Blu-ray elokuvat mitkä on julkaistu päin persettä

Filmillä ei ole mitään tarkkaa resoluutiota kuten pikseleillä koostuvalla kuvalla. Ei voi sanoa että 16 mm filmin resoluutio on vaakasuunnassa 2000 tai 2500 "pikseliä". Analogisena formaattina filmin kyky tallentaa kuvainformaatiota heikkenee jollain laskevalla käyrällä kohti suurempia kuvataajuuksia. Raja voidaan vetää suurinpiirtein johonkin jossa kuvainformaatio alkaa hukkua kohinaan.

Filmilaatuja on monellaisia ja niiden kyky/tapa tallentaa kuvainformaatiota vaihtelee. Lisäksi filmit haalistuvat ajan myötä riippuen siitä miten hyvin niitä säilytetään ja kuluvat tietysti käytössä. Jos elokuvaan on tehty "analogisia tehosteita", ainakin osa elokuvasta voi olla useamman polven kopiota, siis masteri eikä vaan teatterikopiot. Filmin kopioiminen filmille tietysti tuplaa filmin aiheuttamat vääristymät kuvassa, ja pienet yksityiskohdat hukkuvat kohinaa yhä enemmän eli resoluutio alenee.

Jo teknisesti on vaikeaa vertailla analogisia ja digitaalisia formaatteja puhumattakaan subjektiivisista vaikutelmista. Digitaaliseen kohinattomaan kuvaan tottuneelle filmirae voi olla sietämätön virhe toisen pitäessä siitä. Joillekin on siis armollista että 16 mm filmille kuvattu leffa siloittuu korkeataajuisimman kohinansa osalta DVD-julkaisulla.

 

Hehkuva kaupunki (City of ember). Perheleffa. Kuvanlaatu ok, mutta ääni pahasti säröinen vaikka oli muka DTS MA. Korvia särkee nyt leffan jälkeen. Dynaamisuutta oli kuitenkin äänessä, mutta miten ihmeessä olivat saaneet sen noin säröille? Liekö alkuperäinen ääni sitten tuollainen. Ei Geneleccien omistajille.

 

Tästä aiheesta löytyi pikaisella etsinnällä mielipiteitä ja perusteluita molempiin suuntiin. mm. tällä sivulla taitaa olla osin ristiin meneviä näkemyksiä.

Itse en todellakaan ole filmimateriaalin tuntija (ainoastaan 8mm kameraa olen käyttänyt). Niinpä jos jokin on pahasti rakeista ja suttuista niin tyydyn vain toteamaan että teräväpiirron kriteerit eivät kansantajuisesti oikein täyty.

 

Niin, tässä tapauksessa olisikin pitänyt käyttää paremmin sopivaa termiä erottelukyky.

 

No voi jumalauta, taas yksi, joka ei vaan tajua.

FullHD kuva = 1080p formaatissa oleva kuva.

Esimerkiksi The Wrester on teräväpiirtoformaatissa.

Miten ihmeessä teräväpiirtoformaatista saa synonyymin sellaiselle ylikiillotetulle silmäkarkille kuin vaikka Transformers on? Miksi ihmeessä kaikkien elokuvien pitäisi näyttää siltä??

Mitä siinä takakannessa pitäisi varoittaa? "Tämä elokuva on teräväpiirtoformaatissa, mutta se ei tarkoita, että se olisi yhtä kauniiksi sliipattu kuin aiemmin näkemäsi Transformers".

Varoitetaanko CD-levyissä takakannessa, että "kitaroissa runsaasti säröä" tai "levyn soundi on rosoinen"? "Huolimatta siitä, että meillä olisi mahdollisuus vaikka mihin, olemme kuristeneet levyn dynamiikan alle 3db, jotta se kuuloistaisi hyvältä 15e Logitecheilla"?

 

Ihan rauhallisesti. Siellä oli jopa hymiökin.

Ymmärrän ihan hyvin mistä on kyse. Uutisissa puhutaan usein flunssarokotteista joita ei ole olemassakaan eikä se tunnu ketään haittaavan. Toisin on teräväpiirron teknisen merkityksen laita joka lienee selvillä valtaosalle tämän foorumin käyttäjistä. Mutta silti kyseenalaistan tavalla tai toisella erityisen heikkotasoisen kuvanlaadun julkaisut BD-formaatissa. Tokihan tämä on vain oma mielipiteeni.

EDIT: Ja Metallican viimeisimmän studiolevyn takakannessa olisi todellakin saanut olla varoitustarra äänenlaatua koskien.

 

1. Pitää vaan muistaa erottaa tekniikan suomat mahdollisuudet (1080p) siitä, miten ne on käytetty (itse kuva). Missään vaiheessa "blu-ray" ei kaiketi ole ollut synonyymi "kiiltävän kauniille silmiähivelevälle kuvalle aina ja kaikkialla"? Oikeampi lienee "tallennusformaatti ei enää rajoita kuvanlaatua kotiolosuhteissa". Onhan esimerkiksi The Shield kuvattu enimmäkseen käsivarakameralla ja kuvaltaan hieman suttuinen. Niinkuin pitääkin. Auta armias, jos joku älypää menisi jälkikäsittelemään tuon kiiltokuvaksi a la Gladiator.

OT:

2. Hitto, olen tasan varma, että en maininnut Death Magneticia (tällä threadillä) vaan poistin sen ennen viestin julkaisua. Nätisti bongattu adjektiiveista, tosin, juuri sitä ajattelin. Muistelen, että DM:n dynamiikka taisi tosiaan olla jotain 4db luokkaa, kun vanhemmissa kiekoissa taisi olla parhaimmillaan kolminkertainen. Kivaa tämä loudness war. No, kuulostaa hyvältä.. iPodin vakiokuulokkeilla, ehkä.

EDIT: no niin, olinhan sen sitten kironnut nimeltä tuolla aikaisemmin threadilla. Damn.

/END OT koskien Metallicaa

 

Löytyy, tuli Blu-Ray -soittimen mukana. Kuvanlaalu on niin huono että ei pysty kattoo koko ekokuvaa.

 

Kyllä olen itse sitä mieltä että 1080p kuvan pitäisi olla hyvälaatuista, mitä järkeä on teräväpiirrossa jos kuvanlaatun on paskempaa ku dvd:llä?

Ja yksi asia joka itseäni häiritsee ylikaiken on filmirae, kuten Bangkok dangerous, koko elokuva pilattu älyttömän filmirakeen takia.

 

Argh,

teräväpiirto = 1920×1080 tarkkuus eli 2,073,600 pikseliä ruudulla. Kaikki blu-raylla julkaistut elokuvat sisältävät saman määrän pikseleitä kuvassa ja ovat siten teräväpiirtoa.

Teräväpiirto ei vielä huomennakaan tarkoita sitä, että kuva sinun subjektiivisen arviosi mukaan ei ole parempi kuin dvd:llä.

CD-formaatti mahdollistaa kymmenien desibelien dynamiikan ja toistoalueen 20Hz - 22.05 kHz. Valitatko sinä pitkin barrikadeja, että "mitä järkeä tällaista on julkaista cd:llä", jos jollain levyllä bassot menevätkin alimmillaan vain 40hz tienoilla ja dynamiikka jää muutamaan desibeliin?

Edelleen, sen seitsemännen kerran,

blu-ray on formaatti, joka mahdollistaa teknisesti erittäin hyvälaatuisen kuvan ja äänen.

Se, miten tuon teknologian suomia mahdollisuuksia käytetään hyväksi, on kiinni elokuvan (ja levyn) tekijöistä. Blu-ray Association ei lisenssiehdoissaan määrittele mitään visuaalisen laadun mittapuita, jotka tulisi täyttyä, että jotain saa julkaista blu-raylla.

1080p kuva on juuri niin hyvälaatuista, kuin

a) tekniikka mahdollistaa,
b) tekijä haluaa.

Taas kerran käyttääkseni suosikkiverrokkiani, onko cd-formaatin vika, jos Metallica halusi viimeisimmän studiolevynsä soundin olen niin käsittämättömän huono, että c-kasetillakin olisi saanut paremman kuuloista ääntä?

"Kyllä musiikin pitää kuulostaa hyvältä, jos se kerran ceedeellä julkaistaan."

 

Eiköhän tässä nyt nimenomaan kyseenalaisteta BD -julkaisun mielekkyyttä tapauksissa joissa DVD:hen verrattuna ei saavuteta olennaisesti suurempaa visuaalista nautintoa.

CD:n ja vinyylin vertailu ei taas liene ihan sama asia, sillä mm. levyjen kulumattomuus ja käytettävyys eroavat paljon enemmän kuin BD:n ja DVD:n (käytettävyyden ollessa itse asiassa huonompi BD:n kohdalla).SACD ei saanut suurta suosiota kun sen "teräväpiirtoa" ei arvostettu tarpeeksi. Jos kaikenlaista "kuraa" aletaan tarjoilla teräväpiirtona, niin myöskään BD ei oikein avaudu kaikelle kansalle.

Tämä nyt on jo ihan selvä asia että teräväpiirtoformaatti ei takaa kuin pikselien määrän, ei sitä mitä niillä esitetään. Sen takaaminen kuuluu julkaisijalle.

 

Naulan kantaan....
Nimenomaan kyse on mielekkyydestä ja visuaalisesta nautinnosta.

 

Julkaisijan näkökulmasta kaikki rahaa tuova on mielekästä. Mitä väliä sillä on mitä p*skaa myymällä rahaa kilisee kassaan kunhan kilisee?

Kuluttajan näkökulmasta mielekäs ostos on sellainen joka antaa rahoille hyvän vastineen. Tämä on sitten ihan subjektiivista. Jokainen kuluttaja kokee saamansa vastineen eri tavalla.

Tulevaisuudessa niitä teknisesti heikkolaatuisia BD -julkaisuja saa Anttilan alelaarista 5 eurolla ja DVD-levyjä saattaa vielä löytyä perimmäisen nurkan 2 euron alelaarista. Tällaisessa tilanteessa kukaan ei enää jaksa valittaa laadusta.

 

Kyl se pistää rauhallisempaakin miestä vi***aa jos maksaa monta kymppiä BD-levystä ja se on pas**a.

 

Niinhän se on että myyjälle kaikki raha kelpaa.

Tässä vaiheessa kun hinnat kotimaisessa kivijalkamyymälässä yhä usein hipovat 30 euroa, niin kuluttaja varmastikin toivoo että tuote olisi "kunnossa"... Sitten joskus kun hintataso on kautta linjan paremmin "kohdallaan" ei synny niin isoa "porua" vaikka olisi vähän sanomistakin.

Omalta osaltani tämä aihe on aika vahvasti teoriaa, sillä en ole mielestäni/muistaakseni joutunut katsomaan aivan kelvottomia teräväpiirtojulkaisuja. Joko kyseessä on hyvä tuuri tai sitten en vain ole kiinnostunut sellaisista aihepiireistä joissa kuvanlaatuvajeen uhka on tavallista suurempi.


Kenties tässä threadissa olisi jo aika palata kiistattomasti virheellisten tapausten käsittelyyn?

 

Speksihän sallii kyllä SD-materiaalinkin.

 

Entä jos se sinun mielestäsi "paska" ulkoasu onkin elokuvan ohjaajan tarkoittama, ja sen "paremmaksi" sitä ei saa millään formaatilla? Pitäisikö jättää blu-ray versio ko. elokuvasta julkaisematta kokonaan, ja julkaista vain dvd?

Haluaisinpa nähdä elokuvan joka tosiaan näyttää huonommalta blu-rayna kuin dvd:nä.

Onnea, filmirae on olennainen osa lähes kaikkien elokuvien ulkoasua. Se kuuluu kuvaan, eikä sitä pidä siloitella pois.

 

Niinpä. Tuli vaan mieleen että monikohan rakeisesta kuvasta valittaja on malttanut katsoa sitä kuvaa muuten tarkemmin. Sillä vaikka BD kuva olisi rakeinenkin niin siinä voi silti olla paljonkin DVD:tä enemmän yksityiskohtia tarjolla, ja vähemmän kuvanpakkauksesta johtuvia ongelmia.

Ja lisäksi, monikohan noista kuvanlaadusta inisijöistä katsoo bluraynsa hd-ready töllöttimellä? Ero resoluutiossa full-hd laitteisiin verrattuna kun on aika merkittävä, ja DVD:n ja BD:n ero ei varmasti tule silloin yhtä selväksi.

 

Minä katson bluray-leffani 32-tuumaisella HD Ready -telkulla, ja ero dvd-leffoihin on kyllä todella selkeä. Joten en oikein jaksa uskoa että se tuosta on kiinni.

Enemmänkin varmaan kyse on idiooteista, joille termi "ohjaajan näkemys" on kuin vierasta kieltä. Tai sitten näitä joiden mielestä filmirae ei kuulu kuvaan.

 

http://www.nordiskfilm.fi/dvd/palaute.php
Tuonne voinee antaa ystävällisesti palautetta.