Korkeakouluopinnot

Voi, kun olisinkin noin hieno mies, mutta valitettavasti pitää myöntää, että koska työvuosia on takana jo 8 niin valmistumisella ei ole enää palkan suhteen merkitystä. Vanhempana ohjelmistosuunnittelijana työskentelen ja Suurelle Siniselle koodaan luureja. Paskaa hommaa, mutta jonkunhan se sekin on tehtävä. Sinänsä ihan oikeasti paskaa, että jos tähtitieteestä vain töitä olisi mahdollista saada niin vaihtaisin kyllä.

 

Tota, eroa kirkosta -säikeessä puhuit eläkkeelle jäämisestä, ikään kuin jo tapahtuneena faktana? Kylläkin vasta seuraavana päivänä...

 

Okei, et ole tittelinkipeä. Monelle olisi se valmistuminen jonkinlaisena status-symbolina erityisen tärkeää, mutta ei sitten sulle. Eihän tuota tiedä, jos jotain duunia niillä tähtitieteenopinnoillakin irtoa, ainakin siinä saat toteuttaa itseäs ja se varmaan on pitemmän päälle tärkeämpää.

 

Tjoo, en kyllä juurikaan itselläni enää tuota dippainssin tutkintoa arvostaisi. Miljoona kertaa mieluummin olisin maisteri tähtitieteen puolelta.

Muiden dippainssien ei kannata tuosta mielipiteestäni mieltään pahoittaa. Dippainssin tutkinto on hieno tutkinto, mutta itselleni sen arvo on täysi nolla.

Tiesin jo 10 vuotiaana, että haluan isona tietotekniikan insinööriksi. Vielä parikymppisenä oli hienot suunnitelmat lisureista yms. jatko-opinnoista. Sitten työelämän myötä on arvot ja mielenkiinnonkohteet vähän muuttuneet. Kun on oikeasti päässyt näkemään miten ankea ala tietotekniikka-ala voi pahimmillaan olla niin on arvostuskin laskenut kuin lehmän häntä.

Mieluiten olisin ehkä tutkijana jossain observatoriossa ulkomailla tai fysiikan/matikan opettajana lukiossa. Ensimmäinen vain vaatii tohtorin paperit ja jäkimmäinen opettajan pedagogisia opintoja ja pitkän palkattoman harjoittelun, joten tie olisi pitkä ja kivinen.
Lopputuloksena olisi toki mieluinen ammatti, mutta palkasta lähtisi saman tien kolmannes. Joten pitää ainakin odotella kunnes vaimo on töissä.

 

IMO tutkinnon suorittaminen loppuun kertoo ehkä enemmän siitä, että kyseessä on jollakin tavalla määrätietoinen ihminen, joka haluaa saattaa asiat loppuun. Eihän tämä aina pidä paikkaansa, mutta jos mietin oman kaveripiirin opinahjoja (tkk ja hkkk pääasiassa), niin kyllä loppuun asti tutkinnon tehneet ovat keskimäärin selkeästi enemmän päämääräsuuntautuneita kuin he, jotka ovat lopettaneet tutkinnon kesken.

Sen pienen poikkeuksen asettavat yleensä henkilöt, jotka lähtevät tekemään dippaa yritykseen, saavat sen johonkin vaiheeseen ja sen jälkeen työ/raha vie mennessään. Dipan viimeistelylle ei oikein tunnu aikaa löytyvän ja kun urakin on lähdössä käytiin, valmistuminen jää puuttumaan.

Toisen poikkeuksen tuntuvat tekevät nämä muutamat "ikinuoret", jotka saattavat vetäistä yhden tutkinnon lähes loppuun, tehdä hommia vähän aikaa, kyllästyvät siihen ("väärä ala") ja alkavat duunata toista. Asutaan vähän edullisemmin, reppureissataan ympäri maailmaa ja käydään bilettämässä berliinissä. Uudet suhteet bongataan naamakirjasta, pelaaminen on elämän suola ja äijillä sargaaminen käytetyin sana... yllättävän paljon tällaistakin porukkaa löytyy about 30 ikäjoukossa.

 

Jos joku minun tavoin ihmettelee mitä helkattia sargaaminen on niin Google auttoi...

 

Voisin laskea itseni tuohon jälkimmäiseen joukkoon, mutta sen sijaan, että olisin dippatyötä mennyt tekemään johonkin firmaan sain töitä jo toisena opiskeluvuotenani, kun it-buumista oli vielä rippeitä jäljellä ja työpaikkoja oli vielä kohtuullisen helppo saada.

Sitten se työ veikin mennessään. Työnantajaa ei tietenkään voi alkaa syyttämään, mutta täytyy sanoa, että ei se ainakaan helpota opintoja, jos työnantajaa ei kiinnosta sinun valmistuminen. Nykyiseen työpaikkaan vaihtaessani 3 vuotta sitten minulta ei edes kysytty koulutuksesta mitään vaan pelkästään katsottiin mitä osaan. Yksityisellä sektorilla se on tietenkin ymmärrettävää, koska työt vaativat osaamista eikä tutkinto aina kuitenkaan ole sen tae.

Tuon toisen opiskeluvuoden jälkeen on tosiaankin tullut tietotekniikka-alaa nähtyä niin paljon ja monelta eri näkökannalta (koodari,testaaja,projektipäällikkö,henkilöstoesimies,työhaastattelija,...) että tiedän jo aika hyvin olevani alalla joka ei ihan täysin enää vastaa omia tavoitteitani.

Tuosta määrätietoisuudesta voin ehkä sen verran mainita, että oli ihminen miten määrätietoinen tahansa niin tuskin kovin moni kuitenkaan mielellään tekee vuosikausia jotain mistä ei välitä yhtään, eli vaikka opiskelee alaa joka ei enää kiinnosta. Tähtitieteen opintojen parissa viihdyn varmasti huomattavasti paremmin, joten niitä tulee takuulla tehtyäkin.

Ja kun on jo perhettäkin niin moni asia pitää ajatella myöskin ajankäytön kannalta. Eli olenko pois perheen parista jonkin asian takia josta en pidä, tuskinpa. Joten senkään vuoksi ei juuri ole haluja tietotekniikkaa opiskella.

Onhan tämä vähän jännä tilanne. Palkka on hyvä, työtiimi loistava, työ on joustavaa ja kaikinpuolin aika rentoa. Mutta koska työn sisältö ei kauheasti enää kiinnosta menee homma vähän hankalaksi. Kyllähän tätä paremman puuttessa tekee.

Oli muuten ihan uusi sana meikällekin tuo sargaaminen.

 

Hieman sama juttu itselläni. Juuri kun olin yhden korkeakoulututkinnon loppusuoralla opinnäytettä vääntämässä, sain kyllä varmuuden, että tätähän minä en halua tehdä lopun elämääni. Suoritin opinnot loppuun, aloin lukemaan heti teologian pääsykokeisiin ja pääsin sisään. Siinä sitten ensimmäisen vuoden opintojen alussa olin töissä kun sain duunia uusilla papereillani ja sitten ilmoitin haluavani keskittyä vain noihin teologian opintoihin.

Oikean päätöksen tein, sain jo ensimmäisenä työpäivänä varmuuden, että tännehän en jää. Jopa ns. vanhat työntekijät sanoivat, että jos tänne jäät niin huomaat parinkymmenen vuoden päästä olevasi yhä täällä. Kyseessä ns. valtion laitos, ja sellainen tuntuma jäi, että useampi kuin joka toinen kyseisessä paikassa työskentelevistä katui tulleensa töihin sinne alunperinkään.

 

Tämä perhe varmasti myös vaikuttaa monella aika rankasti... ajankäytön kannalta ei välttämättä tosiaan ole kovin mielekästi pakertaa kuukausia työn parissa, josta ei oikeasti hyödy mitään :/

Mun snadisti kyyninen näkemys on, että suurin osa opiskelusta on aika pakkopullaa, joka ei kiinnosta. Kiinnostavia kursseja on vähemmistö ja oleellista on pyrkiä löytämään työelämässä se suunta, joka itseä eniten kiinnostaa. Jos esim omaa tkk koulutusta mietin, niin suht vähän sieltä mielenkiintoa tarttui, mutta kuitenkin sen verran, että koulutuksesta jotain hytyä oli. Opiskelujen loppuvaiheessa höystin opintoja toisella sivuaineella hkkk:a ja siten löysin aika sopivan combon itselle.

IMO moni aloittaa opiskelun ruusunkuvat silmissään ja uskoo, että suurin osa opinnoista on kivaa ja motivoivaa. Innostus kantaa max pari vuotta, sitten todetaan, että ei tämä kivaa ole ja mietitään seuraavaa opinahjoa. Siellä taas pari vuotta ja todetaan, että ei tämäkään kivaa ole ja taas aloitetaan alusta tai sitten vaan jäädään työelämään tekemään kaikkea sekalaista.

Näistä syistä mä olen kannustanut monia tuttuja vääntämään sen ekan tutkinnon loppuun, vaikka se olisi kuinka pakkopullaa. Yksi loppuun suoritettu on kuitenkin parempi kun kolme pahasti keskeneräistä.

Päivän toinen termi: wingman

 

Tämä on aika suomalainen ongelma sillä suurimmassa osassa muita länsimaita akateeminen loppututkinto on akateeminen loppututkinto eikä töitä hakiessa loppujen lopuksi ole sitten juurikaan väliä oletko opiskellut historiaa vai fysiikkaa, jos olet muuten sopiva ko. tehtävään. Tämä on johtanut suomessa siihen, että useasti lukion jälkeen opiskellaan jotain muutama vuosi ja sen jälkeen vasta löydetään se oma juttu. Menee kallista aikaa ja yhteiskunnan varoja hukkaan. Kuten edellä todettu työt opetellaan joka tapauksessa vasta työpaikalla ja tärkeää on se että on jotain minkä päälle rakentaa.

Sitä en osaa sanoa, johtuuko ongelma työnhakijoista, jotka ovat liian arkoja hakemaan töitä oman ydinosaamisensa ulkopuolelta vai työnantajista, jotka hakevat vain tietyn alan ihmisiä. Todennäköisesti molemmista.

 

Jahans, postilaatikkoon oli kolahtanut todistus yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnosta. Ja harjoittelupaikastakin pärähti lyhyt jatkopesti tutkimusavustajana. Mikäs sen mukavampata, kun pestin päätyttyä voi työkkärin tädille esitellä sekä tutkinto- että työtodistuksia.

 

Valmistuihan se (paremmalla arvosanalla mitä odotin), ja tutkintotodistukseenkin tuli viime vuoden viimeinen päivä päivämääräksi. Ai jumankeuta että toimii, pitkään siellä yliopistolla tuli räpiköityäkin mutta nyt onkin sitten seuraavaksi jotkut aivan muut kujeet, kirjoittaminen jääkööt hetkeksi.

Lienee viskinapsun paikka.

 

Onnittelut, gradun valmistuminen on aina napsun arvoinen suoritus. Taidan itsekin ottaa sulle yhet

Itse sain Insinööri (AMK)-hassuttelut päätökseen tammikuussa 2008 mutta jatkoin jo samana syksynä yliopiston puolelle tietoliikennetekniikan DI-linjalle. Ja taas on kurssit melko pitkälti ohi ja saa miettiä että mistä löytäisi järkevän diplomityön aiheen jotta pääsee taas sorvin ääreen kirjoittelemaan ja hajoilemaan

 

Wanha ketju taas ajankohtainen nyt, kun taas noita valkolakkeja ja muita koulunsa päättäneitä juhlistetaan. Itse sain jatko-opinnot juuri kasaan, väitöskirjan kirjoitettua ja väittelinkin kiivaasti... Yliopistolla aion jatkaa tutkijana - ties minne tie vie.

 

Voiko elämässä olla mitään hienompaa kuin olla tutkijana Turun Yliopistolla? ;-)

Mäkin sain tuossa reilut pari vuotta sitten dippatyön kasaan ja olen jatkanut sen jälkeen tutkijana. Kerään voimia tuohon kiivaaseen väittelyyn, katsotaan joskus vuoden 2016 paikkeilla tilannetta josko silloin jo jaksaisi väitellä tarpeeksi kiivaasti.

 

Onnittelut
Ottaako herra tohtori pähkinöitä? Käytä Pazzen verorahat tehokkaasti.

 

Kuuluiko täältä älämölöä? Olisin voinut vannoa, että kuului... Ainahan sitä pähkinät maistuu! Käytän Pazzen (perintö)verorahat vain huippututkimukseen - esim. pähkinöihin. Danke.

 

Meni melkein nappiin tuo ennustukseni. Valmistuin LuK:ksi 2012 ja FM:ksi 2013, ja pää- ja sivuaineet menivät nappiin, lisäksi otin menetelmätieteiden perusopintokokonaisuuden. Kandi ja gradu tulivat hiukkasfysiikasta ja tein kesätyöt 2012 CERNille. Laitteita tuli näperreltyä labrassa.

Nyt on sitten tohtorin tutkinto (FT) työn alla, tulisikohan 2018 valmiiksi?

 

23.5 tuli valmistuttua kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi suuntautuen kansainväliseen projektijohtamiseen. Nyt pari kolme vuotta alan työkokemusta alle ja yliopistolle lukemaan energiatekniikkaa :thumbsup: