Blu-ray elokuvat mitkä on julkaistu päin persettä

Itsellä onse, ja kyllä se kuva on heikoimmasta päästä mitä kokoelmassa on leffoja.

 

Oho, löysin arvostelun jossa sitä jopa kehutaan
http://www.dvdtown.com/review/oceans-thirteen/blu-ray/5355/2

Considering this film is less than a year old, it comes as no surprise that "Ocean´s Thirteen" looks very good on the high definition Blu-ray format. The film is given a very intentional look representative of something filmed in the Seventies, but that only adds to the visual splendor and does not detract from the vivid colors of the Las Vegas strip or the high detail available by this VC-1 encoded film. This 2.4:1 widescreen film is nicely detailed and truly brings the neon lights and extravagant casinos to life. Soderbergh´s stylistic approach works well and there is never a moment when "Ocean´s Thirteen" disappoints in the visual department. Colors are very bright and perfectly saturated. There is perhaps no more colorful place on Earth than Las Vegas and the town is as colorful as ever here. Detail is also very good and clothing threads, stone textures and facial features are all perfectly captured by the high definition transfer. Source materials were pristine and I could not recall any memorable flaws in either the print used or the digital transfer. I wouldn´t say that "Ocean´s Thirteen" is among the absolute best Blu-ray titles, but it is certainly above average.

 

Ja täällä ei kehuta.

I hafta admit to not being completely sure how to attack this one. The hyperstylized photography throughout Ocean's Thirteen frequently drenches just about every inch of the screen in a sickly orangish-yellow, is bombarded by golf ball-sized chunks of film grain, and smears the movie in a muddy, murky contrast. The 2.39:1 image lacks the tactile, three-dimensional pop that gearheads seem to want to get out of their Blu-ray discs, and fine detail is lackluster, at times barely scraping past what I'd expect out of an upconverted DVD. How much of that is because of the modest bitrate of this VC-1 encode -- the two hour movie and its stack of extras are all crammed onto a single BD-25 -- and how much is owed to Soderbergh's smirkingly off-kilter visual eye, I'm really not sure. I get the sneaking suspicion that this is how Ocean's Thirteen is meant to look, and this aesthetic really does suit the tone and feel of the movie particularly well. The sort of disc you'd want to yank off the shelf to show off your overpriced home theater rig, though...? Not so much.

 

Joo, useimmissahan paikoissa tuo tosiaan on haukuttu. Mutta alan kuitenkin vakuuttua, että tuo on Soderberghin visio asiasta, ja parempaa julkaisua tuskin on tulossa.

 

Ei löytynyt haulla tästä threadista joten mainitsen tässä että Terminaattorin jenkkilevyn kuvanlaatu on kuraa (siis HD-standardiksi: todellisuudessa kuvanlaatu on SD-tasoa) ja kuinkas ollakaan, sitä saatanan monoraitaa ei ole tässäkään mukana.

 

No mulle ainakin kyseinen julkaisu kelpaa kuvanlaadunkin puolesta... Mulla taitaa olla aika matala kipukynnys kuvanlaadun suhteen

 

Ostin jokus kesällä Prismasta 14,90€ hintaan Unbreakable-elokuvan suomijulkaisun. Katsoin sen sitten tässä joku aika sitten. Itse elokuva oli ihan hyvä, mutta ainakin omaan silmään kuva näytti aika pehmeältä. Tuli sellainen fiilis niinkuin olisi katosonut DVD-versiota. Onko joku muu katsonut tuota versiota?

 

Juu, hyllystä löytyy samainen versio. Eipä mulla senkään suhteen valittamista ole, kuva oli ihan kohtuu terävä.

 

Itselle on ilmeisesti sitten vaan sattunut kohdalle parempilaatuisia julkaisuja. Tai sitten voi olla niinkin, että juuri ennen Ubreakablea katsottu Dark Night oli vielä tuoreessa muistissa. Mitsun HC6000 Full HD tykillä siis katselen 92" kankaalta.

 

The Wrestler on kuvattu 16mm filkalle. Vaikka leffafilkat ovatkin nykyään aivan erinomaisia verrattuna esim. 30 vuotta vanhoihin värifilmeihin, niin ei kynnen kokoisesta kuvasta mitään ihmeellisen näköistä saa reippaasti suurennettuna.

Clerksiin on myös jonkin verran vedetty DNR:ää (tai ehkä aika paljonkin). Paikoitellen vaikutti siltä, että paikallaan ollessaan ihmisten kasvot olivat sileitä, mutta heti liikkeen alkaessa yhtäkkiä kasvot olivatkin täysin rakeiset. Tämänkaltainen DNR vaikutti vähän epäloogiselta, mutta ehkä jossain on ajateltu, että rae ei liikkeessä häiritse niin paljoa.. Samankaltaista efektiä oli muissakin pinnoissa, kuten vaatteissa. Minun puolestani leffa tosin saisi näyttää siltä miltä näyttää.

 

Rööperi elokuvan alkuvalikossa typo, "Tekstiykset".

 

Alkaa todenteolla v!tuttaa nämä "kusetusta myydä blu-raylla", koittakaa nyt arvon urpot ymmärtää, että

1) Blu-ray on tekniikka, joka mahdollistaa moninkertaisesti dvd:tä tarkemman kuvan - mutta ei takaa, että tätä mahdollisuutta on käytetty hyväksi koko laajuudessaan,

2) viime kädessä siitä, miltä elokuva näyttää, päättää elokuvan ohjaaja (lähtökohtaisesti), ja jos kaikki menee hyvin, niin sitä ei jälkikäteen sössitä kaikenmaailman parannushärpäkkeillä (kts. Gladiator).

Esimerkiksi Wrestlerin visuaalinen ilme on tarkoituksellista - sen ei ole tarkoitus näyttää yhtä slipatunkiillotetunmuoviselta kuin vaikkapa Transformers. Ihan samalla tavalla kuin Hetfieldin kitarassa on tarkoitus olla säröä. Ohjaajan mielestä tuo Wrestlerin rosoinen ulkomuoto oli se, mikä tarinaan sopi.

Se sitten, miellyttääkö se juuri sinua, on sitten eri asia; esimerkiksi omasta mielestäni Metallican Death Magnetic on soundillisesti aivan uskomattoman huono (kiitos "loudness war"). Mutta en minä, eikä kukaan muukaan ole täällä huutanut, että "tuo on kusetusta myydä cd:llä".

Eli yrittäkää nyt hyvät ihmiset erottaa tekniikka ja taide toisistaaan. Toinen on vain mahdollistava väline.

Muutaman vuoden kuluttua varmaankin melskataan siitä, että joku leffa ei ole 3D tai sitten 3D:tä on käytetty säästeliäästi ja "tuollaisen kaksiulotteisen hutun julkaiseminen BD-3d:llä on kusetusta".

 

Contact (ensimmäinen yhteys) josta on nyt bd versio on kyllä aika hätäseen tehty kopio jostakin huonosta masterista tai sitten alunperinkään ei ko leffasta ole ollut kovinkaan hyvää masteria sillä dvd versiossa värit paloivat puhki ja ääni puuroitui kun tavaraa tuli paljon (varsinkin loppukohtauksessa) ja nyt bd versiossa on päästy eroon palamisesta mutta edelleen yksityiskohdat puuttuvat ja värit ovat rajalliset...
ääni raita on sentään parempi mutta hokkaidon vekottimen kohtauksessa jossa jodie astelee palloon oli ex dts pakatussa enenmmän murinaa ja munaa mutta tässä sitä on siivottu niin ettei subi juurikaan murahtele... tosin se lieneekin tarkoituksen mukaista sillä myöhemmässä kohtauksessa murinaa on taas enemmän kuin ennen ja jopa matalampaa

uudistuneelle äänelle täydet 5 tähteä mutta kuva on edelleen surkeaa....

 

Tuo oli arvostelussa tuoreimmassa (?) Hifimaailmassa ja sielläkin ääni sai todella kovat kehut. En vaan muista, mitä tykkäsivät kuvasta..
EDIT: kuva 4/5

Kuitenkin Hometheater forum antoi 4/5, samoin kuin High-Def Digest kuvan osalta. Onko sittenkään nyt ihan "päin persettä"? Itse en ole nähnyt.

 

lieneeköhän kyse tästä minkä takia en tykkää...
http://bluray.highdefdigest.com/262/contact.html
The one area that doesn't seem quite right is color saturation. Some misleading screen captures have recently been circulated around the web to suggest that all of the colors on the disc are deeply oversaturated, to the point that the actors all look sunburned. That's not the case in reality. Flesh tones may look a little warm (especially in the flashbacks to Ellie's childhood, which may be a stylistic decision). But overall, the actor's faces look fairly natural. Other colors, however, definitely seem pushed. The problem is never severe enough to take you out of the movie, but can be just noticeable enough to look a little bit off.

 

Luulin että tässä threadissa keskityttäisiin julkaisijan teknisiin kömmähdyksiin mutta täällä kiistelläänkin makukysymyksistä. No mikäpäs siinä, käyhän sekin...

...eli yksi asia askarruttaa: Onko mitään järkeä julkaista sellaista elokuvaa teräväpiirtoformaatissa joka ei oikeastaan millään tavalla hyödy lisätarkkuudesta?

Ottamatta mitenkään kantaa esim. mainitun "The Wrestlerin" taiteellisiin arvoihin, niin mikä lisäarvo on 16mm kotikaitafilmille kuvatun materiaalin BD -julkaisulla?

Voisiko näissä tapauksissa olla aiheellista liimata elokuvan kotelon taakse varoitustarra samaan tapaan kuin esim. tupakka-askeissa on? Kaikkihan eivät välttämättä etukäteen ehdi/osaa hakea informaatiota kaikista periaatteessa kiinnostusta herättävistä tuoreista elokuvista. Näin vältettäisiin pahaa-aavistamattomien teräväpiirtoon siirtyneiden elokuvaharrastajien turhautumiset

 

Totaöööh... kuvanlaadullinen parannus?

Keskustellaan mieluummin vaikka siitä, mitä järkeä oli julkaista PAL-kameroilla kuvattu 28 Days Later BD:lle. Ainiin, taisihan siinäkin olla joku loppupätkä tehty ihan filmille.

 

Niin, eli kuvan alkuperäinen huono laatu näkyy paremmin kun resoluutio ei anna armoa? Tarkoitan tätä siis noin yleisessä mielessä jollakin tapaa "huonolaatuisten" tuotantojen suhteen. Esimerkiksi tv-sarjojen osastoa koskien Battlestar Galactican osalta taidan kyllä tyytyä DVD -versioihin. Mutta tokihan tämä ON makuasia. Rikkinäinen mosaiikkiteos rakennuksen seinässäkin miellyttää toisten silmää.

 

Tässä on homman ydin. On täysin hyväksyttävää "tyytyä" DVD-julkaisuun. TV-sarjat ovat lähtökohtaisesti SD-maailman tuotteita joten DVD on niille yleensä täysin riittävä formaatti teknisesti. Poikkeuksia tietenkin on, ja uudemmat sarjat ovat sitten HD-ajan lapsia.

 

16mm filmi on resonsa puolesta samaa luokkaa hd-kuvan kanssa, eli armoa ei sillä saralla tarvinne hirveästi pyydellä. Muut kuvaustekniset seikat ovat sitten tietty asia erikseen.