Aiheet, joista on tehty liikaa elokuvia/Aiheet, joista saisi tehdä enemmän elokuvia

Toivottavasti ei ole vielä tällaista ketjua.

Itse olen jo lopen kyllästynyt natseista tehtäviin elokuviin, jatkuvasti tulee uusia elokuvia, jotka kertovat natseista tai juutalaisvainoista erilaisista uusista tai "muka-uusista" näkökulmista, natsien ja/tai juutalaisten näkökulmasta.

Toinen aihe, johon olen kyllästynyt: Aivan liikaa on tehty/tehdään edelleen elokuvia, jotka kohdistuvat mustaihoisiin kohdistettuun rotusortoon, kun mustat olivat orjia tai muuten syrjittyjä.

Totta kai natsien teot ja rotusorto/rasismi on kauheaa, mutta näistä elokuvista on tehty jo niin paljon elokuvia, että nämä aiheet ovat jo loppuunkaluttuja.

Sitten taas toisaalta toivoisin elokuvia, joissa kuvataan masentuneen henkilön elämää, masentuneen henkilön näkökulmasta, seuraten päivittäistä elämää ja mielialaa, tällaisia elokuvia ei ole tullut vastaan paljoa. Mielenkiintoista olisi nähdä myös enemmän elokuvia, joissa seurataan lapsensa menettäneiden vanhempien elämää lapsen kuoleman jälkeen.

Lisäksi toivoisin enemmän jääkiekkoaiheisia elokuvia, mutta niitä ei paljoa tehdä. Jääkiekkoleffat ovat todella harvassa, koska se laji ei ole USA:ssa niin suosittua, sen sijaan aivan liikaa tehdään iänikuisia peruskaura "ryysyistä rikkauksiin" ja "vaikeuksista voittoon" baseball-, koripalloleffoja, sekä leffoja amerikkalaisesta jalkapallosta.

 

Ihan liikaa on elokuvia joissa rakastutaan tai sitten itketään rakkaussurujen takia. Lisäksi sellaisia elokuvia, joissa tapahtuu jotain hassua tai jännittävää, tehdään suhteettoman paljon.

Sitä vastoin kaipaan enemmän elokuvia, jotka kertovat korttitalojen tekemisestä, etenkin jos punaisia kortteja käytetään talon tekemiseen vähemmän kuin mustia kortteja. Myös puhuvista koirista kertovat elokuvat ovat vielä liian harvinaisia, vaikka niiden lukumäärä on ilahduttavasti kasvamaan päin (esim Disneyn Pentujengit ja Beverly Hillsin hienostohauva).

Sorry: en voinut vastustaa... Minusta hyvä tarina on hyvä tarina, aiheesta riippumatta. Temppu on siinä, miten saadaan hyvä tarina aikaiseksi ja kerrottua se hyvin.

 

No juu, se on sinun mielipiteesi, mutta omasta mielestäni nuo aiheet ovat jo loppuunkaluttuja, että olen hohhoijaa-kyllästynyt niihin, joista mainitsin. "Taasko uusi natsielokuva"...

 

itse toivoisin että tehtäisiin enemmän hyviä suomalaisia elokuvia. tyyliin ruotsalaiset. Suomalaiset menee aina enempi tai vähempi naurettavuuksiin vaikkei komediaa olisikaan. Tälläinen ois ihan kiva. Suomalaisen maanviljelijän elämästä tehty dokumentaarinen elokuva. Joka seuraisin vuodesta toiseen miten poikamies isännän pinna kiristyy ensin eu:n takia ja sitten hänen vanhempien alituisten utelujen naisten suhteen. Lopulta mies ottaisi koiransa ja lähtisi viimeiselle jänis metsällä. Syksyisenä aamuna kun kuura on jo maassa kajahtaisi yksinäinen laukaus metsän siimeksestä ja koira tulisi takaisin pihaan hetken päästä. Isäntä ei. Siinä olis sellaista suomalaista miehen mielenmaisemaa, tietysti kauniissa maisemissa, että oksat pois.

 

Julmahuvi vähän jotain tuontapaista aikoinaan yritteli. Trailerin asteelle se taisi jäädä.

 

Kahdeksan surmanluotia liippaa aika läheltä itseasiassa, ja onkin suomalaisen elokuvan mestariteoksia. IMO.

 

Katsoin juuri [REC]:in. Tiesin, että se oli kauhua, en tiennyt, että se oli "zombileffa" -.- Zombi/infektio leffat saisi pikkuhiljaa loppua, ne kun noudattavat aina sitä samaa kaavaa.. Toki hyviä poikkeuksiakin on, mutta mielellään näkisi kauhussa jonkin uuden idean.

 

Mulla ois semmoinen idea, että... Niinku vois olla ekaks joitain teinejä, siilleen niinku hyvännäkösii.. sitten ne vois mennä vaikka lomalle johonkin, tai eksyä lomamatkalla niinku vääräänpaikkaan. Sitten siellä vois olla sellanen murhaajapsykopaatti, joku ilkeän näkönen ja se vois tappaa niitä teinejä kaikilla erilaisilla aseilla. Sitten vois vähän vilahtaa tissejä ja olla jotain sellasia sänky hommiakin. Lopussa sitten pitäis jäädä henkiin niinku magein kundi tai likka joka on aluksi ehkä ujo, mutta lopussa se kiroilee ja uhittelee sitä pahaa hemmoa ja on niinku sankari joka selviää! :naminami:

 

Sellaisia elokuvia pitäisi tehdä enemmän, jotka ovat synkkiä ja joissa on ennen kaikkea synkkä loppu. Pahan ei välttämättä tarvi voittaa, mutta pahan saatava sen verran sitä pahuutta lopussakin aikaan, ettei elokuva lopu satumaisesti. Esimerkiksi Braveheart on hyvä esimerkki tästä.

Eniten kaipaisin nimenomaan sellaisia pienimuotoisia synkkiä trillereitä kuten Law Abiding Citizen

Spoiler

ilman mokattua loppua.

 

Samaan gatekoriaan menee mielestäni myös vampyyri-/ihmissusi-elokuvat. Ei minulla mitään hyviä zombi- tai vampyyrielokuvia vastaan ole, kunhan ne on taidokkaasti osattu tehdä.

Toinen ehdottomasti kulunut aihe myös elokuvien ulkopuolella on terrorismi. Ja nimenomaan arabien, irakilaisten tai muiden muslimien toimesta, erityisesti amerikkaa vastaan.

 

Tästä ehdottomasti samaa mieltä. Aika harvassa kuitenkin on jostain syystä synkät loput. Se on yllätys, jos on synkkä loppu, niin harvassa ne ovat. Monien elokuvien lopussa miettii "Tämäkin elokuva olisi saanut paremmat tähdet, jos loppu ei olisi mennyt noin onnellisesti." Ei tässä kuitenkaan viitsi luetella hyviä elokuvia, joissa on synkät loput, ettei tule spoilattua.

 

Ihan mielenkiintoista olisi joskus nähdä elokuva, jossa pahiksen roolin ottaisivat amerikkalaiset (keskieurooppalaisetkin kelpaisivat) ja hyviksiä olisivat venäläiset tai arabit. Jokin anti-24

 

En ole ko. elokuvaa katsonut, mutta ainakin Clintin Letters from Iwo Jima haiskahtaa tällaiselta. En tosin tiedä kuinka paljon tämä japanilaisten näkökulmata kuvattu elokuva asettaa amerikkalaiset vihollisen rooliin.

 

Kannattaa varmaan katsastaa esim iranilainen ja venäläinen tarjonta, miksei myös vaikkapa venezuelalaista. Hollywood-leffoista tuskin tuollaisia löytyy. Tämä ehkä mahtuu kategoriaan: http://www.imdb.com/title/tt0493264/

Hollywoodin tuoreista tuotoksista esim Rendition, In the Valley of Elah ja Lions for Lambs ovat lähellä, mutta ehkäpä siltikin vain "kriittisiä" (kuten maahanmuuttokriittiset). Brian de Palman Redacted kai myös, mutta en ole sitä nähnyt.

 

Niin siis Ruotsissa on "hieman" eri meininki. Voiko joku kuvitellakkaan että joku täkäläinen voisi ikinä tehdä mitään edes lähelle yhtä hyvää tai omaperäistä kuin "Låt den rätte komma in"? Täällä väännetään jotain Levottomat 4:sta ja Pahat Pojat skeidaa. On käsittämätöntä kuinka paskaan tasoon täällä tyydytään. Onko joku Aleksi Mäkelä ikinä tehnyt yhtä ainoaa merkityksellistä elokuvaa? Tuntuu siltä että pääasia on vaan saada joku vitun Jasper Pääkkönen epänäyttelemään pääosaan niin aivokuolleet suomalaiset kyllä löytää lippuluukulle.

 

Sellaiset elokuvat, millainen kulttuuri. Ja ikävä kyllä tämä meidän kotimainen kulttuurimme on monessa mielessä todella ankeata touhua. Tästä(kin) johtuen parhaat kotimaiset on joko sotaleffoja tai komedioita, joita ei tarvitse ottaa niin tosissaan tyyliin Visa Mäkinen.

Siitä vaan pukkaatte niitä vares-sixpackejänne, onneksi voi aina valita laatua.

 

Nämäkin kelpaavat, mutta synkkää loppua enemmän kaipaan kunnon antisankareita ja yleensäkin hahmoja joiden motiivit ovat enemmän kiinni hahmossa itsessään kuin Hollywoodin yleensä käyttämät "koska hyvä" ja "koska paha".

Mike Hammer jonkin aikaa sitten telkustakin tulleessa Kiss Me Deadlyssä, Låt den rätte komma inin Eli ja Pitch Blackin Riddick käykööt jonkinlaisista esimerkeistä.

 

Minusta suuri gappi on varsinaisissa lapsielokuvissa. Sellaisia Riku rikkaan -tyylisiä epäuskottavan kaikkivoipaisia lapsi-aikuisena elokuvia on tullut useita, kuten myös jotakin tyypiteltyä ominaisuutta/ongelmaa kantavia lapsikuvauksia. Toivoisin enemmän lapsuuteen tai lapsen elämään liittyviä elokuvia, jotka eivät välttämättä olisi lapsille suunnattuna (pois siis syyttävät sormet, lässyttävät kertojaäänet ja epärealistiset tehosteet). Mallina esimerkiksi Truffaut'n lapsielokuvat.

Lisää saisi olla myös elokuvan tekemistä kertovia elokuvia, esim. Sidney Lumet'n kirjan voisi filmatisoida jonkin kiinnostavan toimintajuonen ohella. Toinen voisi olla jokin muusikon elämästä kertova elokuvatyylilaji, jossa ei seuratakaan bändiä vaan taustahenkilöitä ja fanien elämää.

Kulttuurienkohtaaminen esitetään usein rasismin kautta tai epäonnistuneena kotouttamisena. Tähän toivoisin pehmeämpää lähestymistä normaalien arkitilanteiden ja niiden väärinymmärryksien kautta. En siis toivo somaleista kertovia elokuvia, vaan myös eurooppalaisten kulttuurien ja tapojen kohtaamisista johtuvia hauskoja tilanteita (esim. Käki).

- -

Yhtään enempää länkkärifilmiä en toivo. Western-genre on minun mielestä vanhentunut ja koluttu loppuun. Mytologisen aikakauden suuren kertomuksen kuvaaminen tulee toistamaan itseään, eikä olennaisesti tule paranemaan jo olevista elokuvista.
Sotilasfarssit ja tyhmille henkilöille nauraminen on vaan tylsää. Yritetään tehdä huumoria ei-hauskassa ympäristössä tai ei hauskoista henkilöistä.

 

Tuo olis aika hyvä. Sillä twistillä vain että lopussa näytettäisiin mitä lopulta tapahtui eli metsässä koira paljastaa todelliset karvansa ja on ulkoavaruudesta tullut mutanttikoira joka ensin syö isäntänsä aivot ja lopuksi haulikolla peittelee jäljet. Elokuva päättyy siihen kun kieli ulkona läähättävä koira katsoo seuraavaa uhriaan.
Tuollaisia elokuvia ei paljoa tehdä.

 

Aijaa, oliko tämä ketju perustettu vain sinua varten?