Kokonaisuutena tämä oli jopa positiivinen yllätys (yllätys siksi, että sota ei genrenä ole kuitenkaan suurimpia suosikkejani). Alussa henkilöitä oli hieman vaikea erottaa toisistaan, mutta jatkossa naamat ja ennen kaikkea luonteet erottuivat kyllä hyvin. Mitään varsinaista juonta tässä ei ollut ja jaksotkin olivat mielestäni aika kaukana perinteisestä formaatista (tarkoitan lähinnä rytmitystä ja selkeiden jännityshuippujen puuttumista), mutta pääosin ratkaisut olivat erittäin toimivia. Itse toimintaa oli melko vähän, mutta nykyaikainen sota ei kyllä joukkuetasolla paljoa tarjoakaan visuaalisesti. Pilotti oli heikohko - tosin osa siitä saattaa selittyä sillä, että hahmoja ei vielä tuolloin tuntenut. Samoin kuudes jakso oli valju. Loput viisi jaksoa olivatkin parasta sotadraamaa vuosiin. Lievästä epätasaisuudesta huolimatta annan sarjalle 3½/5.
Ihan hyvä sarja, mutta ei tämä kyllä mielestäni BoB:n tasolle päässyt. Oli mielenkiintoista ja aika järkyttävää verrata, mitä puoli vuosisataa on tehnyt perusamerikkalaissotilaan moraalille. Sikäli mikäli (=kun) tämä nyt kuvaa todellista tilanneta. BoB:ssa näkee paria poikkeusta lukuunottamatta henkilöissä tapahtuvan henkisen kasvun ja vastuullisuuden taistelutilanteissa, tässä taas millään ei ole mitään väliä. Upseeristo tekee uraa keinoista välittämättä ja miehistö taas räiskii aika vastuuttomasti siviilejä, luikauttaa kantrit päälle ja menee monttuun runkkaamaan.
Tai ehkä kyse on vain siitä, että vanhaa sotaa peittää jo tietynlainen romantisoinnin huntu. Olihan tuolloin tosin hyvät vastaan pahat -asetelma osallisilla selvänä mielessä ja muutenkin sodan perusteet aivan eri luokkaa kuin Irakin retken kohdalla. Erinomainen sarja tämä tosiaankin oli, kyllä ne Simon ja Burns vaan osaavat. Band of Brothersiinko tätä nyt sitten muiden tapaan pitäisi verrata? Kyse kuitenkin varsin erilaisista sarjoista, niin liekö näistä nyt niin hyviksi verrokeiksi. Sanotaan nyt kuitenkin, että olihan tämä hiuksenhienosti parempi. Tokkopa tässä kovin metsään mentiin nykysotimista kuvatessa.
GK kuvaa sotatapahtumia vain muutaman viikon ajalta, joten valtaisaan henkiseen kasvuun ei ehkä jää niin paljon pelivaraa. Suosittelen kuitenkin katsomaan sarjan toiseen kertaan, sillä itse ainakin löysin paljon uusia nyansseja. Kaikkea ei tuoda katsojalle ehkä niin valmiilla tarjottimella kuin BoB:ssa. Laatusarjoja kuitenkin molemmat. GK:ssä "viehätti" vahva realismintuntu. Jos ei nyt ihan puoli, niin sellainen neljännesdokumentaarinen ote. Kun palkka-armeijassa palvelee nykyään paljon trailer trashia, joille ei juuri muita työmahdollisuuksia siunaannu sekä köyhiä nuoria miehiä (ja naisia), jotka yrittävät tienata itselleen opiskelurahoja ja avaimia parempaan elämään, niin touhu voi olla hyvinkin tuon kaltaista. Ja olihan siellä Rudy Reyes näyttelemässä itseään ja vahvistamassa autenttisuutta.
Jostain kumman syystä tämä ei meikälle uponnut. Lähes kaikki muut HBO:n tuotokset mitä on tullut katseltua on ollut hyvää kamaa. Tässä ei missään vaiheessa oikein napannut paskan vertaa mitä kenellekkin käy. Ei lähellekkään BoB:n tasoa, tämä nyt oli tällainen epäilemättä realistinen jonninjoutava muutaman päivän ote tämän päivän sotimiseen. Parhaiten tätä ehkä kuvaa termi "mitäänsanomaton", mikä varmaan jossain määrin oli tavoitekkin. Ei tässä mitään järkeä ole. Eikä tämän katsomisessa liioin. Jos BoB oli 5/5 niin tämä oli 2.5/5.
No itselläni on vain sellainen kuvitelma, että ensimmäinen tositilanne, olla ammuttavana ja ampua takaisin osumistarkoituksessa, aiheuttaisi jonkinlaista henkistä kasvua aika nopealla aikataululla, kyse on kuitenkin siksi rankasta kokemuksesta; näin ovat sodan kokeneet sukulaismiehet valistaneet. Mutta sarja ei ollut huono, muttei loistavakaan. Henkilöhahmot jättivät aika kylmäksi, ehkä juuri tuon moraaliköyhyyden vuoksi.
Eikös suuri osa joukosta ollut ollut tositoimissa jo Afganistanissa, joten tositilanteet olivat porukalle tulleet jo tutuksi. Taisivat peräti kaipailla useampaan otteeseen Afganistanissa tutuksi tullutta suorempaa toimintaa.
Osa porukasta oli kuitenkin toistuvasti huolissaan siviiliuhreista ja esimiesten käskyjä kyseenalaistettiin. Ja viriteltiinhän siinä pientä kapinan tynkääkin, kun kameliammuskelun yhteydessä haavoittuneille pojille ei aluksi löytynyt asianmukaista hoitoa.
Voisin kyllä väittää, että tämä saattaa olla realistisin kuvaus, mitä on tehty. Porukka on kritisoinut urahakuisuutta, hälläväliä asennetta yms. Upseeriston keskuudessa tälläiset 'mahdollisuudet' ovat todella harvinaisia, joissa ura todella saattaa lähteä nousuun, mahdollisuudet ovat kertaluokkaa kovempia kuin jossain pelkässä miehityksessä. Sotilaat ovat nyt varmasti juuri tuollaisia, ei jenkkiarmeijan rekrykaavalla mitään filosofeja palkata (vaikka niitäkin varmasti on), vaan ostareilla heiluvia jannuja, joiden etukäteiskuva sodasta peilautuu pleikkaripelien ja sotaelokuvien kautta.
Sarja tuli katsottua ja olipa positiivinen yllätys (en lukenut sarjasta mitään arvosteluja ennakkoon, en edes foorumeilta). Omalla asteikollani peittoaa BoBin mennen tullen, jonka paria viimestä jaksoa en ole tänä päivänäkään tullut katsoneeksi vaikka DVD:t on hyllyssä. Toimii mulle paljon paremmin tämä että ajassa ei paljoa hypitä eteenpäin. Hahmot, realismi ja taistelukohtaukset olivat myös hienoutta.
Tuli aloitettua katsominen nyt alusta, ja kyllähän tämä potkii. En tiedä mikä on 2008 ollut, kun ei kelvannut.
Sama itsellä, en tiedä miten tuo jäi aiemmin väliin, mutta tuli katsottua 1-2kk sitten ja potkihan tämä ihan helkutin hyvin. Ei nyt BoBiin rinnastettava ehkä mielestäni, mutta hyvänä kakkosena siinä jos sarjoja tarkastellaan sota-aiheen osalta. Pitää jossain vaiheessa järjestää toinen kattaus ja katsoa rauhassa.
Loistava sarja. Pidin alleviivaamisesta riisutusta ja autenttisesta otteesta (jos kohta liiankin autenttisesta - HBO:n sanasto oli aika pakollinen koodikielen ymmärtämiseen). Hahmogalleriassa oli vältetty mustavalkoinen jako "hyviin, jotka eivät koskaan epäonnistu" ja "huonoihin" tyyppeihin ja ilahduttavan vapaa sellaisesta veteraaneihin päin kumartelusta, mikä riivaa esimerkiksi HBO:n niitä kahta tunnetumpaa sotasarjaa. Sarja onnistuu kutkuttavasti kävelemään kahden miinan välistä, joista toinen edustaa puuduttavaa ylistyslaulua ja toinen väkinäistä anti-war viestiä. Väkivallan kohdalla oli vähemmän oli enemmän. Sitä kun todella oli aika vähän, mutta se tuntui aina yllättävän ja täten iskevän kovemmin päin naamaa. Lopun luokkavideosta päätellen "mukamas" olivat mukana parissa isommissakin kahakassa - vaikka vaikutelma massiivisesta sotaoperaatiosta välittyi hyvin, niin toki toiminnan ystävänä sellaista isomman mittakaavan taistelukohtausta ehkä jäi kaipaamaan. Kenties kohtuullisen vaatimaton budjetti rajoitti (vrt. The Pacific). CGI:tä oli paria yksittäistä kohtausta lukuunottamatta käytetty asiallisesti ja juurikin varmasti vain silloin kun oli pakko eikä ollut mahdollista lähettää oikeita Cobra-koptereita taivaalle. ps. Valitettavasti ei näytä enää löytyvän Rollingstone.comista noita artikkeleita. Ainakaan vanha linkki ei enää toimi.
Realistista --- Joo, Kiinnostavaa --- Ei. Aika tylsä tämä oli kaikin puolin eikä lähellekkään BoB tasoa jos siihen halutaan verrata.
BoB nyt on hyvin pitkälti pelkkää sontaa, kyllä Generation Kill päihittää sen koska tahansa. GK on varsin kiinnostava ja erilainen sotakuvaus, jos vertaa geneeriseen BoBiin jossa tähtilippu liehuu, puhuvat päät kertoilevat itku kurkussa uroteoista ja sankareita leivotaan. Koskaan en ole tuon hehkutusta ymmärtänyt, Band of Brothers ei ole lainkaan sitä tasoa mitä HBO:lla yleensä sarjat ovat. Pelkkää hapatusta. Generation Kill oli kyllä paljon parempi toisella katselulla, ekalla kerralla oli hieman vaikeuksia pysyä mukana tapahtumissa ja henkilöhahmoissa mutta kivasti avautui ja selkiytyi kun sen toistamiseen katsoi. Erinomainen minisarja. On muuten myös aika kiinnostavia kommenttiraitoja tuossa dvd:llä, kun äänessä on mm. itse tapahtumien keskellä ollut reportteri Evan Wright. Hauskasti monet keskustelut ja kohtaukset ovat yksi yhteen oikeasti tapahtuneen kanssa ja tämä antaa koko sarjalle sen oikeanlaisen autenttisen silauksen. Ovathan David Simon ja Ed Burns aikamme parhaimpia/tärkeimpiä käsikirjoittajia.
Boxi löytyy hyllystä ja kolme kertaa tullut sarja katsottua. Jatkuvasti saa nauraa kippurassa, sen verran hyvää huumoria lentää. :thumbsup:
Toinen maailmansota on periaatteessa viimeinen sota Yhdysvaltain historiassa, johon osallistuneet voivat tuntea jonkinasteista ylpeyttä - jos Yhdysvallat olisi jatkanut eristäytymistään, voisi Euroopan kartta olla hieman toisenlainen, samoin Aasian. Toisin on Irakin sodan laita. Taustat huomioonottaen on varsin ymmärrettävää jos lähestymistapa on erilainen.
^ Totta, Lähi-idän selkkauksille (tai Vietnamille, hieman sama asia) on vaikeampaa tehdä vesipesua, mutta ompa sellaisistakin esimerkkejä. Toisen maailmansodan kohdalla sodan lopputulos ei kuitenkaan estä sankareiden "koskemattomuuden" riisumista. Tietenkään BoB:n kohdalla sitä ei edes haluttu tehdä. Varmasti se on myös yksi syy sen suursuosioon, eikä vain Amerikassa. Mielestäni patrioottisuus on BoB:ssä vähän salakavalaa, koska kuitenkin välillä käsiteltiin eräitä juttuja toisestakin näkökulmasta, mutta aina sopivan veteraaneja kunnioittavan etäisyyden päästä. The Pacificissä sitä riisumista ehkä yritettiin puolentoista jakson verran, muuten ei sitten oltukaan edes BoB:n tasolla.