Daylight *** New Yorkin ja Jerseyn välinen tunneli romahtaa, ja joukko loukkuun jääneitä saa pelastajakseen entisen pelastuslaitospomon. Viihdyttävä katastrofipätkä tarjoaa Stallonen pullistelua, ärsyttäviä hahmoja ja tiukkoja tilanteita. Dracula: Prince of Darkness *** Turistit päätyvät Draculan linnaan ja pian iso D onkin taas vauhdissa. Kyllähän nää Dracula leffat on jo nähty, mutta kyllä tää Hammerin tuotos sentään jotain uutta tarjosi. Tunnelma oli paikoitellen kohdallaan ja Christopher Lee oli vallan mainio verenimiä vaikka ei kauheasti ruutuaikaa saanutkaan. Loppu oli kohtuu nolo. The Nanny ***½ Lastenhoitaja ja kotiin palaava kapinallinen nuori herra ottavat yhteen, mutta kuka onkaan oikeasti syyllinen ikäviin tapahtumiin. Ennen loppua ei oikein tiennyt, että mikä on homman nimi, ja koko ajan ilmassa leijui painostava tunnelma. Se poika oli kyllä tosi ärsyttävä tapaus. Tästä olisi saanut hyvän re-maken, pääosissa Haley Joel Osment. The Plague of the Zombies *** Pienessä kylässä riehuu outo tauti, mitä professori tyttärensä kanssa saapuu selvittämään. Viihdyttävä Hammer pätkä tarjoilee zombeja ja voodoorituaaleja. Stuck on You ** Jos komedialla on pituutta pari tuntia, niin sen on silloin paree olla hauska. Tämä ei valitettavasti ollu.
Paycheck Oli unohtunut, miten tämä nyt loppuikaan, niin tuli sitten boksilta tuijotettua. Ihme, ettei Affleckin pärstä alkanut edes ärsyttämään tätä katsellessa. Ihan ok, jos ei ole jo paria kertaa nähnyt ja ei muista, miten tämä loppuu. Ja onhan tässä Eckhart, Thurman ja Giamatti!
Stage Fright - Hitchcockin vähemmän tunnettu (ja ohjaajan vähättelemä) teos. Alkaa mukavalla tavalla, mutta meno juuttuu kovin leikkisäksi ja naiviksi. Tästä tuli mieleen Hitchcin brittikauden tuotokset. Pääosanainen oli melkoisen ärsyttävä tapaus. Marlene Dietrich oli kyllä viettelevä. Suspicion - Mestariohjaajan mainio jännäri. Cary Grant omana itsenään, hurmaavana hurmurina, joka on joko ärsyttävä valepukki tai sitten vielä pahempaa. Loistavasti pidetään jännitys yllä loppuun asti ja katsojaankin tarttuu viattoman vaimon epäluulo. Hieno elokuva jota katsellessa aika meni kuin siivillä.
Marley & Me Mainio tositapahtumiin perustuva tarina Marley-koirasta, jolla on reipas ADHD-oireyhtymä ja joka sekoittaa perheen elämää iloisesti.... Taloudessa on myös kirja, johon elokuva perustuu - suosittelen erityisesti kirjaa ! :thumbsup:
Marley & Me Mainio tositapahtumiin perustuva tarina Marley-koirasta, jolla on reipas ADHD-oireyhtymä ja joka sekoittaa perheen elämää iloisesti.... Taloudessa on myös kirja, johon elokuva perustuu - suosittelen erityisesti kirjaa ! :thumbsup: Tali-Ihantala 1944 Upeasti toteutettu 5 tarinan "elokuva" taistelusta, jonka johdosta olemme voineet viettää itsenäisyyspäivää myös toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Tätä ei ehkä pitäisi kutsua elokuvaksi, vaa dramatisoiduksi dokumentiksi. Hyvä Åke ! Gomorra 5 pelottavan synkkää tarinaa Sisiliasta ihmisistä, joiden elämään paikalliset Mafia-perheet tarjoavat vaihtoehdon köyhyydelle ja mitättömyydelle. Pahinta tässä on, että nämä tarinat perustuvat todellisuuteen Napolissa. Tarina perustuu Roberto Savianon kirjaan - Saviano on kirjan julkaisun jälkeen ollut Sisilian mafian, Camorran tappolistalla, koska kertoi suoraan Camorran toimintatavoista mm. jätebisneksessä.
Juokse tai kuole (The Running Man) Taitaa olla jonkin sortin vanhenemisen merkki, kun vanhemmat toimintakalkkunat maistuvat nykyisin huomattavasti aiempaa paremmin. Tämäkin oli todella viihdyttävä kaikkine hölmöyksineen. Harold Faltermeyerin musiikit toimivat komeasti ja Arskalla oli tarjottavanaan uransa kehnoimpia onelinereitä. ½ Laittomat (Bande à part) Ei ole Godard vieläkään onnistunut suuren suurta vaikutusta tekemään. Elokuvan alkuvaihe oli velttoa haahuilua, loppu sentään paransi. Irtonaisia hauskoja pikkuideoita kyllä riitti, mm. minuutin hiljaisuus, tanssi ja Louvre-juoksu. + Bury My Heart at Wounded Knee Puitteet olivat kunnossa kuten aiheen historiallinen kiinnostavuuskin, mutta kokonaisuus jäi tässä HBO-elokuvassa keskushahmojen lailla hajanaiseksi. Sleep With Me X-sukupolven puhelias kolmiodraama oli vauhtiin päästyään sangen hauska suhdejumittelu. Välitekstein höystetty vapaamuotoinen rakenne toimi ja näyttelijäpoppoo sopi hyvin rooleihinsa. Tarantino pistäytyi esittämässä Top Gun -teoriansa. - He uskoivat elämään (Meet John Doe) Capran idealistisen yhteiskunnallisista elokuvista tämä miellytti vähiten. Paatoksessa mentiin jo turhan pitkälle ja muutenkin elokuva tuntui paikoitellen vain Mr. Smithin ja Mr.Deedsin haalealta uusinnalta. +
Ikuistetut hetket Maria Heiskanen hallitsi tätä elokuvaa, kokonaisuutena aika yllätyksetön kuvaus vuosisadan alusta missä kurjuuskin oli ruotsalaisittain hieman siistimpää kuin vaikka Suomessa Huumoriakin oli mukana sopivasti. Skånen murre kuulostaa vielä oudommalta kuin Tanskan kieli. Leffassa ei ollut varsinaisia heikkouksia jos sietää hieman verkkaista kerrontaa. 4/5 Elefanttimies Lynchin elokuvaksi jopa "järkevä" kertoi tarinan tukeutumatta moniin unenomaisiin tai katsojan ratkaistaviin vertauksiin. Kääpiöitä oli kyllä mukana. Mustavalkokuvaus oli tyylikäs ratkaisu ja sai tarinan tuntumaan hieman enemmän tarinan aikakauteen sijoitetulta. Anthony Hopkins oli hyvä. 4+/5
Hollywood Party (1937) Noin 20 minuuttia kestävä potpuri joka sisältää laulu- ja tanssiesityksiä, muotia ja yleistä hulluttelua. Lavalla käy kääntymässä aikakauden isoja staroja. Lyhytelokuva on extramateriaalina Warnerin DVD:llä "Hyvä maa" (1937). Tällaiset on just niitä mukavia ja mielenkiintoisia extroja...
Leijapoika tuli katsottua ja olipas ihan hyvä elokuva Forsterilta vaihteeksi. Elokuva alun kuvaus 70-luvun Afganistanista näytti että kyseessä ei tosiaan ole aina ollut mikään kivikautinen takapajula miksi se muuttui Neukkujen ja talebanien vaikutuksen seurauksena. Heijastelee varmaan aika tarkkaan sitä mitä Irakissa on tapahtunut tässä lähivuosina. Vaikka elokuvan tapahtumat oli traagisia jäi elokuvasta kuitenkin hyvä mieli. Jokaisella pitäisi olla Hassanin kaltainen ystävä. 4½/5
Spin (2003) Robert Redfordin poika James jatkaa isänsä jalanjäljillä tällä rauhallisella ja melankolisen kauniilla draamalla. Hienosti toteutettu 50-luvun ajankuva, komeat maisemat ja musiikki; onnistunut draama joka välttää nippa nappa liiallisen sentimentaalisuuden.
Push Supervoimilla varustettuja ihmisiä ja hallitusten yrityksiä alistaa heidät. Heroes kohtaa Firestarterin ja lopputulos on jotakuinkin keskiverto Hollywood-rymistely. Juonessa on norsun kokoisia aukkoja ja kyky nähdä tulevaisuuteen toimii moneen otteeseen kirjoittajien työkaluna kuljettaa aivan liian vähälle suunnittelulle jäänyttä juonta. Näyttelijät tekevät minkä paperiset hahmot antavat myöden, tehosteet ovat ihan OK, turhat kuvauskikkailut eivät tuo (ohjaajan toivomaa?) syvyyttä ja kokonaisuudesta jää (taas) mielikuva juosten kustusta. Ilman "ennustajia" tarinasta olisi saanut paremman, mutta ilmeisesti sen kuljettaminen olisi ollut kirjoittajille liikaa. Ei tämä nyt täyttää kuraa ollut, mutta ei toisaalta mitään huippuakaan. 2½/5
Basquiat Taiteilijakuvaukseksi tyypillisen vapaalla tyylillä edennyt elokuva oli paikoitellen kiinnostava, mutta löysyyttäkin löytyi. David Bowie oli mainio Andy Warholina ja ohjaaja Julian Schnabelin elokuvassa nähdyt maalaukset hienoja. Cecil B. DeMented Olihan tuossa elokuvan teemana toimineessa indie-elokuvan taistelussa valtavirtaa vastaan jotain ideaakin, mutta nähdyistä John Watersin tuotoksista tämä oli kyllä se kaikista kehnoin, eli mistään laaturoskasta ei tosiaankaan ollut kyse. ½ Child's Play 80-luvun kauhuklassikoissa on usein oma viehätyksensä, mutta tästä se pitkälti puuttui. Yleensä sentään nämä jatko-osakimaran synnyttäneet originaalit ovat jossain määrin kiinnostavia, mutta yllättävän hengettömästi tämä sarja sai alkunsa. Bride of Chucky on parempi. Kadonneiden lasten kaupunki (La cité des enfants perdus) Jeunet & Caro -parivaljakon visuaalitrippi oli varsinainen mielikuvituksen riemuvoitto. Aikuisten sadun tarina oli kaikessa höpöydessään onnistunut ja hahmogalleria riemastuttava. -
Lady Jane (1986) Erinomainen historiallinen draama 1500-luvun englannista ja hovin juonitteluista traagisine seurauksineen. Pääosissa nuori Helena Bonham Carter ja Cary Elwes, joka ei vielä tässä vaiheessa näytä tulevia koomikon maneereitaan vaan tekee vallan uskottavan roolisuorituksen.
Scanners **** Hyvis scanneri jahtaa pahis scanneria tässä David Cronenbergin scifi jännärissä, missä myös pää räjähtää komiasti. Mielenkiintoinen tarina ja oudohko tunnelma pitävät hyvin mielenkiinnon yllä. Cronenbergin ohjaus on paikoitellen hyvinkin tyylikästä ja sujuvaa. Stephen Lack pääosassa oli pökkelöökin pökkelömpi, mutta oli sillä sentään hypnoottiset silmät. Scanners II: The New Order *** Jatko-osa on juoneltaan aikalailla samanlainen kuin alkuperäinen. Hyvis scanneri jahtaa pahis scanneria. Hommasta puuttuu Cronenbergin lahjakkuus, mutta tarina kuitenkin toimii, ja muutenkin meno on viihdyttävää. Scanners III: The Takeover ** Nyt mennäänkin selkeästi jo komedian puolelle eikä kunnon scanneri tunnelmasta ole enää tietoakaan. Päätähti Liliana Komorowska näytti välillä ihan Catherine Zeta-Jonesilta. Bad Lieutenant ***½ Harvey Keitell on tosi paha poliisi. Siinäpä tämän elokuvan tärkein anti. Hauskaahan sitä örvelöintiä oli seurata. Blood Simple. **** Coenin veljekset olivat jo ensimmäisessä leffassaan hyvin asian ytimessä. Child's Play **½ Eipä tämä klassikko kauheasti napannu. Voisi jopa tylsäksikin haukkua. Nukke oli sentään hyvin tehty. Laws of Attraction ***½ Romattinen komedia kahdesta avioerojuristista jotka työn touhussa yllättäen rakastuvat toisiinsa. Romkommien parempaa osastoa tämä selvästikin edustaa. Meno muistutti parhaillaan vanhoja screwball komedioita Hollywoodyn kulta-ajalta. Pääparina olisi hyvinkin voinut olla vaikkapa Cary Grant ja Katharine Hepburn. Pierce Brosnan ja Julianne Moore olivat hyvä parivaljakko ja sitä kemiaakin löytyi. Lucky Break *** Kepeä vankilakomedia kahdesta pankkirosvosta jotka rupeavat suunnittelemaan pakoa. Hyvä tilaisuus saapuukin, kun vangit rupeavat harjoittelemaan musikaalia varten. On James Nesbitt paremmassakin vedossa ollu, mutta ihan jees.
Living Out Loud *** Holly Hunter ja Danny DeVito kypsässä rakkausdraamassa. Mammoth *½ Tää ei oo sen ruottalaisen uusin vaan Sci-Fi kanavan halpis kökköily, missä ufo sulattaa mammutin, joka taasen rupeaa riehumaan. Aivan naurettava räpellys on menty pilaamaan lopullisesti muutamalla vakavemmalla kohtauksella. Alkutekstit olivat sentään aidosti hyvät. Niin ja onhan tässä vielä Summer Glau suhkot isossa roolissa. Ja mitä ihmettä Tom Skerritt on tehnyt, että joutunut tälläiseen tuotantoon. Orfeu Negro ***½ Joo, tuli sitten laajennettua elokuvatuntemusta tällä brasilialaisella Oscar voittajalla. Alku näytti aika pahalta, mutta yllättäen tarina nappasikin mukaansa ja musiikitkin rupesivat mukavasti lämmittämään mieltä. Outlaw ** Aika amatööri touhua. Juonessakaan ei ollu päätä eikä häntää. K-18 väkivaltaa oli sentään saatu mukaan. Raja 1918 ***½ Mielenkiintoinen elokuva itsenäisen Suomen alkuajoilta. Näyttely välillä häiritsi, mutta kaippa ihmisten ulosanti tuohon aikaan oli oikeastikin hieman tönkköä. Olipa tähän saatu pari hyvää gorekohtaustakin. Susan's Plan * Täysin epäonnistunut komedia epäonnistuneesta murhasuunnitelmasta. Ei olisi luullut tolla porukalla. Järkyttävä! The Atomic City *** Pahat agentit kidnappaa ydinfyysikon pojan kiristääkseen tältä pommin kaavan. Tämä ehkä olisi toiminut paremmin 50 vuotta sitten, mutta kyllähän tän ihan mielenkiinnolla läpi katsoi. The King of Kong ***½ Viihdyttävä dokumentti seuraa kahden tyypin henkien taistoa siitä kumpi on maailman paras Donkey Kong pelaaja. Billy Mitchell on kyllä hauska tyyppi. Volcano **½ Hellyttävän kökkö katastrofipätkä.
Falling for a Dancer (1998) TV-draama kovasta elämästä 30-luvun irlannissa jonka rinnalla kotoinen pohojalainenkin meininki kalpenee ankeudessaan. Nuoren yh-äidin on valittava Magdalena-kodin ja järjestetyn avioliiton välillä, ja toinen toistaan dramaattisempia tapahtumiahan siitä tietenkin seuraa. Pääosassa nähtävä Elisabeth Dermot Walsh hoitaa roolinsa hyvin ja on myös erittäin kaunis nainen, ja tämä seikka saakin tarkistamaan seuraavaksi Cleopatran (-99) jossa hänellä on myös rooli. After School Special (2003) Teinikomedia pojanjullikoista jotka pesää sadakseen ryhtyvät tuottamaan omaa pornoelokuvaa. Perustason alapäähuumoria ja muutamat paljaat tissit, siinäpä se.
Return of the Fly (1959) - Alkuperäisen The Flyn jatko-osa jatkaa tarinaa hyppäämällä muutamat vuodet eteenpäin ekan tapahtumista. Ärsyttävä poika on jo kasvanut vaivautuneeksi nuoreksi aikuiseksi, jota Vincent Pricen näyttelemä setä varjelee kammottavalta tapahtumalta jonka takia jäi poika ilman isää. Aika vähän suostuttelua se kuitenkin vaati että salaisuudet tuli ilmi ja totta kai poika rupeaa tekemään samaa kuin isä. Tarina on kömpelö ja kokonaisuutenakin yllätyksetön. Oikeastaan elokuva oli onneton. Kamalakin .. Ei hyvä. Onneksi oli halpa. Ei se silti poista pahaa makua suusta! Perkele! The Fly (1986) - Cronenbergin re-make on kyllä mainio tekele. Synkkä elokuva joka viihdyttää kuin säkillinen pornolehtiä. Jeff Goldblum on todella helluunen höpsönä professorina. Geena Daviskin (vaikka on ruma) oli aika kiva. Elokuvan kestokin (91min) on juuri passeli ja mikään ei silti tunnu kiirehdityltä. BLURAYN kuva oli hyvä ja kiva oli katsoa efektit nyt ensikertaa tarkemmin. En silti pystynyt bongaamaan penistä, jonka piti olla lääkekaapissa tallessa (ala-asteella pojat sanoi näin) kun Brundle osiaan sinne vei. Epämääräisiä pötköjä vain! Pettymys!
Terminator Salvation On paljon kehuttu, mutta on myös paljon haukuttu. Olisihan tämä voinut olla paljonkin parempikin, mutta ei tässä itse elokuvassa mitään vikaa ollut.Tulevaisuus ei ollut ihan niin synkkä kuin olisin halunnut sen olevan, tuhotut maisemat ja muut tehosteet olivat hienosti tehty. Juonikaan ei ollut ihan huono, vähän tosin jäi hampaankoloon mutta toivottavasti meno kovenee jatko-osissa. Mukavasti oli viitteitä vanhoihin osiin, maasturi, huoltoasema ja Gunnarimusiikki nyt ens alkuun. Sungnyangpali sonyeoui jaerim aka. Resurrection of the Little Match Girl Alku tässä Korea pätkässä ihan ok, mutta loppu menee vähän plörinäksi. Leffan juonena on saada stendareita myyvä tyttö rakastumaan itseensä, leffa lainaa, ihan tyylikkäästi Matrixia toimintakohtauksiinsa. Luvassa ihan mukiinmenevää komiikkaa ja toimintaa, virtuaali meininki ja rakkautta. Leffan alussa piti hieman kelata takaisin päin kun tuli pätkä tuttua musiikkia, myöhemmin biisistä tuli myös laulua. Biisi oli Nylon Beatin Like a fool:king:
Hah..."legendaarinen kohtaus" kieltämättä, meinasi mennä aikanaan virvoitusjuomat väärään kurkkuun kyseistä leffaa katsoessa.:thumbsup: Paha päivä toimistossa
The Thing - Carpenterin loistava scifi/kauhu re-make. Monta kertaa tämä on nähty mutta yhä vain pikkulonkerot jaksaa kuvottaa. Hienosti luodaan räjähdysherkkää ilmapiiriä kun keneenkään ei voi luottaa. BLURAY (terävämpi kuva kuin DVD:ssä!!) vakuutti kuvanlaadullaan. Upean kuvan takia näki kaikki efektit oikein ihanan tarkasti. Anchorman: The Legend of Ron Burgundy - 2. katselukerta olikin hauskempi (viimeeksi 2006). Nyt piti hörähdellä useampaankin otteeseen uutistiimille, kai sitä on päässyt paremmin sisään Will Ferrellin (tuo 2000 luvun Chevy Chase) huumoriin. Carellin Stevekin oli vähäjärkisenä lähes hervoton. Funeral in Berlin - Michael Caine on Clint Eastwoodin ohella ainoa näyttelijä joka ei koskaan petä suorituksellaan. Nytkin Harry Palmerina mies oli se tuttu ja turvallinen ja ah niin loistava. Harry Palmer hahmonakin oli mielenkiintoinen. Entinen konna joka nyt palvelee Agenttina kuningatarta. Tarina vei Berliinin rajalle jossa melko yksinkertainen salakuljetus muuttuukin todella kivaksi sekasotkuksi, kuten kunnon agenttielokuvassa pitääkin. Mukava tekele. Pitää kai myöhemmin tutustua enemmänkin Cainen Palmer elokuviin.