyt kasvonsa onnettomuudessa. Hänen isänsä - arvostettu kirurgi - on luvannut korjata tyttärensä kasvot. Onnistuakseen missiossaan kirurgin täytyy löytää kauniita nuoria naisia, joiden kasvot hän voisi siirtää tyttärelleen. Operaatio on vaikea... Silmät ilman kasvoja oli hyvä katselukokemus - klassikko, jossa yhdistyvät jännityselokuvan sekä eurooppalaisen film-noirin elementit. Tätä voisi toivoa Suomi-julkaisuun. Torn Curtain (1966) Revitty esirippu ei kuuluu ohjaaja Alfred Hitchcockin mestariteoksiin. Sitä vastoin se kuuluu mestarin Marnien tavoin hyvien ja onnistuneiden elokuvien joukkoon. Revitty on mielestäni Hitchcockin elokuvista kaikista lähimpänä James Bond -elokuvia: juonessa on vakoilutarina, matkataan paljon ja tuhmat saksalaiset häiritsevät Englannille tehtävässä tehtävässä. Elokuva sijoittuu Tukholmaan, Köpenhaminaan sekä Itä-Berliiniin. Päähenkilönä häärii Paul Newman, joka on naispääosan esittäjän (Julie Andrews) kanssa yhtälailla hukassa Hitchcockin otteessa. Heidän osalle ei synny samanlaista jännitettä kuin yleensä Hitchcockilla. Topaz (1969) Hitchcockin kolmanneksi viimeinen elokuva. Topaasi oli mielestäni aiempia saman ohjaajan elokuvia katsoneena selvä pettymys. Nyt ote ohjauksessa on kateissa. Elokuvan henkilöihin on vaikea samaistua (yksinkertaisesti pääosissa ei näyttele yhtää tähteä!) ja henkilögalleria pyörii suurena, hajanaisten sivuosanäyttelijöiden näytöksenä, eikä yhteenkään henkilöön ei tarpeeksi keskitytä. Joitakin ratkaisuja Spoiler (esim. se femme-fatalen l. Juanita de Cordoban ampuminen, lasinläpi viestin näyttäminen jne.) on helppo tunnistaa hitchcockilaisiksi. Kokonaisuutena valitettavan huono elokuva.
Jos puhutaan samasta asiasta, niin ... Spoiler Eiköhän Dudley Smithilla ollut jotain tekemistä asian kanssa. Tapaus saatiin näppärään päätökseen kun trio päästettiin karkaamaan ja siinä samassa rytäkässä ottamaan hengiltä. Exleyn ohella 'pidätyskeikalla' kun olivat juurikin nämä kaksi Dudleyn miestä, jotka jo aiemmin olivat jatkosijoittaneet todisteina toimivat haulikot mustien miesten autoon.
Juu, eiköhän se ollu Dudleyn tekosia, mutta siltikin hieman jäi hämäämään toi Exleyn reakointi tilanteeseen. Olis edes vähän ihmetellyt tapahtunutta. Sen verta terävä kaveri kuitenkin kyseessä, että koko homma olisi melkein selvinnyt helpommin tutkimalla sitä vankilapakoa. Tietenkin tarinaa haluttiin viedä tiettyyn suuntaan, mutta mielestäni tapahtuneen olisi voinut kertoa hieman paremminkin. Nyt se vaan niin kuin sivutettiin täysin ja toivottiin, että tarinan nopea eteneminen ja uusien asioiden selviäminen jättäisi tapahtuneen unholaan.