Tulipa itsekkin katsottua kyseinen leffa. Alku oli minusta jotenkin leffan paras kohta. Varsinkin ilmakuvat olivat tosi makeita vaikka hd-readyllä katselenkin. Ääniraidassa oli ehkä vähän liikaakin bassoa, toisaalta taas ei. :hitme: Jokeri oli todella hyvä. Jokeri suorastaan varasti koko shown. Itse bättis jää taka alalle kun jokerin näyttelijä on niin hyvä. Muuten ihan jees leffa, mutta presidentin (Harvey Dent) tapaus oli hämärä, kun hän tapauksen jälkeen sekosi täysin. Leffa oli ehkä vähän turhan pitkä. 3½/5
Teknisesti moitteetonta jälkeä. Meno oli kuitenkin ehkä liiankin totista eikä juonikaan aina vakuuttanut. Harvey Dentin sekoaminen meni ihan ohi. Enkä oikein myöskään tajunnut miksi Batmania ruvettiin lopussa jahtaamaan. Heath Ledger veti kyllä Jokerina loistavasti. Tosin hahmona tykkäsin melkeinpä enemmän Beginsin pahiksesta Scarecrowsta. Bale oli jälleen hyvä Batmanina vaikka välillä tosiaan ne murahdukset pistivät hihittään. Muukin poppoo hoiti leiviskänsä huolella. Kuvasuhteen jatkuva vaihtuminen ei haitannut yhtään ja Gyllenhaal on nätimpi kuin Holmes. Kyllä Begins oli kokonaisuutena parempi elokuva. ***½
Samoja ajatuksia. Ajoittain vain kääntyiltiin 180 astetta. Tämän toteutustapa oli tietoinen ratkaisu. Olisi voinut varmaan toimia paremminkin. Mielenkiintoinen kuitenkin, Dent kun oli oikeastaan tän leffan se keskushahmo Batmanin ja Jokerin sijaan. Nyt taitaa mennä jo unen piikkiin. Spoiler Tämähän selitettiin siinä lopussa, Batman uhrasi itsensä ottamalla syyt niskoilleen rikoksista - kaupungin edun hyväksi. Tässä tarkempaa lisävalaistusta: http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20091119120202AAokRbZ Totta jälleen. Jep!
Tuli kieltämättä hieman pilkittyä elokuvan aikana. En tosin tiedä johtuiko väsymyksestä vai itse elokuvasta. Heti perään lykkäsin kuitenkin Stardustin eikä ollu pilkkimisestä tietoakaan vaikka kello olikin jotain 4:00. Se leffa nappasi vaan vastustamattomasti mukaansa. Kiitos kuitenkin selvennyksestä. Tällä suunnalla olin itsekin, mutta jotenkin se ei vaan tuntunut sillä hetkellä hyvältä lopetukselta.
Pakkohan tämä oli sitten lopulta katsoa kun kummipoikakin 9V niin kehui, lähinnä kuitenkin pohjustuksena tulevalle Inceptionille. Alku lähti käyntiin mukavasti ja ekat puoli tuntia vaikuttikin oikein sujuvalta tarinalta. Sitten alkoi mennä pahasti vikaan. En ole mikään sarjakuvafriikki, mutta eikös tämä Gotham City kuuluisi olla ikäänkuin kuvitteellinen 50-luvun tyylinen kaupunki jossain hieman etäällä tosielämästä, jossa hullunkurisia rikollisia jahtaavat hölmöt koppalakkipoliisit apunaan kartanostaan bättisautolla sujahtava viittasankari. Tässä itse Batman oli kyllä ennallaan, mutta miljöön sitominen oikeaan nykymaailmaan (kännykät, matka Hong Kongiin, SWAT team, ym) tekee elokuvasta tylsääkin tylsempää kertakäyttöviihdettä. Tekniset puitteet on toki kohdallaan ja ohjaaja näyttää kyllä hanskaavan myös henkilöohjauksen. Batman-elokuvien perinnehän on räikeästi ylinäytellyt pahisroolit, ja Heath Ledger onnistuu kyllä tässä, mutta edelleen se toimisi vain Gothamin mielikuvitusmaailmassa. Nyt kaikilta tapahtumilta putoaa pohja koska katsoja nauraa niiden epäuskottavuudelle. Lisäksi käsikirjoitusta on venytetty kuin väkisin, odotin ainakin kaksi kertaa sen jo loppuvan, mutta ei - tarina vain jatkuu ja jatkuu. "Maailman paras elokuva ikinä" ei kyllä valitettavasti vakuuttanut, en kai sitten vain ymmärtänyt.
Nämä Nolanin Batmanit ovat seuranneet sitä trendiä mikä on ollut yleistä näissä uudelleenherätetyissä elokuvasarjoissa: överiksi menevän hömpänpömpän sijaan tehdään jotain synkempää ja realistisempaa. Tätä kaavaa on seurannut muun muassa Bond-sarja. Itsekin kyllä fanitan sitä 1960-luvun Batman-sarjaa, mutta näin aikuiseen makuun hyvin tehdyt synkät elokuvat päihittävät aina överiksi menevän hömpänpömpän. Makuja on monia, mutta kommentistasi taitaa löytyy ristiriitakin. Ei Heath Ledgerin Jokeri voisi toimia sellaisessa Batman-ympäristössä kuten kuvailit. Ko. Jokeri on psykoottinen ja raaka sarjamurhaaja, ja sellaisen hahmon sovittaminen hassunhauskojen poliisien keskelle on vähän kuin yhteensovittaisi hentain Disney-piirrettyyn. Kyllä minäkin sitä kannatan, että Batmanissä pitäisi olla avuttomia poliiseja ja rikollisjärjestöjen pomoja. Toisalta niitähän on näissä kahdessa Nolanin elokuvassa ollutkin.
Streamin jutuissa on kyllä pointtia ja tuskin tuossa tekstissä haikaillaan 1:1 kopiota telkkarisarjan hömppämaailmasta, vaan jotain Tim Burtonin Batmanien tyyppistä maailmaa. Tuokin paikka oli selkeästi mielikuvitusmaa, mutta kuitenkin jollakin tavalla nykyaikainen olematta silti naurettavan kitschinen.
Pointtini oli lähinnä ihmetellä miten aikuiset ihmiset ovat niin tosissaan tekemässä sarjakuvaan perustuvaa viihdettä, tai toisinpäin, näköjään fanipoikia löytyy auringon alta yllättävän paljon ($1,001,921,825), koska muille tätä en rehellisesti voi suositella. Unohtui muuten aeimmin kysyä miten hel**tissä tässä voi olla mukana hahmo nimeltä "Jokeri"? Ko. hahmohan esiteltiin elokuvayleisölle vuonna 1989 elokuvassa Batman, jossa häntä esitti (nykykatsojille jo täysin tuntematon) Jack Nicholson. Muistaakseni kyseisessä elokuvassa Jokeri sai happoa naamalleen josta hänelle aiheutui tunnusmerkkinsä kasvojen pysyvä virne ja lisäksi elokuvassa hahmo kuoli/tapettiin/lopetti elämänsä/delasi/kuopattiin eikä siis (jos näillä jotain jatkumoa on) voi näinollen enää palata everneveragain.
Perskeles. Tuohan on niin totta, kun alkaa tässä tarkemmin miettimään Turvallisempaa olisi tallustella tuossa Nolaajan kaupunkikuvauksessa.
Burtonin goottityyli tekee tietenkin paljon mitä tulee synkkyyteen. Toisaalta jos tarkastellaan väkivallan tyyppiä, niin kyllä Nolanin Batmanissa se on todentuntuisempaa ja raaempaa. Burtonin Batmanissa väkivalta on enemmän teatraalista (muistamme esimerkiksi Jokerin "kädenpuristuksen" josta sai tuta vastustava mafiapomo). Jos tätä vertaa vaikkapa siihen Nolanin Jokerin videokameralla kuvattuun kohtaukseen, jossa hän leikittelee kidnappaamansa miehen kanssa ja samalla provosoi Batmania tällä tavoin, niin tuohon kohtaus voisi olla melkein vaikkapa Saw-elokuvasta. Burtonin Batmanit ovat hienoja tekeleitä, ja Nolan ei välttämättä ole parempi, vaan pikemminkin erilaisempi. Periaatteessa todentuntoinen väkivalta on aina tehokkaampaa kuin teatraalinen väkivalta. Toisaalta juuri Burtonin nerokkuus on se mikä saa teatraalisen väkivallankin toimimaan.
Miksi sarjakuvaan perustuvaa viihdettä ei saisi tehdä tosissaan, tai suunnata aikuisille? Se koulukunta, jonka mukaan sarjakuvat (ja niihin perustuvat elokuvat) ovat vain lapsille tarkoitettu ilmaisumuoto, syrjäytettiin viime vuosituhannella. Batmanin osalta sen syrjäytti Frank Miller juuri The Dark Knight ja Year One novellisarjoillaan vuonna 1980-luvulla. Tim Burton tosin käytti vielä elokuviensa pohjana vanhanajan kauhuromanttista Batman-tyyliä, mutta Burton onkin aina ollut sen tyylilajin mestari. En pysty kuvittelemaan Tim Burtonin ohjaamaa modernia Batmania. Christopher Nolan taas teki alusta asti selväksi, että hän haluaa päivittää Batmanin 2000-luvulle, eikä hänen ohjaamillaan Batman-elokuvilla ei ole mitään tekemistä niin Burtonin, kuin muidenkaan aiempien Batman elokuvien kanssa. Gotham Cityn kuvauspaikaksi valittiin tietoisesti Chicago sen modernien lasipilvenpiirtäjien takia. Olen itsekin sitä mieltä, että Yön Ritari on hyvä elokuva, mutta ei ihan yhtä hyvä kuin Batman Begins. Elokuva oli liian pitkä, ja se oli silti ahdettu liian täyteen tavaraa. Puoli tuntia jos olisi karsittu rönsyjä pois lopputulos olisi voinut olla timantti. Mitä ihmettä esim. Scarecrow tässä leffassa vielä teki? Tai se tilintarkastaja, joka arvasi Batmanin henkilöllisyyden? Kaikki kumpaankin hahmoon liittyvät kohtaukset olisi voinut leikata pois heti ilman minkäänlaista haittaa muulle elokuvalle.
Kirjoitat silkkaa asiaa. Batman on niin paljon enemmän kuin pelkkä pikkupojille suunnattu lauantaiaamun piirretty. Ongelmahan on siinä, että 95 % ihmisistä ei tiedä Batmanista mitään muuta kuin pömppömahaisen Adam Westin ja hassusti ilveilevän Jack Nicholsonin. Ja sitten nämä samat ihmiset ovat aivan ihmeissään, kun alkaa ilmestymään Batman Beginsin ja The Dark Knightin kaltaisia elokuvia. He ihmettelevät, että miksi sellaisen harmittoman hömpän pohjalta yritetään tehdä näin totisia ja realistisia elokuvia. Nämä ihmiset eivät tunne Batmanin toista puolta, sitä synkempää ja aikuisempaa puolta, jota edustavat esimerkiksi sellaiset sarjakuvat(puristit käyttävät nimitystä graphic novel) kuin Nine Lives, The Man Who Laughs, A Death in the Family, Killing Joke ja The Dark Knight Returns. Ja nämähän ovat juuri niitä lähteitä, joista myös Nolan haki inspiraatiota. Olen Fitzgeraldin kanssa eri mieltä ainoastaan tuosta Scarecrow'n roolista. Crane on oma suosikkini Batman-pahiksista, joten jo senkin takia oli mukavaa, että kyseinen hahmo kävi pyörähtämässä TDK:ssa. Mielestäni se oli muutenkin ihan loogista, koska Batman Beginsin lopussahan Crane pääsi karkuun ja Batman lupasi Gordonille nappaavansa tämän. Joten mielestäni Cranen nappaaminen TDK:n alussa toimi hyvin, koska sillä tavalla nämä kaksi leffaa saatiin ikään kuin nidottua siltä osin yhteen.
Yhtä lailla Inception on mielikuvituksen tuotetta. Onko siinä nyt suurta eroa, onko perusidea tullut sarjakuvakäsikirjoittajan vai elokuvakäsikirjoittajan mielikuvituksesta?
Tuli katseltua Darkman teräväpiirtona ja yllätyksekseni huomasin kuinka hyvältä maskeeraus näytti! Malli esimerkki tästä nykyajan CGI ihannoinnista on, että vuoden 1990 Darkman hakkaa tämän superelokuvan Two Facen 100-0. Netistä löydetty kuva. En löytänyt sellaista missä olisi ilman kääreitä.
Darkman, joka on muutenkin hieno elokuva, onnistui tosiaan tuollakin saralla kohtalaisesti. Tosin se täytyy mainita, että ko. elokuvassa jokseenkin tunnetusti nimenomaan nämä "ilman kääreitä" kohtaukset olivat vähemmän onnistuneita maskeerauksen suhteen. Käsittääkseni nämä tekohampaat eivät sopineet näyttelijän suuhun ollenkaan ja liikkuivat eri tahtiin kuin mitä puhetta solisi. Ehkä Two-Facen kohdallakin koettiin CGI tarpeelliseksi moisen ongelman takia. Myönnettäköön kuitenkin, etten osannut kiinnittaa tähän huomiota ennen kuin olin lukenut asiasta. En ole tosin tainnut katsoa vielä isolta ruudulta Darkmania, vaikka dvd:llä ko. elokuvat löytyvätkin -- taisin katsoa sen vielä vanhasta 32" telkkarista.
Tuli tänä iltana jostain syystä tarve katsoa TDK uudelleen, kun ensimmäisellä kerralla leffa jäi kesken valtavan pettymyksen kera. Jostain syystä elokuva tuntui täysin erilaiselta toisella kertaa, ja kyllä tämä nousi uusintakierroksen myötä Nicholsonin jokeritarinan jälkeen toiseksi parhaaksi Batmaniksi. Lopusta olisi saanut silti leikata 30 minuuttia pois, ja olin pariin otteeseen jo hapuilemassa kaukosäädintä, mutta tarina jatkui aina vaan. No, nyt sitten voi sanoa pitävänsä elokuvasta kuten kaikki muutkin. Ei tämä nyt 5/5 tähden leffaksi noussut, mutta pari tähteä ainakin ylös päin alkuperäisistä fiiliksistä.
Ja 95% fanipojista taas ei tiedä että Batman oli aluksi harmitonta hömppää ja nimikin oli silloin Lepakkomies. Ei uudempi "synkkä" Batman ole mikään hahmon/maailman juuri tai alkuperä. Vihdoin tuli yritettyä katsoa tämäkin... touhu oli niin mielenkiinnotonta kohkaamista että meinasi uni tulla silmään. Jotenkin ei tämmöinen sarjakuvahahmon sotkeminen realistiseen nykymaailmaan toimi. Balen murahtelu oli tahattoman koomista. Ledger oli toki hyvä, mutta pisti miettimään olisiko melkein kuka tahansa muukin voinut roolin vetää yhtä hyvin jos olisi maalattu samanlaiset maskit naamaan. * *
Eipä taida sielläkään olla faktat kohdillaan. Batman luotiin alun alkujaan synkäksi, pulp-vaikutteiseksi hahmoksi, jolla ei ollut alussa edes samanlaista tarkkaa moraalia tappamisen tai väkivallan suhteen. Hahmo oli myös aikalaiseksi merkittävä syystä, että oli taustaltaan selkeästi häiriintynyt vanhempiensa kohtalon vuoksi - aihe jota Bob Kane ja kirjoittajat toivat monesti esille. Vasta 50-luvun lopulla ja 60-luvun camp aallon myötä syntyi tämä myytti, että Batman on pirteä ja iloinen hassunhauska sarjakuvahahmo. Jotenkin se sitten jäi pysyväksi, samalla tavalla kuin ihmisten älytön usko siitä, että Sherlock Holmes on hassua hattua pitävä yläluokan nirso ja Watson lupsakka pullero.