Isäkysely :-)

Onnea säätäjälle kaksosista, pienistä sellaisista. Tulee ihan oma kolmas ja viimeinen tyttö mieleen mikä syntyi kuukauden etuajassa, se painoi syntyessään 2060g mistä tosin putos vielä kilo pois.
Ainoa mikä keskosuudesta meillä huomaa että ei ole ihan 2,5 vuotiaan mitoissa ja ne perkeleen affektikohtaukset.

Onnea.

 

Paljon onnea säätäjälle iloisen perhetapahtuman johdosta! :thumbsup: Katsoinko oikein, että tuossa yhdessä kuvassa pienokainen makaa design-lakanan päällä?

 

Elvis se heti poimi oleellisen tiedon kuvasta.

 

Eiku kato me ollaan säätäjän kanssa semmosia design-veljeksiä, niin pitää sitä aina vähän piikitellä.

 

Onnittelut säätäjälle, harjoittelu ei mennyt hukkaan :thumbsup:

 

Onneksi olkoon!

Kannattaisi kysyä, että haluaako perheenisä olla veljeksiä kanssasi....

 

Suuret kiitokset kaikille onnittelijoille... ensimmäisen yön ja päivän jälkeen homma alkaa jotenkin kirkastua, eilinen päivä jäi mieleen lähinnä epätodellisena unena, jossa tunsi itsensä aika ulkopuoliseksi.

Täytyy sanoa, että leikkauksen jälkeinen kävely maanalaisessa tunnelissa kahden keskoskopin kanssa naistenklinikalta lastenklinikan teho-osastolle oli vähintäänkin erikoinen kokemus. Pitkä tunneli, joka ei tunnu päättyvän koskaan, kuvasi sitä omaa olotilaa aika täydellisesti.


Tänään oli sitten ensimmäinen hetki, kun oikeasti tuntui edes jollakin tasolla isältä. Keskolassa annetaan pikkuisia mielellään syliin ns. kenguruhoitoon, jossa lapsi nukutetaan vanhemman rintaa vasten. Tunnin verran sain toisen kanssa rauhoittua.

Kunhan toinen vielä jossain välissä pääsisi pois hengityskoneesta ja äidillä alkaisi paikat kestää, voidaan molemmat ottaa omat vauvat kenguruun

En usko, että husin keskostehohoidossa designlakanoita on, taitaa kaikki rahat mennä niihin uskomattomiin laitteisiin mitä keskolassa on hirvittävät määrät.


Maverickille tiedoksi, että kovasti me yritetään! Ensimmäinen sana on pakko olla ATK tai internet ja itkuhälyttimen sijaan tullaan kehittämään webikamera/laitesovellus, joka osaa hädän tullen käynnistää automaattisen rauhoitussekvenssin!

 

Paljon onnea säätäjälle, kyllä on pieniä vauvoja. Meillä on nuorempi sinappikone jo 6kk ja vanhempi täytti vasta 2v. Molemmat tyttöjä tottakai.

 

Myös paljon onnea Säätäjälle lapsen saamisen johdosta! Meilläkin tyttö (nyt 2,5 vuotta) syntyi pikkusen etuajassa ja sai noin viikon keskoskaappi hoitoa, mutta kaikki meni hyvin ja nyt sit kirmaa pikku muksu kotona isin harrastuksia siirtäen, eikä siinä mitään. Aluksi en kyllä itsekään ollut oikein varma, miksi piti kyseiseen hommaan alkaa, vaikka suunniteltu homma oli, vaan nyt en kadu. Lapsi rakastaa isää ja päin vastoin ja se että muksu sanoo ISI.. Se vaan tuntuu niin hyvältä! :love:

 

Se on kyllä erittäin mukavaa, kun töistä kotiin tullessa on tytär ovella vastassa isiä huutamassa.

Meidän 1,5 vuotias tyttö vain on jostain saanut päähänsa, että isi ei ole isi vaan isipää.

Eli kotiin tullessa kuuluu:" Isipää, Isipää!"

Ennen olin kyllä ihan isi.

 

Pilkku pois 1,5 välistä niin epäilen että olet aivan joku muu pää...

 

Niin,siinä vaiheessa ollaan isi kulta tai sitten se isipää modi
Nepan tyttö on varmaan nähnyt iskän avattaren(spekulointia)

nimmerk. Iskä ja 12v(femme fatale),16v,19v,loppu vaiheessa pojat alkavat olla frendejä,tytöt pysyvät aina iskän kultana.Pojat nyysivät kaiken tekniikan ja tytöt rahat eli 50/60

 

Onhan tässä jo ehditty lisääntymään eli yhden pojan olen saanut siitettyä. Uusista pienokaisista en kuitenkaan nyt tullut ilmoittelemaan.

Luin juuri tutkimusta suomalaisten lastenhankinnasta ja toiveista, joten pakko se tännekin laittaa ihmettelyä. Ehkä lapsista ilmoittaminen ei ole kotiteatterisivustolla majailevista miehistä kovin tärkeää. Johtuuko vähäinen lapsiuutisten määrä kenties sivuston aihealueesta? Ei koeta tarpeelliseksi kertoa perheestä vaan halutaan keskustella HDMI-kaapeleista. Vai onko niin, että tämän harrasteen pariin hakeutuu naista vailla eleleviä nuoria miehiä? Ehkä joukko koostuukin tuhkamunista tai miehistä, joiden naiset ovat mahoja? Jättkää kuvakoonkasvattaminen hetkeksi ja kasvattakaa perhettänne!

 

Valaise toki ihmeessä meitäkin tästä tutkimuksesta, sillä nyt vain mainitsit siitä ja lähdit omitakeisiin syytöksiisi.

Niin, elämän yhdeksi perimmäiseksi tarkoitukseksi on mielletty lisääntyminen. Kuitenkin me ihmiset eroamme eläimistä myös siinä, että vaikka omaamme samankaltaisia luonnon asettamia tarpeita, niin emme koe elämäämme välttämättä tyhjäksi, vaikkemme niitä pääsisi toteuttamaan. Tulkitsin kirjoitustasi vähän sillä tavoin, että mielestäsi nykyään ihmiset tuppaavat keskittymään muihin, vähemmän arvokkaampiin, asioihin kuin elämänjatkamiseen -- etenkin materiaan.

Itse olen kohta 27-vuotias ja moni koulukaverini on jo ajat sitten, osa jopa alle 20-vuotiaana, mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia -- itse en ole ollut vielä edes kihloissa. Toki ajoittain tuntuu, että kai sitä pitäisi olla jo vakiintunut ja perheellinen tällä hetkellä, mutta se tunne ei johdu omasta sisäisestä tarpeesta, vaan yhteiskunnan painostuksesta. Minusta elämän perimmäinen tarkoitus on elää, hankkia kokemuksia, ja samalla koittaa elää harmoniassa ympärillään olevien ihmisten kanssa. Kumppanuuden ja suvunjatkamisen tarve on totta kai siellä jossain sisällä, muttei sen pitäisi elämää määrittää. Itse asiassa (en sano, että tiedän mutta) voin kuvitella, että moni sitoutuu ja hankkii perheen aikaisessa vaiheessa sen takia, ettei enää halua olla vanhempana yksin. Tällöin juuri on annettu sen yhteiskunnan paineen vaikuttaa liikaa. Totta kai kuitenkin suurimmalla osalle se perhe ja lisääntyminen on juuri se mitä aidosti elämältä hakee, ja silloin se tietysti aina on vain positiivinen asia.

Minusta se on täysin kunnioitettavaa ja oikein, että kukin tekee mitä haluaa elämällään ilman, että siihen liittyy olennaisena osana perhe. HDMI-kaapelit voivat varmasti tuntua "tyhjältä" ja naurettavalta vastineelta perheelle, mutta jos henkilö X iloitsee harrastuksestaan, niin onko se sitten väärin elettyä elämää. Ei minusta. Sitä paitsi tämä maailma on muuten ylikansoitettu ja Suomessa eräs väestöryhmä (tarkoitus ei ole olla syrjivä) ainakin pitää huolen väenpaljoudesta, niin eipä sitä senkään tähden tarvi jokaisen olla sitä mieltä, että perhe ja perheelle on ainoa oikea tapa elää. En nyt tarkoita, että elämän pitäisi perustua jonkun kaapelin ympärille, mutta eiköhän tämänkin foorumin perheettömillä kotiteatteriharrastajilla ole muuta elämää: ystävät, tyttö-/poikaystävät, ura/opiskelu, matkat, harrastukset, intohimot jne.

Lopuksi voi tietenkin vielä pohtia tämän yhteiskunnan perhekeskeisyyden ja pettämisen yhteyttä. Nykyajan ihmiset uskaltavat olla avoimempia, ja uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pettäminen on todella yleistä kummallakin sukupuolella. Toki suuri osa tapauksista on joko tyttöystävä-poikaystävä -vaiheessa pettämistä tai sitten pettäjä on ns. tapapettäjä, joka pettää vaikka olisi kuinka onnellinen tahansa kumppaninsa kanssa. Osa näistä tapauksista kuitenkin johtunee juuri siitä, että toisaalta on kokenut tarvetta perheelle ja toisaalta taas sitten tuntuu, ettei ole saanut vielä elää ja seikkailla tarpeeksi. Tämä yhteiskunta on pitkään jo sallinut ihmiselle enemmän tilaa ja vapauksia; enää ei tarvitse koko elämän olla lapsesta saakka selvillä. Onko silloin ihmekkään, jos ihmiset haluavat kokeilla ja kokea? Kannattaisikohan näin ollen sallia ihmiselle tilaa myös elämäntilanteen suhteen, eikä painostaa hankkimaan perhettä.

 

Meillä on nyt pikkutyttö kasvanut jo 13 kuukauden ikään ja viilettää ympäriinsä sen kuin ehtii. Hatuista lähtevät silkkivuoraukset ja ne rytätään pepun alle heti, kun käsiin saadaan ja CD-levyt ja DVD-levyt ovat samanlaisessa vaarassa, kun pienokainen ylettyy koko ajan korkeammille hyllyille.

Puhetaitoa vekara ei vielä ole kehittänyt, mutta arvaan jo, että se ensimmäinen "isi" tulee olemaan ikimuistoinen hetki.

Toisaalta voisimme myös pohtia, että miksi eräillä keskustelupalstamme jäsenillä on aina niin kauhea hinku ryhtyä puolustelemaan pettämistä tai keskustella aiheesta muuten. Jotensakin katson, että tällä ei ole tämän keskustelun kanssa mitään tekemistä.

 

Öö, viittaatko minuun? Tarkistin asian, ja aiheesta olen tainnut tätä ennen tasan yhden postauksen kirjoittaa aikoja sitten. Käsittääkseni en myöskään puolustellut pettämistä, vaan mainitsin erään syyn mikä siihen voi johtaa. Ei se minusta tee siitä sen oikeampaa, ainoastaan ymmärrettävämpää ja inhimillisempää. Minusta taas pettäminen liittyy hyvinkin olennaisena asiana Simo81:n kommentteihin, sillä eikös se 'petetty osapuoli' tuppaa olemaan juuri perhe.

Miksei muuten mielestäsi pettämisestä saisi keskustella? Toki aikansa ja paikkansa kaikella, mutta Simo81:n aloittama keskuteluhaara oli juuri se oikea aika ja paikka minusta.

 

Täällä tyttö on nyt 14kk vanha. Kävelee jo ja sanoo "aiti" ja "iti". Kivointa on avata kaapit ja vetää kaikki kamat ulos kaapista. Televisiota ei ihme kyllä mene sorkkimaan ollenkaan ja on jo oppinu että cd hyllystä ei cd:itä saa vetää.

Äiti jos on läppärillä niin sitä on hauska hakata, yksi nappi onkin jo irti.

 

"Haaste on heitetty" ?

No meitillä on n. 16kk likka. Syntyi kk etuajassa ja jo viikon ylimääräinen oleilu sairaalassa rassasi äitiä... että voimia ja onnea yms Säätäjälle ja perheelle. Meidän likkahan ei ollut keskonen mutta se keltasuusjuttu eli maksan alkaminen toimimaan viivytti kotiin pääsyä.

Nyt on kävelty pari viikkoa, kaikki liikkuminen on tapahtunut "myöhässä" (on kaksi liki samanikäistä serkkua mihin verrata), mutta suu on käynyt koko ajan ja paljon enemmän ku noilla saman ikäisillä (ja kyllä, on siis tullut äitiinsä). Jonkinmoinen versia sanoista "kiitos" ja "vauva" on nyt käytössä, samoin kuin johdannaiset "kiikka" eli keinu ja "varpaat". Niin, ihan eka tais olla "Mira", joka on meidän koiran nimi.

 

ei harrastus onneksi sulje pois perhettä tai toisinpäin. Vaikka juuri sain kaksi lasta, uusi kangas ja ps3 adapteri jaksoivat kiinnostaa todella paljon. Seuraava ostos olisi joku mediatallennin/toistin
joihin pitäisi perehtyä oikein urakalla.

Ehkä aikapula alkaa jossain välissä vaivata, mutta ei pari lasta tapa harrastusta, joka on jatkunut jo yli 10 vuotta

 

Omaa aikaa tulee lisää vähitellen, aika menee todella nopeasti kun lapset ovat pieniä.

Itse odottelen, että pääsisin aloittelemaan jonkinlaista kuntoiluharrastusta kun tuossa muutaman sadan metrin päässä olisi kunnon pururata. Nyt ei oikein viitsi livetä vielä tunniksi hölkkäämään kun on jo päivät töissä. Elokuvia/sarjoja katsellaan viikonloppuna sikäli kun jaksaa kunhan jälkikasvu on saatu unille. Rytmi ei oikeastaan poikkea mitenkään siitä ajasta kun ei vielä ollut lapsia. Täytyy kuitenkin myöntää, että tallentava digiboksi helpottaa elämää huomattavasti