Kohti uutta on ohjaaja Sam Mendesin (American Beauty, Revolutionary Road) odotettu uusi elokuva. Kun Burt ja Verona saavat tietää, että heille on tulossa lapsi, paniikki iskee. He vihaavat pikkukaupunkia jossa asuvat, ja lisäksi viimeisetkin tukiverkot kaupungissa, Burtin vanhemmat, suunnittelevat muuttavansa sieltä pois. Ei siis ole mitään syytä jäädä. Burt ja Verona lähtevät tien päälle ja alkavat etsiä täydellistä paikkaa asua ja kasvattaa lapsi. Matkan varrella he vierailevat sukulaisten ja vanhojen ystävien luona ja kokevat omituisia ja sydäntäsärkeviäkin tilanteita, jotka kaikki vievät kohti lopullista ratkaisua kohti uutta. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 02.10.2009 (USA:ssa 05.06.2009)
Kohti uutta on Mendesin selvästi lämminhenkisin elokuva. Voisipa tätä pitää jonkinlaisena vastakohtana Revolution Roadin perhehelvetille. Sinänsä harvinaisesti tällä kertaa elokuvan pääparilla ei ole keskenään sen kummempia konflikteja, mikä tekeekin elokuvasta mieluisaa katsottavaa. Ensimmäistä lastaan odottava avopari kiertää road movie -tyyliin tuttavien ja sukulaisten luona näkemässä erilaisia tapoja elää perhe-elämää. Broken Flowers tuli muutamaan otteeseen mieleen, entiset tyttöystävät ovat vain vaihtuneet perhetuttaviksi. Krasinski ja Rudolph ovat sympaattinen pääpari, joista on maltettu jättää pahin nykytyylin mukainen indienokkeluus pois. Väriläiskiä löytyy vierailuiden kohteista, mutta huumoria on annettu sopivissa määrin myös keskushahmojen kontolle. Vuoden parhaita draamakomedioita.
Itselleni tuli sellainen fiilis, että muut hahmot elokuvassa ovat tarkoituksella enemmän tai vähemmän indie-kliseitä ja homman pointtina oli heittää tämä varsin todellisen ja normaalinoloinen pariskunta niitten sekaan ihmettelemään. Ja leffa oli kyllä tosiaan mainio, 4/5 täältäkin.
2 / 5 Leffalla oli hyvätkin kohtansa, lähinnä Allison Janneyn ja Maggie Gyllenhaalin hupaisat eriskummalliset perheet, ja vauvan sykkeen monitorointi jäivät mieleen. En kuitenkaan pystynyt katsomaan leffaa loppuun asti. Huomasin, että en oikeastaan välitä päähahmojen kohtalosta tuon taivaallista loppupuolen trampoliinikohtauksen paikkeilla - ja jos ei tuohon mennessä ole saavuttanut ohjaajan toivomaa sidettä hahmoihin, ei sitä kyllä enää saavutakaan. Koko leffa oli kliseistä hipster-tematiikkaa "mies ja kitara vänisee naiiveja folk-luritteluja" -soundtrackia myöten. Erikseen pidän kyllä Mendesistä, John Krasinskista ja Maya Rudolphista ... mut mulle ei tässä toiminut.
Jostain syystä tuo Revolutionary Road ei itseäni juurikaan miellyttänyt kaikessa raastavuudessaan, mutta tämä ihan toisella tapaa parisuhteen auvoisuutta lähestyvä elokuva maistuikin sitten huomattavasti paremmin. Aivan samoin kuin Sampalla, myös itselläni tuli elokuvaa katsoessa tietysti Broken Flowers mieleen ja lähes yhtä riemukkaita sivuosia tässäkin elokuvassa nähtiin, Allison Janneyn ja Jim Gaffiganin esittämän pariskunnan edustaessa parasta ääripäätä. Kokonaisuutena hyvätunnelmainen ja lopulta lämminhenkinenkin draama, joka hienoisesta loppua kohti väsymisestään huolimatta on varsin eheä kokonaisuus, ja parasta Sam Mendesiä sitten American Beautyn. 4/5
Heh, arvelinkin että nimimerkki Hurricane on tänne jo ehtinyt leffaa hehkuttamaan. Kyllähän tämä ihan mukavan harmiton kerran katsottava indiekitinä oli. vaikka sinällään mitään uutta tai erityisen kiinnostavaa Mendes ei välityössään lopulta saanut genreen tuoduksi. Kaipa näihin sitten kuuluu oleellisena osana housunkastelija-trubaduurien piipitys, siinä missä virttyneet villapaidat ja parransängetkin. Tasapaksuus ei ole välttämättä hyve, mutta eipä tätä tarvitse toista kertaa uudestaan katsellakaan. 3/5
Tämä oli oikein mukava ja lämminhenkinen leffa. Pääpari oli oikein miellyttävä ja kuten aiemmin mainittiin, sivuhahmot olivat omituisuudessaan indiekliseitä. Pari kertaa sai revetä oikein kunnolla.
Tätä leffaa voi kuvata sanoilla pieni, lämminhenkinen, mukava, toimiva. Vahvasti tarinaan ja näyttelijöihin tukeutuva välityömäinen elokuva kyllä lämmitti meikäläistä. 4/5 lienee kohdallaan.