Energiankulutusmittari!

Cost Control tullut testattua Helenen kalibroituun mittariin. Tasaisella resistiivisellä kuormalla mittavirhe oli max 5% luokkaa. Muissa sähkölaitteissa virhettä tuli sitten jo paljon enemmän.

Ei mitannut myöskään kovin alas (matalia tehokulutuksia, yleinen ongelma).

 

Minulla on se lidlistä ostettu mittari ja siinä luvataan 5 % tarkkuutta jos
1. Jännitteen/sähkövirran harmoninen vääristymä < 15 %.
2. Tehokerroin > 0.2.

Olisin tarkistanut sen luotettavuuden lainaamalla mittaria sähkölaitokselta, mutta Oulun Energialaitoksen sivuilla on "kulutusmittarin lainasähköpostin" osoitteessa jokin ihme .fius - pääte. En saa sillä päätteellä kyllä lähtemään mitään sähköpostia ja tavallisella .fi - päätteellä ne ei vastaa mitään. Melkein luulis että tahallaan tehty mahdollisimman hankalaksi.:hitme:

 

"
Kulutusmittarin lainasähköposti: etunimi.sukunimi@oulunenergia.fius

Hannu Yrjänäinen,
puh. (08) 5584 3213
sähköposti: etunimi.sukunimi@oulunenergia.fi

Jukka Isteri,
puh. (08) 5584 3086
sähköposti: etunimi.sukunimi@oulunenergia.fi
"

Tuossa on tainnut tulla kirjoitusvirhe, yritä ilman ääkkösiä tai sitä fius-päätettä.

 

Tarkan ja jopa ILMAISEN mittarin saisi kyhättyä itsekin, työläästi tosin.

Sähköverkosta erotetun PC:n (kannettava kone akkumoodissa tai pöytäkone verkkovirran erotusmuuntajan kera) äänikortilla digitoidaan mitä jännitetapahtumia ilmenee pieniohmisen sarjavastuksen ylitse, saadaan tarkka virran kuvaaja. Toinen äänikanava mitatkoon samalla hetkellä tapahtuvan jännitteen olemusta kuorman rinnalta.

Ulkoinen akkukäyttöinen äänikorttikin kelpaa, silloin kannattaa data siirtää tietokoneelle optisen kaapelin kautta, esim. optisella USB3-piuhalla.

Vastusjakoja tietysti tarvitaan ja muitakin suojakikkoja, ettei äänikortti käryä 230 voltin takia esim. kuorman irrotessa tai liittyessä mukaan "mittariin".



24-bittisesti digitoiden saadaan käytännössä 17 bitin erottelu eli enintään 102 dB etäisyys pohjakohinaan. Kalliilla äänikortilla saisi enemmän erottelua.

; Jännitteen digitointi onnistuu 17 bitin käytännön erottelulla +- 65536 askelman turvin, vaikkapa alueella +-655 volttia 0,01 voltin eli 10 mV askelmin.

; Virran digitointi samoin, vaikkapa +-65 ampeerin alueella 0,001 A eli milliampeerin erottelulla. Mieluummin tietysti valitaan käytännöllisempi skaala eli +-6,5 A alue ja 0,1 mA erottelu, tällöin pienin ilmaistuva tehonkulutuslukema on luokkaa 0,1 mA 230 V eli 23 milliwattia. Suurin kuorma saa olla noin 6,5 A 230 V eli 1500 wattia.

23 milliwattia sähköä tauotta kuluttavan laitteen sähkölasku vuodessa ompi 0,02 euroa. Eli jos vaikka vertaa kahta jääkaappia toisiinsa, niille kyetään todentamaan sellainen sähkönkulutusero, että toinen jääkaappi syö vuodessa 0,02 euroa enemmän rahaa kuin toinen. Riittävän tarkka mittari.



Mittadata "äänitetään" wav-fileeksi ja siitä voi tulkita audiosoftien avulla erittäin tarkasti todellisen sähkönkulutuksen, vaikka kuorma söisi millaista tahansa aaltomuotoa. Tosin sähkölaitoksethan laskuttavat eri tahoja eri tavalla, eli pitää lisäksi tietää millä tavalla omat sähköt laskutetaan, että onko mitään hyötyä pyrkiä kulutuksessaan ykkösen tehokertoimeen vai ei.

Raakadata voidaan FLAC-pakata puoleen ja tällöin "cd-tasoinen äänite" kuluttaa noin 300 megatavua tunnissa. Vuorokauden mittasessio vie levytilaa alle 8 gigatavua eli yhden kaksikerroksisen DVD-kiekon verran. Jos sallitaan matalampi digitointitaajuus (50 Hz siniääntä mittadata pääasiassa on, ei tarvita 20000 Hz kaistaa) tai häviöllinen pakkaus, voidaan yhteen 2-kerrosromppuun polttaa viikon...kuukauden...vuoden mittainen sessio. Ei siis maksa liikaa säilyttää mittadataa ikuisesti. Hifimittaajat digitoivat 192 kHz taajuudella 24 bitillä eivätkä pakkaa häviöllisesti, levytila on nykyään niin halpaa.

Parin sadan euron laadukas äänikortti ja romukopasta kaivetut (tai kaupasta yhteensä eurolla ostetut) vastukset, konkat, diodit voivat siis luoda huipputarkan tee-itse-mittalaitteen, jolla pääsee mittaamaan energiankulutusta luotettavasti, kuorman aaltomuodosta riippumatta. Ja vaikka mittarissa olisi lähtökohtaisesti muutaman prosentin skaalausvirhe (uupuu kymppitonnin kalibraattori), silti mittari osaa tehdä vertailevat mittaukset erittäin tarkasti, paljastaa tosiaan 0,002 watin suuruiset hetkelliset erot ja pitkästä mittasessiosta matemaattisesti paranneltuna esim. 0,00002 watin suurusia eroja voidaan kaivaa esille, jälleen aaltomuotoeroista riippumatta, luotettavasti.

Ainoa ongelma eli mittausvirheen lähde ovat radiotaajuiset piikit, jotka suodattuvat pois, alipäästyvät. 192 kHz digitointi on paras mihin kohtuullisilla äänikorteilla tänään kyetään, ja kipinätyyppiset suuritaajuiset piikit eivät paljastu. Sirinätaajuus kipinöivällä laitteella (kompura, porakone, loistelamppu) on kyllä helposti huomattava 100 Hz, mutta häiriöpiikin kestoaika voi olla niin lyhyt, alle 0,005 ms eli alle 5 mikrosekuntia, ettei mittari siihen reagoi lainkaan. Siispä pc-äänikortilla mittaaminen tepsii vain ehjiin laitteisiin, vialliset radiotaajuushäirikköromut pitää mitata paremmilla laittella, tonnien hintaisilla oikeilla mittareilla.

 

Löytyi vihdoin Kuopion energian lainaama mittari, valmistaja Christ Elektronik CLM 200.

 

Nuo ovat himottaaneet testiin jo jonkin aikaa. Kannattaa myös huomata uudemmat mallit:

http://shop.christ-elektronik.de/item.php/Leistungsmessger%E4te/CLM1000%20Home%20oder%20Standard/

ja

http://shop.christ-elektronik.de/it...0%20Professional%20und%20Professional%20Plus/

 

Samaa loottaa saa helsingin energialta lainaan. Sattui olemaan myös jossain viime vuoden mikrobitin testissäkin(siis mitattiin eri laitteiden energiankulutusta, eikä mittareiden välistä testiä).

 

Oisko kukaan testaillu enempää näitä simppeleitä töpselimittareita?

Nää ~20€-luokassa olevat tuntuu olevan täyttä schaissea korjaamattomien hakkurivirtalähteiden mittaamiseen.

Kunnollisia taitaa olla ainaski nää kristus-elektroniikan mittarit, mut hintaa onkin sit ~150€.

Eikö mitään karkeasti kelvollista ole haarukassa 30-100€?

Mites tää:
http://www.radio-market.fi/shop/products.php?p=174c42
oisko sama ku:
http://www.brennenstuhl.de/content....shop/produkte.php&hauptrubrik=234&details=807

Uudempi malli? :
http://www.brennenstuhl.de/content.php?Produkte///&seite=shop/produkte.php&hauptrubrik=234

 

Yhtä olen jonkin verran.

Lidlistä hommasin PM333-mittarin. Sitä olen nyt muutaman vempaimen kanssa käyttänyt. Viimeksi 24 h mittaus 15 vuotiaalla noin 150 litraisella pakastimella. Mittari antoi seuraavanlaisia lukemia muististaan:
-maksimi watit 744,5
-maksimi ampeerit 3,92
-pakastimen käyntiaika 24 tunnin aikana 9 h 38 min
-kokonaiskilowattituntimäärä 0,92
-hinta 0,10 €
Sähkön hinnaksi syötetty 0,117 €/kWh (=kausisähkön keskiarvohinta siirtoineen sähkölaskusta otettuna)

Eli siis vuorokauden käyttö maksoi 10 senttiä. Tuon matematiikan mittari osasi laskea noin ok, hinnan pöyristämisessä ehkä ongelmaa.

Silmään tuossa pistää nuo rekisteröidyt huippuarvot käytetyistä wateista ja ampeereista. Taitavat olla pakastimelle melko isoja lukuja. Pakastimen käydessä watit pyörivät 92 tuntumassa. Watit ja ampeerithan taitavat sinänsä mennä käsi kädessä...

Joku viisaampi osannee kertoa, menikö jotakin vai koko homma käteen.

Muuten mittari on antanut muissa yhteyksissä järkeenkäypiä lukemia.

Käyttö on yksinkertaista. Käytännön ongelmana on ollut ettei se mahdu kaikkiin ahtaimpiin pistorasioihin. Meillä esim keittiön välitilojen työvalojen yhteydessä olevat pistorasiat ovat sellaisia. Niissä pitää puljata jatkojohdon kanssa.

 

Saattaa tuo 744 W olla kompressorin käynnistyessä syntynyt piikki. Ihan normaalia käytöstä sähkömoottorilta. Kompuran ollessa käynnissä tollaset pyöreät 100W on sekin ihan normaalia pakastimelle. Kilowattituntimäärästä päätellen keskikulutus käynnissä ollessa on ollut n. 95W.
Aika usein se muuten käy, jos yli 9h/vrk on käynnissä. (edit) No, onhan se sentään 150 litrainen...

 

Ja 15 vuotta vanha. Eristepaksuus vähän ohuempi kuin nykyään...

 

Juuri näin. Nykyään on vaikea löytää järkevät ulkomitat omaavia 150 litraisia, kun ne eristeet vievät suuren osan sisätilasta.

 

Tähän vaikuttaa todennäköisesti myös se että laitteen takana hönkii lämpöpatteri noin 25 sentin päässä ja ilmankierto päältä umpinaisten portaitten alla ei välttämättä ole ideaalinen... eli pakastin on juuri kaikkien suositusten mukaisesti sijoitettu . Helkutti kun on tuo tila pikkasen kortilla.

 

Minä pidän kylmäkoneet tarkoituksella kämpän kylmimmässä huoneessa, jossa talvisin lämpötila laskee joinnekin 15-18 asteeseen. Saisihan lämmön laskettua vaikka pakkaselle, mutta en halua rikkoa kylmäkoneita ja ihmisviihtyvyyskin kärsii jos varpaat jäätyvät kiinni lattiaan. Kesällä huoneen tuuletusikkuna on apposen avoimena, jolloin kylmäköneiden ympärillä pyöriskelee ulkolämpötila plus jokunen lisäaste koneiden omaa hukkakuumuutta. Tuuletusikkunan pienuus estää pääsemästä kesällä riittävän viileään ilmaan; ilma ei oikein vaihdu omavoimaisesti kun ulkona on lähes sama lämpö kuin sisällä. Enkä halua käyttää tuulettimiin sähköä pakotetun ilmanvaihdon avulla, vaihtukoon ilma itsekseen.

Jos olisi omaa pihaa tarjolla, ottaisin syvältä maasta +4 asteen lämpötilan nestekierrolla ja hyödyntäisin maakylmää jääkaappikylmyyden tuottamisessa ja kylmäkoneiden ympärillä valltsevan ilman viilentämisessä.

Mikään realistinen eristepaksuus ei riitä jos lämpöero kylmäkoneen sisäosan ja huoneilman välillä on suuri. Vaikka olisi metrin paksu polyuretaanivaahto kylmäkoneen kaikissa kuudessa seinässä, sekin vuotaa energiaa lävitseen, ja mikä pahinta, metrin paksulla seinämällä "1 litran vetoisen pakastimen" ulkomitat ovat 210*210*210 cm eli lämpöä johtavaa pinta-alaa on 26,46 NELIÖMETRIÄ.

Kun pakastimessa on -20 astetta ja huoneessa +25 astetta, lämpöero on 45 astetta. Huonelämpötilan pudotus +15 asteeseen tiputtaa lämpöeron 35 asteeksi. 100 euron kuvitteellinen vuotuinen sähkölasku putoaa alle 77 euroon, ehkä jonnekin 50 euroon. En muista ulkoa laskentakaavaa, mutta joka tapauksessa lämpöero kiihdyttää sähkönkulutusta enenevästi, joten pienikin lämpöeron kavennus on suureksi avuksi. Vastaavasti kun lämpöero on jo saatu pieneksi, esim. +4 asteen jääkaappi +8 asteen huonelämmössä, sähkönkulutus ei merkittävästi muutu lämpöeroa lisää pienentämällä, kompuran ominaishäviöt alkavat dominoida, eristeen läpi pakenevan lämmön osuus ei enää vaikuta oleellisesti.

Huippuhyvän hyötysuhteen tee-itse-paras-kylmäkoneessa pitäisi estää energian vuotaminen nesteitä ja metalleja pitkin, eli silloin kun kompura ei käy, katkaistaan kaikki lämpöä johtava yhteys kylmän tilan ja huonetilan väliltä. Vasta kun pitää alkaa siirtää lämpöä paikasta toiseen, päästetään metallit ja nesteet alueiden rajapintaan. Lisäksi täytyy pitää nesteiden ja metallien massat minimissään, nostetaan vaikka kiertovirtausnopeus yli äänennopeuden, eli yksi kuutiosentti nestettä ja hiuksen ohut putkisto kuljettakoon lämpöä, jos hieman karrikoidaan. Silloin kuluu mahdollisiamman vähän hukkatehoa sen nestesentin ja pilliputkiston lämmön muuttamiseen.

 

Labran -80 C pystypakastimet haukkaa noin kilowatin tunnissa kpl. Eristettä niissä on yllättävän vähän.

 

Mitä maksoi ja onko yhä saatavilla?
Ootko testannu minkään yhtään haastavemman kuorman kuten jonku pikkusen korjaamattoman hakkurivirtalähteen kanssa?
Vertailua laatumittarin kanssa (esim. christ-elektronik)?

 

Se oli näitä Liidelin ohimeneviä kampanjoita. Hinta tais olla 11.90 €. Tosin paikallisessa niitä oli kyllä jäljellä vielä kampanjan jälkeenkin viime viikon alussa.

"Pikkusen korjaamaton hakkurivirtalähde"? Ööö tota juu... Siis jos on kyse vaikkapa tietsikan tai telkun mittaamisesta niin en ole vielä testannut kuin esim kokeillen, mitä 28" putki vie hetkellisesti (tais pyöriä 100 watin kantturoilla muistaakseni). Tietsikka olisi tarkoitus mitata muutaman tunnin ajalta kun nyt vapaat alkaa.

Ei ole kokemusta muista mittareista. Tää nykyinen saa riittää jos ei ihan omiaan näytä .

 

Luultavasti näyttää täysin omiaan korjaamattomilla hakkurivirtalähteillä. Pieni guuglaus jeesaa, jos ei ummarra...

 

Tässä eräs esimerkki avuksi: Lexa PM300 soveltuvuus erityyppisille kuormille. Eli halpiskin voi näyttää likimain oikein, kunhan vain kuorma ei ole ko. mittarille sopimaton. Muuten se siis voi näyttää esim. 63 W, kun todellinen kulutus onkin 112 W. Tai vieläkin enemmän väärin ja kenties toiseen suuntaan, aina kulloisestakin kuormasta riippuen. Eli halpista ei siis voi kalibroida paremman mittarin avulla, paitsi niille kuormille jotka laatumittarillakin on mitattu (esim. kaikki hehkulamput, mutta eivät mitkään muut lamput).

Vaihtovirralla (AC) teho on kompleksiluku. Hieman kuin tasavirran (DC) resistanssi vs. vaihtovirran impedanssi (1-ulotteinen luku vs. 2-ulotteinen luku, siksi hankalampi matematiikka ja uudet termit). Siksi tuo taulukon merkintä VA (volttiampeeri), sillä AC:llä Voltti * Ampeeri ei enää olekaan Watti, kuten peruskoulussa opetettiin.
Lisäksi on kaikenmaailman hakkuripoweria, tehokerroinkorjattua poweria jne. Mittareissa merkintä True RMS on kuitenkin aina hyvä juttu, joka tosin taitaa aina näkyä hinnassakin (en tiedä sanoa yhtään mitään sellaisten hinnoista).

 

Juu guuglaus usein auttaa. Sitä tuli tehtyä, mutta kuukkeloinnin tulos oli (tälläkin ) kertaa sähkötekniselle maallikolle pelkkää hepreaa, joka olisi vaatinut lisää guuglausta... Ja liekö sittenkään auennut.
Tuo Groken linkki "Lexa PM300 soveltuvuus..." valaisi maallikkoa siltä olennaisimmalta osalta: jos et tiedä millainen virtalähde hupilaitettasi ruokkii niin halpismittareihin ei voi luottaa (mitä täällä onkin useasti epäilty). Vai tulkitsinko oikein?

No. Laitan tähän kuitenkin vielä tietsikan (P4 3,4 GHz, GF 7300 LE, 30 + 80 GB IDE, 400 W virtalähde (eikä ole tietoa, onko se tehokerroinkorjattu) mittaustulokset BAT PM333-mittarilla:
-maksimiwatit: 158
-maksimiampeerit: 0,94
-tietsikan käyttöaika yht: 16h 3 min
-kokonaiskilovattituntimäärä: 1,08
-hinta: 0,11 €
Sähkön hinnaksi syötetty 0,103 €/kWh (=talvipäivän kWh-hinta siirtoineen)

Kiinni ollessaan kone vei tasaista 5 W (kun konetta ei käytetty, siitä oli virrat pois kokonaan (siis powerille ei tullut virtaa)). XP:tä buutatessa watit pomppasivat 149:ään. Muuten käyttö oli normisurffausta, tyttären ratsastuspelailua ja vanhalla Colin McRaella kaahailua.