Jäin muuten yhtä asiaa pohtimaan liittyen tähän Benjaminin erikoiseen fyysiseen tilaan. Spoiler Hän siis syntyi vanhana, mutta kuitenkin normaalin vauvan kokoisena. Nuortuessaan hän pikkuhiljaa kasvoi ja voimistui. Tähän asti tämä on vielä ihan loogista: hän oli erikoinen (nuoreni ajan kuluessa) mutta samalla myös normaali (vuosien myötä kasvoi kuten normaali lapsi). Kuitenkin elämänsä loppua kohden hän muuttui miehestä lapseksi ja lopulta vauvaksi fyysisesti. Ööö tuota... miksi näin? Tuon logiikan mukaan hänen olisi pitänyt syntyä vanhuksen kokoisena. Tietenkin elokuva olisi saanut hieman sciencefictionmaisen käänteen, jos taas Benjamin olisi loppuvuosinaan näyttänyt samalta kuin Mad Maxin Blaster. Ehkä Benjaminilla oli sellainen "sairaus", joka ei noudata logiikkaa. Toisaalta se nyt vaan tuntuu jotenkin typerältä, että hän elämänsä loppua kohden yhtäkkiä alkoi menettämään luitaan ja lihaansa "tyhjään" -- muuttuessaan miehen pituisesta lopulta vauvan kokoiseksi. Tietenkin elokuvassa tämä ratkaisu toimi, koska se ei jäänyt sitä kauheasti pohtimaan, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tuo kyllä saa päällensä melkoisen kysymysmerkin.
Spoiler Koko perusajatus nyt on sen verran kaukana todellisuudesta, että ei tämä juuri häirinnyt, mutta tähän loppupuoleen löytyy kyllä ihan selitystäkin: Kyllähän ihmisen aineenvaihdunta toimii niin, että kaikki solut, jopa luusto, uusiutuu ja vanhat solut poistuvat ulosteiden/hilseen jne mukana. Eli ei ole mikään metabolinen mahdottomuus, että luut ja lihakset voisivat "kasvaa pienemmäksi". Paremman linkin puutteessa löytyi tällainen mutta ei ihmisen ja jonkin muun nisäkkään aineenvaihdunnassa mitään perustavanlaatuista eroa ole, vaikka yksityiskohdissa eroja onkin. "Kehittynyt luusto ei ole mitenkään "lopullinen" varsan aikuistuessa vaan luukudoksissa tapahtuu koko ajan aineenvaihduntaa ja solut uusiutuvat."
Silloin joskus kun kuulin tästä leffasta ekan kerran luulin sen perustuvan Philip K. Dickin tarinaan Counter-clock World. Mutta eihän näin ollutkaan. Mahtaakohan tuota olla filmattu ollenkaan?
Tulipa vihdoin ja viimein katsottua tämäkin, ennakolta odotin (ja hieman pelkäsinkin) Forrest Gump -maista otetta. Totuus oli sitten aivan jotain muuta, hidastempoinen, kaunis ja koskettava. Fincher on kyllä onnistunut taas luomaan aivan erinomaisen lumoavan elokuvan - eipä tälle voi paljoa vähempää antaa kuin 4½ /5. -- JP
Vähän pelotti tämä katsoa kun oli arvostelut niin laidasta laitaan, mutta osoitin suurta urheutta kun asetin tämä soittimeen ja avoimin mielin aloin katselemaan elokuvaa nimeltä Benjamin Button. Vaikka alun huonosti meikattu Blanchett-naikkonen pelästyttikin niin silti maltoin olla lannistumatta ja jatkaa katselua. Pian seurasikin irtonainen tarina kellosepästä, jonka piti luoda pohjavire koko sadulle .. tässä se ei onnistunut. Mitään suurta ei sitten tapahtunutkaan ensimmäisen tunnin aikana, eikä toisenkaan, ja yllättävän vähän kiinnosti vanhana syntynyt Brad Pitt. Silti tässä oli jotain joka sai katsojan pysymään sohvalla ja seuraamaan tapahtumat loppuun asti, eli siinä mielessä elokuva olikin onnistunut. Elokuvan kantava voima, eli tämä suuri rakkaustarina, oli melkoisen turha ja mitään iloa tai surua ei tämä pari saanut annettua, ainakaan minulle. Vasta lopussa kun jo Spoiler vauvaikään ehtinyt Benjamin katsoo viimeisen kerran rakastaan helähti jotain sisällä. Pelkästään tuo kohtaus pelasti aika paljon. Ylipitkä elokuva tämä Benjamin Button oli, mutta kai silti loppujen lopuksi ihan onnistunut satu. Fincher täysin kelvokkaasti hoiti homman.
Itselleni tuli mieleen, että tässähän tarinankuljetus vastaa enemmän kirjan lukemista kuin perinteistä elokuvakerrontaa. Kirjoitettu romaanihan koostuu luvuista, joille kokonaistarina luo taustajännitteen. Elokuvan tekijöille ratkaisu on varmasti ollut harkittu riski, koska se poikkeaa tavanomaisesta Hollywood elokuvasta ja ei varmasti miellytä kaikkia katsojia. Kuten Zodiakissa, Fincher pitää oman linjansa, eikä suostu tekemään elokuvaansa enemmän suurta yleisöä kosiskelevaksi, mitä studiot varmasti häneltä painostavat. Katsoin tämän kolmessa osassa, ja silti se toimi hienosti.
Eilen tuli katsottua boxilta, kun Canal tätä on nyt viime aikoina kanavillaan näyttänyt. Muistelin etukäteen, että aika lailla oli mielipiteitä jakanut forumilla tämä leffa ja nyt kun pikaisesti ketjun selasin, niin muistin oikein. Elokuvan aikana ei tullut vilkaistua kelloa tai boxin näyttöä, että paljonko tätä on vielä jäljellä. Se on yleensä aina hyvän elokuvan merkki. Niin oli myös tällä kerralla. Pidin näkemästäni. Kyllähän tämä kieltämättä paljon muistutti Forrest Gumpia (tosin näytti perustuvan F. Scott Fitzgeraldin novelliin, joten saattaa tarinana olla vanhempi), mutta pidin tätä elokuvaa selvästi Gumpia parempana. Siinä missä Gump oli aina mukana siellä missä historiaa tehdään (joka ilmeisesti oli tämän elokuvan ydinajatus), niin Benjamin Button kertoi paljon pienemmän mittakaavan tarinan, missä ei itse takaperoista ikääntymista lukuunottamatta oikeastaan mitään kovin ihmeellistä tapahtunut. Tässä oli mielestäni myös elokuvan vahvuus. Hahmoihin ja näiden kohtaloihin oli helpompi eläytyä, kun ne olivat loppujen lopuksi aivan tavallista elämää eläviä tavallisia ihmisiä. Pois lukien ehkä se salamaukko. Viimeinen puolisen tuntia oli koskettavinta, mitä on tullut vähään aikaan elokuvassa nähtyä. Lopputekstien aikana tuli vielä suuri yllätys: olin kokonaan välttynyt tiedolta, että tämä oli David Fincherin ohjaus. Tähtiä voisin pläjäyttää 4 tai 4,5 (täytyy olla varovainen täysien pisteiden antamisen kanssa).
jos on elokuvasta lukenut foorumeilta jne. niin miten ihmeessä voi välttyä tiedolta, että ohjaajana on david fincher? ihmettelen syvästi ja kyllä mulla on AINA tiedossa kenen ohjaama joku elokuva on, jos sitä alan katsomaan, väkisinkin tuohon tietoon törmää jossain. varsinkin jos kyseessä on näin isohko nimi.
Jotenkin oli päässyt ohi silmien (tai sitten olin jo unohtanut). Luen yleensä spoilerien pelossa hyvin pikaisesti ja ylimalkaisesti viestit niistä elokuvista, joita en ole virlä nähnyt. Tästäkin ketjusta huomasin vasta nyt, että ketjun otsikossahan tuo ohjaaja mainitaan . On vapaa-aikana vähän tällainen valikoiva lukunäkö, jos ei tarvitse sanatarkasti jotain asiaa lukea. Nytkin on boxilla odottamassa Revolutionary road, eikä mitään käsitystä, kuka on ohjannut.
En oikein pitänyt, huonoin katsomani Fincher tähän mennessä. Kuitenkin alkuosa ja koskettavan hieno lopetus pelastavat melko paljon. Olisin katsonut enemmänkin skidinä olemista joka hypättiin ohi lähes pikakelauksella.. Ihmetytti alkuun hieman se, että lopussa alkoi lapselle tulla dementiaa ym. vanhuusajan ongelmia, mutta loppujen lopuksi alkuun nähden mentiin johdonmukaisesti (leikkihän se vanhuksena mm. leluilla). Kuitenkin 2,5/5
Keskinkertainen tekele ja haaskattua potentiaalia. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta tämä oli vielä hitusen odotuksia huonompi. Forrest Gump meets Big Fish, mutta ei oi oikein yllä kummankaan tasolle. Joissain kohdissa oli jotain orastavaa Gump-huumoria, mutta sitten taas veti vakavaksi ja jäin epävarmaksi onko tämä hauska leffa vai ei. Eli vähän kaikenlaista tyylirikkoa oli pitkin koko elokuvaa. Alku lupaa jonkinlaista ajan "manipulaatiota" ja ehkä jotenkin monimutkaisempaa aikakäsitystä tai jotain metafyysistä sekasoppaa, mutta lopputulos onkin perussettiä jossa vain yksi asia on käännetty päälaelleen eikä sen kummempia pohdiskelun aiheita löydy. Nyt mielenkiintoisinta oli katsoa "miltä Benjamin Button näyttää seuraavassa kohtauksessa", itse hahmot ja tapahtumat ei oikein kiehtoneet. Bradin ja Caten väliset kemiat oli melkoisen laimeat. Caten vanha versio ylinäytteli karseasti. Loppu oli melkoisen lattea. Elokuvassa yritetiin antaa ymmärtää että elokuvassa olisi ollut jotain syvällisempää sanomaa, mutta ainakaan minä en oikein hahmottanut oliko sellaista tosiaan. CGI oli paikoitellen hyvää, paikoitellen taas näytti huonolta, esim. sen nuorennetun Pittin silmät näytti aika lasittuneilta zombin silmiltä. Arkistomatskua käytettiin typerästi. Luin perään novellin (johon elokuva löyhästi perustuu) juonen, ja se vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta kuin tämä. Fincherin pitäisi mennä johonkin filmikouluun jossa opetetaan draaman alkeita, siltä kun pukkaa visuaalisesti kivoja (vaikkakin rasittavan kellertäviä ja/tai videolle kuvattuja) leffoja, mutta draamapuoli niissä on hukassa. Välillä tämä häiritsee (kuten tässä), välillä taas ei (esim. Se7en, Zodiac). Ai niin, tämä oli myös liian pitkä, puoli tuntia olisi voinut napsaista pois huoletta. * * ½
Joo kyllähän minä sen tiedän... välillä pitää vähän sekoilla ohjaajissa/elokuvissa Mann ja Fincher on muuten jollain tapaa samanlaisia elokuvantekijöitä. Kutsun videoksi kaikkea mikä ei ole filmille kuvattua. Tässä kuvan digitaalisuus hyppäsi välillä silmille.