Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire) (Danny Boyle / Dev Patel)

Varmaan sitä, että kun alkaa katsomaan Batmania tai Benjamin Buttonia on tiedostanut varmasti etukäteen että kyseessä on vähän perusarkea erikoisempi maailma kyseessä ja näin ollen suspension of disbelief pysyy jämäkästi yllä vaikka kuminaamiomies heittää moottoripyörällä voltin seinän kautta. Slumdog taas voi lähtökohtaisesti virittää katsojan enemmän vaikkapa City of Godin suuntaan, eli suhkot realistiseen slummidraamaan ja kun leffa kasvaakin romanttiseksi saduksi, niin se voi olla vaikeampaa niellä.

Riipuu tietysti ihan siitä että millä odotuksilla elokuvaa alkaa katsomaan. Itsekin luulin Slumdogin olevan vähän arkirealistisempi tapaus, mutta ei haitannut silti yhtään että leffa paljastuikin klassiseksi rakkaussaduksi.

 

Hyvin "suomennettu" tekstistäni. Juuri tuota tarkoitin.

 

Ok, eli kyseessä on katsojan omat ennakko-odotukset, ei niinkään "realistisen" elokuvan "epärealistisuudet".

 

Minusta taas nimenomaan Batmanissa häiritsi se että oli yritetty tehdä todentuntuista ja realistista ja sit oli kuminaamaria ja mopolla voltteja pitkin seiniä juttuja..

 

Jep. Ja mielipiteitähän nämä kaikki nyt on. Itse kyllä pidin kauheasti.

Mutta onhan se ehkä vähän hilpeää valittaa jos on ymmärtänyt idean väärin, en minäkään kritisoi Moulin Rougea kun 1800-luvun Ranska kuvattiin hieman erikoisesti Tosin puolustukseksi valittajille voi kyllä sanoa että Slumdog enteili aluksi vähän realistisempaa suuntaa.

 

Täytyy myöntää että koko leffan ajan(melkein) ajattelin että tässäkö tämä nyt on? Täytyy myöntää että ihmettelin moneen otteeseen että miten kukaan voi liikuttua tästä, tuntui ettei oikein hahmot nappaa.

Noh loppu kun tuli niin portit aukes ja en ikinä ole niin paljon kyyneliä vuodattanut elokuvan takia, en ikinä. En tiedä mitä muuta elokuvalta voi toivoa kuin että se saa minut näin liikuttumaan:weep:
5/5 ei voi muuta sanoa,

tällä planeetalla ei ole muuten montaa muijaa jotka ovat niin epätodellisen kauniita kuin Freida Pinto:love:

Varmaan kun tulevaisuudessa soundtrackkia kuuntelee niin tippa on herkässä, niinkuin viimevuonna Into The Wildin kanssa.

Oikeaan osoitteeseen meni Oscarit, siitä ei kahta sanaa.

 

Ei uponnut, ei sitten millään. Oli pakko lopettaa kesken. En usko että loppuun katsominen olisi muuttanut käsitystäni.

 

Tämähän oli hyvä pätkä, ei mikään loistava mutta hyvä.
"Pete Parkkonenkin" seikkaili kankaalla.

 

Onneksi olkoon, lopetit kesken vuoden 2008 parhaan ja ehkä kaikkien aikojen lopussa palkitsevimman elokuvan.
Lainaan erästä kriitikkoa:"I’ve had friends text me during the first hour of the film saying, “Why did you send me to this movie?” An hour later, they’re texting to say, “Thank you for sending me to this movie."

 

Ei tämä minusta parantanut yhtään loppua kohden. Keskinkertaista alusta loppuun.

 

Niin tässä asiassa voi uskoa vaikkapa IMDB:n keskiarvosanaa 8.6/10 Top 250: #39 , RT meterin 94%, Oscar akatemiaa tai sitten nimimerkki Phinoria
Just saying

 

Tai vaihtoehtoisesti koko maailma ei pidä samoista asioista. Jo pelkkä RT meter kertoo, että kaikki eivät tästä pidä, eivät edes kriitikot.

Oscareiden osalta ei voi kun todeta, että taso oli todella surkea kautta linjan

 

Sinnekin mahtuu kriitikoita ja "kriitikoita". Mutta makuasioista ei voi kiistellä oli sillä toisella kuinka huono maku tahansa.

ja en sanoisi että leffa on keskinkertainen jos vaikkapa nyt RT:n lukuja tutkii vähän tarkemmin:

Fresh: 187
Rotten:12

keskiarvo 8.2/10

Eli n. 5% arvostelijoista ei ole pitänyt. Mikä lie niissäkin vikana

 

Tätyy sanoa että toisella katselukerralla tämä oli vielä parempi, tai no samanlaista patojen aukeamista ei sentään tapahtunut(seuran takia tappelin vastaan) mutta kyllä olen varma että tämä on yksi "niitä" elokuvia jotka oikeasti muistetaan pitkään, eli siis klassikko. Heittämällä suosikkielokuvien top10:n, ehkä jopa top5:n.

 

Jotenkin saman oloinen Oscar-voittaja kuin Roberto Begninin Ihana/Ihmeellinen Elämä. Hyvä ja viihdyttävä leffa, piristävää eksotiikkaa, mutta en diggaa bollywoodia niin paljon, että jaksaisin uudestaan katsoa.

 

Useat sadat elokuvat ovat kanssasi hyvin eri mieltä.

 

Montakos sataa leffaa tehtiin viime vuonna? ;D

 

Taattua Boylea! Elokuvasta löytyi vain pari pientä miinusta, mutta nekin käytännössä tyylipuolelta. Eniten kiinnitin huomiota vinoon kuvaukseen, jota olisi ehkä saanut olla vähemmän. Elokuvan alkupuoli oli mielestäni paljon antoisampi ja menevämpi, loppupuolella Boylen tyyli hiukan laimeni. Mutta erinomainen elokuva, vaikkakaan ei yllä 28 Päivää myöhemmin -loistavavuuteen, joka on mielestäni herra Boylen paras elokuva. Mutta huonoimmatkin Boylen elokuvat ovat vain hyviä.

Arvosana: 4/5

 

Taidettu nukkua suurin osa elokuvasta, sillä

Spoiler

olihan noita kysymyksiä huomattavasti enemmän ja kun vielä lähes jokainen kysymyksistä nivoutui suoraan elokuvan muuhun juoneen, niin varsin kumma virhelaskelma. Äkkiseltään mielessä kysymyksistä ovat ainakin elokuvan näyttelijä, jumalan kädessään pitämä esine, laulun sanat laatinut runoilija, vaakunan alla lukeva lause, sadan dollarin presidentti, aukio Englannissa, revolverin keksijä, krikettipelaaja ja kolmas muskettisoturi.

Tämähän olikin tavallaan kuin aikuisten satuelokuva. Aivan niin hyvän mielen elokuva tämä ei tosin ollut, mitä annetuista kommenteista voisi käsittää. Kovin rankkaahan tuo kuvattu elämä kaikkinensa oli, mitä nyt

Spoiler

onnellinen loppu sitten veti kokonaisuutta toiseen suuntaan.

Boylen energinen tyyli oli jälleen selkeästi esillä ja tuttuun tapaan musiikkikin toimi hyvin. Näyttelijöistä ei sen kummempaa valittamista, mitä nyt yhdennäköisyyttä olisi eri ikäisiä hahmoja näytelleiden kesken vähän enemmän kaivannut. No olipahan Parkkonen päässyt sentään mukaan, kuten MacZon tuossa jo aiemmin kirjoittikin.

Kerronta oli kovin sulavaa ja tarinaltaan tämä erottui hyvin massasta, mutta loppujen lopuksi Slummien miljonääri on kuitenkin kovin yllättävä elokuva kaltaisekseen palkintorohmuksi. Boylen tuotannossa tämä ei aivan terävintä kärkeä edusta, mutta lukeutuu selvästi ohjaajan parempien elokuvien joukkoon. Elokuvasta pitäneille voi suositella osin samanlaista, mutta realistisempaa slummilapsikuvausta Salaam Bombay!

-

 

Spoiler

Leffan aikana tuli muutamankin kerran mieleen Tapsa Rautavaaran kappale Korttipakka