Asioita joita en voi ymmärtää

Tuo on kyllä täysin persuuksista. Opiskeluaikoina kämppiksen maastofillari varastettiin vaikka oli rappukäytävässä ylimmässä 6. kerroksesta ja kettingillä kiinni kaiteessa. Olis kiinnostanu hankkia fillari mutta eipä sitä viitsinyt ostaa kellekään apinalle varastettavaksi Rossano tuli hankittua vasta sitten kun muutin pois Helsingin Rastilasta kunnolliseen taloon. Onko nykyään muuten käytössä mitään GPS-seurantalaitteita vai ovatko sen verran kalliita ja turhia ettei maksa vaivaa?

EDIT:
Juu, ja tuo Nelosen teksti-tv on myös perseestä.

 

Noh, aamun Hesarissa oli juttua kodinkonekaupan joulumyynnistä: "Televisio on yhä alalle tärkeä laite, minkä lisäksi blue-ray-cd-soittimet ja kamerat tekevät perinteisesti jouluna kauppansa."

 

Ihmisiä jotka seisovat (varsinkin nyt jouluna) kassajonossa 7min ja kun tulee heidän vuoronsa rupeavat kaivamaan sitä lompakkoa ties mistä repusta. Kaikessa rauhassa maksellaan ja sitten vielä hitaammin laitetaan kortti takaisin kukkaroon, kukkkaro reppuun, takin vetoketku kiinni, silmälasit suoraan jne. jne.

Kaupoissa pitäisi olla "no bullshit, just pay and leave" tyyliset jonot ihmisille joilla on parempaa tekemistä kuin seistä jonossa täydessä talvivarustuksessa kirkkaiden spottien alla.

Ja toinen asia mitä en ymmärrä ovat moneen paikkaan ilmaantuneet ovet joissa kahva on aivan älyttömän alhaalla. Käytännössä sillä korkeudella josta joku lapsi sitä käyttäisi. Usein kahva on vielä sellainen että sitä pitää painaa jotta ovi aukeaa (eli et voi vain vetää siitä). Ei vaan ymmärrä mitä vikaa oli vanhoissa ovissa joissa moista ei ollut ja ovessa oli yksi pitkä ripa josta siihen oli helppo tarttua oli sitten lapsi, hujoppi tai vaikka pyörätuolilla kulkeva.

 

Tekopyhyys taitaa kuulua inhimillisyyteen -- tuossakin mielessä. Itsekin olen pistänyt merkille kuinka ihmiset ensin kärvistelevät ja ovat vattuuntuneen näköisiä jonossa, ja sitten kun saavat oman vuoron niin hoitavat asiansa täsmälleen yhtä verkkaisesti kuin ne, joille olivat vihaisia katseita antaneet.

Itse kyllä koitan hoitaa omat kassa-asiani tuolla mainitsemallasi "no bs" tatsilla. Yleensä siirryn vaikka liikkeen ulkopuolelle pakkaseen laittamaan käsineitä käteen ja kortteja takaisin lompakkoon, mikäli takanani on paljon porukkaa.

Kassalla hidastelun silti ymmärrän, koska onhan jokaisella oikeus ajatuksen kanssa hoitaa maksuhommat, takuukyselyt yms. ettei tarvi sitten perästäpäin soitella. Sen sijaan tuo aiemmin mainitsemani liikkeissä etenemisen hitaus ja käytävien tukkiminen on edelleen täällä herättänyt ihmetystä. Sunnuntaina käväisin Stockmannilla ja parikymppinen pari siinä käveli Herkun kassojen edestä juuri sellaisella etäisyydellä toisistaan, ettei noin kolmen metrin levyiseltä väylältä päässyt heidän ohitseen. He vain siinä tepastelivat ja katselivat ympärilleen eivätkä mitään huomanneet, vaikka melkein kiinni heissä kävelin. Jos olisin kävellyt heidän ohitseen hipaisten jompaa kumpaa, niin varmaan olisi taas vihaisia katseita tullut tyyliin "mikäs kiire tolla on". Jotain tietenkin kertoo se, että heillä meni viiden metrin tepasteluun varmaan yli 10 sekuntia -- eipä ole kiva, jos oma normaali kävelyvauhti on tuon rinnalla melkein kuin juoksua, mutta silti ei pääse ohi.

 

Minkä takia on olemassa niin typeriä ihmisiä että keikkoja kännykällä(tai jollain muulla videokuvan tallentamiseen kykenevällä aparaatilla) nauhoittaessaan he lähes järjestään sen kaikkein upeimman kitarasoolon kohdalla usein kääntävät kameran joko basistiin tai komppikitaristiin?

Eikö älykkyys riitä siihen että se varmaankin voisi olla kumminkin se kaveri kepissä jonka sormet juuri sillä hetkellä käyvät nopeiten johon tulisi se perkeleen huomio suunnata:OI

 

Siksi, koska kitaristit pitäisi kieltää lailla, tai ainakin pakottaa vaihtamaan ammattiaan vaikka lypsykoneen korjaajaksi, jos vikkelille sormille halutaan jotain hyötykäyttöä.

Juu, en mieluusti kuuntele musiikkia, jossa esiintyy kitara. Eli kitaroita en tajua pennin vertaa, että miksi sellaiset korvienkiduslaitteet joku hullu on joskus mennyt keksimään.

Kitaristit mars hirsipuuhun roikkumaan, tai edes ne kitarat. Muusikot Marssikoon Mansikin Nänninlutkuttimia hipelöimään sinne lypsykonetehtaalle.



Dire Straits on poikkeus sääntöön. Ne tyypit osaavat soittaa kauniisti, tyylikkäästi, ja ennen kaikkea: ILMAN SÄRÖÄ.

Eli säröjäkään en minä ymmärrä. Että miksi joku kusipää menee lisäämään musiikkiin tahallaan säröä, vaikka järki ja lompakko normaalisti tekee kaikkensa poistaakseen säröt signaaliketjusta, hinnalla millä hyvänsä.

Säröt lain vastaisiksi! Kuolemantuomio jokaiselle, joka aiheuttaa yli 0,0001 % särön lisääntymisen missä tahansa vaiheessa äänen tuottamista, tallentamista, siirtämistä ja toistamista.



Basisti on kunkku. Maapallon tärkein kiristettyä kieltä hyödyntävä musiikki-instrumentti on bassokitara. Mitä matalammalle alivititetty, sitä parempi. Syntikalla tämäkin instrumentti tosin voidaan korvata, siis pc-softalla nykyään, eli fyysistä läskibassoa tahi voltteja mutustelevaa laihaa bassoa ei sinänsä tarvita.



Mielipiteensä kullakin, ja minulla niitä on iso kasa vääriä ja kieroja. Mutta sentään 100% omia, en ole niitä muilta pöllinyt. Eli jos vihaan kitaran ääntä ja säröä, se on minun ongelmani. En kuuntele kitaraa tai säröä ja niin se ongelma kierretään.

.

 

Säröstä tulikin mieleen yksi asia, jota en voi ymmärtää. Kaupalliset radiokanavat. En kerta kaikkiaan pysty kuuntelemaan niitä. Sitä teennäisen hauskuuden ja tekonaurun määrää. Kenelle sitä oikein tehdään? Pitävätkö ne kuuntelijoita imbesilleinä? Miksi ei voi puhua normaalisti?

Ikäänkuin oksettavassa puheessa ja tekonaurussa ei olisi tarpeeksi, pitää heidän vielä pilata musiikkikin jollain sietämättömällä säröllä ja puuroefektillä. Onko tämän tarkoituksena synnyttää jokin "tunnistettava kanavasoundi" vai mikä tässä on taustalla?

Ja koska ollaan kaupallisella radiokanavalla, kaiken pitää olla niin pehmeää ja valmiiksi pureskeltua, että kuuntelijoiden puhelut "suoraan lähetykseen" eivät koskaan voi olla muuta kuin nauhoitettuja. Puhelut eivät saa katketa kesken, ja pitäähän ne ensin tarkastaa ja editoida...

Ja mainokset. Tarvinneeko sanoa niistä enempää.

Itse olen kuunnellut YleX:ää ja sitä ennen Radiomafiaa siitä lähtien kun se perustettiin, käytännössä päivittäin. Olen siis varttunut tuon kanavan parissa, joten kaupallisten radioiden allergiani lienee ymmärrettävää. Muitakin Ylen kanavia kuuntelen satunnaisesti. Joskus öiseen aikaan saatan kuitenkin tehdä lyhyen musiikkimatkan Groove FM:n seurassa, jos sieltä ei tule puhetta ja mainoksia.

 

Ota huomioon että he ovat siellä radiopersoonina eli vähän kuin näyttelijöinä. Kyllähän näyttelijöidenkin pitää vähän maustaa roolihahmonsa käyttäytymistä, vaikka kuinka yritettäisiin hakea sitä tosielämän tuntua. Syy siihen taitaa olla se, että ensinnäkin artikulaation kannalta on syytä puhua reippaasti ja kaipa monien ihmisten mielenkiinto ja huomio herätetään sillä "teennäisyydellä ja tekonaurulla".

Ainahan voit tehdä kokeen, että tallenna salaa tunnin verran kahden normaalin ihmisen dialogia, polta se cd:lle ja kuuntele sitä aamulla autossa, kun ajat töihin. Voisin kuvitella, että se ei välttämättä innosta sinua kauheasti tai piristä. Suomalaisilla etenkin kun on tapana puhua hyvin värittömästi ja monotonisesti.

 

Ainakin minun mielenkiintoni loppuu lyhyeen kaupallisten kanavien hapatuksesta. Ero on valtava, kun vaihtaa ei-kaupalliselle YleX:lle. Yhtäkkiä juontajat osaavatkin puhua kuin ilman käsikirjoitusta, ja nauravat silloin, kun naurattaa, eikä silloin, kun käsikirjoituksessa niin käsketään. Myös puhelut kuuntelijoilta tulevat suorana kaikkine selkkauksineen. Musiikki kuulostaa neutraalilta, eikä kauhealta traileriräjähdyskaikupuurolta.

 

Imbesilleinä pitäminen on varsin korrektia koska onhan näiden kanavien anti jotain niin idioottimaista ja karmeaa että voin kuvitella vain imbesillien pystyvän moista pitempään vapaaehtoisesti kuuntelemaan .

 

Ylipäätänsä vituttaa, että jos katsoo jotain keikkatallenteita, yleisössä näkyy vaan kännykkäkamerat ym. esillä. Eikö sinne keikalle mennä _vittu_ katsomaan ja kuuntelemaan sitä keikkaa, eikä kuvaamaan?

 

Radiokanavista puheen ollen: Miksi Suomessa ei voi olla yhtään "talk radio" tyyppistä kanavaa? Musiikkia ziljardilta kanavalta ihan samanlaisena. Ylellä taisi joskus olla (vai onkohan vielä?) jokin yritys, mutta se oli aika toivoton - ainakin tuntui että töistä palatessa pyöri aina ihan sama tylsähkö paneelikeskustelu kuin oli pyörinyt jo aamulla työhön mennessä.
No, oma valinta on ollut jo pitkään podcastien kuuntelu.

 

Nyt ei ihan aukea, häiritseekö tässä siis se, että keikalla kuvataan väärää muusikkoa, vai se että keikalla ylipäätään kuvataan? Vai tarkoitatko tilannetta jossa itse katsot tätä nauhoitettua videota vaikka tubesta, verrattuna siihen että olet itse keikalla katsomassa bändiä?

Ja jos siellä on bassonvarressa tai komppiskebassa kuvaajan jätkä-/muijakaveri niin se sooloileva kitarasankari jää yleensä toiseksi, soitti se mitä hyvänsä. Ja muutenkaan kaikkia ei, ihme kyllä, kitarasoolot / -sooloilijat kiinnosta juurikaan. Hyvinä esimerkkeinä juurikin basistit sekä komppikitaristit + näiden puolisot.

Enkä nyt edes haasta riitaa, rupesi vaan tuo lausuntosi kiinnostamaan kun itsekin joskus olen bändejä kuvaillut (yleensä tosin lavalta ja bändin pyynnöstä, mutta jokusen kerran myös yleisöstä).

Tähän liittyen onkin vaikea ymmärtää tietynlaisissa tilaisuuksissa vallitseva etiketinpuute. Jos nyt vaikka jatketaan tuolla kuvauslinjalla, niin onko se niin vaikea ymmärtää että jos kuvataan keikalla materiaalia aikomuksena saada useampi kuin yksi biisi nauhalle (tai mille ikinä sitä nykyään tallennetaakaan), niin silloin kuvataan sellaisesta paikasta jossa se ei muuta yleisöä häiritse. Tämä siis pätee luonnollisesti vaan hivenen pienemmissä klubiympäristöissä, mutta aina löytyy sieltä takarivin tienoilta tilaa missä voi ihan rohkeasti nostaa sen kameran ylös kuvaamaan niin, että se häiritsee mahdollisimman harvan keikkakokemusta.

Mutta mahahaavanhan sitä saisi jos näistä jaksaisi murehtia sen kummemmin. Kuvatkoot ruojat missä lystäävät.

 

Yle Puhe tosiaankin löytyy.

 

Ne harvat kerrat kun kuuntelen/joudun kuuntelemaan radiolähetyksiä niin nuo nykypäivän "juontajat" vaikuttavat lähinnä itseään täynnä olevilta pikkujulkkiksilta. Tarkoitan näitä voice, nrj (btw miten radio energy-sanasta saa nrj lyhenteen?) jne. kanavia. Jatkuvasti pälättävät siitä missä ovat olleet, mitä tehneet jne. En pysty kuvittelemaan tilannetta jossa kuuntelisin joka aamu (tai koska sitten äänessä ovatkaan) moista. Sehän on vähän sama kun pitäisi joka aamu aloittaa seiskan lukemisella.

 

NRJ on ranskalainen yhtiö ja NRJ lausutaan raskaksi "énergie".

 

Ranskalaista radioaktiivista energiaa...

 

http://www.autotoday.fi/page.php?page_id=2&news_id=201000030&rss=all

Ketä ihmettä varten näitä "uutisia" oikein laitetaan? Missä universumissa nämä sivustonpitäjät oikein elävät, jos heidän skaalassaan -90 Fordin varkaus on niin suuri asia että siitä on syytä tehdä maanlaajuinen koko kansan kattava etsintäoperaatio? En jaksa uskoa että edes autonomistaja osaa kaivata moista romua.

Tässä pieni nyrkkisääntö MSN Auto:n toimitukselle: jos varastetun auton arvo on alle Lauantaipussin verran, siitä ei kannata tehdä uutista. :thumbsup:

 

Kyseinen ajoneuvo liittynee sivuston ylläpitäjään jotenkin henkilökohtaisesti. Eihän tuossa muuten ole järkeä.

No eiköhän auton omistaja nyt kuitenkin kulkupeliään kaipaa. Se -90 Ford Sierrakin voi näet olla jonkin luonnollisen henkilön ihka ainoa ajopeli. Uskomatonta mutta totta!

 

No tässä on todellakin viesti joka sopii tähän ketjuun. En todellakaan voi ymmärtää että jotkut eivät arvosta toisten omaisuutta tuonkaan vertaa! Se Sierra voi kuule hyvinkin olla arvokas sen omistajalle ja en nyt tarkemmin tutkinut millainen Sierra tarkemmin on kyseessä, mutta niitä on aika paljon harrasteajoneuvoinakin monilla. Ja toisekseen sen liikkeistä voidaan olla kiinnostuneita myös jostain muusta syystä, kuten muihin rikoksiin liittyen mahdollisesti.

Itselläni esimerkiksi on 1993 käyttöönotettu Opel Vectra esimerkiksi joka ei varmaan sinulle ole yhtään minkään arvoinen, mutta minulle se on, vaikka omistan muitakin arvokkaampia autoja. Eikä minulle olisi yhdentekevää mitä sille tapahtuisi jos se vaikka varastettaisiin. Yksi autoni joutui tuossa viime vuonna myös ilkivallan kohteeksi, se 1992-mallinen Opel, varmaan arvoton sekin sinun mielestäsi, mutta kyllä se minulle maksoi monta sataa euroa pelkkänä omavastuuna sekä uuden säilytyspaikan hankkimisen muodossa.

En todellakaan voi ymmärtää siis, miten joku ei välitä toisten omaisuudesta tai arvostuksista. Et kai toivo että omia tavaroitaisi tultaisiin varastamaan tai rikkomaan ja sitten vielä joku haukkuisi että "nehän olivat arvottomia"...