Vihdoin pääsin itsekin katsomaan tämän. Oli kyllä erilainen elokuva, samanlaista ei taida tulla vastaan ihan heti.. Lapsinäyttelijät loistivat! Elokuva herätti vahvoja tunteita, tunteita äärilaidasta toiseen. Harva elokuva herättää näinkin ristiriitaisia tunteita. 4/5
Helmi! Kyllä ne ruotsalaiset osaa. Lasten laittaminen pääosiin toimii. Elokuvassa on jotain todella hienoa yhdistellessään tavismiljööt ja vampyyrimeiningin. Elokuvasta tulee näin realistinen ja hyvin vakava. Muutoinkin elokuva käsittelee vakavaa aihetta, eli koulukiusaamista. Muutamassa kohtauksessa alkoi cgi naurattamaan, mutta ei elokuvanautintoa pilaavasti. Enpä muista, että pohjoismaisissa elokuvissa olisi näin hyvää tekelette vampyyreihin liittyen. Kenelle? Vaikka tässä kauheita tapahtuukin, niin kyllä tätä voi muillekin kuin kauhuelokuvien ystäville suositella. Itse en kauhuelokuvista pidä, mutta tästä nautti täysin mitoin...
Sain yöllä kirjan luettua ja on aivan pakko sanoa, että tämä on yksi niistä harvoista elokuvista joka on parempi kuin pohjana oleva kirja. Ei kirjakaan missään nimessä ole huono, päin vastoin, mutta elokuvassa tarinasta on tiivistetty pois kaikki turha ja lopputuloksena on tiiviimpi ja eheämpi kokonaisuus. Tulisipa jo 18. päivä. P.S. Jos joku ruotsinkielentaitoinen omistaa alkukielisen teoksen, niin YV:tä saa laittaa - kysyisin parista kohdasta, jotka tuntuivat suomennoksessa kummallisilta. EDIT: Sain jo toisaalla vastaukset kysymyksiini.
Tämä kolahti ja kovaa... Periaatteessa niin tavallisen ja usein käsitellyn tarinan kertominen yllättävällä ja koskettavalla tavalla, yhdessä arkielämän kauheuksien kera, teki elokuvasta allekirjoittaneelle yhden viime vuosien parhaista. En tiedä onko pohjoismaalaisella kerrontatavalla jotain tekemistä sen kanssa, että nautin elokuvasta suunnattomasti, mutta ei ihan heti tule mieleeni koska olisin ollut yhtä suuren tunnekuohun vallassa elokuvan katsottuani. Ja siis ihan vain positiivisessa mielessä... *****/*****
Vastaanpa tähän nyt kun olen kerran kirjankin lukenut. Spoiler Håkan ei ole ollut Elin matkassa kuin vähän aikaa. Hän on entinen opettaja, joka savustettiin koulusta ulos pedofiiliepäilyjen takia. Eli löysi kuolemaa kaipaavan ja alkoholisoituneen miehen jostain puistosta ja otti tämän palvelukseen. Kirjassa Eli kertoo, että aika ajoin hän nukkuu monta kuukautta yhteen menoon, ja että herättyään hän on heikko ja tarvitsee apua. Håkan on vain tälläinen apuri eikä edes kovinkaan pätevä.
Spoiler Minusta tuo toimii paremmin simppelimpänä eli tuo kastroitu-juttukin olisi minusta voitu jättää pois ja mitään pedofiiliaspektiakaan ei oikein elokuvaan tarvittaisi. Jotenkin leffa toimii paremmin ilman mitään syvällistä sanomaa ja että päähenkilöiden motiivit otetaan tyyliin ne nyt vain ovat tuollaisia ilman mitään isompaa moralisointia. Asiat vain tapahtuivat omalla painollaan eikä leffassa onneksi ollut mitään amerikkalaista siirappia eli esim. kohtaukset isän kanssa olivat hienot eli ensin nähdään hyvä isä mutta sitten nähdäänkin ne syyt miksi ero tuli. Jonkunlainen kastrointivilaus ehkä on kuitenkin tarpeen koska minulle jäi tosiaan lopussa kuva että poika lähti vain omaa ymmärtämättömyyttään tytölle seuraavaksi kuhnuriksi.
Mikään leffa ei ole kyllä hetkeen iskenyt näin kovaa. Viime vuoden paras elokuva melko kirkkaasti. Äänimaailmalle ja elokuvan rauhalliselle tunnelmalle myöskin suuret pisteet. Tämä oli suorastaan järisyttävä elokuvakokemus.
Spoiler Itsekään en elokuvan ja kirjan jälkeen keksi mitä hyötyä tarinan kannalta oli siitä, että Eli oli oikeasti poika. Pedofilia sen sijaan antoi mielestäni Håkanille järjellisen motiivin olla Elin matkassa. Spoiler Syvällisyydestä nyt voi olla montaa mieltä, mutta kyllähän teoksessa koulukiusaamiseen, ystävyyteen ja rakkauteen liittyvää sanomaa on. Moralisointiin se ei mielestäni sorru kummaskaan formaatissa (itse en ainakaan yhdistä koulukiusaamisen lopettamiseen liittyvää Elin antamaa ohjetta "Lyö takaisin. Lyö Kovaa... Käytä aseita... Sinulla on veitsi" tyypillisenä moralisointina). Spoiler En tiedä mitä "kastrointivilaus" tuohon auttaa. Mielestäni kirja onnistuu tuomaan tämän asian selvemmin esiin juuri kertomalla enemmän Håkanin taustoista (toki Elin ja Oskarin dialogikin on näiltä osin kirjassa informatiivisempi, mutta juuri Håkanin näkökulmasta kerrottu historia vahvistaa Elin olevan tosissaan).
Täytyy kyllä ihmetellä tän leffan suosiota, ja varauksetonta kehumista täällä, arvosteluissa ja IMDB:n keskiarvoarvosanassa. Smack The Jackissa sentään sai vain 2½ tähteä. Musta tää oli aika peruskauraa, joten 3 tähtee lähtee tälle. Vampyyrikohtaukset oli tahattomasti koomisia, ja elokuva oli epärealistinen, kun vampyyri oli sijoitettu keskelle normaalielämää (vaikka olisikin kuinka vertauskuvallista). Pikkupoika oli paikoin vähän ärsyttävä. Musiikit oli hyviä, mutta muuten peruskauraa. Ja jos joku sanoo, että nyt pitää olla kateellisia ruotsalaisille tämän elokuvan takia, niin ei siihen ole mitään syytä. Ruotsalaiset eivät ole vielä pystyneet tekemään yhtä hyvää ja koskettavaa elokuvaa, kuin Paha maa, ja tuskin siihen pystyvätkään. Lähitulevaisuudestakin esimerkiksi Sauna on tätä elokuvaa parempi, ja Sauna on tätä ruotsalaista elokuvaa paremmin onnistunut visuaalisuudessa ja on tunnelmaltaan parempi.
Muuten en toki kiistä oikeuttasi mielipiteeseesi, mutta voisitko perustella näitä. Tahatonta komiikkaa en elokuvasta löydä kirveelläkään ja kuinkas sitten mielestäsi realististen vampyyrien tulisi elää - jossain goottikartanossa larppaamassa ja juoksemassa aseet tanassa pitkin metrotunneleja ihmissusien perässä vai? Ja kyllä tämä Saunan hakkaa 6-0
Vaikea selittää. Ehkä se lisäsi ainakin tahatonta koomisuutta, että vampyyri oli hento pikkutyttö ja uhreina oli raavaita miehiä. Ja koomistahan sekin oli, että tuollainen taruhahmo-vampyyri on muuten tavallisen elämän joukossa. Ja jotenkin ne kohtaukset oli tehty tahattoman koomisen näköisesti, joissa tyttö kävi vampyyrina uhriensa kimppuun. Muuten vakavaan elokuvaan tuli näin epärealistisuutta ja tahatonta koomisuutta. "ja kuinkas sitten mielestäsi realististen vampyyrien tulisi elää - jossain goottikartanossa larppaamassa ja juoksemassa aseet tanassa pitkin metrotunneleja ihmissusien perässä vai?" Siis se peruslähtökohta, ettei ole realistista, että muuten tavallisen peruselämän joukossa on vampyyri, koska vampyyreita ei ole olemassa oikeasti.
No jos vampyyrielokuvassa ei olisi vampyyrejä niin se se vasta kummaa olisikin. Ei taida olla kovinkaan hedelmällistä jatkaa tätä keskustelua. :OI Lisätään vielä sen verran, että minusta tämän elokuvan (ja kirjan) yksi parhaista puolista on nimeenomaan se kuinka teoksen maailma on normaali ja tavallinen vampyyreistä huolimatta. Jos maailmassa olisi pieni määrä vampyyrejä, tämän elokuvan näkemys maailmasta olisi luultavasti paljon realistisempi kuin valtaosan muista genren tekeleistä - tai sitten Resurssilla on joku aivan oma tapansa määritelmä realismi (viestihistoriasta päätellen näin voi hyvinkin olla).
Joo. Kyllä tämä oli parasta mitä olen vähään aikaan nähnyt. Tunnelma ja ajankuva kohdallaan. Hyvä tarina pääsee oikeuksiinsa, kun ei turhia selitellä. Suosittelen. Vähintään 4,5/5.
Spoiler Enpä minäkään sitä leffan aikana tajunnut. Tosin Elin ensimmäisissä kohtauksissa mietin että onkohan sen näyttelijä poika vai tyttö (näytti jotenkin enemmän tyttömäiseltä pojalta ku poikamaiselta tytöltä), kunnes myöhemmissä kohtauksissa huomasin sen olevan tyttö ja ylimääräinen pohtiminen asiasta jäi siihen Jatkon "en ole tyttö"-toteamuksilla oletin viitattavan vampyriuteen. Imdb:stä sitten seuraavana päivänä kävin lukemassa yhteneväisyyksistä kirjaan josta paljastui enemmän. Jotain siis oli sekä näyttelijä että maskeeraajat tehneet oikein kun ainakin hetken mietin Elin sukupuolta :thumbsup: Elokuva oli kaikkea muuta mitä odotin, mikä tällä kertaa oli todella hyvä juttu. Lähes heti katsomisen jälkeen teki mieli nähdä leffa uusiksi, mikä itsessään kertoo jotain korkeasta tasosta. Ihan mitä tahansa tusinadraamaa kun ei yleensä jaksa katsoa edes sitä yhtä kertaa loppuun. Suurena vampyyrileffa/tv-sarja/kirjafanina elokuvan "realistinen" kuvaus vampyyreistä, jotka eivät ole absoluuttisen pahoja, mutteivat toki mitään enkeleitäkään, on lähinnä omaa mieltymystäni ja käsitystäni oikeaoppisesta modernista vampyyrikuvauksesta. 4,5/5 Ihmettelen suomennoksen hehkutusta, alkuperäinen on mielestäni paljon osuvampi ja moniulotteisempi. Se viittaa samalla sekä vampyyrimytologiaan, vampyyri pitää kutsua sisälle, ja koska vampyyrit ovat yleensä pahiksia, pitää miettiä kenet päästää. Samalla se viittaa sen oikean ihmisen (ystävän) päästämiseen omaan elämään. Miulle tuli monasti leffan aikana myös mieleen pentuna lukemani Pikku Vampyyri-kirjat, jotka tosin oli sellaisia leppoisia lastenkirjoja, mutta silti. Esim. pienet jutut, kuten Elin (rüdigerin) istuminen Oskarin (antonin) ikkunalaudalla toi välittömästi kirjat mieleen, mutta myös isommat teemat, eli "lapsi"vampyyrin ja ihmislapsen ystävyys jne.
Sattumalta osui Filmtaunissa silmään tää leffa ja otin katsottavaksi... ja ei voi kuin yhtyä puoltaviin mielipiteisiin, aivan loistava leffa. Ravistelee mukavasti mainstreamia.. oikeastaan tuota tulevaa hollywood tulkintaa odotteleekin pienellä epäluulolla - voiko se millään olla enää parempi. Leffan skandinaavisuus oli niin mukava elementti tässä... 4/5 :naminami:
Tuli katseltua tämäkin uudestaan ja vaikka toisella kerralla ei ollut ihan samanlaista elämysmäistä hekumaa, niin kyllä tätä helposti kehtaa pitää tämän vuoden parhaiden leffojen joukossa. Ihan mielettömän hienosti tehty, koskettava kasvukertomus.
Kirjan aiemmin lukeneena täytyy kyllä todeta, että paljon siinä jännitteissä häviää, kun tarinan kulun tietää ennakolta. Kokonaisuutena kuitenkin kyseessä on varsin onnistunut filmatisointi. Kirjan tapahtumia ja hahmogalleriaa on loppujen lopuksi onnistuneesti tiivistetty, vaikkakin kirjan hahmoista elokuvasta poisjätetystä Tommysta pidin erityisesti. Pidin lähes kaikkien muiden tavoin elokuvien tunnelmasta ja siihen liittyen myös siitä, ettei shokkiefekteillä mässäily ollut karannut käsistä, sillä kirja kyllä moisen olisi periaatteessa mahdollistanut. Äänimaailma elokuvassa toimii hienosti ja lapsinäyttelijätkin ovat rooleissaan vallan hyviä. Mitäs tässä nyt sitten kritisoisi? No ehkä aavistuksen sitä, että Håkan jäi tässä elokuvassa hieman turhaankin tyhjäksi ja pintapuoliseksi hahmoksi, mutta siinäpä se melkein sitten onkin. 4/5
No joo..mitähän sitä osaisi sanoa. "Vampyyri" elokuvista en yleensä pidä. Niissä tuppaa aina olemaan joku siloposkinättinaamamies/poika vampyyri, joka hamuaa hyvätissisten tyttöjen jugulaaria Nosferatu klassisessa komeudessaan ja Bram Stoker's Dracula tyylillään, siinäpä ne joista edes pidän. ...mutta mutta, nyt olen myyty! On vain vaikea löytää sanoja tämän leffan kehumiseen. Tunnelmaltaan jotain aivan mykistävää, kaunis ja melankolinen draama, siinä kai se. Kåre Hedebrantin ja Lina Leanderssonin upea kemia kruunasi ja kantoi hienosti läpi elokuvan. :king::king::king::king::king: Kiitos!
Ei voi sanoa että olisi tullut puun takaa, monilla foorumeilla ylistetty ja itse sen nyt totesin kaiken ylistyksen arvoiseksi 5/5. Minusta ei ole olennaista (ainakaan elokuvan kannalta) oliko kyseessä poika vai tyttö, kaikille katsojille avautui omalla tavalla, minun kohdalla niin että ajattelin koko ajan tytöksi, enkä ajatellut alkaa korjailemaan muidenkaan näkemyksiä kun tätä joskus tulen jollekkin tutulle Blu-rayna näyttämään. Minusta hienoa että se tehtiin juurikin noin. Lupaan syödä hatullisen paskaa jos se vitun remake tulee olemaan mitään tämän rinnalla, ensikiinnitykset Eliksi Hillary Duff ja Oskariksi Zac Efron (j/k)
Pidin tätä jatkeena peppi pitkätossulle,johon oli sekoitettu wallander ja beck.....no sitähän se oli,joten 3/5pojong Niin siis yksi wallanderille,yksi beckille ja yksi näyttelijä suoritukselle Katson mielelläni uudestaan,normaalin syklin mukaisesti,joskus n.5v päästä