Yksi osa-alue johon täällä jo hieman viitattiinkin, ovat avaruusalukset tieteiselokuvissa. Nykyisellä tekniikalla pystytään luomaan massiivisia ja näyttäviä avaruustaisteluita, mutta varjopuolena on tapahtumien tempo jonka perässä silmät eivät tahdo pysyä. Toisaalta yksi itseäni miellyttävä esimerkki uusien CGI:tä käyttävien scifi-leffojen joukossa on Soderberghin Solaris (2002), jonka alun telakoitumiskohtaus on vaikuttava juuri rauhallisuutensa vuoksi. Sama pätee Star Wars-leffoihin; mitä olisikaan episodi 4:n alku jos tähtiristeilijä sujahtaisi kankaan poikki parissa sekunnissa... Eräs nostalgiapaukku tuli katsottua jokin aika sitten DVD:ltä, nimittäin Sayonara Jupiter (1984) joka on varsinaista pienoismallien ja käsityön juhlaa. Kunnioitusta herättävää katsottavaa edelleen, mutta onhan japanilaisilla aina ollut tuo puoli hallussa kun kaikenmaailman Gojirat ovat tuhonneet kaupunkeja jo 50-luvulta lähtien.
Analogiset tehosteet näyttävät paremmilta tiettyyn pisteeseen asti jonka jälkeen homma menee tahattoman komiikan puolelle. Paras ratkaisu olisikin, että vanhalla tyylillä mentäisiin niin pitkälle kuin mahdollista ja loput tietokoneella. Ikävä kyllä CGI on halvempaa ja halvalla animaatiolla korvataan jo aivan perusjuttuja kuten tulta ja räjähdyksiä joka mielestäni on jo katsojien aliarvioimista.
Tim Burtonin käyttämät pienoismallikaupungit on aika vaikuttavia. David Fincher sanoo käyttävänsä CGI ympäristöjä lähinnä yö-kohtauksissa. Zodiakin CGI:t on aika toimivia.
Ehdottomasti kärkikastia näkemistäni ja loistava esimerkki hyvällä tyylitajulla toteutetuista 'erikois'efekteistä. Eipä niitä CGI:ksi tajua ellei asiaa tiedä, niinkuin asian toivoisi olevankin.
Vääriä? Millä tavalla väärä on elokuva jonka katsomisesta nauttii? Ei se elokuvia vääräksi tee että minä tiedän niiden olevan keinotekoisia illuusioita. En tarvitse uskottavuutta elokuvasta nauttimiseen. Epäuskottavuushan on usein paljon mielenkiintoisempaa.
Jos sulla löytyy Dark Knight (BluRay), niin katsoppa miten ko. rainassa oli efektit tehty. Itselläni loksahti leuat, kun esim. Bat Pod olikin aivan oikea laite, jota stuntti ajoi. Olisin voinut vaikka vannoa, että kyseessä on CGI:llä tehty efekti, sillä niin uskomattomasta laitteesta on kyse. Samoissa Making Off:eissa on lukemattomia oikeilla laitteilla ja ihmisillä tehtyjä efektejä, jollaiset ovat vaatineet huippuosaamista ja valtavasti valmisteluja. Moni luulee niitä CGI:ksi, mutta kun on riittävän "sekopäistä" porukkaa leffaa tekemässä, on jälki uskomatonta :thumbsup:
Ylläri oli tämäkin kuten Zodiacin tehosteet, tullut edes mieleen katsellessa! Se BatPodilla kääntyminen silti meni överiksi. Samoin kuin Batmanin äänenmurros.
Hyvä esimerkki mahtavista CGI efekteistä Itsekkin kyllä kallistun tuonne "käsintehdyn" puolelle. Varsinkin uusimmissa zombie/hirviöelokuvissa tietokoneella tehdyt oliot ovat usein tunnelman tuhoavia ja surkean näköisiä.
CGI:n perusongelma on se että oikea maailma ei muodostu pikseleistä, vaan käsinkosketeltavista objekteista. Vaikka esimerkiksi kauko-ohjatun nuken tunnistaa keinotekoiseksi, se on silti aidon kolmiulotteinen ja käsinkosketeltava objekti joka sijaitsee oikeassa maailmassa. CGI:llä joudutaan ponnistelemaan kovasti että päästäisiin samaan - lopputulos näyttää useimmiten aika päälleliimatulta. Mallintaminen on vieläkin aika lailla lapsenkengissään - parhaiten onnistuu kaikenlaiset karvattomat otukset ja erilaiset sileät pinnat. Pienoismalli tai nukke tai vaikka splatter-efekti näyttää automaattisesti aina oikealta objektilta. Illuusio on illuusio vasta kun se "toimii". Illuusion yritys ei ole vielä illuusio. Toki kaikissa elokuvissa tietää takaraivossaan kaiken olevan keinotekoista, mutta silti elokuvan tehosteet ja tapahtumat voivat olla uskottavia. Itsekään en Zodiacin yökohtauksia bongannut CGI:ksi vaikka funtsinkin että jotenkin feikiltä näyttivät. Ajattelin kuitenkin että jotain häikkää oli siinä miltä "taksikohtaus" kohtaus näytti, mutta pistin sen huonosti onnistuneen valaistuksen piikkiin. Toisen kerran katsottuna feikkiys kyllä pistää silmään, mutta kokonaisuutena kyllä melko hyvät tehosteet. Oikeat lavasteet olisi näyttäneet paremmilta.
CGI:stä muistaa ne huonot esimerkit ja taas perinteisesti tehdyistä efekteistä ne parhaat... ehkä jotenkin vääristynyt kuva sillä tavalla. Mutta keskimäärin heikosti tehtyä CGI:tä on kuitenkin vaikeampi hyväksyä, koska tavallaan ilmankin pärjää. Viimeistään muutaman viime vuoden aikana hommasta on vissiin tullut liian halpaa tai jossain määrin helppoa (kunhan rima on alhaalla). Hyvä pointti aiemmin tässä ketjussa, että kun on joku hieno malli tehty, niin sitä sitten pitää ruudussa väkisin pyöritellä. Silloinhan se erikoistehoste ei ole enää elokuvaa varten, vaan toisin päin... Parhaimmillaan ei vain silloin kun tehostetta ei "huomaa" tietsikalla luoduksi, vaan silloin kun ei tule edes mieleen koko asia. Forrest Gumpin muutamat kikat lienee hyvä esimerkki. Sitten taas joskus käy päinvastoin kuten Bad Podin kohdalla. Enkä varmaan ole ollut ainoa joka luuli Casino Royalen Aston Martinin katolleen pyörähtämistä tökeröksi CGI:ksi - mutta sehän olikin ihan perinteisesti tehty.
Itsellä ainakin ärsyttää niin suunnattomasti, kun kömpelöt efektit on aivan eri värimaailmasta kuin kuvattu tausta. Luulisi valmiiseen teokseen olevan helpohkoa sivaltaa uuden värisävyn, mutta ei.. Siis voi jumankauta, monesti ärsyynnyn ääneen kommentoimiseen ja loppu elokuvasta onkin sitten pilalla. Toinen on se yliluonnollinen nopeus mitä animoijat eivät ilmeisesti näe. Esim. tappeluissa tai juoksussa raajat ja torso liikkuvat valonnopeudella ja rikkovat fysiikan lakeja, vaikka vieressa olevasta oikeasta näyttelijästä voisi ottaa vertailukohdan, mutta ei.. Tökeröt käsin väännetyt goret on sitä nannaa. Toki niissäkin on huvittavia epäonnistumisia, mutta jotenkin ne mieltää uskottaviksi, toisin kuin cgi-pohjaiset efektit. Evil Dead aiheutti aikoinaan painajaisia ja vieläkin kylmiä väreitä katsoessa. Minkähänlainen Chucky olisi cgi-pelleilynä? En usko että elokuva olisi yhtä onnistunut.
Itse suosin perinteisiä tyylejä verrattuna CGI. Esimerkiksi Star Warsin Jar Jar näyttää todella tökeröltä epärealistisuudessaan. Alkuperäinen Jabbakin on paljon parempi kuin CGI Jabba. Ja parinkymmenen vuoden päästä varmaan nauretaan nykyiselle paremman tasoisellekin CGI:lle.
Nauretaan tai ei naureta. Kun tunnistaa jonkun asian "jollakin tekniikalla tehdyksi", se ei vielä sinänsä oikeuta nauramiseen tai kehumiseen. Eli jos joku pilkkaa kökköä tietokoneanimaatiota, hän varmaan pilkkaa myös kubistista taidetta ja vesivärimaalauksiakin, koska ne eivät ole fotorealistisia. Samoin marmorinen kreikkalaispatsas on naurettavaa pelleilyä, eihän ihmisen iho ole valkoinen ja noin kova! Jäästä veistetty joutsen on myös ihan paska, oikea joutsen ei ole läpinäkyvä ja lämpötilaltaan pakkasen puolella (elävä joutsen ainakaan). Kaikki taiteelliset tuotteet ovat taidetta, tehty tietyllä tekniikalla, eikä taidetta voi arvottaa oikeaksi tai vääräksi, hyväksi tai huonoksi. Vertailua kyllä voi tehdä, että onko jokin teos tyylillisesti enemmän naivismia kuin romantiikkaa vaiko peräti modernille taiteelle ominaisesti puhdasta tekotaiteellista paskaa (juu, anteeksi romantikon subjektiivinen näkemys asista). Topikin tapauksessa voisi puhua 3D-animaation fotorealismin määrästä, sitä kyllä voi arvottaa tekniseltä kannalta, erottaa särömittarilla realistisemman epärealistisesta. Itsestäänselvästi realismin määrä jatkuvasti kehittyy kun teknologia (laskentateho) ja tutkimustieto (miten ja mitä lasketaan) lisääntyy. Samoin kävi ihmisen omakätisen kuvaamataiteen evoluution kanssa; luolamies maalasi melko kökköjä yksivärisiä teoksia, ja Werner Holmberg taas kuvasi Maantien Hämeessä mestarillisella runoudella: http://fi.wikipedia.org/wiki/Werner_Holmberg
Elävä teatteri on paljon realistisempaa kuin mikään elokuva. Teatterissa esiintyvät oikeat ihmiset kolmiulotteisen oikeasti hengittäen samaa ilmaa kuin näytöksen katsojat. Elokuvissa on kaikenlaista epärealistisuutta. Leikkauksilla hypitään paikasta ja ajasta toiseen! Kameroissa käytetään erilaisin polttovälein varustettuja lissejä joiden kuvakulma ei vastaa ihmisen näköaistia sitten ollenkaan. Hetkinen, eihän se teatterikaan ole realistista! Siinähän näyttelijät vain esittävät joitain fiktiivisiä hahmoja fiktiivisten tapahtumien keskellä. Elämä on realistista.
Juu, ihan asiaa periaatteessa. Mutta, taiteessahan on aina kyse vaikutelmista, illuusioista, eikö? Miten sen katsoja kokee. Ja siinä mielessä tollanen teoreettinen ajattelu on hieman, keinotekoista. Esim. mainitsemasi leikkaukset on kyllä mun käsittääkseni tehty nimenomaan juuri vahvistamaan elokuvan realistisuutta katsojalle, ellei sitten tahdo katsella jotain von triereita sun muuta roskaa. Kyllä mä ainakin saan joistain elokuvista hyvinkin realistisen ja aidon, koskettavan vaikutuksen, kun taas toisista ihan päinvastoin. Ja juurikin esim. liika digitaalisuus etäännyttää suurta osaa katsojista, hienoa että joillekin uppoaa. Mutta jos kaikkeen taiteeseen suhtautuu noin kyynisesti, en ymmärrä mitä mieltä on siihen keskittyä sitten ylipäänsä ollenkaan. Itselle ainakin ne omimmat leffat ja taiteet on todellakin täysin aitoja, tietoisuus että kyseessä on leffa jne. on ihan eri asia. Elokuva on toinen todellisuus, illuusio, mutta aivan yhtä realismia kuin elämänkin illuusio.
Sarkasmiahan tuo oli. Ajatteleva lukija ehkä huomaa sen herättävä ajatuksia siitä miten ihminen jää helposti "jumiin" tiettyyn taiteelliseen ilmaisutyyliin. Kun sitten esim. CGI-ilmaantuu elokuviin niin ollaan sormi suussa ja ihmetellään tökeröä epärealistisuutta. Elokuvien leikkaukset ovat oleellinen osa elokuvan (sujuvaa) kerrontaa eikä sen funktio yleisesti ole realismin lisääminen.
En sekoittaisi sanaa realismi tähän. Kyllähän epärealistista kamaa tehdään muutenkin mutta se on aidon näköistä. esim. Yoda vanhoissa starwarseissa.. kaikki tietää että ei tommoinen vihreä paisetyyppi ole realistinen mutta siinä se menee ihan ok ja siihen pystyy suhtautua ja ajatella että se on osa tota maailmaan.. Uusissa SW:ssa on taas vaikka JarJar binks joka on ihan muovinen ja kiiltelee ja näyttää niin päälleliimatulta hahmolta kun voi olla. Kuin joku olisi piirtänyt tussilla valokuvaan ylimääräisen henkilön. Ei näytä ollenkaan kuuluvan kuvaan. Epärealistisuus on yhtä suuri molemmissa hahmoissa mutta ekassa pystyy hyvin sen tyypin kuvittelemaan elokuvaan ja tokassa se on niin epäaidonnäköinen piirros kun voi vain olla. Ehkä tajusit mitä tarkoitin? Onneksi CGI menee vieläkin kovaa vauhtia eteenpäin ja se näyttää aina paremmalle.. Ja silloin kun CGI:tä ei huomaa voi sen sanoa olevan onnistunut.
Ööh, tottakai. Olen aina tajunnut mutta ymmärrätkö sinä että vaikutelma epäaitoudesta muodostuu korvien välissä? Kyse on "asennevammasta", siitä että väkisin halutaan kaiken näyttävän siltä kun aina ennenkin. CGI:llä on kuitenkin huikeita etuja puolellaan kuten esim. mahdollisuus paljon realistisempaan (taas tuo sana!) näyttelemiseen.