Mikä on ihan uskomaton harmi, sillä kyseessä on yksi vuosikymmenen parhaita elokuvia. Mutta vaikea sitä selittää kansalle, joka ryntää katsomaan Avataria kerta toisensa jälkeen. Road oli sen sijaan oikein onnistunut sovitus kirjasta, mutta alkuperäisteoksen lailla ei onnistunut niin syvästi sykähdyttämään kuin olisi toivonut. Hienoja roolisuroituksia, erityisesti Mortensenilta ja Duvallilta, sekä upeaa kuvausta kaikin puolin. Mutta viimeinen sydäntä raastava veto jäi uupumaan. 3½/5
Ehkäpä minunlaista tyhmän kansan edustajaa on helppo huijata hienolla lainasanalla elokuvan nimenä. Toista olis, jos Cameron olisi valinnut elokuvaa todella kuvaavan nimen , esim: Spoiler "Space miners of impoverished Earth driven off from a resource rich moon by native ecoterrorists lead by the treacherous Jake Sully in a wheelchair, and a skinny but huge blue alien Pocahontas"
Hmm... mielestäni tuo päätelmä ei täysin peruslogiikan matemaattisten lainalaisuuksien mukaan seuraa lauseestani :OI.
Hienoa kuvausta, pysäyttäviä maisemia ja ihan koskettava tarina mutta todella kylmäksi jätti. Niin paljon enemmän olis saanut irti aiheesta. En ole kirjaa lukenut niin en voi siihen verrata, tälläisenään jäi hahmojen taustat ja kohtalot vähän tyhjänpäiväsiks. 2,5/5
Aiheena tällainen ääriolosuhteissa selviäminen ilman korostettua sankaruutta on aina iskenyt ja tässähän tätä suoriutumista ilman maailman pelastamista oli sangen hyvin toteutettuna. Viggo oli taas kerran hyvä varsin jäyhän tunteellisena (lähes suomalaisen oloisena) miekkosena ja vaikka poika vähän ärsyttikin, niin ihan pikkiriikkisen vain. Hieman kokonaisuutta häiritsi Spoiler kohdattujen "petolaumojen" määrä. Pääpari myös jäi turhan etäiseksi. Lopussa en nähnyt sinänsä mitään vikaa, vaikka sitä täällä näemmä muutama kritisoikin. Spoiler Kohdassa jossa isukki oli kuollut ja poika käveli rannalle tuli jo mieleen, että elokuvahan lipsahtaa tahattoman koomisen puolelle, jos poika "lähtee isänsä luo", joka pitkin elokuvaa esiintyi toistuvana teemana. Toteutunut loppuratkaisu oli onneksi toimivampi. ½
Vihdoin tuli nähtyä tämä kauan odotettu elokuvasovitus loistavasta kirjasta. Itse kirja tuli luettua keskellä kesää ja silti -tai juuri siksi- se tuntui todella synkältä. Vaikka elokuva on todella uskollinen kirjalle, ei se mielestäni tavoita kirjan arkista ja masentavaa selviytymistaistelua päivästä toiseen. Elokuvassa häiritsi eniten vaimon kasvanut rooli sekä jotain oli myös pielessä rytmillisesti, kohtaukset eivät tuntuneet soljuvan toisiinsa kuten odotin. Elokuvassa oli kyllä pari todella voimakasta kohtausta jotka elokuvan oma kieli toteuttaa kirjaa paremmin. Koko Spoiler rantarosmo jakso hiukan kirjaa erilaisena versiona kyllä toimi todella hyvin. Harvoin tapaa näin hyvää lapsinäyttelijää, joka ei häirinnyt missään vaiheessa. Toivottavasti tästä tulee myöhemmin 3 tuntinen DC, jossa arjen armoton tylsyys ja monotonisuus korostuu. Onko se sitten hyvää elokuvaa on toinen asia.
En ole leffaa vielä nähnyt mutta kirjan olen lukenut, sen pohjalta tosiaankin voisi toteuttaa Stalker meiningillä... mutta mutta...
Kirjasta en aikoinaan kauheasti pitänyt (Professionalin ketjun alkupuolella lainaama arvio kuvaa aika hyvin omaa mielipidettäni siitä). Jostain syystä kuitenkin ajattelin, että tämä voisi toimia paremmin elokuvana kunhan vain toteutus olisi kohtalaisen uskollinen. Vaan kuinka kävikään? Kirja ja elokuva ovat aivan samasta puusta veistetyt molempien sortuessa samoihin ongelmiin. Tarinaa ei ole, on vain joukko etäisesti toisiinsa liittyviä kohtauksia; jostain syystä hahmoista ei pysty välittämään, hahmonkehitystä ei oikeastaan ole ja isä-poika suhde tökkii; ulkoiset uhat sivuutetaan lähinnä maininnoin ja kertaakaan ketään ei oikeasti kiinnosta pääparia jahdata; näiden lisäksi loppu on yhä aivan kauhea. Ainoa vahvuuskin on molemmissa formaateissa lähes sama: kirjassa on hieno, tunnelmaa tukeva minimalistinen kieli ja elokuvassa lähes kaikista väreistä riisuttu ankean harmaa, mutta kuitenkin kaunis kuvaus. Näiden ulkoisten ansioiden lisäksi Tiestä ei itselleni jää juuri muuta käteen. Mortensen teki toki aivan pätevän roolin ja lapsikin oli juuri yhtä ärsyttävä kuin kirjassakin. 1½/5 (kirja hieman parempi, 2 tai 2½ tähteä sille)
Todella synkkä ja masentava pätkä, mutta äärimmäisen hieno. Yksi niitä elokuvia joiden jälkeen katselee kaikkea hiukan eri tavalla hetken aikaa. Lisäefektinä tuli kovin irstas olo kun olin juuri elokuvan alussa ahtanut mahan oikein täyteen ruokaa ja juomaa. Pieni yksityiskohta joka jäi mieleen... Spoiler ..tuosta ei paljoa vertauskuva enää ilmeisemmäksi muutu, mutta tuota elämän äkillistä muutosta ja kaiken turhuutta kuvasti aika ytimekkäästi kun isä ja poika astelevat rahaa pursuavan lompakon yli, joka lojuu tuhkan peitossa. Herättää väkisinkin pientä kauhua materialistin sielussa. Vaikka isä alkuun tuntui kovin "trigger-happyltä" tuon itsemurhavälineensä kanssa, niin onhan tuo mahdotonta kuvitella miltä tuntuisi kun koko maailma taglinen mukaisesti "lakkaisi olemasta". Kohtuu monella kun menisi piippu varmaan suuhun jo siinä vaiheessa kun netti lakkaisi toimimasta. Kovasti pistää tämmöinenkin pintaraapaisu aiheeseen miettimään maailman menoa, taloushuolineen ja ympäristöongelmineen. Joku mainitsi tuosta kylpyammeesta, veikkaan että kenellä tahansa vähänkin survivalismia tuntevalla ihmisellä voi tulla äkkiä mieleen tuo veden kasaaminen , kun vilkaisee ikkunasta ulos ja näkee koko maailman palavan :s Ja noista kannibaalikohtaamisista olisi voinut leikata pois, tuo elämän raadollisuus tuli muutenkin jo selväksi. Itse en oikein välitä kauhusta ylipäänsä, ja tuo käväisi ainakin minun makuuni vähän tarpeettoman ahdistavan puolella, elokuva kun antaa jo muutenkin tarpeeksi purtavaa. Hyvin koskettava aihe ja toteutus kaiken kaikkiaan, mutta ehkä ajoittain vähän liiankin koskettava, ja ajoittain liian ahdistava. Minun "kipukynnykseni" on tunnetusti matala, mutta hivenen olisi voinut tuota dramaattisuutta säätää pienemmälle. Onneksi sentään roolihahmoissa ei menty ihan Machinistin tasoiseen inhorealismiin. Yhtä varmaa kun kuolema maailmanlopun jälkeisessä maailmassa on Viggon loistaminen roolissaan. Miehessä on kyllä uskomaton määrä maanläheisyyttä, niin rooleissa kun varmasti siviilielämässäkin. Seuraavaa mestarisuoritusta odotellessa. 4/5
Olipa kyllä yllätävänkin toimiva apokalyptinen leffa. Synkyyttä on kyllä saatu niin tarinaan kuin visaaliseen ilmeeseenkin. On kyllä tavallaan hieman surumielinenkin elokuva. Jotenkin tuo mieleen Andrei Tarkovskyn elokuvat. Viime vuoden parhaimmistoa. 4,5/5
The Road oli hieno apokalyptinen kuvas, mutta sortui ehkä hitusen laiskaan käsikirjoitukseen. Pidin siitä, että elokuvassa ei periaatteessa näkynyt kuin muutama ihminen (pienen budjetin tuntu sopi tälle elokuvalle). Toisaalta tämä käänsi valokeilan yhä vankemmin niihin hahmoihin, joita elokuvassa kuvattiin. Charlize Theronin hahmon motiivit Spoiler itsemurhaan olivat minusta esimerkiksi jokseenkin turhan hatarat. Spoiler Elokuva ei perustellut tarpeeksi miksi jostain syystä tämä nainen valitsi miehensä ja lapsensa hylkäämisen omien itsekkäiden mukavuushalujen takia. Viggo Mortensen oli tapansa mukaan jälleen loistava, joskin hieman alkaa jo ärsyttämään nämä pakolliset alastomuuskohtaukset, mitä miehen elokuvissa näkyy -- homma alkaa olemaan yhtä pakonomaista kuin Matthew McConaugheyn keskivartalon paljastelu elokuvasta elokuvaan. Mortensenin hahmon poikaa näyttelevä oli enimmäkseen vakuuttava, mutta tietyissä kohdissa tämän pojan vastaanhangoittelu tuntui jo niin teennäiseltä, että se suoraan sanoen ärsytti aika tavalla. The Road olisi täydellinen elokuva, jos nuo hahmojen epäloogisuudet sekä yleensäkin ihmisten käyttäytymisen motiivit Spoiler aina kannibalismista alkaen olisivat tulleet esimerkiksi pohdinta-monologien kautta enemmän selviksi. Tällaisenaan tämä tekele on keskivertoa parempi, mutta toisinaan ärsyttävän epälooginen. 3.5/5 :naminami::naminami::naminami::thumbsup: EDIT: Guy Pearcea ei kyllä ihan heti tunnistanut.
Tuota millaiseksi yhteiskunta kehittyisi voi melko helposti käydä vertailemassa Afrikassa ja eikä sielläkään nälänhädän aikanakaan taidettua toisia ihan vakiona syödä, näinkun alkaa ajattelemaan.
Näitä nyt ei voi oikein verrata keskenään, kun kuitenkin yhteiskuntajärjestys on edelleen olemassa edes jollain tasolla kotomaassa ja voimissaan muualla maailmassa. The Roadissa koko yhteiskunta on romahtanut, kasvit ja eläimet ovat kuolleet eikä ihmisellä enää ole kovin paljon valinnanvaraa hankkia elantoaan.
Minä olisin kaivannut hieman lisää perusteluja ja selittelyä että mitä oikein ylipäätään elokuvan alussa tapahtui ja kauanko perhe värjötteli kodissaan ennenkuin itsemurhahimo yllätti niinkin "pullukan" äidin...
Kyllähän tuo The Roadin maailma kovin kyyniseltä vaikutti alkuun, mutta toisaalta kun maailmasta löytyy nytkin jo yllin kyllin sakkia jotka ovat valmiita tappamaan tai ainakin rusikoimaan saadakseen haluamansa, osa pelkästään ihan paremman tekemisen puutteen vuoksi, niin voi vaan kuvitella mitä nämä samat ihmiset olisivat valmiita tekemään koko yhteiskunnan romahtaessa. Tuommoisessa tilanteessa varmaankin tulisi pienoinen sosiaalidarwinismin pyräys, eli jäljelle jäävä maailma eläisi lähinnä röyhkeimpien ja vahvimpien armoilla. Ja toisaalta jos tuo muutos olisi vielä noin äkillinen, niin tuo reaktio voisi varmaan olla sitäkin äärimmäisempi. Tapa tai tule tapetuksi, ryöstä tai tule ryöstetyksi, ei tuota varmaan kauaa tarvisi kestää ennenkuin siirryttäisiin jo jengimentaliteetista silkkaan barbarismiin. Joku ihmetteli että eikö maailmasta löydy muuta kuskausvälinettä kun ostoskärryt. Tosin pitää muistaa että a) vaikka maailmasta löytyy paljon tavaraa niin nuo isä ja poika eivät tietysti voi olla kun yhdessä paikassa kerrallaan. Jos itse täytyisi juuri nyt keksiä mistä kävelymatkan etäisyydella olisi vaikka maitokärryjä saatavilla, niin ei noita paikkoja varmaan hirveästi ole. Ja b) olettaen että tuosta katastrofista jäi edes muutama prosentti populaa henkiin niin ne kärryt ovat varmasti voineet kelvata jollekin muulle. Tuota hamstraamista kun ilmenee jo nytkin kun muutama ruuanvalmistaja lakkoilee, niin se varmasti räjähtäisi aika eksponentiaalisiin mittoihin tilanteessa missä ei ole mitään tietoa että koska tulee seuraavan kerran näkemään ruokaa, tai uusia kenkiä, tai takkia, tai mitä vaan. Ja kun ihmiset ovat elelleet muutaman viikon tai kuukauden ilman että kauppoihin ilmestyisi uutta tavaraa, niin veikkaan että kaikki edes jossain määrin hyödyllinen tavara on varmaan jo löytänyt uuden omistajan. ..näitä kun pohtii, niin yhtäkkiä puoliautomaattikiväärin omistaminen ei enää tunnukaan niin huonolta ajatukselta
Kannibalismi toki tuollaisessa maailmanlopun tilanteessa on ymmärrettävää, mutta olisi silti suotavaa, jos elokuva pyrkisi selittämään miksi nämä ihmiset siihen turvautuivat -- toisin kuin esimerkiksi Viggon hahmo ja hänen poikansa. Olivatko nämä kannibaalit muuten "pahoja"? Olivatko he "trailor trash" osastoa? Olivatko he muuten moraalisia? Minusta se on vain hieman liikaa asioiden yksinkertaistamista, jos tällainen ajatuksia herättävä elokuva on liiaksi mustavalkoinen eikä edes selitä miksi näin on.