Pienten sekalaisten kysymysten ketju.

Ainakaan skootterilla ei voi ajella talvella käytännössä ollenkaan.
Omaan aikanaan hommasin nastat alle, mutta silti niin liukasta ettei huvittanut ajella. Jos tiet on lähes aina sulat niin kyllä sitten pääsee. Paskalla kelillä vain ei paljoa kävelynopeutta isompia vauhteja voi ottaa ettei kypärä haukkaa hankeen.

Mönkijä ei sentään kaadu niin herkästi, voisi olla siten parempi väline. Yleensä ovat muutenkin tehtyjä enemmän työkäyttöön ja siten talvikelpoisempia.

 

Tuo on sitä hyvää asiakaspalvelua! Kulut ovat firmalle tuosta muovinpalan lähettämisestä mitättömät, mutta mainosarvo sitäkin suurempi.

Itse sain Harman Kardonin maahantuojalta ilmaiseksi vahvistimen etupaanelin liittimien peitelevyt, kun olivat päässeet häviämään :thumbsup:

 

En ole, tämän toimistorakennuksen käytävät on niin kapeat että skootteri tai mönkijä aiheuttaisi isoa haittaa muille työntekijöille. Lisäksi noista kuitenkin irtoaa pakokaasua sen verran että myös toimiston ilmanlaatu heikkenisi. Kaiken kukkuraksi moottoroidut koneet aiheuttaa ääntä joka nousee yli suositus desibelirajan.

 

Ahahahaa! Vääräleukoja löytyy aina, no ei se mitään, täsmennän hiukan... Onko kukaan kulkenut kodin ja työpaikan välisiä matkoja skootterilla/mönkijällä ympäri vuoden?

 

Kaveri kulkee omalla hiljattain ostetulla käytetyllä mönkijällään ja lähes poikkeuksetta kun on ollut päälle kybän miinusta niin mönkijä on jäänyt pihaan.

 

Mikäs olis kätevä softa jolla saisi automaattisesti päivittymään kotikoneelle läppäriltä verkon yli jonkun tietyn kansion dokkarit aina kun läppäri on verkossa kiinni. Tähän mennessä olen vaan käyttänyt wintoosaan kansion jakoja, mutta joku kätsysti automaattisesti tiedostot synkronoiva ohjelma olis kiva

 

Kyllähän tuota mopoiluiässä tuli aikoinaan ajettua kouluun ympärivuodet, satoi tai paistoi. Silloin aikaa ei skootterit olleet muodissa, vaan suskalla ajeltiin. Ei tarvinut nastarenkaitakaan, vaan tarpeen vaatiessa laittoi jalat maahan. Samallalailla sitä noilla mopoilla voi ajella, kuin polkupyörällä. Isorattainen "enduro tyylinen" mopo nastarenkailla etenee talvella varmaan vieläkin paremmin. Skootterilla en ole talvella ajellut, niin vaikea sanoa.

 

Salkulla?

XP:llä ei onnistu verkon yli mutta Vistan kanssa taitaa toimia.

Linkki

 

Synctoy on hyvä. Lisäksi se on ilmainen vaikka Microsoftin ohjelma onkin.:thumbsup:

 

Yksi nastarengas minulla mopossa kerran oli, kunnes nastat siitä lensivät hiiteen suunnilleen ekan lenkin aikana. Sen koommin en ole nastarenkaisiin rahaa tuhlannut, enkä ikinä tule tuhlaamaankaan.

Ympäri vuoden ajan kaikilla ajokeillani. Moottoroiduilla ja lihasvoimaisilla. Kaadun usein kaikilla. Kaatumiseen tottuun. Mitä kevyempi ja matalampi ja tehottomampi ajokki on, sitä paremmin pysyy pystyssä ja kaatuminenkin on mukavampaa.

Enduro on ikävä, kaatuu korkealta, vaikka nappulatyyppisten renkaiden pito onkin sileitä katukumeja parempi. Joskus sitä kuitenkin kaatuu, ja silloin menevät peilit ja vilkut muusiksi. Kumirunkoiset kumivartiset peilit ja vilkut sopivat talvikäyttöön, tai kolhiutuneet kesävilkut+peilit. Vasta lumien ja hiekotussepelin hävittyä vaihdetaan siistit ehjät vilkut ja peilit kesäkäyttöä varten.

Enduron tehosta ja väännöstä riippuen ajokki on joko helppo tai vaikea hallita. Piikkienduro (2-tahtinen Jammu jolla ajoin) on helpohko, kunhan pitää kaasukahvan kurissa. Alakierrosvääntö on sopivan laiska ettei rengas ala jatkuvasti sutia. Isompi tehokas ja painava enduro isoine vääntöinen on tunnoton, takapyörä sutii aina, on liikaa vääntöä talviajoon (tieliikenteeseen liikaa, maastossa on kiva sudittaa vaikka miljoonan hevosen teholla).

Manki on talvella mukavin ajaa/kaatua. Siis minimopo. Kaikista matalin painopiste, voi käyttää molempia jalkoja "apupyörinä". Peilijäälläkin voi suditella kun seisoo/liukuu jalkojensa varassa ja antaa mopon heilua valtoimenaan alla ja tuottaa liike-energian. Yli 60 km/h nopeudet alkavat hirvittää jäisellä kelillä. Mankin jousitus nimittäin on paska ja jos sattuu monttu liukkaalle tielle, kaatuminen on varma. Mitä enemmän konetta virittää, sitä enemmän se sutii, eli vakio virittämätön on paras vaihtoehto kaatumista pelkäävälle.

Kyykkypyörät isoine tehoineen ja hieman liian korkeine painopisteineen ovat tosiharrastajan heinää. Mammanpojille tulee äkkiä itku kun kaadutaan 15 metrin välein. Takapyörä elää ihan omaa elämäänsä, pitoa ei ole lainkaan. Mitä pienempi iskutilavuus, sitä paremmin pysyy pystyssä. 30 heppaa on jonkinlainen rajapyykki, sitä tehokkaammat ovat himokaatuja-masokisteille omiaan, pienitehoisemmat sopivat pelkureille.

1300...3000-kuutioinen kopteri 50...100-hevosineen on aivan järjetön, koska matalaviritteisen moottorin vääntö on niin valtava, vaikka tehoa ei paljon olekaan; takarengas seuraa 1:1 kaasukahvan asentoa, ei ole minkäänlaista pitoa jääkelillä.

600-kuutioinen 150-heppainen ratapyörä taas on hieman hallittavampi, koska siitä puuttuu vääntö ala-ja keskikierroksilla, vasta suurilla kierroksilla pito tiehen katoaa. Siispä ajetaan "liian isolla vaihteella" lähes tyhjäkäyntikierroksilla laimealla väännöllä niin pito pysyy.



Kaasukahvan hellittäminen yleensä kaataa amatöörin, koska moottorijarrutus on väkevä efekti. Mitä järeämpi iskutilavuus, sitä voimakkaammin moottori jarruttaa eli takapyörä lähes lukittuu kun kaasua vähänkin hellittää.

Mitä suuremmilla kierrosluvuilla eli suurella vääntömomentilla ajetaan, sitä varovaisemmin pitää kaasua hiljentää. Turvallisempaa on painaa kytkin ensin pohjaan ja vasta sitten hellittää kaasukahvaa.

Muistetaan se vaarallinen asia, että vaikka kiihdytysvaihe lähti liikkeelle mukavalla pidolla (alakierrosvääntö pieni, rengaspito tiehen hyvä), suurille kierrosluvuille ehdittäessä vääntökin on noussut moninkertaiseksi, ja vaihtamishetkellä renkaan pito lähes varmuudella katoaa ja liukuminen/kaatuminen alkaa.

Kannattaa opetella vaihtohetken rengasliukuefekti, varauta siihen. Kun tiedostaa sen, että vaihtaessa pito on sekunnin-parin ajan kateissa ja takapyöä liukuu tien pintaa pitkin, pysytään pystyssä. Missään tapauksessa ei saa vaihtaa vaihdetta kaarteessa! Siis niin, että rengas välittää energiaa tiehen. Toki saa vaihtaa vaihteita niin, että kytkin pidetään pohjassa jatkuvasti, kunhan toimii varovaisesti. Painavalla vaihteistolla isojen vaihderattaiden massa voi silti olla liikaa ja renkaan pito katoaa vaihtohetkellä, vaikka kytkinkahva olisi puristettu pohjaan. Jälleen sama sääntö pätee: mitä tehokkaampi moottori eli massiivisempi vaihteisto, sitä varmemmin pito katoilee vaihtaessakin. Tähän sääntöön on yksi poikkeus: "vapaarattaalliset" takanavat eli takanavassa oleva liukukytkin, joka poistaa moottorijarrutusefektin. Takarengas ei tällöin siirrä energiaa moottorin suuntaan, joten vaihteisto saa rauhassa muuttaa kierroslukuaan niin kauan kun vaihteiston anto pidetään ajonopeutta hitaammalla.



Skootterit ja vastaavat ajokit, joissa on "lattia", ovat helvetillisiä liukkaalla. Ei saa jalkoja pidettyä tien pinnassa apupyörinä. Tai jos saakin, haara-asento on liian leveä, puuttuu voima jaloista estää kaatuminen. Lisäksi skootterit ovat kamalan raskaita. Muistetaan, että Mankimopot painavat 55...65 kiloa, niiden kaatumisen estäminen ei vaadi voimaa, mutta 100...150 kilon skootterin kaatumista on vaikeampi estää.

Loskakelillä "lattialliset" ajokit eli ämmämöpot eli skootterit ovat ylivertaisia, vaatteet pysyvät puhtaana. Mutta tämä puhtaus ulosmittautuu täydellisesti kaatumisten takia, kun maataan tien pinnassa kuraloskassa ajokin alla, ajokin lattian painaessa ikävästi pohjetta lyttyyn. Luulisin, en ole skoottereilla ajanut tai kaatuillut.



Sitten KUN se ajokki on jälleen kaatunut liukkaalla keilillä (minä kaaduin moottoriajoneuvoilla kymmeniä kertoja joka ikinen talvi kun niillä ajoin), on kokonaan oma juttunsa saadaanko ajokki pystyyn omin voimin. 200 kiloa on minulla rajana, sitä raskaampia en jaksa kammeta pystyyn yksin. 160 kilon painoluokka on lempparini, sen vielä jaksaa mukavasti nostaa pystyyn, ja tehojakin löytyy oman rakkineeni 65 hevosesta uusien mallien 200 hevoseen saakka, tästä painoluokasta. Talvikäyttöön tietenkin valitaan mahdollisimman pienitehoinen vekotin. Mieluiten mahdollisimman kevyt. Katteeton. Halpa.



Renkaista voisi pitää satatuntisen luennon, mutta jokainen itse opetelkoon kantapään kautta sen, että "hyvän näköinen" sileä matalaprofiilinen rengas takaa kaatumiset, siinä missä ruma maastotyyppinen kapea nappularengas taas pitää pystyssä joka kelillä. Tyylifanaatikko siis joutuu kaatumaan, ei voi mitään. Mikäli suostuu käyttämään talven aikana rumia nappulakumeja, jopa ällöttävien nastojen avustuksella (parketti naarmuuntuu), pysyy paremmin pystyssä.

Katuslickseillä minä ajelen ympäri vuoden, koska pääkaupunkiseudulla ajotiet suolataan eli asfaltti on lähes aina näkyvissä. Fillariteillä kyllä on lunta ja jäätä usein, fillarissa onkin nappulakumit. En viitsi vaihdattaa (se maksaa) moottoripyöriin talvikumeja muutaman ikävän ajopäivän takia. Otan ikävimmät ajopäivät kaatuilun treenauspäivinä. Jos tiellä on jäätä ja 15 senttiä lumiloskaa, menen huvikseni kaatuilemaan, ennen kuin aura-auto ehtii pölliä hauskat lumet pois. Mitä vaikeampaa on pysyä pystyssä, sitä hauskempaa yrittäminen on. Kuntokin kasvaa. Tuoreeseen pehmeään lumeen kaatuminen ei satu pätkääkään.



2-pyöräisen kuljettajan kaikista tärkein henkivakuutus on ymmärtää pidon olemus. "Silloilla on liukasta" ja muut klassiset nyrkkisäännöt. Pitää tietää jatkuvasti millainen pito renkaalla on tiehen. Sen oppii vain treenaamalla ajoa kaikissa keliolosuhteissa. Kaatumalla. Menettämällä pito. Mieluiten leikitään pidolla silloin kun muita liikkujia ei näy missään. Ruuhkassa ei kannata kokeilla kaatuilua, rekka tai bussi jyrää motoristin littanaksi, raskaassa kalustossa ei ole nastarenkaita.

Talvella kaatuminen on miljoona kertaa turvallisempaa kuin kesällä. Talvella kaatuminen ei yleensä edes satu, eikä ajokin liukumisesta seuraa huomattavia korjauskustannuksia, vain pintanaarmuja. Kesällä kaatuminen tuhoaa ajovaatteet reikäisiksi ja murtaa ajokin katteet ja rikkoo jopa moottorin. Äänenvaimenninkin voi raapiutua puhki tai hiilikuituvaimennin mennä päreiksi. Olen kaatunut myös kesällä, eikä se ole ollenkaan hauskaa, toisin kuin talvikaatuilu, joka on suorastaan oma huvittelumuotonsa.



Myös jarrutustekniikasta pitäisi höpistä 100 tuntia putkeen. Jokainen oppikoon omakohtaisesti kokeilemalla sen, kannattaisiko etujarru poistaa käytöstä kokonaan talven ajaksi, vai oppiiko sen tehoa säännöstelemään niin hyvin, ettei eturenkaan pito katoa ja kaatuminen seuraa. Minä en käytä etujarrua talvella. Paitsi silloin kun asfaltti on näkyvillä ja puhdas. Nimittäin kun etupyörästä katoaa pito, kaatuminen tapahtuu ennen kuin aivot sitä tajuavat. Takapyörän pidon ehtii ihminen huomata ja löysätä jarrujalkaa ja mahdollisesti estää kaatumisen, mutta etupyörän pidon katoamista ja kaatumista ei ehdi huomata saati estää.

.

 

Dropbox. :king:

 

Tässä kylällä olen talvisin seuraillut paikallista asukkia joka ajaa ilmeisesti joka aamu töihin 7km matkan kirkonkylältä tuohon keskustaan skootterilla, juuri tuolla jalat-maassa-tyylillä, eikä tuo kyllä näytä miltään kovin herkulta. Sikäli varmasti mönkkäri olisi parempi vaihtoehto, en ole tuota meidän mopomönkkäriä vielä talvella ajanut, mutta se on kyllä suht vakaa ajaa ainakin pitävällä pinnalla. Ja mopomönkkärinä kun tuossa on ~40km/h huippuvauhti, niin tuskin tuo ihan äkkiä karkaa alta.

Maantiemönkijöissä tosin on käsittääkseni äskettäin muuttunut joitain lakipykäliä, ne pitää nimittäin katsastaa määräajoin, ja sitten on tietysti kaiken maailman vakuutusmaksut sun muut, että ehkä tuo halvan auton ja maantiemönkkärin käyttökustannusten ero ei enää ole niin kovin suuri.

Lisäys: Niin tai kai niitä mopojakin joskus katsastellaan, mutta ilmeisesti maantiemönkkärit kuuluu sellaiseen luokkaan että ne pitää katsastaa kerran vuodessa tms. Viime syksynä tutulta ostettiin tuo mönkijä kun suht halvalla saatiin, ja tuntui että siitä tuli niin pirukseen kaiken maailman laskua. Loppupeleissä tuonkin käytettävyys on vähän siinä ja siinä, tässä kotipiirissä ei juuri ole semmoista välimatkaa jonka taittamiseen tarvisi moottoripeliä, ja lähimmät kylät sitten taas ovat sen verran kaukana että sinne on jo aika körötteleminen 50 kuutioisella. Muuten tuo on kyllä ihan lysti ajaa, että kannattaa tietysti ynnäillä että mitä ne kulut käytännössä sitten olisivat minkäkin ajoneuvon kohdalla.

 

Pakkohan dropboxia oli pakko kokeilla. Aika näppärän tuntuinen softa. Mikäli läppäri ja kotikone kuitenkin ovat samassa LAN:ssa, niin tuo ei ole se aivan nopein vaihtoehto. Mutta dropbox tuntuu olevan toimiva vaihtoehto silloin kun haluaa synkata koneet internetin kautta. Ja jos on valmis maksamaan hitaus-sakkoa siitä, että aina käyttää samaa systeemiä, niin dropbox on kyllä monipuolisempi kuin synctoy. Itse käytän synctoyta köyhän miehen back-up systeeminä, ja siihen tuo dropbox on hieman hidas ja ainakin ilmaisversiossa liian pieni tallennuskapasiteetiltaan.

 

Mikä on se kikka, jolla saapi Youtube-videot näkymään paremmalla kuvanlaadulla, siis jos se palvelu ei tarjoa sitä "HQ"-painiketta?

Tällaista huhua kuulin, että olis olemassa

 

Eikös homma ole nykyisin niin, että jos ei HQ tai HD -painiketta ole tarjolla, niin ei se video ole siellä palvelimellakaan sitten sitä normaalisuttua parempaa? Aiemmin, kun HD-tuki oli vasta koekäytössä, niin piti tuohon osoiteriville laittaa joku lisäys tms.

 

&fmt=18 piti muistaakseni laittaa videon osoitteen perään. Numeropää mulla on kyllä ollut huono aina, joten en mene takuuseen tuosta kasista. Mutta eipä tuolla taida nykyään enää merkitystä olla, yllä selitetystä syystä.

 

Youtube profiilista löytyy näköjään myös edellämainittuun viittaava asetus;
Account settings > Playback settings > Video Playback Quality, josta yhteysnopeuden salliessa voi valita oletukseksi "I have a fast connection. Always play higher-quality video when it's available.". Joskohan tämä pyörittäisi automaattisesti videot paremmalla laadulla jos sellainen saatavilla.

 

Kiitti peergunt ja muut vinkeistä!

 

miksihän monilla mersumiehillä on keulassa iso krominen hevosenkenkä?
manneja ei ole ollut yksikään kuljettaja sitten

 

Kertokaas joku viisaampi mikä ao.linkistä löytyvä prkl on ja miten niistä pääsee eroon! Löytyi nimittäin kourallinen noita pirulaisia keittiön ja makkarin välisen seinän alta/kulmasta enkä kaipaa enempää lemmikkejä taloon joten... :grr:
http://koti.mbnet.fi/pake/murkku.jpg

edit: niin ja otusten pituus näyttäis olevan sellaset 4-5mm jos jotain kiinnostaa