Isäkysely :-)

Jeps, itsekin olen työpaikalla yleensä lapsista päätynyt puhumaan naisten kanssa, koska nämä ovat niitä jotka aiheesta tulevat juttelemaan.

Erään kaverini kanssa aiheesta ei voi edes ajatella puhuvansa (lapseton 30+ mies), koska kommentit sieltä ovat luokkaa: "kaikki ne ovat samanlaisia", "kuka niitä toisistaan erottaa" jne.

 

Yksi työkaveri on ikäänsä (35) nähden todella vanhan liiton äijä jolle esim. metroseksuaalisuus tai vaikka auringon ottaminen ovat asioita jotka menee kertakaikkiaan käsityskyvyn ulkopuolelle. Hän on myös onnistunut laistamaan kaikista kotitöistä tavalla jonka uskoin olevan jo oman sukupolven saavuttamattomissa Hänen kanssaan ollaan kahdestaan touhutessa puhuttu paljon enemmän lapsista ja kasvatuksesta kuin vaikka urheilusta.

Silti lapsien ensiarvoisesta tärkeydestä pauhaamisessa on mielestäni selittelyn makua, eikä vanhempien lapsiensa eteen tekemät uhraukset/priorisoinnit ole suoraan verrannollisia lapsien onnellisuuteen ja hyviksi/onnellisiksi/menestyviksi ihmisiksi kasvamisen kanssa. Bo Carpelan sanoi haastattelussa lapsuudestaan että hänet pistettiin nurkkaan istumaan. Ei rangaistuksena vaan pois tieltä. Sieltä hän sai seurata elämän kulkua, on tyytyväinen lapsuuteensa ja kasvoi ilmeisen menestyväksi ja onnelliseksi ja älykkääksi ihmiseksi

 

Kyllähän sitä kersoista tulee puhuttua työkavereiden kanssa siinä mistä muustakin. Ja välillä kaveriporukan irkkikanavakin on täynnä eri ihmisten kertomuksia omista mukuloistaan. Niin ja molemmissa on naisia noin nolla kappaletta.

Jotenkin kuulostaa oudolta, että miehet eivät saisi puhua kuin tietyistä aiheista. Meikäläisestä on kyllä sata kertaa mukavampaa jutella kersoista kuin jostain potkupallosta. Ellei sitten satu olemaan kyse MM-kisoista ja Suomen pelaamisesta finaalissa.

Aihe kuin aihe, kunhan vain mukavaa on.

Ymmärrän kyllä hyvin, jos aihe ei lapsettomia kiinnosta.

Nietze, Itselleni ainakin oma perhe ja lapsi ovat tärkeimmät asiat maailmassa. Varsinkin, kun sen saaminen oli niin kovan työn takana.
Mutta pitää kuitenkin muistaa sekin, että vaimon kanssa ollaan hynttyyt lyöty yhteen toistemme takia, ei lapsen. Joten odotan kyllä sitä aikaa, kun lapsi kasvaa ja ei ole enää niin paljon jaloissa. Jää sitten isille ja äidillekin sitä laatuaikaa yhdessä.

Eiköhän tähän ketjuun saa kirjoittaa kaikki joita kiinnostavat lapset ja kotiteatteri. Oli niitä tai ei.

 

Jep, ei minullakaan kotiteatteria ole, mutta aika monta viestiä olen DVDPlazalle kirjoitellut. Elokuvat kiinnostavat kuitenkin.

Sama juttu meillä, eli yhteen mentiin toistemme vuoksi ja olimme yhdessä useamman vuoden ennenkuin viimein lasta päätimme yrittää (helposti se tuli, eli ekalla kerralla tärppäsi). Vaikka minulla oli ollut oma sisko osin kasvatettavana, kun olin n. 15 (olin lähin miespuolinen kasvattaja ja hoidin siskoani mielelläni kunnes armeijaan tuli lähtö - mikä olikin aika vaikea paikka), niin oma lapsi muutti maailman lähes täysin. Sitä on mahdoton lapsettomalle kuvailla miten kaikki keskittyy siihen omaan lapseen ja sen kasvun seuraamiseen - hyvällä tavalla - ja miten paljon se tuo elämään uutta ja ihmeellistä.

 

Joskus vuosia sitten puolituttu lesbopari kyseli kapakassa olisinko halukas avustamaan heitä lapsenteossa. Sanoin harkitsevani asiaa, mutta oikeasti tuommoiset jutut ovat niin monimutkaisia ja vieraita, etten osannut prosessoida sitä mielessäni ollenkaan. Tavallaan imartelevaa, mutta ihan ufoa minulle.

 

Kyllä itselle ainakin ovat kaikki kaikessa, tuntuu välillä että ne menevät vaimonkin edelle. Itse olin myös toisen muksun kassa 10kk. kotona kun vaimolla oli paljon parempi palkka silloin, täytyy kyllä sanoa että oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja sillä sai myös naisten huomion leikkipuistossa.

Olen kokenut lasteni kautta elämäni parhaimmat kokemukset ja tunteet, valitettavasti muös pahimmatkin. On ne vaan niin rakastettavia ja rehellisiä, niiden letkautukset on myös niin mainioita:king:

 

Joo ne on vähän niinkuin Jarkko.

 

Nepan kanssa samoilla linjoilla. Lapsia ei voi oikein ymmärtää, ellei itse ole omaa. Yks lähisukulainen on "alkanut" vanhaksi piiaksi. Juteltiin sitten yhdellä matkalla asiasta ja kysyin, eikö olis kiva jos olis mies ja saada lapsia. Hän kehyi, ettei ymmärrä miksi kaikki rummuttaa siitä, että miks hän ei halua lapsia. Hän kertaili, kuinka kauheita ne ja nämä tuttavan lapset ovat ja kuinka hekin olivat joskus sanoneet, että ilman olis ollu onnellisempi.

Ymmärsin hänen motiivinsa, mutta sanoin samalla, että sitä ei voi oikein ymmärtää kuin jos itse saa oman. Lapsen kanssa vietetty aika korreloi suoraan kuitenkin siihen, kuinka se arki sujuu ja kuinka lapsi pitää ja kuinniottaa vanhempaa. Oma lapsikin on lopuksi vain ihminen, vaikkakin eri asemassa kuin muut, mutta kaikki vaikuttaa ja erityisesti kuinka sitä kohtelee. Siitä voi saada parhaan kaverin tai ei niin hyvän kaverin.

Eräs viiden lapsen isä sanoi ennen ensimmäistä lapseni.. Sano sille joka ilta ennen nukkumaan menoa, että olet maailman ihanin ja kaunein lapsi, vaikka olis vaikeakin päivä ja älä unohda halata ja pusuttaa, se palkitsee myöhemmin ja olet itsekkin onnellinen. Tämän olen yrittänyt muistaa, vaikka en näillä sanoin tai joka ilta, niin ainakin pari kolme kertaa päivässä halataan ja pusutetaan ja isi kehunut, on ylpää lapsestaan ja että olet tärkeä.

 

Kehui vai kysyi? tuosta nyt ei vaan saa selvää.

 

Tähän väliin haluaisin kiittää modernia lääketiedettä mekaanisista ja kemiallisista ehkäisykeinoista. Kiitos.

 

Tähän väliin haluaisin kiittää modernia lääketiedettä helpoista ja kivuttomista hoitokeinoista. Kiitos.

Hyvin pian se sitten meilläkin tärppäsi eikä vuosien harjoittelu mennyt hukkaan.

 

Täällä kaunis tyttö 2 v 1 kk vääntää kakkaa ja katsoo muumeja. Pottaharkat täytyy ottaa uusiksi, koska ainoastaan vaippaan haluaa päästellä. Jos kysyn "tuleeko kakka", niin ähisevä tyttö vastaa vilpittömästi valehdellen "ei!". Muuten on kuitenkin tosi kehittynyt ja paljon parempi kuin teillä muilla. Isäkin on sillä paras.

Miksei muuten kukaan vastaa HDMI-kysymykseeni.

 

No oisko oikeasanamuoto, että ihmetteli ääneen tai vastasi kysymykseen? Meillä pohjanmaalla kehuminen tarkoittaa myös, että vastaa kysymykseen, ei varsinaista kehumista.. :hitme: Kevyttä vinoilua?

 

Sama vika. Eli vaippaan päästää ja ikää on 2v 6kk. Kerran ainakin tullu pönttöön, harkkoja pitäs jatkaa..

Kotiteatteri ei jaksa tällä hetkellä oikein kiinnostaa, kun iltasin kohtuu väsy, eikä voi oikein luukuttaa soittimia perheen ollessa unipuulla. Se vaan pakkaa menee niin, että kun perhe astuu kuvaan, jää näille harrastuksillekin vähemmän "pelimerkkejä" (aikaa/rahaa).

 

Vähän sama ongelma. Tyttö vajaa kolme vee. Kun oli vaippa niin kertoi hädästä ja väänsi pönttöön. Kun luovuttiin vaipasta, niin ei kerro vaan vääntää housuun :hitme: Kai se tästä..

Kotiteatterikärpänen on taas puraissut, tosin tahtoo mennä turhan myöhäiseksi aina. Leffa saa olla todella hyvä että jaksaa nukahtamatta loppuun.

 

Jep, kyllä tuo perhe aika lailla tähän harrastukseen vaikuttaa. Ostin bluray-soittimen aika lailla samoihin aikoihin, kun tyttömme syntyi eli tuossa loka-marraskuussa. Olen kokonaista yhden bd-elokuvan ehtinyt katsoa tuona aikana. Tuokin tapahtui silloin, kun vaimo ja tyttö olivat muutaman päivän sukuloimassa.

Mutta kuten vanhaa tyrvääläinen sananlasku sanoo: "hauskoja ne on omatekoset mukulat".

 

Jos olisin aikoinaan tiennyt, mitä tuleman pitää, niin olis jäänyt lapset (2 kpl) tekemättä. Onneksi en tiennyt.

Lukemattomat kerrat olisin voinut penskat myydä mustalaisille tai ainakin vähintään kuristaa. Tutut ym. sanoivat että "Pian se vauva-/pikkulapsiaika menee ja kohta sitten muistelet kuinka mukavaa silloin oli...". Tiesinhän minä sen, että ne siitä kasvaa, mutta ei tuo yhtään auttanut sillä hetkellä kun hermo oli menossa...

Ongelmat eivät lopu lasten kasvaessa, ne vaan muuttaa muotoaan. Minun on vaan helpompi henkilökohtaisesti säätää näitten nykyisten (noin murkkuikäisten) ongelmien kanssa kuin yöunien, päiväunien, syöttämisten, syömisen opettelun, kakka/vaippa/potta-treenin, pukemisen/pukeutumisen, päiväkodin, lastenvaunujen kanssa Stokkalla pe-iltapäivällä, naapurin kotirouvien kanssa hiekkalaatikolla päivästä toiseen nyhjäämisen ja mitä muuta sitä silloin olikaan -kanssa.

Se lohdutti tuolloin, että tutuilla ja työkavereilla oli (yllättävän monella) suunnilleen samanlaisia "Nakkaan kohta tuon seinään!" -tuntemuksia.

No. Tähän hommaan sitä kuitenkin on ryhdytty ja se hoidetaan parhaan kyvyn mukaan. Ja jossakin määrin on kai onnistuttukin kun mm. nukkumaan mentäessä halitaan ja pusitaan puolin ja toisin edelleen.

Pienimuotoinen anteeksipyyntö siitä, että kirjoittelin muuten positiivisviritteiseen ketjuun pikkasen ankeita.

 

Jos se auttaa että täällä tuuletta tunteita niin antaa tulla vaan, itellä kolme tyttöä millä kaikilla on omat halunsa,tunteensa ja todella luonteensa. Joten tiedän että välillä tuntuu siltä, kaikki ollaan vaan ihmisiä. Yhdestä asiasta olen koittanut pitää huolta lasten ja vaimon kanssa aina, ikinä ei mennä vihoissapäin nukkumaan. Olkoon se sitten vaikka viimeinen sana mitä ennen nukahtamista sanoo, saat anteeksi

 

Älä mitään anteeksi pyytele Äkkipoika. Hieno lukea kirjoituksia lapsista, joissa sanotaan jotain kriittistäkin. Tuo vähän realismia mukaan. :thumbsup:

 

Ja siinähän oli Äkkipojalla muutama hyvä perustelu siihen, miksei jokaista - kuten allekirjoittanutta - vaan jaksa napata tuo lisääntyminen.